räsynukke

Minulla ei ole varsinaisesti mitään minkäänlaista kuvaamista vastaan, mutta varoitan jo valmiiksi, että kuvauksellista minusta ei saa tekemälläkään… Joko olen kuvissa ihan oudolla ilmeellä (sanomassa juuri jotain ym.) tai yritän hymyillä mikä tekee kuvista kahta kauheampia. Onnistuneissa kuvissa yleensä näytän kamalan vakavalta.
Mutta kuten sanoin, ei minulla mitään kuvaamista vastaan ole, ja ryhmäkuva olisi tosi kiva. Ja vielä se että kuten jotkut ovatkin sanoneet, ei tehdä miittiin liian tarkkaa ohjelmaa.. Sekin voisi meinaa olla tavallan vähän tylsää.

En tiedä pitäisikö lappujen olla koko conin ajan näkyvillä, mutta enpä oikein usko. Itse ajattelin pitäväni ainakin miittipäivänä, mutta jos saan cossipuvun tehtyä, niin haluan ainakin yhden päivän omistaa kokonaan sille ilman mitään lappusia…

the Beatles – Yesterday

Ostin eilen Beatlesin levyn ja tämä on Let It Been jälkeen lempparini, todella kaunis kappale. Aika lyhyt, mutta pidempänä ei ehkä olisi niin ihana.

Bon Jovi – These Days

Aivan uskomattoman kaunis ja tunnelmallinen kappale olematta silti nyyhkytys.
"Jimmy shoes busted both his legs, trying to learn to fly
from a second story window, he just jumped and closed his eyes
his momma said he was crazy -he said momma "I’ve got to try"
don’t you know that all my heroes died
and I guess I’d rather die than fade away"

Piti vaaan kysymäni, että onko fanart sallittua, vai onko hahmojen oltava täysin itsekeksittyjä?

Ranma on mielestäni keskiveroa parempi sarja. Pieninä annoksina aivan mahtava, mutta kovin pitkään en jaksa tätä lukea. Minulla on pahe, että luen mangaa liian keskittyneesti ja puudutan itseni, enkä jaksa lukea kovin pitkään. Näin ei käy kovin usean sarjan kohdalla, mutta Ranman kyllä, valitettavasti. Huumori on mitä on, välillä naurattaa, välillä ei. Hahmot ovat Ranmassa mielestäni kivoja, jotkin vähän ärsyttäviä, mutta suurimmasta osasta pidän. Lempi hahmoni on varmaan Ranma, suurin syy tähän on luultavasti se, kuinka yleensä kiinnyn päähenkilöihin.
Aluksi Ranmassa ärsytti, kun en millään oppinut hahmoja. Luin kirjoja aika sattumanvaraisessa järjestyksessä ja tipuin jatkuvasti kärryiltä. Nyt voin vain ihmetellä, mutta aluksi todella hämäsi hahmot. "Anteeksi kuka tuo oli? Oliko tässä tuollainenkin hahmo? Mistä ihmeestä nämä nyt puhuu?"
Toinen asia, josta en Ranmassa pidä, on se kuinka naishahmot kiistelevät Ranmasta. Vihaan yleensäkin mangoissa sitä, kuinka yksi hahmo alkaa selitää "Hän on minun, te ette koske häneen tai hakkaan teidät", eikä kuuntelekaan toisen mielipidettä asiasta. Ja sitten tämä hahmo roikkuu ihastuksensa perässä maailmantappiin ärsyttämässä lukia parkoja, ilman että hänen mielessään käy kertaakaan, että ehkä se toinen ei pidäkään hänestä.
Takahashin piirustustyyli on taas mielestäni hyvä, hän ei ole lempi mangakani, mutta pidän hänen kuvistansa silti. Ne ovat selkeitä ja yksinkertaisia, ollen silti tarkkoja ja hienoja.

Oh! My goddes on mielestäni ihan hyvä sarja. Välillä uhkaa käydä tylsäksi, kun en ymmärrä mitään koneista joista tässä sarjassa selitetään hirveästi, mutta toisaalta rakastan Fujishiman piirustuksia niin paljon, että voisin lukea sarjaa jo pelkästään niiden takia. Välillä selailenkin kirjoja ihan vaan katsellakseni kuvia, se kuinka tarkkaan kaikki koneet on piirretty ja hahmot ja vaatteet ja kaikki on aivan ihanaa. Huumori on ihan ok, ei mitään kamalan järisyttävää, muttei sellaista pakolla vääntämistäkään. Suurin ongelma onkin se, etten jaksa lukea tälläisiä sarjoja joissa juoni ei etene oikein minnekkään kovin pitkälle.
Lempihahmoja ovat Skuld, Urd ja se valas. Skuldiin tunsin jotenkin alusta asti vetoa, en oikein tiedä miksi. Tykkään paljon Skuldin ja enkelin tarinasta, ja mielestäni Skuld ja Sentaro ovat todella suloisia yhdessä. Ja Urd taas.. No, Urd on jotenkin karismaattinen hahmo, josta en aluksi pitänyt paljoakaan, mutta aikaa myöten hahmosta on tullut paljon kivempi. Belldandykin olisi muuten suosikeissa, mutta hän on lähes liian täydellinen.