Forum Replies Created
-
Posts
-
Vähäsen offia; The Tournamentin traileri vaikutti muute tosi kiinnostalta 😀 Sala- ja palkkamurhaajia sisältävät leffat on tällä hetkellä aika in mun leffamakua kysyttäessä…
Ja sitte asiaan. Kattoin eilen kaksikin leffaa, Shall We Dancen (Oliko se sitte Saanko luvan suomeksi…) sekä Kung Fu Hustlen… Mutta koska tässä nyt udellan sitä että minkä on kattonut viimeksi, saatte selostusta Kung Fu Hustlesta. Onneksi satuin olemaan hereillä vielä puol yhen aikaan, muuten olisin menettäny vaikka mitä! Luulin että Kung Fu Hustle olis ryppyotsainen ja semmonen jylhä taisteluleffa… (En siis ollut ottanut sanan "hustle" merkityksestä selvää vielä silloin :D) Joo mutta. Ryppyotsainen ja jylhä ei kyllä oikein oo sopivia sanoja kuvaamaan kyseessä olevaa leffaa, kuten sain huomata; Tarina on sekava, ihmisiä kuolee tarpeettoman väkivaltaisesti, hahmot on kaikki jotenkin kummia… Mut tää kaikki on kuorrutettu niin oudolla(ja mun kohalla iskevällä xD) huumorilla, että ei voi muutaku lähtee penkomaan kauppojen dvd-hyllyjä, että sais tänki helmen omaan hyllyyn 😀
Hrrrrr, tänään oli sitte syksyn reaalin yo-kirjoitukset, joihin mentiin melkolailla heikolla lukemisella yrittämään. Impro sieltä varmaan tulee, mut eipä hätiä, oli sen verran järkeä päässä että kirjoitin sen ylimääräsenä 😀 Täytyy myöntää, että syksyllä kirjottaminen oli kyllä yks mun huonoimmista ideoista vähään aikaan. Maanantaina onki sitte ranskan vuoro…
Elikkä, kirjotuksis istumises meni koko lailla tää päivä, illalla onneks oli disco oriental, joka vähä pelasti fiiliksiä 😉 Ngh, toivottavasti saisin ensviikolla ostettua sen ihanan lantiohuivin, sellasen mustan missä on hopeisia kolikoita kolmessa aaltoilevassa rivissä…. Aijai sitä kilinän määrää <3
Luen muute tällä hetkellä tosi mielenkiintosta kirjaa; Jostein Gaarderin Sofian maailmaa, joka kertoo (yllätys) filosofiasta. Melko simppeliä tekstiä välillä ja melko lapsekas taustatarina, mutta ainaki filosofian pääpiirteet tulee melkolailla selväksi. Filosofia siis kiinnostaa, vaikken mitään osaakaan 😀Prince of Persia: The Sands of Time
Mua kiinnosti, että millanen pelin pohjalta tehty elokuva olisi, ja tykkäsin kyllä lopputuloksesta. Juonessa on lopussa melko kiinnostava idea aikamatkailusta (vaikka loppukohtaukset jäivätkin hieman epäselviksi tekstitysten reistaillessa). Päähahmoa eli Persian kuninkaan ottopoikaa Dastania näyttelevä Jake Gyllenhaal vetää hyvän roolin (ja on kieltämättä hyvännäköinenkin) mutta on ehkä hivenen liian, öö, söpö. Meinaan, että rooliin olisi sopinut ehkä paremmin joku vähän enemmän badass-tyyppinen heppu… Mut sitte taas Jaken vastanäyttelijä, rauhaisen maan vähemmän rauhaisaa prinsessaa, Taminaa, näyttelevä Gemma Arterton on todella täydellinen valinta salaperäiseen, itsetietoiseen ja itsepäiseen rooliinsa. Niin, ja tässä elokuvassa oli myös se itselleni tärkein elementti: The Happy End 😉
En ole kumpaaakaan nähnyt aiemmin, mutta Hyvät, pahat ja rumat omaa vetävämmän nimen joten siksi katsoisin sen mielummin 😉
Amélie vai Ylpeys ja ennakkoluulo (siis se versio, missä näyttelee Keira Knightley.)
Mulla meinas mennä kesällä järki siihe Pingviinituuttimainokseen, jossa se joku mies laulaa maalaismaisemasta. Se biisi jämähti päähän kertalaakista, ja varsinki töissä oli kiva yrittää kärvistellä koska asiakaspalvelussa ei oikein voinu kuunnella muuta musiikkia ku se mitä päässä sattui pyörimään. Ja tosiaan, siitä Garnierin kofeiinivoiteesta tummille silmänALUKSILLE; Muistaakseni myös L’Orealin samantapaisessa mainoksessa käytettiin sanaa "silmänaluksille"…Mut vaikka kuinka mietin nii en saa sitä kuullostamaan hyvältä. Mulla ei oo ainakaan mitään aluksia silmien alla. Niin ja tässä alkusyksystä hermostuin siihen monen jo mainitsemaan Colgate-mainokseen. Kyllä se oli kahella ekalla kerralla ihan huvittava, mutta aika nopiaa noihin kakkosluokan dubbaustekeleisiin kyllä kyllästyy… "HEHHHH"
Tykkään siitä Aspiriinimainoksesta, jossa se purkupallo tulee sitä yhtä miestä päin näköä, sillä siinä on niin huvittava musiikki ja se miehen :O -ilme on mahtava xD Ja pidän myös siitä "Kivulla on monet kasvot – Lievitys näyttää tältä" -mainoksesta jossa erilaiset ihmiset kuvaa millaselta niiren päänsärky kuullostaa tai tuntuu, olisko se ollut sitten Panadol Zap -mainos. Jotenkin mä pysytyn samaistumaan niitten kaikkien tyyppien tuskaan 😀 Ja ÅttÅ Drinkero -mainokset aiheuttaa instanttia repeilyä 😀
Mr. & Mrs. Smith
Älyttömän hyvä elokuva, jossa kahen päänäyttelijän (Brad Pitt & Angelina Jolie) kemiat kohtaa oikeasti. Toki leffan juoni on väkisin väännetty eikä pätkästä löydy kaivelemallakaan syvällisempää viestiä tahi opetusta (ellei sitten ota huomioon semmoista kilseetä kuin "Rakkaus Voittaa Aina"), mutta hienointa onkin katsella kahden ammattitaitoisen näyttelijän työskentelyä ja sitä kuinka hyvin he pelaavat yhteen. Ainoa asia mikä elokuvassa todella ärsyttää on yhden sivunäyttelijän nenäkäs ja mukahauska rooli herra Smithin työkaverina ja ystävänä.
Leffassa näyttelee myös OC:stä tuttu Adam Brody, jolla on pieni mutta juonen kannalta vaikuttava rooli.
Jesss, uusin OP oli kyllä just sitä mitä ootinki ^^ Juoni tuntu saavan jälleen lisäpotkua, ja on jännää kuvitella että minne muut Olkihatuista on päätyny… Mielenkiintosta että Luffy joutuu ny seikkailemaan yksin pitkän ajan jälkeen, jotenki piristävää. Ja nyt vihdoinki tajusin, että miksi vaarin lyönnit ottaa Luffyyn kipiää \o/ Ja oli muuten hienon värinen kansikin.
Minä veikkaisin että Final Showdown käydään Luffyn ja Mustaparran välillä. Ei mitään sen kummempia perusteluja.
Uusimman pokkarin lukeminen oli jälleen yks huppukohdista mun vaatimattomassa arjessa… Eniten olin innoissani Trafalgar Lawin näkemisestä pokkarin kannessa, en tiennyt etukäteen kuka tyyppi oli mutta hän vaikuttaa mielenkintoiselta hepulta. Ja luulin jostain syystä aluksi että hän on jonkinlainen mystinen, huomaamattomaksi jäänyt suuruus tai muuta vastaavaa kun palkkiota ei ollut laitettu toisin kuin muille kannessa esiintyville uusille naamoille… Mutta palkkion poisjäänti oli tosiaan siis moka… 😀
Duvalin pärstävärkki ei oikeastaan ollut kummoinen yllätys, vaikka hajoilinkin hänen murteelleen ja niin edespäin. Jotenkin osasin aavistaa mitä oli luvassa heti kun, ööh, "näin" Duvalin ensimmäisen kerran jos ymmärrätte mitä meinaan (tämä kiertely siis siksi jos joku ei ole vielä kokenut lukemisen iloa 51. pokkarin parissa)… Ajattelin että Oda taatusti liittää tuon yksityiskohdan myöhemmin tarinaansa.
Naureskelin Taivaslohkäärmeväen puheenparrelle, hyvä keino vahvistaa hienostelevaa tyyliä å-kirjaimilla. Enkä kyllä tykkää niistä sitten yhtään. Suunnilleen karjuin vahingonilosta kun Luffy vihdoin ja viimein tinttasi sitä yhtä kölviä. Ja mä hoksasin myös tutut symbolit huutokaupan seinällä :O
Tuota, tuli mieleen noista auroista. Onko kukaan muu koskaan pistänyt merkille animejakson nro 67 alussa, kun Luffy ja Zoro taistelevat, että heistä lähtee näkymättömän liekkien kaltaisia laineita jotka sätivät vastakkain osuessaan? Voisiko kysessä olla niiden kahden aurat, kenties? Vai onko se vain joku tehokeino jolla yritetään kuvata kummankin taistelutahtoa/raivoa? 😀
Täälläkin on yksi R&C fani! Meiltä löytyy lähes kaikki Ratchet & Clankit, ja omia suosikkejani sarjasta ovat 2: Going Commando, 3: Up Your Arsenal ja Tools of Destruction jonka lisäosasta, Quest for Bootysta, pidin myös. Ratchet: Gladiator ei oikein iskenyt ja jäi siksi kesken, ja samoin kävi Size Mattersille. A Crack in Timesta en osaa vielä sanoa mitään, koska se on mulla vasta työn alla. Ainoa osa joka meiltä puuttuu ja jota en ole pelannut taitaa olla PSP:lle ilmestynyt Secret Agent Clank. Mutta, suosittelen ainakin Ratchet & Clank ykköstä, kakkosta ja kolmosta lämpimästi kaikille joita kiinnostaa hervottomat aseet, melko leppoisa vaikeustaso ja keskitasoinen juoni.
Muita suosikkejani ja suositeltaviani ovat Mirror’s Edge ja Assassin’s Creed II jonka ykkösosaa en ole vielä pelannut läpi ja josta en siksi vielä sano tässä enempää. Mirror’s Edge on parkourtyylistä katoilla loikkimista ja juoksemista sekä vihuilta pakenemista. Peli on lyhyt mutta ytimekäs paketti kaiken kaikkiaan. Assassin’s Creed II sisältää myös katoilla juoksentelua ja muunlaista taiteilua, mutta myös väkivaltaa. Tämän vuoksi en suosittele Assassin’s Creed kakkosta ihan kaikille. Vihollisten mättämisestä huolimatta Assassin’s Creed II on Mirror’s Edgen tapaan laadukas mutta kohtalaisen lyhyt pelikokemus.
Nnngh, monta kuukautta vahtasin Youtubesta AC:n walkthroughvideoita, haaveilin ostavani pelin joskus itsellenikin… Ja sitten näin televisiossa Assassin’s Creed II:sen trailerin jonka taustalla soi Justicen Genesis, meinasi lähteä taju. Tuo olisi pakko saada, ja niin käviki että jouluna pikkuveli sai ko. pelin joululahjaksi. Pelasin monesti koko päivän putkeen AC II:sta, sivutehtävineen kaikkineen. Vain sulkia on jäänyt keräämättä, muuten peli on kokonaan läpikäyty. Tykkäsin hurjasti. Ykköseen verrattuna paljon enemmän kaikkea, tehtäviä, hahmoja, väriä ja tarinaa.
Viime tiistaina käväisin äidin kanssa Keskisellä ja bongasin viimeinkin Assassin’s Creedin platinaversion. On melkolailla vaatimattomampi kuin jatko-osansa, mutta tykkään silti. Jotenkin Altaïr on coolimpi kuin Ezio, ehkä siksi että hän ei koskaan riisu sitä huppua… 😀
Suosikkihahmoni ykkösestä on Malik. Ihana kiukkupussi <3
Yksi lempibändeistä! Niiden musiikissa on yhtäaikaa valtavia huippuja ja pohjia, hulluutta ja surua, vihaa ja energiaa. Musiikkia joka saa pään toimimaan. Viime aikoina olen kuunnellut paljon tuota Vicinity of Obscenity -kappaletta, se on melkein kuin kupillinen kahvia. En tosin oikein tiedä, mistä siinä lauletaan, en ole vaivautunut ottamaan selvää. Jotain banaaneista, veikkaisin.
Minulle Avenged Sevenfoldin rumpalin, James Sullivanin aka The Revin, kuolema viime joulukuussa oli traaginen lähtö. Taitava nuori rumpali ja laulaja, voisin sanoa että vasta uransa alussa vaikka takana olikin jo yli kymmenen melko menestyksekästä vuotta samassa bändissä. En meinannut uskoa todeksi että hän on kuollut, kun pikkuveli kertoi asiasta. Rest in peace, Jimmy.
Mulla ainakin Lady Gagan sietokynnys on melkoisen korkea, ja itseasiassa Bad Romance kuuluu tän hetken lempibiiseihin. Harmittaa, kun hyvät uudet tanssibiisit höylätään heti alkuunsa puhki niin, että niitä ei pysty enää kuuntelemaan kukaan. Poker Face on tästä yksi esimerkki, taitaa olla ainut GaGan kappale, josta en tykkää. Täytyisi kuitenkin tajuta että eihän se esittäjän vika ole, jos radion työntekijät/deejiit/pissislissut haluaa huudattaa samaa kappaletta kerta toisensa perään. Tämän vuoksi en halua karttaa artistia, vaan niitä joiden vastuulla on musiikin soittaminen. Mutta jos jollakulla on niin vahvat negatiiviset assosiaatiot jotakin yksittäistä kappaletta kohtaan että ne leviävät koskettamaan itse esittäjääkin kokonaisuudessaan, niin vihatkaa toki rauhassa.
Voi tietysti olla niinkin, että esittäjä ei muuten vain iske esimerkiksi lauluäänensä tai tyylisä puolesta, ja siksi esiintyjä ärsyttää. Tähän ei voi sanoa mitään, sillä jokainen saa olla vapaasti sitä mieltä kuinka haluaa. Mutta pointtini on siis se, että ei pidä antaa yhden ylisoitetun biisin pilata koko esiintyjän imagoa omassa päässään.
Lady GaGa on mun näkökulmasta persoonallinen artisti joka on rohkeasti lähteny ylilyönneillä hakemaan menestystä, ja myös onnistunut siinä. Lady Gagan biisit ovat myös onnistuneet nousemaan pinnalle justiin silloin kun mulla on ollut semmoinen hetki elämässä, että on ollu tilaa menevälle musiikille. Kyse on siis ollut myös hyvästä ajoituksesta. Myös Lady GaGan musiikkivideot kappaleille Paparazzi ja Bad Romance ovat ollet allekirjoittaneen mielestä myös todella hyviä, niissä on vähän jotain muutakin kuin sitä iänikuista pyllynpyöritystä.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
