Valkoinenhai

Vastaan suoraan kysymykseen;
minusta sitä ei ole, tai ainakaan sitä ei ole pystytty todistamaan. Mitään varmaa tietoahan ei ole, on vain ateismin ja tiede-maailmankuvan painolla menemistä.

Itseäni on jo hyvin pitkään kovasti ahdistanut juuri tämä itse kuoleminen, sekä mitä sen jälkeen on. Minulle on opetettu, että sen jälkeen ei ole mitään ja kaikki loppuu. Olen ikuisesti ei missään. Tämä ajatus siis sanalla sanoen ahdistaa minua suuresti ja usein toivon, että minulle olisi uskoteltu tarina sielunvaelluksesta tai taivaasta. Mutta ei. Realistinen tieto lisää tuskaa.

Kuoleman kanssa tekemisissä olen ollut hyvin vähän. Ennen syntymääni isoveljeni kuoli, ja vanhempani ottivat sen luonnollisesti raskaasti. Äitini nuoruudessa hän ravasi koko ajan hautajaisissa, joten tämä vakavuus on vaikuttanut myös minuun.
Konkreettinen kokemus kuolemasta oli se, kun näin mummoni tekevän kuolemaa sairaalassa puoli tuntia ennen kun hän lähti pois. Monet ystäväni ovat olleet lähellä kuolemaa, ja osa heidän kavereistaan ovatkin menneet rajan yli.

Kuoleman jälkeinen elämä, ja siten kuolema on minulle hyvin vakava asia, jota yritän kyllä usein olla ajattelematta sen ahdistavuuden vuoksi. Mutta minkäs teet.
Sanotaan, että tieto kuolevaisuudesta on lahja ihmiselle. Kaikki eivät voi elää, mutta kaikki kuolevat.

Uaaaahhh! Kiitos Kyokan8 tästä mahtavasta viestiketjusta! Nyt päästit pirun valloilleen, kun pääsen vaahtoamaan! 8’DDD Okei. *koettaa rauhoittua*

Tosiaan siis en luokittelisi itseäni miksikään "leffa-friikiksi", sillä no, en todellakaan ole nähnyt joitakin klassikkoelokuvia, joita pitäisi nähdä. Mutta oli niin tai näin, rakastan elokuvien katselemista ja keräilyä (tällä hetkellä varmaan 100 DVD elokuvaa hyllyssä). Olen siis neuroottinen elokuvien ostamisen suhteen, tykkään omistaa hyviä elokuvia.

Ja mitä sitten ovat hyvät elokuvat? Sellaisia missä on paitsi hyvä juoni, nätit krafiikat ja äänimaailma myös toimivat hahmot. Eteenkin hahmojen moniuloitteisuuteen ja ihmissuhteisiin olen erittäin viehtynyt.
Toki tähänkin on poikkeuksia. Vanhoistakin elokuvista pidän, puhumattakaan päättömistä komedioista. Näin genreittäin voisin sanoa pitäväni eniten sci-fistä ja toiminnasta. Komediakin puree, kunhan ei pelkäksi pieru-tai teinihuumoriksi mene.
Ainoa genre mikä ei vain yksinkertaisesti pure, on kauhu. En vain halua maksaa siitä, että pelkään.

Itselläni ei oikeastaan ole lempinäyttelijää, mutta joitakin suosikkeja on. Näistä mainittavan arvoisia ovat Natalie Portman, Ewan McGregor, Will Smith… Hyvässä elokuvassa ei välttämättä tarvitse olla mitään überhottista komeilemassa valkokankaalla. Kunhan syvyyttä ja luonnetta löytyy hahmosta, olen tyytyväinen :33

Mitä suosikkielokuviin tulee, niin ehdoton suosikki on tietenkin kaikki Star Warssit! Matrix on toinen ehdoton suosikkini. Näiden scifi-kalssikoiden lisäksi mieleeni nousee muutama supersankarimättö (Watchmen, V for Vendetta, Spider-man), pari klassikkoa (Tuulen Viemää, Aamiainen Tiffanylla, La Strada), sotaleffoja (Tuntematon Sotilas, Das Boot, Kirjeitä Iwo Jimalta), eeppisiä tarinoita (Geishan Muistelmat, Viimeinen Samurai) sekä animeleffoja (End of Evangelion, Henkien Kätkemä)
Melko monipuolista menoa siis, mutta kaikkia yhdistää hahmojen moniulotteisuus.
Viimeksi näin Kauniin Mielen. Ihan mielettömän hyvä elokuva (mutta ei siitä sen enempää tälläkertaa).

Ah, mikään ei voisi voittaa leffa-iltaa pienellä porukalla hämärässä jotain herkkua mutustellen. <33
Ja paras leffa quote; "Luke, I am your father!" "NOOOOOOOOO!"
X’DDDD

Onkos ketään, joka olisi cosplay-yksilökisaan tulemassa?
Itse kun juuri ilmottauduin, niin olis hauska tietää onko mukana muitakin ensikertalaisia, niin ei niin kovasti jännittäisi. Toivottakaa onnea! ^___^

Blääh, mitä mitä, siis ihan suomeksi dubattuna pitäisi tämä klassikon tulla uudestaan maikkarille!
Muutenkin maikkari saisi kyllä ihan kivasti katsojalukuja, kun kaikki ikävuosilta -90-97 menisivät TV:n ääreen Pokemoneja tuijottamaan! Nostalgiaaaaaaa.
Ja tuo mielenosoitusidea on loistava! Varmasti tulis porukkaa vähän mieltään osoittamaan, ja päästäisiin vielä uutisiinkin siinä sivussa XDDD

Muistan kyllä niiiiin hyvin, kun aina piti katsoa Pokemon lauantaiaamuisin, ja sitten harmitti jos ei nähnyt sitä, kun oltiin kyläilemässä tai muussa vastaavassa XDD

Ja tosiaan, nykyisistä Pokemoneista on todellakin mennyt hohto. Toinenkin tuotantokausi vielä meni jotenkuten, mutta siinäkin se koko uutuuden viehtätys ja huumori vain laimeni. Nykyään Pokemonit on niin hirveän oudon näköisiä, ja hahmotkin ovat muuttuneet niin kovasti! Missä on Mistyn ja Brockin väliset kähinät? ;___;
Niitä kyllä kaipaan. Tai ylipäätään koko sarjan nostalgista tunnelmaa.

Animeconissa voi muuten bongata 1. tuotantokauden Pokemon-cosplayryhmän. Emme tosin kisaan mene, mutta kunahn kaveriporukassa hengataan. Toisin sanoen Pikachuja, Eeveitä, Ninetailseja ja Dratineita on nähtävissä 😉

Tulipa tässä mieleeni taas pari fraasia:

Moshi moshi (nimi tähän) onegai shimasu = Kun pyydät jotakuta puhelimeen
Genki desu ka? = Mitä kuuluu?
Hai, genki desu. = Minulle kuuluu hyvää.
Anata wa eigo o hanashi masuka / eigo wa wakarimasuka? = Puhutteko englantia / Ymmärrättekö englantia?
Hajime mashite! = Hauska tutustua!
Nodo ga kawaki mashita = Olen janoinen.
Motchiron! = Varmasti / Ehdottomasti!
Wakarimasen = En tiedä.
Mata ne! = Nähdään / Näkyillään!
Watashi wa bejiterian desu. = Olen vegetaristi.
Watashi wa finrando-jin desu = Olen suomalainen.

Ja hei ihmiset jotka olette kiinnostuneita japaninkielen oppimisesta, mutta ette yliopiston kursseille jaksa hakeutua!
Selailkaa nettiä! Käykää vaikka Youtubessa! Sieltä löytyy oikeasti hyödyllisiä opetusohjelmia ^ ^

Suosittelenpa parista genrestä omia suosikkejani;

Jos olet kiinnostunut tajunnan räjäyttävästä angstauksesta, sydäntä särkevästä draamasta taikka klassisista robottitappeluista, suosittelen Neon Genesis Evangelionia. Ehdoton suosikkini on tämä sarja ollut aina tutustumispäivästä lähtien, joten en voi mitään muuta kuin suositella! Muita hyviä robottisarjoja ovat Full Metal Panic, Appleseed ja Ghost in the Shell (joista kaksi ensimmäistä panostavat enemmän toimintaan kuin draamaan).

Entäpä pidätkö ihmissuhdesotkuista? Draamasta, huumorista taikka vain suloisista hahmosta? Tällöin suosittelen taikatyttöklassikkoa Sailor Moonia, pastellisävytteistä Fruits Baskettia tai realistista nyyhkydraamaa Nanaa. Toimia ja erittäin hyviä sarjat ovat, ja ennen kaikkea klassikkoja!

Tämä tässä, suosittelen lisää jos hyviä tulee mieleen.

räsynukke wrote:

Anteeksi, että toistan itseäni, mutta haluaisin oikeasti kuulla mielipiteen suunnitelmastani sivulla 16. Tarkoituksena on siis edelleen tehdä suurinpiirtein tälläinen puku http://www.shadowdalecreations.com/Obi-Wan_sansrobe.jpg Ajattelin tehdä paidan erikseen ja kaksi kangaskaistaletta jotka edessä menisivät vyön ja sen alla olevan erillisen kangaskaistaleen ali, ja takane ompelisin ne kiinni vyön alla olevaan kaistaleeseen. En vain tiedä ovatko ne todella erilliset kangaskaitaleet vai näyttävätkö ne vain siltä, ja tuleeko puvusta tällä tavalla edes oikean näköinen.
Tämä on ensimmäinen cossipukuni, joten haluaisin todella tehdä sen kunnolla. Ottaisin enemmän kuin mielelläni vastaan kaikenlaisia vinkkejä toteutuksesta.
Ja tosiaan, anteeksi, että toistan itseäni.

AAA! Jedicossi! *kuolee innostukseen*
Itse voin Star Wars -elitistinä sanoa, että kuulostaa hyvältä. Oikeastihan nuo kaksi kangaskaistaletta (sanottakoon niitä vaikka hartiakaistaleiksi) kuuluvat tuohon alempaan hameenkaltaiseen osaan. Voit ajatella tätä kokonaisuutta esimerkiksi pienenä hameena, jossa on vain yli-isot hartia-/olkain-osat. Vyön alla oleva "kangaskaistale" näyttää minusta vain sileältä, hieman kierältä kangaskaisteleelta tai kangas"vyöltä".
Loppuosa puvusta hoituuksin sitten juuri suunnittelemallasi paita-osalla, sekä housuilla.
Hyvältä kuulostaa, toivottavasti nähdään Animeconissa!
Nyt haluan itsekin tehdä jedi-cossin, huoh ;____;

Yhdyn vahvasti seuraavaan;
Deserax wrote:

Olen nyt huomannut yhden uuden teorian, mikä saattaa olla samanlainen kuin muilla.
Shinjin äiti on sanonut että jos haluaa elää kovasti, niin mikä tahansa on paratiisi. Shinji jäi kai eloon etenkin siksi, koska tietämättään halusi elää enemmän kuin mitään muuta. Niin taisi Asukakin ajatella sillä hän on elokvan lopussa rannalla. Ja tuntuu myös siltä, että heidän henkiinjäämisensä johtui osittain myös "mielikuvituksen voimasta" mistä puhuttiin elokuvan loppuvaiheissa. Ja minulla on sellainen tunne että Gendo oli kiltti Reille siksi, koska hän tiesi että Rei yhdistyisi Lilithin kanssa ja antaisi Gendolle toivomuksen, eli Gendo toivoisi vaimoaan takaisin. Mutta lopulta Rei huomasi että Shinji on pulassa, ja huomasi Gendon aikeet.

Ynnään tähän vielä sen, että Asuka ja Shinji olivat turvassa evojensa sisällä, mistä "maailmanlopun" tuhoava voima, ei päässyt häntä tuhoamaan. Misatoa lainaten: "Niin kauan kuin on olemassa aurinko, kuu ja maa, kaikki järjestyy."

Mutta:
Deserax wrote:

Keksin uuden teorian. Se on melko sama mutta hieman erilainen. Kun Shinji on rannalla Asukan kanssa, Asuka on siinä, koska elokuvassa puhuttiin mielikuvituksen voimasta, ja yhdessä jaksossa puhuttiin että on olemassa oma minä ja muiden mielessä oleva mielikuva eri henkilöistä. Eli Shinji kuvitteli Asukan, ja mielikuvassaan hän on se samanlainen mikä aina, eli agressiivinen valittaja. Asuka on siis oikeasti kuollut.

Jotenkin tämä tuntuu kummalliselta. Eikö olisi vähän liiankin surullista, jos Asuka olisi todellakin vain Shinjin mielikuvituksen tuotetta? Ihan oikea se taisi olla, kun se ihan pystyi Shinjiä ääneen moittimaankin.

Pari kysymystä minulla kuitenkin on;
elokuvan loppuvaiheilla sattuu juuri tämä kuuluisa kuristus-kohtaus. Ajatteleeko Shinji tämän kaiken päässään, vai onko nämä tapahtumat oikeasti tapahtuneet? Entäpä se, kun Shinji näkee Misaton pyöriskelemässä Kajin kanssa? Entäpä hiekkalaatikolla tapahtuneet asiat, kun Shinji oli pieni?
Lisäksi vielä mietin, mistä Asuka sai siteensä käsiinsä (käsihän on sideharsossa, kun Shinji ja Asuka makaavat keskenään rannalla)? Eihän hän ollut loukannut itseään?