mimeko

No hemmetti… vaikuttaa nyt siltä, että tahtoisin kovasti Cossata Nnoitra Jirugaa animeconissa… Asu on kuitenkin niin kirotun vaikea että saa nyt nähdä… Ja tajusin vasta tänään yhden toisenkin jutun: tiedän muutaman tyypin joka suunnittelee Nnoitra cossia, mutta tähän mennessä suomessa ei ole ollut vielä yhtäkään Nnoitra cossia! eli jos toteuttaisinkin, niin olisin suomen ensimmäinen/ensimmäisiä ja ujona ihmisenä en kaipaa mitään fanityttöryntäystä… yh, julmaa >__<

Minusta taas on jotenkin… en tiedä, törkeä ajatus, että conit kuuluisivat vain cossaajille. Eikö ole oikeutta tulle sinne pitämään hauskaa, nauttimaan hyvistä paneeleista ja penkomaan myyntikojuja jos ei cossaa? Syitäkin voi olla: kaikilla ei ole esimerkiksi aikaa tehdä cossi pukua, ja tunnen paljonkin sellaisia joilla ei TODELLAKAAn ole varaa alkaa tilaamaan valmiita asuja… ja itse en edes arvosta cossia niin paljoa jos se on "vain cossaamisen vuoksi", eikä sen eteen ole esimerkiksi nähty mitään vaivaa. Toinen on, että kaikki eivät tahdo huomiota. Esimerkiksi itse olen useissa coneisa käynyt, enkä ole koskaa cossannut koska olen yksinkertaisesti niin ujo. en tahdo, että minua vedetään mihinkään mukaan enkä ole luonteeltani samanlainen "kawaii J-ernu" joka roikuu jokaisen "hug me" kylttiä kantavan tai kantamattoman kaulassa, änkee mukaan kaikkeen ja tahtoo olla huomion keskipisteenä… nautin mielelläni vain conitunnelmasta ja mielenkiintoisista paneeleista ja tapaan hyviä kavereitani. Toki ymmärrän että jotain kyrsii jos coni alueelle tullaan "vain hengaamaan" eikä esimerkiksi olla edes kiinnostuneita itse tapahtumasta, mutta sitä on hankala lähteä kieltämäänkään… Ehkä näitä pahimpia hengaajia voisi ehkäistä pienellä pääsymaksulla?

Fieri wrote:

…Minusta se on aika tyhmää, sillä ne vain vie tilaa cossaajien hauskanpidosta. Nehän voi käydä jossain muualla joka päivä tai jotain. Conihan kuuluu cossaajille ei keillekkään taviksille jotka tulevat sitte esim. Tervehtimään kamujaan ja muutenkin hengailemaan syytä…

En voi sille mitään, mutta minusta tämä on lähinnä törkeää. vievät tilaa cossaajien hauskanpidolta… Mikä tekee cosplayta harrastavista niin paljon parempia ja korkea-arvoisempia ihmisiä, että näet cosplayaamattomien olevan jotenkin heidän tiellään? Conit eivät myöskään kuulu cossaajille: onhan se iso osa tapahtumia, mutta conithan ovat pääasiassa japani harrastajille, ja ei cosplayaamattomuus tee harrastajasta "tavista" (sanan negatiivisessa merkityksessä) mikäli hän muuten on kiinnostunut.

Ja pakko nyt kysyä: meillä on henkilö1, joka on mangaa ja animea 8 vuotta aktiivisesti harrastanut, paljolti aiheeseen ja japanin kulttuuuriin perehtynyt henkilö, joka tulee kuuntelemaan paneeleja, tekemään löytöjä kojuilta ja tapaamaan kaukana asuvia ystäviään &miittailemaan, muttei ole lainkaan kiinnostunut itse harrastamaan coslpayta. Sitten on henkilö 2. Hän on 11 vuotias tyttö joka innostui mangasta ja animesta naruton suomentamisen myötä, ja käski rikasta isäpappaansa tilaamaan hänelle ihQun sasuke asun jenkeistä. Asu saapuu kesällä, ja tyttö menee ylpeänä se päällä animeconiin kailottamaan miten naruto tulettaa. Tällöin siis henkilö 1. ei saisi tulla paikalle, koska hän on henkilön 2. tiellä, eikä edes ole "asianomainen", koska "conithan kuuluvat cossaajille"?

Tiedän että tuo esimerkki kärjisti HYVIN pahasti, mutta se selventää hyvin… ; )

Ja ihan mainintana, että ensi animeconiin kyllä mahdollisesti olen cossaamassa.

Kävin nyt tänään vihdoin katsomassa tämä Twilightin… kirjoja en ole lukenut, enkä aiokaan, koska en innostu vampyyrien hienoa ideaa raiskaavista teinisiirappiroskalässynlässyn kirjoista. Leffan katsoin yksinkertaisesti koska nautin elokuvissa käynnistä vaikkei leffa olisikaan ihmeellinen…

Ja mitä roskaa se olikaan! Minulla oli todella suuret ennakkoluulot ja negatiiviset odotukset elokuvasta, ja silti se onnistui yllättämään surkeudellaan! Aloitetaanpa vaikka the Edwardin&porukoiden ensi-ilmaantumisesta… eihän sellaista voi ottaa tosissaan! Ja vaikka olin nähnyt kuvia, repesin kun näin Edwardin sitten valkokankaalla.. ei hel–, tuoko muka on niin upea ilmestys? En ylipäätään ymmärrä näitä jenkkinättipoikia jotka ovat minusta käsittämättömän rumia… Toinen juttu oli, että Edward oli niin pökkelö. Samoin Bella. Koko se niiden "silmäpeli" oli niin säälittävää että oli naurussa pidättelemistä… Bellan hidasälyisyys myös otti päähän, ja kohta jossa hän etsi tietoa ja vähitellen keksi että "hei, Edhän on vamppi!" oli niin säälittävä ja myötähäpeää aiheuttava… Samoin Edwardin "sinun pitäisi pysyä kaukana minusta, älä tule enää lähelleni, pysy erossa minusta" kommentit olivat epätoivoisia ottaen huomioon että Bella vain mulkoili Edwardia aina kun saattoi, mutta jätti tämän rauhaan: Ed se ei osannut pysyä erossa Bellasta. Liekö sitten fiksummin kirjassa, en tiedä. tämä viesti koskee vain elokuvaa koska en ole kirjaa lukenut.

En myöskään ymmärrä miten Edward saattoi olla jonkun lempihahmo elokuvasta… hän oli ruma, tyhmä pökkelö ja lisäksi hänellä oli koko ajan kuvottavia ilmeitä ja eleitä, silmät olivat rumat eikä repliikeissäkään ollut kehumista. Ja kuten jotkut jo mainitsivatkin, on inhottavaa miten vampyyreista tehdää teinileffojen elementti. Ei kulmahampaita, voivat kulkea päivänvalossa etc… oikeastaan ainoat olennaiset erot ovat, että twilightissa vampyyrit kimaltelevat auringonvalossa kuin discopallot, ovat välillä kalpeampia ja kylmempiä ja silmien väri vaihtuu… muuten tavallisia teinidraamojen hahmoja: Ed oli se yli cool koulun kuningas jonka kaikki tytöt haluavat… great character – my ass, en nähnyt koko elokuvassa ihan OIKEASTI mitään hyvää. Tai no Bellan isä oli ihan jees, mutta se siitä… James oli muuten kuvottava, vaikka ajattelin että hänestä olisin voinut pitääkin.

nöfnöf olen kamala pahis ja tulen vastailemaan vaikka olen tyttö. Mutta siis pojiltahan tuollaisia "tykkäättekö siitä ja tästä" kysytään koska he ovat sillä tavalla kiinnostuneita tytöistä – ja kun kerran bi olen, niin tulen laukomaan mielipiteitäni joita ei kysytty.

Ensinnäkin joku on kysynyt ailahtelevuudesta.. Minua se ottaa päähän. rasittavaa kun ei ihmisestä ota selvää erkkikään ja joskus se on niiiin teini angstia jota ei voi ottaa tosissaan, koska puolen tunnin päästä sama tyyppi saattaa taas hyppiä pöydillä suunpuelet korvissa^^; eli rajansa kaikella.

¨Mitä furuban kysymykseen tulee, niin veikkaan että tähän pojillakin on varmasti sama vastaus: ihan tytyöstä kiinni. Kyllä välillä ottaa päähän kun vaikkapa tietyt minunkin koulussani olevat lissut änkevät rumaa namaansa kaikkialle eikä niiltä saa hetken rauhaa, mutta toisaalta "monessa mukana" voi olla myös positiivinen juttu: osoittaa innostusta ja ktiivisuutta, mielenkiintoa monia asioita kohtaan eikä varmasti ole tylsää seuraa, tällaisiakin tunnen useampi. usein he ovat myös avoimia ja helppoja lähestyä vaikkeivat ihan kaikki päästäkään lähipiiriinsä – eli ei mitään väliä tykkääkö olla monessa mukana vai ei, ihmisen käytös ja muu luonne ratkaisee.

I The Demon Ororon (Akuma no Ororon / 悪魔のオロロン)
Mangaka: Hakase Mizuki (水月博士)
Manga, jossa käytännössä kaikki on persoonallista ja kaunista, asioilla syvempiäkin merkityksiä ja sarja on eheä, toimiva kokonaisuus. Pituutta on vain 4 tankoubonia ja tämä on julkaistu alunperin japanissa vuosina 1998-2001. Koko sarja löytyy myös englanniksi mm. fantasiapeleistä niin erillisinä pokkareina, kuin yhtenä megapaksuna niteenä jossa on koko sarja (ja ko. eepos minulla on omassa hyllyssänikin). Piirosjälki on aivan erilaista kuin missään muissa lukemissani sarjoissa, ja pelaa sarjan tunnelman kanssa yksiin hienosti, paremmin kuin minusta selailun pohjalta vaikutti. Tarina on kyllä surullinen, mutta kaunis rakkaustarina yhtäkaikki – vihdoinkin jotain shoujoa, josta minäkin pidän, vähän erityyppistä vain. Lukemisesta nautin kerta kerran jälkeen, ja myös hahmot ja huumori iskevät minuun. Usein karttamaani "mangaoutoutta" hahmoissa kyllä on, mutta osa on sen verran samaistuttavia että ainakin minä löydän niistä enemmänkin syvyyttä.

II MPD Psycho (Tajū-Jinkaku Tantei Saiko / 多重人格探偵サイコ)
kirjailija: Eiji Otsuka, Piirtäjä: Sho-u Tajima
Taide on varsin persoonallista ja ehdottomasti ainakin minun makuuni. Sarja on K-18 ja hyvästä syystä, eli en ainakaan kaikkein nuorimmille siihen tutustumistakaan suosittele – sisältää paljon väkivaltaa, verta, ihmisten suolistusta, aivoja, seksuaalista kieroutuneisuutta, muuten vain kieroutuneisuutta ja vaikka mitä muuta kivaa – mutta niin kiehtovasti kuvattuna, etten kuitenkaan pysty sitä vastustamaankaan.

Juoni. Juoni on hieno juttu, ja tässä se on mielenkiintoinen, monitahoinen ja etenee sopivaa vauhtia. Harvoin jaksan paikallaan junnaavia sarjoja tai shounen mättöjä vaan tykkään tällaisista juonellisesti "tasokkaammista"(älkää käsittäkö väärin, sanasta huolimatta en pidä niitä muita sen huonompina)

Ja kukapa ei rakastaisi persoonallisuushäiriöstä kärsivää psykopaattia?

III Hellsing (Herushingu / ヘルシング)
Mangaka: Kouta Hirano
Inu-Mimi wrote:

…Siis yksi rohkeimmista sarjoista mitä tulee natseihin. Millenium on yksi parhaista hahmokaarteista ikinä. Ja taistelukohtaukset ovat hyvin piirrettyjä, vähän pakko kun niitä on joka toisella sivulla. Ihanan groteskia, sarja joka sai minut alun perin kiinnostumaan gurosta.

Inu-Mimiä lainaan suoraan koska perustelut ovat pitkälti samat. Lisäisin vain hehkustusta vielä sen verran, että Millenniumin ohella muutkin hahmot on suunniteltu melko hyvin ja se Alucard itsekin on yllättävän hyvä ja… hmm, "samaistuttava" hahmo kaikesta machoudestaan – ja siitä faktasta että hän on Dracula – huolimatta.

IV Blade of the Immortal (Mugen no Jûnin, kirjaimellisesti The Inhabitant of Infinity / 無限の住人)
Mangaka: Hiroaki Samura
Tarina sijoittuu Tokugawa kauden Japaniin, 1780-luvulle. Aikakautta pyritään sarjassa kuvaamaan kaikinpuolin realistisesti, ja se tuo lisää todellisuuden tuntua kaikkien niiden fantasiaelementtien vastapainoksi.
Manga on piirretty todella taitavasti ja huolellisesti, ja juoni on vaihteeksi kunnollinen ja etenee hyvin. Sarja jatkuu japanissakin edelleen, englanniksi tätä on dark horsen julkaisemana tullut kai ainakin 19 osaa. Hiroaki Samura on kaikin puolin yksi taidokkaimpia tietämiäni mangakoja, ja Blade of the Immortalkin saisi minulta täydet viisi tähteä.

V Monster (モンスター)
Mangaka: Naoki Urasawa
Devilman wrote:

Naoki Urasawa— Monster on jotain käsittämättömän nerokasta, jännittävää ja ainutlaatuista. Urasawan tarinankerrontakyky on kuin toisesta maailmasta, mistä esimerkkeinä ovat tiukat juonenkäänteet ja usein jopa puistattava mysteerimeno. Hahmotkin ovat Urasawan vahva puoli monipuolisuutensa takia, esim. Tenman ollessa itse laupeus, Johan on pahuuden ruumiillistuma —

Blackbeard wrote:

— Tästä ei voi juuri kiistellä, Urasawa yksinkertaisesti on modernin seinen-mangan valtias, psykologisen jännityksen kuningas, uskomaton tarinankertoja ja monipuolinen piirtäjä — — Urasawan tarinat ovat käsittämättömän monipuolisia, erityisesti hahmot tuovat moniulotteisuutta miehen sarjoihin. Hän ei tarvitse verta ja miekkoja jännityksen luontiin, vaan hänen sarjansa ovat kuin ykkösluokan jännityselokuvia —

juu lainailen törkeästi muiden tekstejä, koska näistä viesteistä käy niin hyvin ilmi monsterin luonne ja se tunnelma joka sitä lukiessa tulee. Olen täysin samaa mieltä joten hehkutanpas vielä noita osuvia viestejä.

VI Vagabond (Bagabondo / バガボンド)
Mangaka: Takehiko Inoue
sarja, joka kuvaa hienosti ronineja ja samuraita, jossain määrin realistisesti ja piirostyylikin on upeaa semirealismia. Tarinankuljetus on ollut toimivaa ja pokkari toisensa jälkeen menee ihan huomaamatta. Tietysti sääli lompakkoa ajatellen että on näin kamalan pitkä sarja, ei kyllä päädy kokonaan hyllyyn.

VII Death Note (Desu Nōto / デスノート)
Kirjailija: Tsugumi Ohba, Mangaka: Takeshi Obata
Piirostyyli on ensin varsin "tylsän" näköistä, mutta lukiessa se tempaa mukaansa ja lukija on saatu mukaan fiilikseen ilman överiksi menevää liitoittelua piirosjäljessä, pikemminkin esimerkiksi hahmojen ilmeiden ja yleisten kuvakulmien voimalla.

Itse tarinakin on varsin hyvä, mutta tämä "mindgame" on valitettavasti vedetty jo "vähän" överiksi. Sarja on kaikenkaikkiaan varsin alleviivattu ja kaikkialta paistaa "katsokaa kaikki kuinka ylimaallisen älykkäitä olemme, lälläslää, ettepä tyhmät lukijat tajuakaan mitä kaikkea ehtii tapahtua" – asenne, joka minua ainakin rasittaa: hyvä lähtöasetelma kuitenkin ja alleviivausta lukuunottamatta onnistunut kokonaisuus. Seiska pokkarin jälkeen tunnelma muuttui huomattavasti, muttei minusta latistunut mainittavasti SPOILER L:n kuolemasta huolimatta.

IIX Tanpenshu (Endo Hiroki Tanpenshu, kirjaimellisesti Hiroki Endo’s Short Stories / 遠藤浩輝短編集)
Mangaka: Hiroki Endo

IX The Day I Became a Butterfly (Chou ni Naru Hi) &
Same Cell Organism (Dousaibou Seibutsu)
Mangaka: Sumomo Yumeka (夢花李)
…Wow, jotain "yaoita" josta minäkin pidän. Molemmat sisältävät muutaman oneshotin joissa ei oikeastaan paljoa actionia ole, ei siis mitään HC kamaa vaan pikemminkin niitä vihjauksia ja muuta "yhdessäoloa". The Day I Become a Butterfly sisältää myös ihan heteropareja. Jotenkin mangakan tyyli vain iski minuun – Väljä ruutujako toi rauhallisuutta, ja vaikka osa olikin "yliluonnollista", hän sai sen tuntumaan jotenkin positiivisella tavalla arkiselta… kuin kertoisi kadulla sattumalta vastaantulevan ihmissuhteesta: se on pieni eikä se muuta maailmaa tai vaikuta muuhun, se ei ole angstista ja dramaattista mutta silti se on isoin asia olemassa näille kahdelle. Kuvauksessa on jotain uskomattoman herttaista, muttei kuitenkaan liiallista söpöilyä siirapista puhumattakaan ja juuri se vetosi minuun, koska en vielä ole nähnyt mitään vastaavaa keltään yaoi/Shounen-ai mangakalta. En sitten tiedä, jotkin tyylit ja ihan oudotkin asiat herättävät minussa tällaisia "awws, herttaista" – fiiliksiä joita kukaan muu ei saa samoista asioista, mutta ei voi mitään.

X Lament of the Lamb (Hitsuji no Uta / 羊の歌、ひつじのうた)
Mangaka: Kei Toume

Tällaista. järjestys tosin vaihtelee fiiliksen mukaan ja maininnan arvoisia on muitakin, mutta minkäs teet. Kirjoitan vielä kahteen vikaan perustelut jos joskus jaksan.

Jinmaru-chan: Äläs nyt, toisille rakkaus on sentään "vakava" asia eikä aina kannata toitottaa vitsilläänkään "rakastavansa" kaikkia, ainakaan kovin kovaan ääneen ; )

Ja mitä tulee siihen miten joku mainitsi olleensa hiastunut saman sukupuolen edustajaan… Miksei joku uskoisi? Ihan yhtä mahdollista kuin sekin että on ihastunut vastakkaisen sukupuolen edustajaan. Tosin vaikka tämä sinua luultavasti loukkaakin ja pahoittelen sitä jo etukäteen, niin tunnustan vähätteleväni tuota koska olet vitosluokkalainen. Ei siinä iässä mitään vakavaa vielä ole ja tunteistaan – tai edes seksuaalisesta suuntautumisestaan ei välttämättä (luultavasti) ole edes vielä varma.

Kuten sanoin en näinä 16 vuotena ole kertaakaan seurustellut ja olen tasan kerran ollut sillä tavalla kiinnostunut yhdestäkään ihmisestä… Ja kyllähän tämä henkilö oli tyttö, kuten minäkin. Siinä nyt ei ole mitään outoa ja erityisesti kun manga&anime foorumilla puhutaan niin jopa yli puolet keskustelijoista voi hyvinkin olla (/luulla olevansa/toivoa olevansa) bi, homo tai lesbo koska näissä piireissä se hyväksytään helpommin, ja koska se on nyt suurinpiirtein muotiakin.