Forum Replies Created
-
Posts
-
Kuten Devilman sanoi, hyvä lisä suomalaiseen mangatarjontaan.
En ole suomijulkaisua lukenut, Sillä sarja löytyy siskon hyllystä englanniksi osaan 27 asti. Olen positiivisesti yllättynyt, että Vagabondissa on pysynyt yllä niin hyvä ja tiivis tunnelma vaikka pituutta jo on. Piirostyyli on kaunista ja kuten kaikissa pitkissä sarjoissa, sekin on huomattavasti kehittynyt matkan aikana. Yllätyin kuinka rohkeasti Takehiko on uusimmissa osissa käyttänyt uusia tekniikoita, esimerkiksi kokonaan rajaamattomia, "häilyviä" kuvia… todella kauniita ovat.
Hahmot ovat ainakin minun mieleeni, ja minulla ei ole tässä sarjassa hahmoja joista en pitäisi: useimmiten jos en pidä hahmosta, se johtuu siitä että hänestä on tehty kaksiulotteinen tai täysin epäuskottava, mutta vagabondissa hahmoissa on jotakin persoonallista, jonka vuoksi heissä kaikissa on jotakin mielenkiintoista.
Sarjahan on varsin verinen, ja siksi on tavallaan sääli että se tuli suomeksi: suomessa ei valvota millään tavalla kuka näitä sarjoja ostaa, tuossa yksi päiväkin näin kun alle kymmenvuotias osti Hellsingiä… se on vain väärin, kyllä ne DB:n "pornosta" sisällöstä vauhkoavat kukkahattu tädit voisivat vaihteeksi keskittyä vaikka tällaiseen oikeaan asiaan koskien mangojen sisältöä ja niitä lukevia lapsia!
Muistan tarkalleen^^ Olen varsin uusi tässä harrastuksessa, vaikka joskus luullaankin että olisin sen parissa ollut jos vuosikausia… Mutta kaikki alkoi lokakuussa 2005. Olin helsingin kirjamessuilla siskoni kanssa. Messut alkoivat mennä kiinni ja olimme sopineet isämme kanssa, että tapaamme Egmontin kojulla. Menimme sitten siskoni kanssa sinne odottelemaan isää, joka oli tapansa mukaan myöhässä. selailimme pöydällä olevia sarjakuvia, ja muistan ihailleeni ainakin Ragnarökin kansia… Kun isä sitten ilmestyi paikalle, hän kertoi että se on sitä mangaa ja lupautui maksamaan meille pokkarit jos tahtoisimme tutustua siihen. Tietysti kun ilmaiseksi saimme, niin aliomme sitten katselemaan "suurta" valikoimaa. Päädyimme Time Stranger Kyokoon koska se näytti hienolta (yksityiskohtaiselta) ja messutarjous kun oli, saimme koko kolmiosaisen sarjan edullisesti… Muistan kun autossa aloin lukemaan ensimmäistä, ja isäni yritti selittää mietn päin sitä pitää lukea : D
En sitten Time Stranger Kyokosta innostunut yhtään, tajusin siis alusta lähtien ettei shoujo ollut se minun juttuni… Se Kuitenkin herätti kiinnostukseni, ja seuraavaksi olikin vuorossa Kirjaston One Piece jota aloin jo saman vuoden jouluna keräämään, sekä Inuyasha, jonka 3. pokkarin ostni vuoden 2006 tammikuussa…. Yllättävän pian siirryin englanninkielisiin, kun en ollut tyytyväinen suomen tarjontaan, eli ohitin kokonaan sen monille manga harrastajille tyypillisen "ihQutus vaiheen" jossa kikatetaan, hoetaan kawaii, luetaan kaikkea mitä suomeksi tulee ja koetetaan päteä olemattomilla tiedoilla. kiitos siitä, olin siis rookieface ja hyppäsin siitä suoraan "vakavaksi harrastajaksi".
Ja voin kertoa, että en lapsena nähnyt IKINÄ hopeanuolta. Olen tässä poikkeuksellinen, mutta en ihan oikeasti ollut edes kuullut koko sarjasta ennen manga harrastukseni aloitusta… ja sama koski sailor moonia sekä DB:ta *me tynnyrissä kasvaneet* En pienenä katsonut paljoakaan telkkaria, eikä meillä mikään subtv näkynyt… joten muumeja, sherlock koiraa ja muita tällaisia lasten ohjelmia lukuun ottamatta tuo Kyoko tosiaan oli ensikosketukseni mangaan ja animeen.
Pikku-Orkki: oikeassa olet, pahoittelen. V for vendettan mainitsin vain ohimennen viestini lopussa esimerkkinä, mainintana siitä että luen muutakin kuin marvelin asrjoja ja mangaa^^
Viime aikoina on tullut taas luettua varsin paljonkin isän vanhoja sarjakuvia, erityisesti Mustanaamiota, Spawnia, Daredeviliä ja ihan perinteistä spidermania… Ja kyllähän ne minusta ovat yhä varsin viihdyttäviä, Erityisesti Daredeviliin olen hurahtanut ja siitä OIKEASTI pidän, vaikka supersankareiden naiivius, hyvyys ja sankarillisuus välillä ottaakin päähän… mutta ei kai tämän tyylisiltä voi muuta odottaakaan? Supersankarisarjakuvat ovat pikkupoikien huvia, mutta kyllä niitä voivat muutkin lukea, ja nauttia niistä täysin rinnoin kunhan ensin uskaltaa luopua liioista ennakkoluuloista ; )
Kissojen valtakunta
Liikkuva Linna
Henkien Kätkemä
Tonari no Totoro
Final Fantasy VII: Andvent ChildrenMuita ei oikeastaan hyllystä löydy: katson useimmat animet netissä enkä käytä (tuhlaa) niitä vähäisiä rahojani DVD julkaisuihin… animeiden suomijulkaisuista en paljoa innostu vaan joutuisin tilaamaan muualta kuin lähi anttilasta kalliilla hinnalla, ja seuraamani animet ovat lisäksi sellaisia, joista vanhempani eivät välttämättä pitäisi: ei siis ole järkeäkään ostaan niitä.
Nuo kaikki omistamani ovat siis ihan suomijulkaisuja. Totoron ostin sen ilmestyttyä, koska vanha Totoro VHS:äni oli jo niin huonossa kunnossa, eikä meillä VHS… juttua enää olekaan. muut olen saanut lahjaksi, ja ihan mieluisia kyllä olivat. Ghiblillä on hyviä leffoja, FF VII:ssä kaunis animointi. Kaikinpuolin hyviä, siis, kissojen valtakuntaa lukuunottamatta. se oli pohjanoteeraus, ihan hirveä.
Kiesu: todella kaunista jälkeä… onhan noita töitäsi tullut aikaisemminkin kyylättyä, mutta aina yhtä nättejä^^
//lievää offiaunderground hitti ; ) Hyvää, mutta kuivaa huumoria joka ei kaupallisesti ajatellen ehkä ole paras idea toisinkuin vaikka perinteiset shounen mätöt, mutta joka kuitenkin iskee joihinkin lukijoihin/katsojiin paikoitellen yotsuba-maisella herttaisuudellaan, ja juuri sillä, ettei se koeta olla mitään sen suurempaa kuin on. Tietysti annamme aina plussaa "loppu lisistä" (lucky channel, akira).
Mugen no Juunin (Blade of the Immortal)
//sääli, varsin tunnettu, hyvä ja suosittukin manga on nimittäin kyseessä. suomijulkaisujenlukioita pelkästään?
no ihan sama, laitetaan sitten vaikka Hellsing…
Betty: juu, kymmenosainen on, en vain ollut varma onko ihan vika chapukin jo tullut. mutta kun noita vikoja olen lukenut, niin hyvä loppu hyvälle sarjalle….. muuta en sano, kun täällä on jopa suomennoksen tahtiin lukijoita.
Suosikki sarjojani. Juoni on hyvä, samoin hahmot ja piirostyyli persoonallisesta – näin tiivistettynä.
Piirostyyli tosiaan poikkeaa aika paljon monista muista manga sarjoista – ja minä tykkään Koutan tyylistä piirtää naisia! Seras on varsin lol hahmo (persoonallisuutta kuin kilolla kaalia, hemmetin isot ryntäät ja lautassilmät), mutta esim. Rip Van oli nätti tyttö, ja yksi suosikki hahmojani Kapteenin, Maxwellin, Alucardin ja monien muiden ohella.
Ostan sarjaa englanniksi, ja 9 pokkaria löytyy hyllystä. Kaikki tähän mennessä ilmestyneet Ultimatetkin olen katsonut, mutten osta suomeksi koska tekstitykset ovat…….. joo.
Betty: olet muistaakseni useammassakin keskustelussa maininnut tuon hellsingin lopun outouden… mitä oikein tarkoitat? Hellsinghän on vielä keskeneräinen sarja, japanissakin, OVAia on tullut vaivaiset neljä, eli se ei ole edes läheskään yhtä pitkällä kuin manga… eli voisitko selittää?
Ja Hellsing the Dawnhan on vain parin chapterin mini sarjis, joka ei liity mitenkään mihinkään, paitsi että on hauska nähdä alucardin ruumisarkku polttamassa tupakkaa……..
Aika köykäiset perustelut, kyllähän tuollaista löytyy manga sarjoistakin vaikka muille jakaa… itse luen myös marvelin sarjakuvia (Daredevil on kiva!), syynä ehkä että meillä niitä on niin paljon. Ihan hyvää viihdettä siinä missä useimmat keskiverto mangatkin, mutta kyllä Vagabondin, MPD Psychon ja Monsterin kaltaiset sarjat ovat minusta yhä huomattavasti parempia kuin mitkään marvelin.
…kun nyt muista sarjakuvista puhutaan, niin ihan mainintana että V for Vendetta on hyvä sarjakuva… luin sen jo aika pienenä, jolloin en kaikkea tajunnut, mutta leffan myötä innostuin lukemaan uudestaan. meh likes.
FinlandjinM wrote:
mimeko wrote:
Minusta on typerää vain ajatella että mikä sopisi aloittelijalle: se kiinni ihan siitä, millaiselle henkilölle mangaa on suosittelemassa. Kaikki eivät TODELLAKAAN innostu perus shounen mätöstä jota tulee enemmän kuin laki sallii, toisille maistuisi paremmin vaikkapa historiallinen meininkin, jokin vähän realistisempi tai muu…
Jos saisit päättää IHAN minkä tahansa, mikä se olisi, en ole rajoittanut tätä Suomen mangatarjontaan? Olen itsekin ehkä pikkuisen sitä mieltä, että sitä shonen-mättöä tulee pikkasen liikaa, vaikka sitä luen. Olisiko jokin urheilumanga kenties hyvä, mitä veikkaat? Toisi hiukkasen vaihtelua Suomenkin markkinoille.
Ja itse aloitin tämän harrastukesen Dragon Ballista, siinä vain oli sitä jotain, mitä Aku Ankassa ei 😀
Pahoittelen, ilmaisin itseni taas kerran epäselvästi… en siis tarkoittanut että suomeksi tulisi liikaa shounen mättöä (muutama hassu sarja, shoujoakin on enemmän), vaan sitä että näistä klassisista shounen mätöistä (naruto, bleach, one piece etc.) tulee niin paljon osia jokaisesta, ettei näin pitkää sarjaa, joka myös siis etenee varsin hitaasti, kannattaisi välttämättä suositella aloittelijalle…. mutta kuten sanottu, se riippuu.
Minä kuulun niihin harvoihin(täältä), joilla siellä tunnus on… Ei ole mitään pahaa sanottavaa irc-galleriasta, koska olen koko elämäni altistunut paljon pahemmalle sonnalle, ja olen kantapään kautta oppinut, milloin on parasta pitää se pää kiinni, ellei halua tulla ahdasmielisten teinien syömäksi, kuten joillekin on käynyt… Lisäksi minulla ei ole mitään suuria periaatteita, joita minun pitäisi kaikille toitottaa ja puolustaa henkeen ja vereen, joten eipä kellään ole ollut syytä ottaa minua silmätikuksi. ainakin pääsen kommentoimaan suoraan niille säikyille pikku jotka ovat varastaneet piirustuksiani ja väittävät niitä itse tekemikseen…………………………
Ylläpidon huomautus: Editoin viestiäsi. Muistathan foorumin säännöt koskien asiallista kielenkäyttöä! -Laurel
EN osaa tähän sanoa mitään.
Minusta on typerää vain ajatella että mikä sopisi aloittelijalle: se kiinni ihan siitä, millaiselle henkilölle mangaa on suosittelemassa. Kaikki eivät TODELLAKAAN innostu perus shounen mätöstä jota tulee enemmän kuin laki sallii, toisille maistuisi paremmin vaikkapa historiallinen meininkin, jokin vähän realistisempi tai muu…
Jos suosittelee sellaista, joka ei kyseisen henkilön makuun sovi, niin voi sen takia pilata hyvän harrastuksen alun ja säikäyttää toisen kauas mangasta – Vähän sama asia kuin joku ei katsoisi ollenkaan leffoja, sinä tahtoisit tutustuttaa hänet niihin ja heittäisit ensimmäisenä eteen jenkkiteinikomedian, vaikka jonkun high school musicalin… itse ainkin oksentaisin sohvan alle ja vannoisin etten jatka, koska nämä "elokuvat"han ovat ihan kamalia. Pitää käyttää pääppyään ja miettiä minkä tyylinen sopii kellekin, mitään absoluuttisia aloitussarjoja ei ole ; )
Sen verran sanon, että jos kaveri osaa englantia niin tyrkkäisin kyllä käteen enkunkielisen pokkarin enkä suomennosta… ottaen huomioon minkä kaltaisia useimmat omat kaverini ovat, niin näyttäisin luultavasti ensin Hellsingiä, Rajummasta pitäville MPD Psychoa… Molemmat ovat taidokkaasti piirettyjä, hyvällä juonella & hyvillä hahmoilla höystettyjä sarjoja, joiden juoni etenee sujuvasti, hyvää tahtia.
Varsin paljon tulee ostettua akateemisesta- ja suomalaisesta kirjakaupasta, sekä temperasta… niistä saa kutakuinkin kaiken mitä tarvin, ja isällä on kaikkia ihania vanhoja välineitä (hammasharjoja "sieniä", palettiveitsiä, hyviä musteita ja maaleja, ihania siveltimiä, hervottomasti erilaisia papereita, paljon puuvärejä ja tusseja – erityisesti tosi hyvälaatuisia ja kalliita harmaasävytusseja jne.)
Tiedetäänhän noita, mutta sanon ihan etteivät muut erehdy mainostamaan: Sangatsumangan sivuilla, kuten muillakin "kunnon" foorumeilla on noudatettava lakia, ja sivustoja joilla voi laittomasti lukea mangaa/katsoa animea ei täällä valitettavasti saa mainostaa.
Google on kuitenkin ystävänne. "Read free manga online" ja muut samankaltaiset hakusanat tuottanevat ihan hyviä tuloksia…
Kannattaa myös muistaa, että kun on kyse tuunamisesta ei tarkoituskaan ole käyttää kalliita välineitä ja laatia tarkka, viimeistelty suunitelma ennen kuin ryhtyy toimeen – päinvastoin. Hyödyntää niitä tarvikkeita mitä sattuu olemaan ja löytymään, kehitellen siinä samalla. Muutostenkaan ei tarvi olla aina isoja kunhan ovat omaan mieleen, jo pikku rusetti voi piristää tylsää hattua tai pantaa yllättävän paljon.
Mitä koruihin tulee, on yllättävän kivan näköistä hyödyntää arkisia juttuja yhdistettynä nahka/hopea/you name it ketjuun
Oikein hyvältä näyttää, kun itse käytän satunnaisesti päiväkirjan riippulukkoa hopeaketjussa taikka vanhaa ruostunutta avainta nahkanauhassa – molemmat tuovat oman lisänsä asukokonaisuuteen, mutta ovat niin alkeellisia, ettei niiden kohdalla voi edes puhua minkäänlaisesta tuunaamisesta tai muusta luovasta.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
