SlamDunk

Shiori-chan wrote:

Skillet on aivan mahtava, allekirjoitan tämän. Kuuntelen nytkin Heroa, mutta taitaapi vaihtua pian Nickelbackiin.

Mitäs ihmettä. Juuri, kun aloin lukemaan tätä viestiä, olin vaihtanut Skilletin "Hero":sta Nickelbackin "How you remind me":en. On se jännä.

Huu, Bakuman 1 oli hyvä. Kävin maanantaina hakemassa, mutta nyt vasta sain luettua, kun D. Gray-Maneja ei voinut enää uusia. Kivempi lukea käsin kosketeltavana ja laatu oli hyvää. Niin materiaalissa, kuin käännöksissäkin. Se on kiva, miten paljon Ohba (ja miksei Obatakin olisi voinut olla ideoimassa) on rikkonut perus mangoissa tapahtuvia yleisyyksiä. Kuten silloin, kun se joku tusinamangaka kerskui olevansa Ashirogin kaveri, niin Saiko ja Shujin lähtivät pois, kun normaalissa mangassa he olisivat todennäköisesti sanomaan yleisellö, miten asiat oikeasti ovat ja nolanneet sen tusinamangakan tai jotain vastaavaa. Ja onhan niitä paljon muitakin.
Miksiköhän Obata piirtää usein hahmoilla toisen silmän kiinni. Näyttää aika erikoiselta. Tuo silti persoonallisuutta.
Ja nyt jäin tuohon 20th century boysiin koukkuun. Harmi, että maksaa niin paljon. Pitää varmaan vaivautua lukemaan netistä.

Onnittelut Laorlanille. Toivottavasti kuntoudut normaaliin kuntoon nopeasti.

Dents wrote:

17.elokuuta starttaa ylä-aste. Voi ei, oon jo tarpeeksi surkea matikassa (ihmeellisesti kylläkin sain kasin, ehkä se tuntiaktiivisuus ja YOUNG PASSION!!! auttoivat siinä), ja nyt kun olen ehtinyt loman aikana kaiken unohtaa…no, toivotaan etten miksikään silmätikuksi joudu. Ja jos hissanope on se sama mikä siellä tutustumisessa oli, niin hyvä. Se kun oli tosi hauska nainen.

Ei se yläasteen matikka niin vaikeaa ole, kuin sä luulet. Toki kaikki potenssit, kosinit, neliöjuuret ja x ja y -laskut vaikuttaa vaikeilta, kun ei tiedä niistä mitään, mutta kaikki opetetaan, eikä se sitten olekaan niin vaikeaa. Ja ysillä saa käyttää jo laskinta kokeissa. Enkä todellakaan usko, että miksikään silmätikuksi joudut. Varmasti sulla on vahvuuksia muissa aineissa ja sitä paitsi sun luokalle tulee melko varmasti ainakin kaksi pissistä, pääkaupunkiseudulla kun asut (eikös se niin ollut?). Niitä ei yleensä koulu paljoa kiinnosta, joten ne joutuvat yleensä silmätikuiksi ennen muita.

No nyt kun tänne kerta kirjoitan, niin kai tänne voi vähän enemmänkin kirjoitella. Eli oin viime viikon mökillä. Olin koko viikon kevyesti kipeänä ja koska olin kipeänä, en viitsinyt tehdä paljon mitään, etten tulisi kipeämmäksi, joten tekemisestä oli puute. Aloin sitten pelaamaan Pokémon Sapphirea, jonka olin melkein ihan vitsinä pakannut mukaan Rhythm paradisen ja Super Mario 64 DS:n kanssa. Ei se ollutkaan niin lapsellinen, kuin muistin. Kun sitä sitten pelailin, niin siitä tuli aika moiset nostallgian tunteet ja pelasin sen sitten läpi. Eka kerta, kun en alkanut kouluttaa Kyogrea. En näe legendaarisissa enää oikein iloa. Ne on liian ylivahvoja. Oli enemmän haastetta pelata ei-legendaarisilla. Ja nimesin myös kaikki, mitä en ennen ollut tehnyt (OP-hahmojen mukaan).
Ja meillä oli kajakki mukana siellä. Sillä oli kiva meloa.

Torstain ja perjantain välisenä yönähän oli se Venäjältä tullut myrsky, joka järisytti Keski-Suomea. Kävipä niin, että meidän kohdalle (mökkimme on Konnevedellä) tuli juuri se pahin myrsky. Tuuli oli jotain 30 m/s luokkaa. Aallot oli yli metrin korkeudella, salamat oli niin järisyttäviä, että niihin heräsi ja puita kiskoutui juurineen maahan. Aamun sarastaessa eli joskus viiden aikaan lähdimme tutkimaan tuhoja ja näimme, että mökkipiha oli täynnä puita ja mökkitiellä oli liioittelematta yli 500 kaatunutta puuta. Metsää oli kaatunut kuin heinää, meidän koivikkokin meni siinä. Kun katsoi läheisen kukkulan päältä tuhoja, näki, että suurin osa lähellä olevista puista oli n. 45 asteen kulmassa tai matalemmalla tai kaatunut. Koko mökkirantakin meni uusiksi, kun rannan läheiset puut oli repeytynyt juurineen irti. Autokin jäi sinne, kun eihän sieltä päässyt autolla mihinkään ja se oli muutenkin jäänyt kahden puun alle. Jouduttiin kävellä naapurimökille, josta lähdimme isän siskon auton kyydissä Helsinkiin viemään kajakkia vuokraamoon.
Oli kyllä aika erikoinen mökkireissu verrattuna aiempiin. Kiinnostaa nähdä, minkälaiselta piha näyttää ensi vuonna, kun kaikki kaatuneet puut on raivattu pois.

Miksi, kun kirjoittaa pitkää tekstiä, kuva ei pysy tekstissä, mitä kirjoitan, vaan pomppaa ylös koko ajan. Ja jos haluaa tarkistaa virheitä niin pitää pitää oikeaa nuolinäppäintä pohjassa. Outoa. Onko kellään muulla näin?

Siksihän hänestä vasta tehdään sitä vastusta. Osaahan Coby jo häiveen ja kaiketi jonkun toisenkin niistä kuudesta ihme kyvystä. Nyt hän herätti vahingossa auransa. Kovaa tahtia hän kehittyy ja varmasti sitten jos/kun hän ja Luffy tappelevat, saattaa mättö olla tasapuolista.

Ehkä Luffy neuvoo heitä tapaamaan uudenvuoden päivänä.
Muikea luku. Taas oli paljon asiaa = me likes. Taitaa Zorolla olla vähän vaikeaa, kun ei pysty omin voimin lehteä lukemaan. Mitenköhän pääsee niiden ihme apinoiden ohi… Kuitenkin tulee jotain special trainingia Mihawkilta. No ehkei kuitenkaan, en usko, että Oda piirtäisi jotain niin laimeaa.
Millä sivulla joku kusi Sengokun nurmelle?

Olen melko hiljainen, ajoittain hyvinkin laiska, tietokoneella viihtyvä, musiikista ja lukemisesta paljon pitävä tuleva lukiolainen. Minulla on ruskeat hiukset, olen 182 cm pitkä ja vaatetukseni koostuu yleensä farkuista ja
t-paidasta/hupparista. Minulla oli pari vuotta sitten huono itsetunto, koska olin melko pullea. Sen vuoksi minusta tuli hiljainen, eikä minulla ollut, kuin pari hyvää kaveria. Vuosi sitten aloitin terveellisemmän ruokavalion, kävin lenkeillä (ja silloinkin aina kahdeksan aikaan aamulla, jolloin kukaan tuttu ei olisi hereillä, koska oli kesäloma) ja puoli vuotta myöhemmmin eli viime talvena, aloitin hapkidon. Tulokset alkoivat näkyä aika nopeasti, mutta hiljainen luonne vain pysyi, vaikka itsetunto nousikin.
Noh, viime syksyllä meidän luokkalaisista koostuva porukka, johon kuului kaiketi kahdeksan henkilöä ja johon minäkin kuuluin, sai minusta hieman puheliaamman. Kuitenkin, aina kun he menivät jonnekin, minut jätettiin ulkopuolelle kertomatta minulle mistään mitään. Jopa paras kaverini ei sanonut porukan menemisistä minulle mitään. Jouduin aina onkimaan kaikki tiedot koulussa ja pyytämään, pääsenkö minäkin mukaan, minne he olivat menossa. Ne oli suunnilleen ainoita kertoja, kun olin heidän kanssaan.
Halusin, että he pitäisivät minusta, joten tein kaikkea hullua hauskuuttaakseni heitä ja siinä nousi pokassa rima aika korkealle ja nykyäänkin on pokkaa tehdä kaikkea hauskaa, kun kaverit (kaksi nykyistä, jotka ovat ainoat kaverini tällä seudulla) pyytää. Ja hauskinta on, kun he tekevät sen samaan aikaan.
Lakkasin olemasta porukan kanssa ihan vapaaehtoisesti, kun he alkoivat pyöriä Kampissa ja heistä tuli juoppoja bilettäjiä (he pitävät alkoholibileet suunnilleen joka viikonloppu).
Ja taas kerran karkasin aiheesta.

Pistetäänpä sama: Millainen ihminen olet?

No piti sitten alkaa taas lukea netistä. Spoilaantumisen uhka ja pelko kävi liian suureksi.
Mutta, oli tosi kivaa lukea lukuja maratonina. Voisi joskus yrittää lukea vain kerran kuukaudessa OP:ta niin, että tulisi aina 3-4 lukua kerralla luetukusi.

Luffyn, Acen ja Sabon takauma oli kyllä parempi, kuin muiden olkihattulaisten. Tapaakohan Luffy Sabon jossain päin Uutta maailmaa? Kenties…

Mä en kyllä erityisemmin väkittänyt muiden Olkihattujen kuulumisista. Ne tuntuivat vähän turhilta ja olisi ehkä ollut kivempi, jos ne luvut olisi käytetty tarinan eteenpäin menemiseen. Tai no Frankyn ja Zoron osuudet eivät tuntuneet niin turhilta, kun toisessa oli Vegapunkin lapsuuden koti ja toisessa Mihawk. No seuraavaksi on Robin ja Sanji. Toivottavasti ovat hyviä.

Whitebeardin hauta oli hieno. Aikookohan Marco (oliko sen feeniksin nimi Marco?) liittyä Shanksin porukkaan. Kun eivät siellä hautojen luona miltään vihamiehiltä vaikuttaneet. No eipä varmaan. OP:ssa mun veikkkaukset menee aika usein väärin.

Edit: Nyt kun lukee noita edellisiä sivuja, niin silmille hyppii arviot Olkihattujen tulevasta jäenmäärästä. Luffyhan sanoi heti ekassa luvussa Shanksille, että kymmenkunta miehistön jäsentä olisi hyvä.

No lentäminen on aina ollut haaveena, mutta ei se kyllä mikään erityisen käytännöllinen olisi ja kun ihmiset saisivat kykyni selville, minua pidettäisiin friikkinä ja minulle tehtäisiin varmaankin kaikenlaisia testejä.
Eli, kyky, minkä haluaisin, olisi yliluonnollinen kyky keksiä asioita. En nyt tarkoita abstrakteja asioita, vaan teknologisia. Aivot olisi taynnä teknologista neroutta, että keksisi koko ajan uusia asioita, joiden keksimiseen ihmiskunnalla menisi vielä satoja vuosia.
Ei ole mikään erityisen räiskyvä tai siisti kyky, mutta sellisen mä eniten haluaisin, jos saisi valita vain yhden yliluonnollisen kyvyn. Koska mistä sitä tietää, mitä ihmikunta tulee vielä keksimään. Olisi kiva keksiä joku yksipaikkainen kätevä kulkuväline, jolla voisi lentää vaivattomasti tai joitain sähköelektroniikkaan liittyviä läpimurtoja, joiden pohjalta keksittäisiin yhä uusia ja uusia koneita/esineitä ja parannuksia edellisiin.
Ja silloin ei tarvitsisi tulevaisuuden ammatistakaan hirveästi huolehtia, kun rahaa olisi.
Tai no, nyt tuli mieleen, että säätä olisi erittäin hienoa hallita sillain OP:n logiamaisesti. Tai ilmaa yleensäkin. Jos hallitsisi ilmaa täydellisesti, voisi kerätä ilmansaasteet ja lennättää ne avaruuteen. Ja silloin voisi myös lentää, koska pystyisi muuttua tuuleksi.

Jos löydettäisiin uusi Maan kaltainen planeetta, jossa on samanlaista sivilisaatiota, kuin täällä ja sinne voisi teleportata täältä Maasta, muuttaisitko sinne asumaan. Sieltä ei voisi enää tulla pois, eikä sinne voisi enää muuttaa myöhemmin. Sen planeetan asukkaat eivät olisi moksiskaan ja sinulla olisi päivä aikaa tehdä päätöksesi.