scarecrow

-Poikakaveri on tulossa käymään, pitkästä aikaa x3
-Multa löytyy hyvää purkkaa kanssa.
-Huomenna on heti aluksi tuplatunnit psykologiaa ^^
-Juuri äsken leikatut hiukset, tuli taas älyttömän persoonalliset ;D
-Ihanat ystävät paikkakunnan sisällä sekä ulkopuolella <3

Eah, kun katsoin Pasilaa ekaa kertaa, jakso taisi olla se "Laitonta työvoimaa kiinasta" tai jotain sinnepäin. Repeilin pikkuveljen kanssa vielä vaikka kuinka kauan ohjelman jälkeenkin ja koulussa huudeltiin kaverien kanssa toisillemme "LÄÄKKEET" aina kun tilanne salli x) Olin ihan maassa kun Pasila sitten loppui eikä jatkosta ollut tietoa… Mutta nyt taas elämä hymyilee kun kakkostuotantokausi starttasi! Kuulun siis faneihin, absoluuttisesti. Pasilan poskettomat hahmot ja vielä kreisimmät tapahtumat vaan pitää otteessaan. Lempihahmot ovat Pöysti sekä Routalempi (vai lampi? en ikinä muista miten se meni, noloa) ja tietty pidän myös Repomiehestä, joka hulluudessaan muistuttaa pikkuveljeäni… Kylläh, Pasila kuuluut suomalaisen televisioviihteen parhaimmistoon!

Ylläpidon huomautus: Editoin viestiäsi. Muistathan foorumin säännöt koskien asiallista kielenkäyttöä! -Laurel

Suksilla lasken melko kohtalaiseti ;D Olen laskenut epäsäännöllisin väliajoin milloin missäkin vähän pienemmässä ja isommassa rinteessä, mutta koskaan en ole oikein pohjoiseen päässyt. Se olisi unelma, jos pääsis oikein kunnon rinteille. Taisin ensimmäistä kertaa kolmosella kokeilla laskettelua. Tänä talvena en ole vielä kertaakaan päässyt, ja alkaa pian olla vähän kiire kun kevät alkaa pukata päälle…

Laudasta olen haaveillut jo jonkin aikaa… Olen kokeillut sellaisella laskeakin, mutta en päässyt hississä mihinkään ): En vain ymmärrä miten hississä voi pysyä pystyssä laudan kanssa ^^’ Harjottelulla siitäkin kai selviää, yyh.

Mitään tapaturmia ei luojan kiitos ole sattunut, mutta kerran vedin hurjan takaperinkuperkeikkacombon Seinäjoen Joupiskalla. Tuloksena oli lunta hupussa sekä takin sisällä. Sain melkein sydänkohtauksen kun onnistuin vahingossa käännähtämään rinteessä selin, lensin nurin ja pyörin rinnettä jonkin matkaa alas 0___o

Bleach on ollut mielenkiintoni kohteena jo hyvän aikaa, ja olenkin lueskellut osia siitä aina silloin kun nettiyhteys pelaa sen verran että lukeminen ei ole pelkkää sivun aukeamisen odottelua. Animena Bleach on meikälle melko vieras käsite, mitä nyt erään tutun opastamana olen pari musiikkivideota nähnyt. Kehut Bleach saa minulta meiningin laadusta ja persoonallisista hahmoista, joista lempparini on Ichigo itse: muihin en ole oikein vielä päässyt tutustumaan, niin lapsenkengissä olen vielä Bleachin lukemisen kanssa. Aion kuitenkin sitkeästi jatkaa lukemisen yrittämistä ja päästä perille Bleachin kiemuroista.

Ääh, yymm… Nämä jutut ovat niin hankalia ja monimutkaisia… Mutta selvitän nyt omia mietteitäni tähän vähän. Esimerkiksi aate siitä, että Jumala on olemassa, ja että Jumala on luonut tämän kaiken, on kiinnostava. En nyt siis tarkoita sitä perinteistä Raamatun mallia, jossa Jumala loi maailman kuudessa päivässä ja lepäsi seitsemäntenä – tarkoitan sitä, että Jumala olisi luonut alkuaseteleman Alkuräjähdykselle ja huolehtinut evoluution nykyiselle tolalleen ja olisi yhä henkenä ympärillä, luonnossa, ihmisessä, kaikkialla. Ja että Jumala antaisi luonnossa asioiden tapahtua, niin pahojen ja hyvien. Tämä selittäisi esimerkiksi teodikeaongelman eli ateismimietteen siitä että miksi "hyvä" Jumala antaa maailmassa tapahtua pahoja asioita. Tässä teoriassa on kuitenkin joitain aukkoja, joten en ihan täysillä tätä tukisi.

Myös determinismi on kiehtova aate, eli että joka asialle on jokin syy: mitään ei tapahdu ilman että sille on syytä. Jopa se, mitkä vaatteet aamulla laitat päälle on aiemmin tapahtuneiden tapahtumien sarja, johon et voi vaikuttaa, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Ja mitä kauemmas tapahtumissa ajattelee taaksepäin, sitä monimutkaisimmiksi syyt ja seuraukset muuttuvat. Ja se perimmäinen, tunnettu kysymys siitä, miksi tämä kaikki on olemassa, jää aina vaille täsmällistä vastausta. Eli myös tässä on itseään syövä ongelma: miten kaikelle muka voi olla jokin syy, kerta perimmäiseen kysymykseen (eli miksi kaikki tämä olemssa) ei ole keksitty syytä?

Loppujen lopuksi julistaudun siis agnostikoksi, eli en tiedä onko Jumalaa/jumalia olemassa, en kiellä enkä myönnä. Olisi kuitenkin lohdullista ajatella, että olemassaolollamme on jokin syvempi merkitys, että emme olisi täällä vain sattuman kautta. Henkiolennot ovat myös yksi aihe, jota epäilen, mutta toivoisin silti olevan olemassa. Henkiolentojen olemassaolo toisi aivan uuden ulottuvuuden arkeen, kirjaimellisesti.

Olen evankelis-luterilainen, olen käynyt rippikoulun (tosin hiukan kakistellen. Olisin sen viikon kestävän leirin aikana kerinnyt tekemään niin paljon muutakin…), enkä tiedä, mitä teen kirkkoonkuulumiseni kanssa. Aika näyttää.

Viime kesä oli mun DragonBall-kesä, niinku sitä itte kutsun, tutustuin puolivahingossa sarjaan kun päätin huvikseni lukea yhden pokkareista (en kyllä muista, mikä niistä se oli, ehkä 23?). En tietenkään tiennyt mistään mitään, mutta otin selvää, ostelin vanhoja pokkareita ja kyttäsin kaupanhyllyltä uusia. Luin kesällä netistä niitä chapuja, joita minulla ei vielä ollut. Pari päivää kesälomasta menikin pelkästään DragonBallin lukemiseen ^^ sitten aloin katsoa animesta osia netistä, ja olen jämähtänyt osaan 169, en ole kerinnyt katsomaan edemmäs…

Lempihahmoja on useita, mutta eniten pidän kyllä Vegetasta. Hän vaan on niin kovis ja jotenkin symppis, ei voi olla tykkäämättä. Heti Vegetan jälkeen tulevat Piccolo, Goku ja Raditz (eivät välttämättä ihan tuossa järjestyksessä). Tarkkoja syitä siihen, miksi juuri nämä jätkät ovat lemppareitani, minulla ei ole. Niin vain on. ^^

Niinkuin OP:nkin kanssa, tykkään hahmojen erilaisista puhetyyleistä. Chichi ja tämän isä olivat kuitenkin ainakin minulle totuttelun paikka, sillä niin vahvan murteenkäyttöön en ole ennen mangassa törmännyt. Mutta kyllä loppujen lopuksi turun murre sopii heille kuin nakki silmään. Ja Gokun "meikä" on kyllä tarttunut minuunkin.

Itse käytän hahmoista suurimmaksi osaksi niitä nimiä, joita suomenkielisessä mangassa käytetään. Englanniksi dubatussa animessa osa nimistä tuntui hiukan vierailta, mieluummin esim. Kuririn kuin Krillin. Älkä kysykö syytä – ja jos kysytte, saatte vastaukseksi oudon mielikuvani makrilleista joka kerta kun on puhe Krillinista. Weird.

Itsellä on hyllyssä tällä hetkellä osat 1,2, 15-17, 19-26 ja täydennystä on tiedossa pikkuhiljaa.

Hellsing kuuluu samaan sarjaan Death Noten kanssa: mielenkiintoa minulla piisaisi, rahaa ei. Olin kyllä tosi innoissani, kun hoksasin Hellsingin eräänä päivänä kaupan hyllyllä, ja ajattelenkin että ostan sitten kun rahaa on ylimääräisyyksiin asti. Mutta vielä niin ei ole käynyt. Olen jo hyvän aikaa ollut kiinnostunut kyseessä olevasta sarjasta ja sen synkistä vaikutelmista, mutta taitaa käydä niin että tutustumisaikataulu venyy vielä.

Olin kahden vaiheilla koko sarjan kanssa kun menin ostamaan ja lukemaan ykkös- ja kakkososan. En pitänyt piirrostyylistä, tarina tuntui sekavalta, hahmot pelkiltä kuorilta ja välillä jouduin miettimään, mitä kummaa oikein olin ajatellut kun tuhlasin rahani tällaiseen. Onneksi kolmososa pelasti. Sen jälkee kaikki tuntui heti selvemmältä ja opin vähän pitämään Estheristä. Sarjassa taistelukohtaukset ovat hiukan epäselvästi kuvattuja, ja välillä jo edellämainittu taustojen puuttuminen heikensi juonessa mukana pysymistä. Olen kuitenkin sitkeästi tarttunut jokaiseen uuteen osaan kaupan hyllyllä, ja luulen että tee-se-itse-aivopesuni alkaa tehota: en enää kavahda ylinättejä miehiä/poikia saati sitten naisia/tyttöjä. Ehkäpä TB:ssä minua kiehtoo juurikin se, että se ei ole ihan sitä, mitä normaalisti luen (poikamangamättöä). Latinasta ja kristinuskon sotkemisesta en oikein tiedä sanoa… Rosenkreuz Orden herätti mielenkiintoa, Ruusurististähän puhuttiin Da Vinci -koodissakin… Ellen nyt ihan sitten ollut väärässä ja mennyt itseäni nolaamaan. But anyways, jatkan sarjan lukemista ja mietin vakaasti kaikkien kehuman animepuolen katsastusta.