Forum Replies Created
-
Posts
-
Olenpa pitkästä aikaa lueskellut jotain uutta mangaa, aloitin viime viikonloppuna Deadman wonderlandin – vaikka sana wonderland usein karkoittaa minut aika tehokkaasti. Ei ihan tyyppiseni manga jos katsoo hahmoja (outoudella pelleily ja sen liioittelu, kaikki hahmot naurettavan nuoria) ja sitä miten periaatteessa mielenkiintoiseen asetelmaan on vedetty liikaa elementtejä joista en tykkään, mutta toisaalta on siinä paljon hyvääkin. Ja mangassa on aina animeen verrattuna se hyvä puoli, että asiat eivät ole niin valmiiksi pureskeltuja ja esimerkiksi iso osa sarjan fiiliksestä on kiinni ihan siitä miten lukija asiat tulkitsee ja tahtoo nähdä. Ei ihmeellinen, mutta sen verran symppis että ainakin jonkin matkaa vielä luen (nyt luvussa 21).
Ja ah ihanaa kun voin taas käyttää yhtä suosikkitakeistani! Syvän liila selkeästi lantion alapuolelle ulottuva yhdellä napilla varustettu samettibleiseri jossa on – nykyään niin harvinaisesti – kunnon leikkaus, joka sopii tällaiselle sirolle ihmiselle, jolla on kuitenkin myös selkeästi vyötärö! Pahimmilla helteillä moinen oli tietysti liian kuumakin, mutta olennaisempaa oli, että kun minulla oli hiukan vaaleammat punaiset hiukset, niin liila ei sopinut niiden kanssa. Nyt kun on tumma punertavanruskea niin voin taas käyttää liilaa. :insert here ruma pikku sydän:
Puolisen vuotta sitten olisi vielä yllättänyt, silloin mielsin sinut selkeästi nuoremmaksi (ehkä 13-vuotiaaksi?), mutta jotenkin nyt kun olen viestejäsi lukenut vähän enemmän niin olisin arvannutkin että olet 16-17 vuotias. Profiileistakaan kun en oikeastaan ikinä tarkista, ei se ikä loppujenlopuksi niin olennainen ole jos vaan viestejä on mielenkiintoista lukea.
17 olen vielä pari kuukautta.
No niin, minäkin rantauduin taas toissapäivänä kummitädin mökiltä. Siellä kyllä viettää mielellään kesälomaa – edelleen. Erityisen kivalta tuntui kun yhtenä iltana saunoin serkkuni kanssa siinä puolenyön aikoihin ja mentiin saunan jälkeen vielä uimaan (aika nopeasti virtaavassa matalahkossa joessa on sellainen leveämpi, reilun parin metrin syvyinen kohta heti mutkan jälkeen), ja yli viiden minuutin ajan meidän uidessamme siinä lenteli ihan vierestä iloinen pikku lepakko. Itse kun asun sellaisella alueella missä ei lepakoita kummemmin näy.
Ja tulipa tänään aamupäivällä sellainen kamala halu piirtää prinsessa. Oikein kermakakkumekossa tilpehööreineen ja koruineen. Outoa. Tässä sitä on nyt sitten hetki luonnosteltu, ehkä onnistuukin jotenkin…
Pakko tulla kehumaan.
Tyksin Kyokan avasta kovasti – ensinnäkin tuo elokuva ja hahmo ovat hyviä, mutta myös kyseinen kuva on hyvä. Pärstä on suht keskellä, mutta sen verran vinossa kuitenkin ettei ole liian tylsä pönötyskuva. Noin tummat ja maanläheiset värit ovat myös kivaa vaihtelua kuten ylipäätään elokuvasta otettu kuva, erottuu heti (edukseen) kaikista mangakuvista. Oikeastaan ainut miinus on, että tästä puuttuvat ne jonkinlaiset rajaukset, ohuet kehykset tms, joista aina tykkään avatareissa. Kyllä sille 9 tulee, sen verran nätti on. Suosikkiavatarejani sangatsulassa ja sopii hyvin myös sinulle.Kyllä se Sweeney Todd on minullakin hyllyssä, ja eiköhän jokaisesta Anttilan alelaarisa löydy kuudella eurolla or something.
Anyway, evakuoidun tästä taas kummitätini mökille joksikin aikaa, eli minua ei vähään aikaan näy.
Teki kyllä mieli hypätä suosiolla yli ja arvostella "uudestaan" Fairymanian työ, se kun ei saanut sinulta käytännössä mitään palautetta… Mutta menkööt.
Kuva on söpö. Otuksen asento on aika kumma kun ei se näytä seisovan, lentävän, juoksevan, hyppäävän, makaavan eikä oikein mitään… kelluskelevan lähinnä. Toisaalta kun ei ole taustaa jota vasten se on asetettu, niin omituinen pose ei minua häiritse. Värivalinnat ovat hyviä ja sopivan vaihtelevia, mutta olisihan tuo heti mielenkiintoisempi jos siinä olisi enemmän eri sävyjä ja varjostuksia, tekisi otuksesta paljon eloisamman näköisen.
Siivet ovat hienosti onnistuneet, mutta elukan ruumis voisi olla "karvaisemman" näköinen, värityksen ohella se toisi myös vähän elävyyttä kuvaan. Eturaajat, otsatöyhtö, takatassut ja häntä ovat myös paljon muuta työtä huolittelemattomamman näköiset, joten ne vähän pistävät silmään.
Kokonaisuudessaan otus on söpö (tuollainen lyhyt pikkulinnun nokka oli hauska valinta) ja työ on ihan kelpo, mutta väritystyyli ja tietty huolittelemattomuus tekevät siitä vielä kovin luonnosmaisen, kiireessä tehdyn näköisen.Minulta jälleen omia hahmoja, esittelykuvia tällä kertaa. Perustiedot kuvasta voi lukaista siinä alla olevasta kommentistani.
Eivät kovin.
Pidän kaikenlaisista sarjakuvista, kirjoista, elokuvista, näytelmistä, mistä vain hyvästä viihteestä. Manga ja anime ovat minulle suhteellisen pieni osa tätä. Periaatteessa en edes pidä animesta mainittavasti – useiden seiyuiden ääninäyttely kyrsii, animointi on kumminkin valitettavan usein aika keskinkertaista ja piirostyyli lähes poikkeuksetta latteaa, puhumattakaan juonista. Kaikenkaikkiaan vaan tyyliltään liian absurdia (That’s absu~rd!) minulle, vaikka ymmärrän kyllä että monet tykkäävät. Mangakin on usein keskinkertaista kuraa, ja jos taas sarja erottuu joukosta niin sitten se erottuu valitettavan usein vain tarkoituksellisella, teennäisellä Alice in Wonderland – outoudellaan. Ainakin nykyään.
…Mutta niitä helmiäkin löytyy, siksihän minä täälläkin pyörin ja luen yhä mangaa. Se ei kumminkaan nouse muunmaalaisten hyvien sarjakuvien, kirjojen, elokuvien, you name it -yläpuolelle, ja on siis pitkälti korvattavissa. Manga&Anime on tietyllä tavalla myös aika sosiaalinen ilmiö, on tuhottoasti foorumeita ja tapahtumia ja muuta. Foorumit ovat paikoitellen ihan viihdyttäviä paikkoja – once again, se että pyörin täällä puhuu puolestaan – ja vissiin nämä conitkin, mutta minulla ei ole ystäviä joihin olisi harrastuksen kautta tutustunut tms., vaan sosiaaliset verkostoni koostuvat monenlaisista ihmisistä joilla on monenlaisia mielenkiinnon kohteita, joten siinäkään mielessä anime&manga ei ole niin merkityksellistä minulle.
Ihan hauskaa viihdettä sopivassa määrin ja ehdottomasti mielenkiintoinen ilmiö, mielelläni yhä harrastan enemmän tai vähemmän, mutta elämässäni on – yllättäen – paljon muutakin ja ilman animea&mangaakin tulisi toimeen varsin mainiosti.Kerro allekirjoituksestasi. Tykkään tästä kysymyksestä, jos tulee hyvä vastaus.
Mistä keksit? Miksi juuri tuo? Onko lainaus? Miksi/miksei linkkejä? Syvällisempiä merkityksiä?Jesh, minä en jotenkin tullut edes miettineeksi sitä miten voldemort juonikuvion päättämisen jälkeen enää voisi jatkaa… Jo AVPM oli sen verran luovaa menoa, että tuntui itsestäänselvältä että kyllä siihen jokin ovela keino löydetään – ja niin löydettiinkin. Tehokkaasti myös otettu mukaan uusia tuttuja hahmoja, Firenze, Lupin ja Lucius erityisesti ovat aika koviksia (Njaa, minä kun tykkään hahmojen kaikenlaisesta ylidramaattisesta elehtimisestä puhuessa ja liikkuessa tavallisesti. Muistuttaa ihan minua itseäni aina satunnaisesti.).
Minäkään en yleensä komedioista tai parodioista innostu, mutta mikäs siinä jos on näin tajuttoman hauska. Onnellisista lopuistakaan en aina itsessään innostu, ja AVPM:ssä ja AVPS:ssähän on suorastaan pakkomielle että kaikki saavat onnellisen lopun. Kaikki maagisista vaatekappaleista ns. pahiksiin. Jatko-osa oli myös hauska kun se oli täynnä viittauksia AVPM:hen.
"Would you like live in a centaur village with me?"
-Ja nähtiinpähän Voldiekin vielä vilaukselta lopussa!
Cadmiumko se oli, joka piti myös A Very Potter Musicalista? Anyway, A Very Potter Sequelin Guys Like Potter (Act 2 Part 4) on loistava biisi, kertakaikkiaan. Tietysti tuo koko pätkä alusta asti on hyvä, siinä on sentään Lucius Malfoy teatraalisine sisääntuloineen.
Niin ja "Minkä elokuvan katsoit viimeksi?" ketjussa kehumani elokuva 3:10 to Yoma kannattaa ihan oikeasti ehdottomasti katsoa. Kaikkien.
Lyhyin offi ikinä.Kyoka8 wrote:
Kunniattomat paskiaiset
Katsoin toissapäivänä, ja ai että tuo oli tylsä! Puuduttavaa katsottavaa. Muutamia hyviä kohtauksia totta kai oli, jotain aivan loistaviakin, mutta pituutta vain oli kertakaikkiaan liikaa eikä homma tuntunut oikein pysyvät koossa. Lisäksi tekijät eivät ilmeisesti missään vaiheessa projektia saaneet päätettyä tahtoivatko vakavastiotettavan elokuvan vai eivät. Paljon ihan semihyviä näyttelijöitäkin tässä oli, mutta ei mitään maailmaamullistavaa ja Brad Pitt josta yleensä pidän (paljastuin. sitä kai kuuluisi inhota? se on symppis.) oli yksi leffan heikkoja lenkkejä – jälleen muutamia kohtauksia lukuunottamatta. Mielenkiinto pysyi sentään osittain yllä loppuun asti, koska Hans Landa (Christoph Waltz) oli mukana kylliksi. Saisi minulta ehkä 2½ tai kolme tähteä… ihmeen yliarvostettu.
3:10 to Yuma (Klo 15:10 lähtö Yumaan)
Tämän katsoin myös toissapäivänä kaverilla, ja kävin ostamassa itselleni eilen.
Leffan perusidea on suht. simppeli – Dan Evans on toisen jalkansa menettänyt perheellinen sisällissodan veteraani, joka on vaarassa menettää tilansa rahaongelmien vuoksi. Vankkurien ryöstön seurauksena rosvojoukon johtaja Ben Wade jää kiinni, ja Evans tarjoutuu saattamaan Waden Contentionin kaupunkiin, parin päivän päästä klo 15:10 Yumaan lähtevään junaan 200 dollarin palkkiota vastaan. Luonnollisesti Waden joukko koettaa vapauttaa hänet ennen junaan joutumista.Tarinasta löytyy kaikki länkkärien perusjutut – on saluunoita, ilkeitä rautatien omistajia, intiaaneja, pesunkestäviä pahiksia ja jopa ratsuväkeä. Eikä sitä peitellä. On kyllä ihana huomata, että on vielä tekijöitä, jotka eivät heti kavahda sanaa viihde, vaan ottavat tyylillä käyttöön vanhat tarinankaaret ja luovat niistä jotakin näin upeaa.
Elokuvassa on loistavat näyttelijät ja roolitus – enkä viittaa tällä vain kahteen päähenkilöön, vaan käytännössä koko näyttelijäkastiin. Ben Fosterin hieno roolihahmo ja hyvä näyttelijäsuoritus suorastaan järkyttivät. Uskomatonta katseltavaa (ja kuunneltavaa, ai hitto mitä ääniä joillain niistä on!). Kuvaus on paikoitellen sopivan eeppistä, mutta myös ihanan selkeää toimintakohtauksissa. Nykyään muodissa olevaan kuvaustyyliin verrattuna on mukavaa nähdä vaihteeksi toimintakohtauksia joissa on suoraviivaista kuvausta, ja joissa oikeasti teitää kuka on missäkin ja mitä tapahtuu. Miljöö on komeasti toteutettu ja lavastus ja puvustus yksityiskohtineen aikakauteensa sopivaa. Dialogi on kaunista kuunneltavaa (kerrankin!) ja uskomattomat musiikit paransivat tunnelmaa entisestään, ei ihme etää niitä on kehuttu.
Leffa piti kaikenkaikkiaan otteessaan tehokkaasti alusta loppuun. Minä nautin usein ihan vain elokuvien katselusta, loppuratkaisu on oikeastaan aika toissijainen juttu eikä se minua kummemmin kiinnosta, mutta tätä katsoessa kerrankin myös todella odotin loppua aavistuksen jännittyneenäkin. Ja voin sanoa, että aivan uskomattoman hieno lopetus elokuvalla, ei latistunut pätkääkään vaan homma vietiin kunnialla loppuun, katsokaa itse miten.
En oikein tiedä mitä tästä vielä sanoisin, minä ainakin joudun antamaan leffalle täydet viisi tähteä, ehdottomasti yksi parhaista elokuvista joita olen nähnyt koko elämäni aikana. Enkä minä edes pidä länkkäreistä.
Cloud_ wrote:
Vielä viikko aikaa treenata koiranäyttelyyn D: Alajärvelle menossa siis, 31.7.. Saas nähdä osaako poika käyttäytyä ollenkaan. ..Se päättää kuitenkin taas hurmata tuomarin hyppäämällä sitä vasten. Hienoa.
Onnea vain näyttelyyn~ Meidän kaunokaisemme menee tämän viikon sunnuntaina tuohon tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa pidettävään näyttelyyn… Viime vuonnakin olimme siellä, ja pakko myöntää että mukava ympäristö näyttelylle. Ja jos Toscasta sattuisi taas tulemaan myös ROP eli pitäisi odottaa iltapäivän puolelle ryhmäkehiä, niin siellä on ihan mukava pitää vaikka piknikkiä vähän sivummalla "puisto"alueella.
Nyt on työt viety Ropeconin taidenäyttelyyn, sunnuntaina sitten kipaisen koiranäyttelyn lomassa hakemassa ne takaisin – ihan kiva sinänsä, ajattelin mennä jo siinä kolmen aikoihin niin näen samalla vähän millaisia muita töitä siellä on.
Vähän samoilla linjoilla olen kuin monet, jotka tässä ovat viime sivuilla kritisoineet Bleachia. Minun kohdallani edes monet mieleiset hahmot eivät enää kykene paikkaamaan valtavia aukkoja mm. sarjan naurettavassa "juonen"kuljetuksessa, käsittämättömän laimeissa repliikeissä, C- tai D-luokan draamassa ja kaikkea järkeä vastaan sotivassa "logiikassa". Ichigo se vain vahvistuu ja vahvistuu ja voittaa itseään tuhansia kertoja vahvemmat vastustajat ihan vain fiilispohjalta. Puhumattakaan siitä, miten Orihimen jatkuva "Kurosaki~! Kurosaki-kun~!" kiljuminen ja pari kyyneltä herättävät Ichigon mystiset piilevät supervoimat, joilla kaikesta päätellen kykenisi tarvittaessa vaikka tuhoamaan koko maailmankaikkeuden (Ja näin kävisikin, jos Inoue vain keksisi pyytää sitä kyynel silmäkulmassa ripsiään räpytellen). Ainut hyvä puoli mikä äkkiseltään tulee mieleen, on, että Orihimea ei ole näkynyt vähään aikaan.
Piirostyylikään ei suoraan sanottuna ole enää kovin mieleiseni. Alkupokkareissa se oli hauskaa ja suht. persoonallista – siksi (aika hyvän soul society arcin lisäksi) omistankin muutamia alkupään pokkareita englanniksi – mutta nykyään ei vaan jaksa innostaa. Piirostyyli on juonen ja muun toteutuksen mukana latistunut huomattavasti, persoonallisuus on karissut, taustat ovat kadonneet, yksityiskohdat ja kaikki mielenkiintoinen vain hupenee hupenemistaan. Ei mikään ihme että jää paha maku suuhun kun sarja vain junnaa paikallaan ideapulassa.
//EDIT Niin joo ja Juggerin kommentti piristi! Kertoo mangakan taidoista aika paljon, jos hänen tuotoksensa eivät erotu "massasta" millään muulla kuin juonenkuljetuksen hitaudella. Ei kovin positiivinen asia jos minulta kysytään.
Yhyy, minullakin on nyt lähemmäs parikymmentä lukematonta kirjaa nätissä pinossa pöydän reunalla, plus pari hyllyssä. Muutama oma, mutta enemmistö on kirjastosta. Kun joka kerta sieltä tarttuu jotain mukaan, mutta on niin paljon muutakin tehtävää etten millään ehdi lukea sitä mukaa kun löydän uusia kivoja kirjoja. Vaikka olen nirso. Jos nyt ensialkuun saisin tuon hyväntahtoiset luettua loppuun – luin siitä keväällä reilu puolet, mutta palautin kun laina-aika loppui ja muistin vasta nyt lomalla napata sen uudestaan kirjaston hyllystä (<- that’s a lie, en olisi vieläkään muistanut ellei isä olisi sattunut lainaamaan sitä itselleen luettavaksi).
…Vaan parhaat uutiset! Sain vihdoin hyppysiini nämä uudemmat tulosteet niistä Ropecon taidenäyttelytöistäni(kyrsii vähän kun pitää muualla tulostuttaa, kotitulostimella kun ei saa A4:ää isompaa… Mutta tuleepahan kunnon laatuisena), ja tällä kertaa värit täsmäävät. Nimilappusetkin tulostin juuri, eli kunhan jonkun ripustuskehystyssysteemin laitan, niin nuo on hoidettu, ei tarvi stressata että jäisi vikaan päivään. Vaan tokavikaan. : )
Hant: Ei hienon hieno, vaan hienohieno.
Ja kävinpä divariin heittämässä vanhoja kirjoja ja sarjakuvia… Ja otin vaihdossa pari numeroa Spawnia. Ihan jees, kun olen aika laiska ostamaan noita ohuita läpryskäsarjiksia (paitsi Simon Darkia, mutta se onkin törkykallis ja vain kolmeosainen) ja Spawn on kuitenkin hyvä sarjakuva. Ihanasti piirretty ja väritetty~ Hyllytila vaan alkaa loppua kun on sen verran noita sarjakuvia, kirjoja, mangaa ja kaikkea jännää.
Jaksoin muuten vihdoin jatkaa touko-kesäkuussa aloittamaani työtä Liviasta ja Katesta… Se on kiva. Vähän keskeneräisen näköinen, mokia löytyy jne. jne., mutta sitä on sentään ollut hauska tehdä ja pääsin kokeilemaan vähän erilaista piirostyyliä.
And they can’t be together
Tahdon muuten ehdottomasti jossain vaiheessa piirtää ne Voldien ja Oraven rullaluistelutreffit… Olkootkin Voldie kuollut ja Orave Azkabanissa, silti. Kunhan vaan joskus jaksan.narusaku12 wrote:
— Kerrassaan ihana ihminen, siis ja minä se vain jaksan pitää ’kaveri’-suhdetta yllä…
Ja hän on saanut kaiken kokemuksensa animesta ja mangasta, Pokemonin ties kuinka monennesta tuotantokaudesta, jakso kaksikymmentä, ja Horoskooppi Mysteerien kolmannesta osasta. Ja, kun yritin ehdottaa, että ei sitten puhuta mangasta,jos se on niin inhottavaa, ja animen katsominen sattuu silmiin,tai muodista, kun minua ei se edes kiinnosta. Niin vastaus näkyy toisesta keskustelunpätkästä. —
Pfft~ En varmaan ikinä opi tajuamaan miksi jotkut pitävät "kavereinaan" tai jopa "ystävinään" ihmisiä, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä, jotka käyttäytyvät kuin lehmät ja joita ei meinaa kestää. Ja sitten siitä "kaverista" puhutaan selän takana pahaa kun se on niin yhyhyy inha. Ihan oikeasti, ei voi syyttää kuin itseään jos tilanne ärsyttää, jos ei sille kerran tee mitään. Paras olisi vaan ottaa koko tilanne suoraan puheeksi, ja jos ei mikään auta niin lakata tuhlaamasta aikaansa sellaisen ihmisen seurassa, jonka kanssa ei ilmeisestikkään synkkaa.
…And no offence here, en tiedä tilanteesta tarpeeksi joten ei näin voisi oikeasti sanoa eikä se minulle kuulukkaan, mutta on vaan niin huvittavaa miten niin monilla tuntuu olevan "kavereita" joita ei voi sietää. Ymmärtäisin jos ne olisivat kaverin kavereita, kaverin sisaruksia tms. joille suoraan puhuminen ei ole oma asia, mutta että ihan vapaaehtoisesti hengaa itseä rasittavien tyyppien kanssa ja sitten valittaa niistä… Tiedä sitten onko tässä kyse siitä, vai kuulostaako vain siltä.
//Ja Hant laittoi hienonhienon kysymyksen kysymys seuraavalle – ketjuun. Toivottavasti tulee jännä vastaus joltain jännältä ihmiseltä.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
