Shoe

On minulla bestis, joka juuri lähti mieltä. ^^ Olemma tunteneet toisemma seiska luokalta asti, eli viime vuodesta. Silloin ei oltu lähellekkään samanlaisia kavereita kuin nyt. Nykyisin olemme lähes koko ajan kahdestaan ja puhutaan kaikkea mangaan liittyvää. Minä ja bestikseni olemma aika lailla hulluja, lievästi sanottuna. Keskutelemme yleensä aika vakavasti, kunnes jompi kumpi meistä vetää koko jutun läskiksi, pervoksi tai muuten vaan härskiksi. Tänään bestikseni sanoi, ettei halua riidellä kanssani, enkä kyllä halua minäkään. Meillä tulee parista asiasta aina erimielisyyksiä, mutta osaamme onneksi lopettaa ajoissa. Bestikseni on minulle korvaamaton, kuten kaikille muillekin, joilla on bestis. Niitähän ei joka oksalla kasvakaan, nee? ^^

Joo, uutta sarjista on tullut tehtyä, tosin ei edes eka sivu vielä valmis. Sarjan nimeä en vielä ole keksinyt.
Juonta voisin selostaa, vaikkei mitään ole todellakaan sinetöity vielä:
Eli (omakeksimässä) Kazuka-kylässä vuonna 1895 asui eräs pieni pariskunta, joista naispuolinen oli rikkaasta perheestä, ja tämän mies keskivertoperheestä, ei siis köyhästä tai rikkaasta, siltä väliltä. Naisen nimi oli Yume, miehen Koji. Koji sai tietää kihlattunsa raskaudesta, ilman, että Yume olisi itse kertonut. Ja mitäs outoa tässä on; Yume oli raskaana Kojin isälle! (tarkemmin en selitä, kaikki varmaan tajusivat? ^^) Koji ei mainitse asiasta mitään, vaan lähtee Yumen kanssa (omakeksimälleni) Katsugi-vuorelle, tavoitteenaan sysäistä Yume vuorella olevaan rotkoon, kuolemaan lapsensa kanssa. Noin sata vuotta myöhemmin Yumesta on tullut Yuki-onna, vuorien kummitus… (or something like that…)
Tuon pidemmälle en ole kerinnyt suunnitella, muokkaan vaikka tätä viestiä, kun tiedän juonen jatkosta. Yleensä en kehtaa laittaa mitään omkeksimiä juttuja tällaisille sivuille tai minne muuallekaan, kun nimet ynnä muut ovat joskus typeriä tai jotkut nauravat niille. 🙄

Petbat-sama: Kiitos tiedosta! ^^

Tietenkin yhtä turhamaisen ihmisen kuin minä, täytyy vastata tähän ><
Taitanee olla tämä 🙄 , ><, x), xD, ^^. Nuo ne vakituiset hymiöt on, mutta onhan niitä muitakin.

Kun äsken olin menossa galleriaan, sivusto heitti minut ulos. En ollut kirjautunut ulos tai mitään, painoin vain gallerian linkkiä.

EDIT\\\

Sivusto heittää minut yhä useammalla linkinllä, kuten jos aion katsoa sisälle kirjautuneena uutisia (painamalla kyseistä linkkiä). Mistähän tämä voisi johtua? Toivottavasti saatte korjattua vian nopeasti! ^^

Tokiossa en ole käynyt, enkä kyllä muuallakaan Japanissa, mutta syksyllä olisi tarkoitus mennä koulusta kahdeksi viikoksi tuohon ihanaan maahan. Rahaa täytynee siis säästää ja kerätä, saan harmaita hiuksia moisesta touhusta. Tokioon en ole menossa, vaan johonkin pienenpään kaupunkiin, jonka nimeä en vielä tierä, kun ei ole reksi ilmoitellut. Vähän liian aikaista edes ajatella, mutta parhaan kaverin kanssa olisi myös tarkoitus mennä Japaniin, tarkennettuna Tokioon, sitten vanhempana ja ryppyisempänä. Niin, syksyn reissusta: meitä lähtee lössi ääliöitä pilaamaan Japanin maa perusteellisesti, meidät viedään vankilaan ja kidutetaan kutittamalla kuoliaaksi. Hyppäsin aiheesta toiseen, mutten voinut olla sanomatta tuota syksyn matkaa. Mutta mikäli tiedän, Japani ei ole niin kallis maa, kuin sanotaan. Kannattaa varoa pelottavia hiippareita x D Eikä kannata mennä tuntemattoman autonkyytiin. No just, mutta tietääkseni kyseinen maa ei ole kovin kallis. Anteeksi, jos tästä ei ollut mitään apua.

Aivan ensimmäiset pokemonit olivat kaikkein parhaimmat! Nykysin ne on ihan sanonko-mistä. Nykysin kun oon jakson kaks kattonu niitä uusimpia, ne tuntuu jotenki monimutkasilta. Ekat sakemannit (=pokemonit mun kielellä) oli jotenki yksinkertaisempia ymmärtää ja kaikkea.
Vaikken enää pokemoneista välitä hevon paskaakaan oli ne ekat legendaarisia. Uusiin on sörkitty ja törkitty kaikkee mahdollista. Raichu oli mun lemppari pokemon joskus v. nakki & makkara.

Joo joo, oon pelannu, vuonna nakki ja makkara. Se lähti siitä, ku isoveli alkoi pelata sitä, tietenki minunki piti saada tehä oma ukko sinne. Noin kaks vuotta oon ollu pelaamatta, silloin Habbo oli mulla in. Ei sitä jaksanu pelata, koko ajan oli kauhee tarve saada ukko paremmaksi. Muistaakseni 54 levuseks jaksoin kehittää ukkoani, mutten ole jaksanut enää kiinnostua. Mangakin vei kiinnostuksen peliä kohtaan.