Shoe

Salaa olen tätä ihaillut, nyt tuon sen koko kansan kuultavaksi. Värit ovat hienon voimakkaat ja lämpimän sävyisiä, jotka antavat kuvalle jotenkin mystisen vaikutelman. Hahmoa en tunnista, mikä ei taida yllättää, mutta tykkään tästä. Jotenkin vain niin yksinkertaisen hieno. Aina olen muutenkin tykännyt teikäläisen avoista. Tämä on muutenkin aika Blackbeardmainen (wat?) ava. Tästä nasahtaa 9½, miinuksena rajauksen puuttuminen.

DJ Inphinity – I Close My Eyes

Tuli taas jympyti jympyti -fiilis, joten oli ikään kuin pakko. Inphinity on muutenkin yksi parhaimmista tiskijukista, joten noh.. pitäähän sitä silloin kuunnella.

Ehkä ikä on tehnyt tehtävänsä ja minun aivokapasiteettini riittää lyhyen matikan geometriasta selviytymiseen. Kenties olen saanut jostain jumalallista älyä, jotta selvittäisin matikan kunniakkaasti arvosanalla viisi. Kannattaa ehkä jatkossakin nukkua melkein pommiin, pistää vipinää punttiin ja matikkakin sujuu.

Josta pääsenkin siihen, että ensimmäistä kertaa elämässäni meinasin myöhästyä koulussa. Kumma juttu, kaikki se tapahtuu juuri lukiossa, mitä en olisi voinut kuvitella omalla kohdallani todeksi joskus yläasteella. Kello oli 9.11 kun sattumanvaraisesti satuin heräämään ja eka tunti olisi alkanut 9.40. Minulla menee aina vähintään puolituntia valmistautumiseen, vaan ei tänään: tänään olin lähtövalmis jo kolmessa minuutissa. Huima parannus. Aluksi ajattelin lähteä kävellen kouluun ja sanoa opelle että myöhästyn, mutta sitten ajattelin että v… menen pyörällä. Tie oli koko 2,5 kilometrin pätkällä kamalassa kunnossa, mutta kyllähän menin moisen pätkän noin kymmeneen minuuttiin, aivan kuten normaalistikin pyörällä. Ja vallan mainiosti kerkesin tunnille, ei ollut edes alkamassakaan. Vähän extreme aamu.

Että sellaista. Huomenna vielä ja illalla velipoika tulee taas käymään kotona. Ja hirveä hinku taasen kaverille yöksi. Ehkä lauantaina sitten.. Shoen syvällistä pohdintaa jatkuu äärettömiin epämääräisenä mutinana…~>

Taisin olla ainoa, joka ei katsonut Merliniä. Aukko sivistyksessä?

Viikonloppu oli paras pitkiin pitkiin aikoihin. Torstaina oli siis synttärini, joita vietin perjantaina. Silloin menin kahden kaverini kanssa pitsalle (mikä oli paikassa olevien mielestä varmasti erittäin epämiellyttävää) ja sen jälkeen lähdin toisen kaverini kanssa meille, tosin sitä ennen hain lahjani postista. Illalla meillä katsoimme elokuvia, pelasimme pleikkaa (tai no minä pelasin) ja katsoimme animea. Seuraavana päivä sitten menin vastaavasti tälle samaiselle kaverille yöksi. Olin onneni kukkuloilla, kun sain pelata Masamune-samalla, vihdoinkin. Toivottavasti sama toistuisi useammin, ettei olisi jäänyt vain tuolle harvinaislaatuiselle ainoalle kerralle.

Kerrankin tunsin osaavani jotain matikassa. Bileet.

~ Viikonloppu, silloin vietin synttäreitäni. Parhaat synttärit kyllä moniin vuosiin, niin kaverin kuin lahjojen suhteen. Josta pääsenkin sitten ensimmäiseen figuuni, Sengoku BASARAn Date Masamune figuun. Olin totaalisen myyty, kun sain sen. On se niin ehana. Toinen osa, joka lahjani sisälsi, oli Gintaman Hijikata Toshiro pehmolelu. Jep, mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä enemmän leluja. Palaan leikki-ikään. No en nyt sentään.

Olen huomannut, että se plusmaitomainos on aivan syvältä. Kaikkein kauheimmaksi sen tekee Kiira Korpi. Koskaan en ole nähnyt hänessä mitään kaunitarta ja hän näyttää suoraan sanottuna kamalalta hiukset kiinni. Muutenkin mainoksessa oleva tyttö on niin uskottava maistaessaan maitoa: "Hyvää piste". Siis aivan sairaan teennäinen, ei minkäänlaista eläytymisenpoikastakaan! Kiira olevinaan jokin neiti valistaja, nyt varsinkin kierrän koko maidon kaukaa…

En omista, vaikka voisihan sellainen ihan kiva ollakin, vaikken mikään suurfani olekaan.

Rannekelloa?

Mitä elämää tämä oikein on? Tyyppi täyttää vuosia, tulee sairaaksi, lahja ei tullut postissa, ikä ei riitä Negativen keikalle jotka tulevat kuitenkin tänne Kalajoelle ja enkun opettajan sijainen on rasittava. Missä on kohtuus?

Muutenkin olen ollut vähän möks möks tuon Japanin katastrofin takia, se vaikuttaa normaaliin elämiseeni. Eilenkin menin itkien nukkumaan, uutiskuvat ynnä muut ovat niin järkyttäviä. Toivoisin, että kaikki kääntyy kuitenkin parhaaksi ja tilanne saataisiin täysin hallintaan mahdollisimman pian. Tyyliin puolen tunnin välein käyn katsomassa uutiset… mistä tulikin mieleeni, että voisin tämän kirjoitettua tehdä niin. Olen jäänyt koukkuun noihin uutisiin, joten on pakko käydä ne tarkistamassa vähäväliä. Mitä elämää se tämän sitten on?

Huomisesta pitäisi kaikesta huolimatta tulla kiva, kaveri tulee yöksi, ellen sitten sairastu kunnolla koulupäivän aikana.