Forum Replies Created
-
Posts
-
Haruwe wrote:
shojo söpöilyksi… o____o en menisi kutsumaan tätä sillä nimellä.
en tiedä… voi johtua, etten ole tutustunut sarjaan enempää kuin ne 2 tai 3 anime jaksoa ja pari pokkaria, mutta kyllä se minusta oli silkkaa siirappista sohjoa. Piirostyyli on mitä on ja muutenkin yhtä teini angstia, teiniromanssia ja traagisia menneisyyksiä koko sarja, muutamalla "vampyyrilla" höystettynä vain. tietysti toiset pitävät siitä noin, mutta itse kuulun siihen porukkaan joka ei tykkää kun vampyyrit vedetään mukaan shoujoon^^;
Olen katsonut koko sarjan ja pidin oikeastaan melko paljon. Aloitusviestissä kerrottiinkin pääasiat, mutta pakko mainita että myös sarjan "tunnusmusiikki", Lilium, on nätti kappale ja oli minusta oiva elementti animessa. Mangassahan mitään tällaista kappaletta tai soittorasiaa ei muistaakseni ollut, mutta se toimi mainiosti. Muistaakseni mangassa on kerrottu asioita perinpohjaisemmin, mutta se on silti hirvittävä pohjanoteeraus johon en itse enää koske pitkällä tikullakaan. Anime on kuitenkin kaunis ja väkivalta ja verellä läträäminen on yhdistetty aika toimivasti siirappisen sohjoiseen ulkokuoreen. Käytetty idea, mutta enpä itse ole siihen vielä kyllästynyt jos toteutus vain on hyvä.
Onhan tätä tullut luettua… en muista kuinka paljon, mutta enemmän kuin sitä on enkuksi julkaistu. Luin jollain lomalla kun oli tylsää, vaikkei oikeastaan kiinnostanut kummemmin. D.G-M:ssä on ihan hauskoja hahmoja ja piirostyyli on oikeastaan aika poikkeavaa perus shounen mättöjen mittakaavalla ja onhan Noah family varsin veikeä… Roadia mahdollisesti cossaankin. ei kuitenkaan sytyttänyt, ja anime on mielestäni niin kamala että vaikea katsoa ilman aina välillä iskeviä myötähäpeän aaltoja….
Välillä väritän, välillä en. Nyt kun on ollut vähemmän aikaa niin työt tuppaavat jäämään mustavalkoisiksi, mutta silloin kun ehdin niin väritän, useimmiten joko copiceilla tai hyvillä vesiväreillä.
Ehdottomasti parempi. Foorumi on paljon selkeämpi koska nyt tässä on jotain järkeä ja vastaavanlaisen käytöstä monilla on kokemusta.
On vain hyvä asia että kaikki vanhat topicit poistettiin: kaikki pääsevät aloittamaan puhtaalta pöydältä eikä tämä ole jo valmiiksi tukossa turhista, typeristä keskusteluista joita jokaista on vähintään kymmenen samasta aiheesta… Toivottavasti vain käyttäjätkin uuden foorumin myötä panostavat edes vähän viestiensä tasoon ja ajattelevat ennen uuden topicin perustamista – toisin kuin viime foorumilla. Hymiöt ovat mauttomia keltaisia kananmunia, joten käytän suosiolla näitä tekstimuodossa olevia.
Tunnustan kuuluvani Bleachin seuraajiin. animea on katsottu kaikki ilmestyneet jaksot ja mangaa luettu kaikki chapterit ja vetää mukanaan lähinnä hahmojen takia, juoni jumittaa makuuni liikaa eikä Kubon tyylillä muutenkaan edetä paljoa yhden chapun aikana… kamalaa rajastusta, mutta olkoon! Kuten sanottu täynnä ihania hahmoja. (tuli nyt lyhyt viesti, mutta siinä se suunnilleen oli)
shiller wrote:
Ehdottomasti naruto, bleach ja 666 satan
mutta trinity bloodkin on ihan hyvä 😮Toivoisin nyt, että kaikki viitsivät lukea tämän viestin!] Foorumi saatiin uudistettua: uusi, parempi systeemi, hienommat profiilit, avataritkin saatiin ja uusi apumode… Tänne rekisteröityneet ihmisetkin voisivat mielestäni sen verran tehdä, etteivät "roskaa" uutta foorumia, jookos? kun kysytään suosikki sarjaa niin ne perusteluthan tässä ovat avainsana. En usko että ketään kiinnostaa vain lukea listaa toisten lempisarjoista, vaan nimenomaan perustelut tekevät siitä mielenkiintoista ja saattavat hyvällä tuurilla herättää jopa keskustelua!
Pahoittelen että hyökkään näin teidän kimppuunne ilman mitään valtuuksia tai minkään sorttista "paremmuutta", en vain tahtoisi että tästä tulee samanlainen rookiefacejen säälittävä leikkikenttä kuin edellisestä sangatsumangan foorumista…
Omalla tavallaan viehättävä sarja. Olen tätäkin netissä lukenut ehkä yhden tai kahden tankoubonin verran, ja ihan mukavaa peruskamaa. shoujo ei ole se juttuni enkä sen vuoksi tätäkään kovin paljoa jaksanut, mutta eihän se nyt ollenkaan huono ollut! piirostyyli ei ollut makuuni, mutta tarina tuntui jotenkin mukavan rauhalliselta ja "pieneltä". Kuin koko sarja olisi viestinyt sitä – "nämä ovat meidän elämämme. teemme parhaamme, emme vaikuta suureen maailmaan, mutta pyrimme silti olemaan onnellisia". Kivaa vaihtelua siihen mitä yleensä luen, vaikkei oikeastaan sen kummemmin sytyttänytkään.
Kuulun itsekin sarjaa lukeviin ihmisiin. Tutustuin ensi kertaa Death Noteen kun sitä oli englanniksi käännetty se ensimmäinen pokkari, ja myönnän että mielenkiinto heräsi heti. Piirostyyli on ensin varsin "tylsän" näköistä jos on esimerkiksi shoujoon tai liitoittelevaan shouneniin tottunut, mutta lukiessa se tempaa mukaansa ja ihmetyttää, ilahduttaa kuinka lukija on saatu mukaan ILMAN rumaa liitoittelua, esimerkiksi hahmojen ilmeiden ja yleisten kuvakulmien voimalla.
Itse tarinakin on varsin hyvä, mutta tämä "mindgame" on mielestäni vedetty valitettavaksi överiksi. sarja on kaikenkaikkiaan varsin alleviivattu ja kaikkialta paistaa "katsokaa kaikki kuinka ylimaallisen älykkäitä olemme, lälläslää, ettepä tyhmät lukijat tajuakaan mitä kaikkea ehtii tapahtua" – asenne, joka minua ainakin rasittaa: hyvä lähtöasetelma, paikoitellen vähän kaksiulotteiset mutta kumminkin hyvät hahmot ja näin, joten miksi se piti vetää överiksi?
Useita. laitan tähän muutamia suosikkejani.
Hellsing
by: Kouta Hirano
Natseja, vampyyreja, verta ja Dracula itse. Jo nämä riittävät herättämään kiinnostukseni. Tarina pohjautuu Bram Stokerin draculaan, joka sattuu kuulumaan suosikkikirjoihini, ja Koutan piirostyylissä on jotain erikoisen persoonallista, synkkää ja gotiikan henkistähän se on. En tiedä vioko kauniiksi kuvailla, mutta ainakin tyylikästä ja hyvin sarjan synkkää tunnelmaa kuvaavaa! Hahmot ovat suurimmaksi osaksi hyviä, ja tarina on koko sarjan ajan edennyt sujuvasti, viivyttelemättä, muttei kuitenkaan liian nopeasti: lukijalla on ollut aikaa oivaltaa tapahtumat ja nauttia tuotoksista.Demon Ororon
by: Hakase Mizuki
Kenties hieman shoujoonkin vivahtavaa draamaa/actionia. Piirostyyli on jälleen kerran persoonallinen ja todella kaunis, hahmot ovat mieleisiäni, tarinan kuljetus upeaa ja loppu… se loppu! Sarja on kaikenkaikkiaan vain neljän osan pituinen, mikä sopii minulle, lyhyistä sarjoista kun usein pidän jos ne on hyvin toteutettu. Taiteellista ja kerrankin aidosti koskettava sarja, ei perinteistä surkeaa shoujoa joka on niin pinnalista että ihan itkettää.Vagabong
Blade of the Immortal (Mugen no Juunin)
Niputin nyt nuo kaksi, sillä en jaksa kirjoittaa ja perustelut ovat molempiin oikeastaan varsin samankaltaiset: kaksi sarjaa, jotka kuvaavat hienosti ronineja ja samuraita, jossaihn määrän poiukkeuksellisen realistisesti, ja piirostyylikin on upeaa semirealismia, vaikkakin kummassakin varsin eroavaa. Kuten edellä mainituissakin, tarinankuljetus on ollut toimivaa ja Vagabondinkin kohdalla melkein järkytyn kun tajuan että sitä olen lukenut jo 27 pokkaria, eikä ole yhtään alkanut maistua puulta…Näin. Lisäilen toki vielä, mutta toistaiseksi nämä riittävät kun muihinkin ketjuihin vastailen ja profiilikin on "tekemättä" 😉
Olen lukenut Vampire Knight mangaa netissä arviolta kahden pokkarin verran ja animea olen katsonut kaksi jaksoa, mutta ei innostanut sitten yhtään. Tunnettu ja pidetty sarja, mutta silti minulta on jotenkin mennyt ohi, mikä ihmisiä oikein kiehtoo siinä, että vampyyreista väännetään ylitsepursuavaa siirappisöpöilyä ja teiniromansseja. itsellä lähinnä meinaa aivot räjähtää.
Piirostyyli on mielestäni animessa varsin keskinkertaista, ihan kaunista shoujo tyyliä. Mangasta en valitettavasti enää muista.
Olen lukenut, ja kovasti pidän. Luen One Piecea netissä, joka viikko uusimman chapterin, sekä ostan suomenkielistä julkaisua jossa mielestäni kaikkien haukuista huolimatta on varsin hyvä käännös suomijulkaisujen mittakaavalla.
Ei ole vielä tullut vastaan yhtä ainotta hahmoa josta en olisi pitänyt yhtään, ja se on harvinaista: Eiichiro on siis mielestäni varsin hauska hahmo suunnittelija. Sarjaa ei ole tarkoitettukaan vakavasti otettavaksi joten siihen ei sen saralla kohdistu ikinä kovin korkeita odotuksia, mutta älytöntä huumoria riittää vaikka muille sarjoille jakaa, ja taso on pysynyt avan yhtä hyvänä – jopa 500 chapterin jälkeen!
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
