The Vegito

Monninen ja eerol olivat lähteneet räpiköimään kohti saarta sapuskan toivossa.
Choco ja Engaru alkoivat pälyillä ympärilleen etsien muita kadoksissa olleita. Pian veden pinnalle pulpahtikin kolme tuttua hahmoa. Chocon laskutaitoon luottanyt Engaru luuli nyt kaikkien foorumilaisten olevan koolla ja he lähtivät kaikki uimaan kohti saarta.

"Me hommattiin jo eerolin kanssa sapuskat" Monninen virnisti kantaen kirahvia harteillaan. Jostain kummasta saaren rannalle oli kyhätty nuotio jostain kummasta ilmestyinellä haloilla ja tulitikuilla.
Porukka alkoi ruokailla kaikessa rauhassa, kunnes Kawamaru sätkähti äkisti.
"Missäs The Vegito on?" ninjakissa kysyi hieman hädissään.
"Hmm… nyt kun kerta mainitsit, niin eipä ole kahvihirmua näkynyt" banana sanoi ja jatkoi paistetun banaaninsa syömistä.
Syötyään Engaru ja Monninen olivat lähteneet etsimään kadonnutta The Vegitoa. Kaabisteruakin oli pyydetty avuksi etsintään, mutta hän oli kieltäytynyt ja jäänyt keittelemään taas jotain ihme litkujaan.
Kaksikko löysi The Vegiton hautautuneena hiekkaan saaren toiselta puolelta.
"Ootkos hengissä" Monninen kysäisi tökkien The Vegitoa silmään tikulla.
"Juu hengissä ollaan. Sain kahvikuppinikin takaisin" The Vegito virnisti iloisesti ja nousi hiekan seasta seisomaan.
Kolmikko päätti palata muiden luo.
"Mitä muodonmuuttajahyypälle kävi?" Choco kysäisi sattumalta.
"Jaa sille..? Se jäi erään kalastajan katiskaan ja on sielä varmaan vieläkin" The Vegito kertoi.
"Tuli tässä vaan mieleen, että mitenkäs me päästään täältä pois?" Kaabisteru kysäisi kurkistaen ketospatasa takaa.
"Asiat tärkeis järjestyseen. MISTÄ SAADAAN KAHVIA!?" The Vegito huusi kauhuissaan tajutessaan tilanteen.
Foorumilaiset jäivät saarelle mietimään keinoaan päästä pois sieltä ja tästä puolestaan kehkeytyikin jo aivan toinen tarina…

Tänään ainakin on The Last Amazin Grays singlen julkaisupäivä.
Olihan tuolta youtubesta löytynyt jo aiemmin sellaisia live versiosta räpellettejy tekelitä kyseisestä biisistä.
On muuten Tonylla hienot valkoiset hiuslisäkkeet(?) videossa 🙂

Leijonakuningas. Bambi ei oikein iskenyt meikäläiseen ja onhan siinä <leijonakuninkaassa Timon ja Bumbakin 😀

Returner vai Casshern?

Sakata-kun vie tällä kertaa voiton.
Pidän Sakatan avan hahmon ilmeestä ja hiuksista erityisesti.
Ei meikällä sinänä mitään Engarun avassa olevaa Deidaraa vastaan ole, mutta en vain pysty kuvittelemaan kyseistä hahmoa tuollaiseksi.

Brook alkoi iloisesti hoilata radiopuhelimeen, mutta lopetti pian ja alkoi kertoa muille ryhmille paikan sijainnista. Olihan kyseessä melkoisen ovela roisto, joten apuvoimat olivat tosiaan tarpeen.
"Katsokaa, valoa edessä päin" Chopper osoitti sorkallaan.
"Niinpä näyttäisi olevan. Josko muuttuisit taas pieneksi ja yrittäisit tutkailla huonetta rosvon huomaamatta" The Vegito ohjeisti Chopperia.
"E-eikö se ole hirmu vaarallista. Mitä jos poro raukalle ssttuu jotain?" Engaru kyseli huolissaan.
"Ei hätää. Kyllä hän osaa tarvittaessa puolustautua ja ollaanhan me täällä sillä tukena" The Vegito sanoi kylmän rauhallisesti.
"Jjjjjooooo…" Chopper sanoi hieman epäileväisenä, sillä The Vegito ja Ebgaru eivät näyttäneet erityisen voimakkailta. Chopper kuitenkin lähti kulkemaan kohti rosvon huonetta ja toivoi samalla ettei tätä huomattaisi.

Samaan aikaan alkoi porukka jo lähentyä luolan suuta. Zoro oli saapunut paikalle ensimmäisenä harhailtuaan ensin ties missä ja oli jo valmiina tappeluun.
"Ei mennä sinne vielä. Se musta hiuksinen, pöllähtäneen näköinen heppuli käski odottaa muita paikalle ja tarkkailla tilannetta rauhassa" Brook yritti pidätellä taistelun nälkäistä Zoroa.
Samassa kuului iso räjähdys ja luolasta lensivät ulos Engaru, The Vegito ja Chopper murjottuina pahasti. Vastus oli ilmeisesti ollut liian kova kolmikolle.
Savun hälvetessä Brook ja Zoro huomasivat luolasta nousseen hahmon Alucardiksi ja voimatkin näyttivät olevan sen mukaiset. Taistelu muuntautumiskykyistä roistoa vastaan näytti nyt olevan edessä, eikä tilanne vaikuttanut ollenkaan hyvältä.

Olisiko se tuntematon heppuli käskenyt tytön surmata sisarensa?

1. Death Note
Ollut meikän suosikki sarja jo pitkän aikaa. Upeasti kuvitettu tarina ja hahmot. Etenkin L teki suuren vaikutuksen.
Luettavaa riittää ja välillä saa käyttää itsekkin aivonystyröitään tätä lukiessa. Ensimmäiset seitsemän osaa olivat parhaita ja sitten taso hieman lopahtikin. Kuitenkin pidän suuresti Takeshi Obatan taiteesta.

2. Fairy Tail
Paljon parempaa Mashiman tuotantoa, kuin Rave. Hauska sarja, jota jaksaa lukea useammankin kerran. Hahmot ovat mielestäni hyvin toteutettuja ja sarjan juoni tuntuu etenevän mukavaa tahtia. Piirtotyylistäkin tykkään ja hahmoista eritoten Gray ja Gazille ovat suosikkejani.

3. 666 Satan
Kerrassaan mielenkiintoinen sarja vaikka aluksi en meinannut jaksaa lukea ollenkaan. Sarja vain paranee edetessään, mutta loppu oli mielestäni turhan hätäinen. Olisin toivonut hieman erillaisemman lopun.
Piirtotyylissä ei moittimista. Suurimmalla osalla hahmoista tuppaa olemaan jonkin sortin vipstaakkeleita tai muuten erikoisemman puoleiset vaatteet. Hyvä niin.

4. Bakuman
Lisää Obatan ja Ohban yhteistuotantoa. Piirtojälki ei mielestäni ihan Death Noten tasoa, mutta onhan kyseessä ihan toisenlainen sarjakin. Sarjan aihe on kiinnostava ja pää-mangakat ovat mielenkiintoisella tavalla kaikki omalaatuisia. Kerrassaan loistava sarja.

5. Dragon Ball
Vaikkakin sarjan fanitus on ajan kuluessa hieman laskenut on tämä sarja silti edelleen yksi suosikeistani. Oikeastaan tämän sarjan ansiosta manga harrastukseni lähti oikein kunnolla käyntiin. Alkupään huumori on hauskasti toteutettu ja loppupään taistelut on piirretty hyvin ja selkeästi. Lopussa alkoi se ainainen maailmanpelastus jo vähän tympiä, mutta mahtava sarja kuitenkin.

6. One Piece
Jälleen aivan loistava sarja. Hahmojen ilmeet on piirretty hulvattomasti ja vihollisetkin tuntuvat olevan yhä vain oudompia ja hauskempia. Sarjan huumori on täyttä mahtavuutta. Vaikken olekkaan vasta kun n. puoliväliin sarjaa lukenut voinen silti laskea sen yhdeksi suosikeistani. Kyllä se Eikka sitten osaa.

7. Hellsing
Kunnon verimättöä ilman sen kummempaa juonta. Hiranonkin kynän jälki vain paranee osa osalta. Alucard on juuri sellainen täydellisen sadistinen ja ilkeä päähahmo sarjaan. Se ainainen letin kasvaminen ja ykskaks taas lyhentyminen hieman häiritsee, mutta no jaa. Toinen hieno hahmo sarjassa on Walter. Ei olisi ensinäkemältä uskonut että hänkin pystyy moisiin suorituksiin. Kerrassaan loistava vampyyrimanga.

8. Trinity Blood
Ja vampyyrilinjalla jatketaan, eipä ole ennen vampyyripappia tullut vastaan. Uskonto ei koskaan oikein ole ollut meikäläisen juttu, mutta tämä sarja sai meikäläisen jollakin oudolla tapaa kunnioittamaan pappeja. Sarjan taide on kaunista katseltavaa, mutta taustoja siitä löytyy tuskin yhtään. Liekö tämä asia sitten yritetty paikata yksityiskohtaisilla ja hienosti piiretyilla hahmoilla.
Sarjan juoni tuntuu rullaavan ihan mukavaan tahtiin. Saas nähdä miten lopussa käynee.

9. Bleach
Ehkä liikaakin hahmoja sisältävä mättösarja. Sarja oli parhaimmillaan Soul Society kohdassa. Nyt tuntuu vain olevan sellaisia puolen sivun kokoisia ruutuja sisältävää tappelua koko sarja. Vähän alkaa jo puuduttaa. Mutta onhan se mukavaa seurata millaisia zanpakuto ja bankai iskuja ne shinigamit mätkivät. Hahmot ovat kyllä hienoja ja Kenpachi on äijä.

10. Fullmetal Alchemist
Hyvä sarjahan se tämäkin on. Hahmot ja juoni ovat mielenkiintoisia ja piirustusjäljestäkin pidän. Sarja taitaa nyt olla parhaimmillaan, kun on kunnon tappelutkin menossa ja palaset alkavat loksahdella paikalleen.