Shoe

Rock Neko wrote:

Synttäritkin lähenee kovaa vauhtia, rukoilkaamme kaikki että Rockis saa oman tietsikan.~ >3<

Liityn kerhoon Rukoilkaamme Rockikselle tietsikkaa, ja rukoilen itselleni sitä Wiitä.

Tuntuu niin naurettavalta kun koulua on tällä viikolla ihan naurettavan vähän. Siis normaalia säälittävää 21 tuntia vähemmän. Tänäänkin pääsin puoli kahdelta kotiin, koska opon tunti oli peruttu. Ja kuviksessa tekeillä on Versaillesin Hizaki, erittäin surkealla menestyksellä, kun mallina on vain kännykässä oleva kuva, dammit. Opettaja ei varmasti kelpuuta sitä, miten muotokuvalla voi esitellä jotain tuotetta HÄH? Somebody please tell me, I’ll give chocolate.

Ennen sotia sanoin, etten tykkää Japanin kielestä laulettuna, nykyään palvon sitä. Miten niin muka kuuntelen Versaillesia, Dir en Greytä ja Gacktia? Enhän minä..

No dammit, jos se on tuolloin. En pääse, muutamista syistä. Olisi silloin keväällä, kehevatsu soikoon… mutta ei. Ja vielä yksipäiväisenä. Mitä vielä? D:

Sanotaanko vaikka niin, etten tykkää olla iltaisin yksin koneella. Ei se pelota, mutta koko ajan olen hirveän varautunut ja joudun kurkkimaan olkani yli. Siihen löytyy itse asiassa aika monta syytä: ensinnäkin, isoveli on liian monesti säikäyttänyt minut ollessani tässä, toisekseen, talomme pitää aivan hirveää meteliä. Siis ihan oikeasti. Vaikka tiedän, mistä ne äänet tulevat, silti se on kamalaa. Tiedän, että tuo ilmalämpöpumppu (vai mikä se nyt on) pitää varsinkin näin talvella älytöntä meteliä, mutta kun se kuulostaa siltä kuin joku huokaisee. Ihan ihmiseltä kuulostava huokaus, kuin olisi tympääntynyt tai jotain. Sitten se pömpeli kuulostaa joskus siltäkin kuin pihalla olisi jonkun amisarton auto, jossa on basarit täysillä. Seinät ja katotkin paukkuvat liian tiheään tahtiin, että kiva. Pidä hauskaa Laura…

Ehkä tämä johtuu ujoudesta, mutta pelkään aina, että sanon jotain väärin ja saan kaikki suututettua. Pelkään sanoa oman mielipiteeni, koska se on muiden mielestä täysin järjetön ja väärä, koska se on MINUN mielipiteeni. Tosin harvemmin sitä kysytäänkään, juuri siksi, koska kyseessä on minä. Joudun siis tyytymään valtavirran mielipiteisiin, vaikken olisi todellakaan samaa mieltä, vain sitä päinvastaista mieltä. Kirottu olkoon ujous..

Saat minunkin tukeni Kyoka. Pikaista paranemista ja pirteää mieltä näinkin vaikeana aikana.

Ei minulla muuta…

Khyll, kakkosen. Kolmonen olisi kiva, vink vink.

Oransseja korviksia?

Lista lukemistani mangoista on täällä.

Itse kuulun heihin, jotka eivät pidä pahemmin kyseisestä bändistä. En ole koskaan ymmärtänyt bändin viehättävyyttä, en millään. Joku, joka näkee tässä jotain mahtavaa, voi kertoa minullekin, miksi tästä kannattaisi innostua.

An Cafe taitaa olla suurimmalla osalla aloittelevista japaniharrastelijoilla ensimmäinen j-bändi, johon he tutustuvat, vai olenko kuinka väärässä. Minusta se on aika ärsyttävää mikäpä minustakaan EI olisi ärsyttävää?, kun pikkutytöt hehkuttavat aina An Cafea, sitten tulee perään listassa Tokio Miu Maut ja Meikkikeijut. Erittäin yleistetty, surkea esimerkki, mutta tämäntyyppisiä juttuja sitä näkee. En sano, etteivätkö he oikeasti tykkäisi ko. bändistä, mutta minulla menee vähän kuin yli. Enkä minä, pieni viaton ihminen voi poistaa maailmasta tätä bändiä, tai käskeä ihmisiä kuuntelemaan An Cafen sijaan Gacktia.

Bändin musiikki on makuuni liian pirteää ja iloista, joten sekin voi olla osasyy, miksen kuuntele tätä. Itse kun olen enemmän synkistelevämmän musiikkiin päin, niin tämä ei ole minulle luotu. Tai paremmin voisin sanoa, etten vain tykkää kamalan pirteästä – ehkä liian teennäisenpirteästä – musiikista.

Nyt saan kiukkuiset An Cafe -fanit kimppuuni.

Taidan olla niin hiljainen ja viattoman näköinen joillakin tunneilla, kun opettajat eivät huomioi minua. Se tuli (taas kerran) todistettua kuviksen tunnilla. Tunnin alussa opettaja katsoi työni luonnosta ja sitten lopputunnista sanoi "laita se työ tuonne tyhjälle hyllylle." Ja meillähän oli siis kaksoistunti. Ei siinä mitään, mutta on se tavallaan inhottavaa, kun ei koskaan huomata. Olenko vain huomionkipeä vai onko tämä sitä niin kutsuttua kyllästyneisyyttä? Toisaalta on ihan hyvä, ettei minua häiritä tunnilla, koska olen aina niin tuhattoman kiukkuinen ja ärtynyt. Ei sillä, etteikö yhtään piirtäminen nappaisi, vaan koska olen keskittynyt. Näytänkö sitten niiiin vihaiselta, ettei lähelleni uskalla tulla? Jaa-a. Ihan kiva sekin, ettei ole kavereita tuossa ryhmässä, tuleepahan tehtyä itse työtäkin. Hoh, sain piirustukseni melkein valmiiksi, vaikka aloitin tänään vasta puhtaaksipiirtämisen, olen ylpeä itsestäni. Huomasin kyllä, että se yksi poikakin vilkuili työtäni, hoh. Vapise mokoma, tökin sua kynällä.

Koulupainotteista, sitähän se elämä on.