Forum Replies Created
-
Posts
-
Kuroii wrote:
Niin muuten, missä eri maissa olette käyneet? Kiinnostaa vain (: Kertokaa myös vähän tarkemmin please, et oliko kivaa, kannattaako käydä jne.
Itse olen käynyt Ruotsissa, Virossa, Tanskassa, Tunisiassa, Egyptissä, Espanjassa ja Ranskassa. Viimevuonna olisi pitänyt mennä lomailemaan Portugaliin, mutta jouduttuani pyörätuoliin tuo reissu jäi tekemättä.
Muuten jännä juttu, kun itse kävin Virossa ensimmäistä kertaa vasta pari vuotta sitten luokkareissulla. Kaikki muut oli käyneet vähintään yhden kerran ennen meidän yhteistä reissua. Oli muuten tosi kiva reissu, kun mentiin kaikki porukalla. Ei sattunu kummempia välikohtauksia, eikä kaikki edes juoneet akoholia Viron päässä. Lomailen kai sitten enemmän Ruotsissa, siellä kun tulee käytyä yleensä vähintään kerran vuodessa. Nyt vuoden sisällä olen käynyt siellä kolmesti, kun luokkaretkikin päätettiin tehdä sinne. Ruotsinlaivalla on omasta mielestäni ihan älyttömän viihtyisää. Yleensä istun baarissa kuuntelemassa yliampuvia ruotsinlaivakaraokeja ja ruotsinlaivatanssiesityksiä. Viimeksi satuin näkemään huikean Abba-show’n.
Tanskassa käytiin, kun olin vielä ala-asteella. Veljellä oli joku jalkapalloturnaus siellä, joten saatiin matkustaa sinne ja viettää siellä aikaa muutamia päiviä. Olin sen verran nuori, etten muista siitä juuri mitään. Ranta siellä kumminkin oli aika jees ja hiekkadyyneillä oli kiva juoksennella.
Tunisiassa, Egyptissä ja Espanjassa käytiin hiihtolomilla. Kaikista eniten noista reissuista nautin varmaankin Egyptissä käynnistä, siellä kun oli niin lämmintä ja ihan törkeän paljon näkemistä. Joka päivä käytiin katsomassa jotain uutta ja paras oli varmaankin se reissu, jolla menimme Kuninkaiden laaksoon. Saatiin käydä itsenäisesti katsomassa vapaavalintaisia hautoja ja ne olivat kyllä ihan mielettömän hienoja.
Uskon vakaasti, että elämäni paras viikko oli se viikko, jonka vietin Ranskassa. Se oli ihan uskomatonta aikaa ja haluaisin mennä sinne uudestaan. Oleilimme viikon Pariisissa, jossa asuimme pienessä hotellissa, joka sijaitsi ihan keskustassa. Tiedän, että se on ihan hirveä klisee, mutta minusta Pariisi oli ihan älyttömän kaunis kaupunki. Arkkitehtuuri oli jotain niin kaunista, ihmiset olivat avuliaita (eivät lainkaan stereotypisiä Ranskalaisia, jotka mulkoilevat vihaisesti englantia puhuttaessa) ja kahvi oli ihan taivaallista. Tuli viikon aikana istuttua varmaan vähän turhankin paljon katukahviloissa.
Tällaista matkustelu-offia tänään.
Juu, omistan Samurai Champloo-boxin ja Serial Experiments Lain-boxin. Seuraavana haaveena olisi ostaa Baccano-complete series, mutta hinnan puolesta taitaa jäädäkin vain unelmaksi.
Omistaako seuraava pyörätuolia?
Nanakin wrote:
Fysiikan valtakunnallisessa oli muuten ollut jollakin hauskaa, Siniset Kylmät Kanelitangot, Niilo Pörtti alias Piilo Nörtti. Se itse koe meni kyllä aika lailla peballeen, hiukan kyllä yllättynyt olin, kun kysymyksestä: "Missä esiintyy fuusiota?" ei saanut pisteitä vastauksella:"DragonBall Z:ssa."
Kyllähän tosta nyt ainakin puol pistettä olisi pitänyt saada.
Tänään tehtiin matikan päättökokeet ja huomenna on vuorossa äidinkielen- ja terveystiedonkokeet. Meni koe ihan hyvin muuten, mutta välillä oli kysymyksiä, joista ei kyllä saanut mitään tolkkua. Selvästikään en tunne matematiikan termistöä niin hyvin, kuin pitäisi.
Ajattelin tänään aloittaa terveystiedon päättötyön, johon aiheeksi päätin ottaa somatisaatiohäiriöt. Nuo kiinnostavat sen verran paljon, että tekstiä saa ainakin kirjoitettua. Jos työn rakenteeseen suinkin sopii, ajattelin myös syventyä konversiohäiriöihin ja niiden vaikutuksiin elämässä. Aluksi olin ajatellut tehdä päättötyöni anorektiasta, mutta uskon, että joku muukin valitsee sen. Tätä aihetta ei toivottavasti kukaan muu valitse, sillä se ei ole tietääkseni ihan niin yleinen.
Muuten, Kawamaru, minusta tuo avatar nro. 2 on kaikista miellyttävin. Se on jollain tavalla todella söpö ja hahmon ilme on kiva.
Eli siis Banzai ja Yotsureneko.
Banzain avassa on melko tasapainoiset värit, jotka ei ärsytä silmiä. Rajaus kuvassa on ihan siisti ja muutenkin kiva avatar. Yotsurenekon avassa taas värit eivät ole niin rauhalliset ja kuvaa piti muutama sekuntti katsoa ennen kuin ymmärsin, mitä siinä tapahtuu. Tämän kierroksen kumminkin vie Yotsureneko, koska rakastan avan tunnelmaa ja iloisuutta, jota näinkin pieneen kuvaan on saatu.
Nii_na96 wrote:
Gaara1995 wrote:
Olkohot ny mies tai naine tai mik’lie hermafrodiitti, turha ämmä se on kumminki
Juu turha on.
Olisin utelias tiedustelemaan, mikä tekee teidän mielestänne henkilöstä "turhan". En ole itse pahemmin kyseisen artistin musiikkia kuunnellut, mutta käsittääkseni hänellä on suuri fanikanta, joka taas osoittaa, ettei musiikki täyttä roskaa voi olla. Tietenkin mielipiteenne ovat omanne, mutta kuulisin mielelläni perusteluita sille, miksi uskotte jonkun henkilön olevan "turha".
Whistle wrote:
Ja Laorlan, missä huoneessa olit? Itte olin 42:ssa.
Haha, itse olin huoneessa nro. 43. Aika lähellä!
mansikka94 wrote:
Se tehtävä… Itse olin toisessa kerroksessa sukunimeni kun oli niin listan alussa ja istuin muutenkin sen verran kaukana ikkunasta, että en nähnyt niistä mitään muuta, kuin tien toisella puolella olevien talojen ikkunoita -___-"
Itse istuin vähän turhan lähellä ikkunaa. Näkymät olivat toki upeat, mutta yhdessä vaiheessa ikkuna avattiin, jolloin tuulenpuuska hieman lennätti suttu- ja tehtäväpapereitani. Onneksi nappasin ne ajoissa kiinni, ettei tarvinnut lähteä seikkailemaan pöytien väliin hakemaan niitä.
Väsyttää suht paljon, kun aamulla heräsin vähän tavallista aikaisemmin. Oli muuten kiva auringonpaiste taas vaihteeksi.
Olis huomenna olevinaan terveystiedon- ja matikankokeet, eli nyt ajattelin alotella lukemaan niihin. Täytyi siirtää matikankoe tältä päivältä huomiselle, kun tänään olin siellä kuvataidelukion pääsykokeissa. Kiva, kun pääsin kokeisiin ajoissa ja löysin oikean paikankin ihan heti. Siellä oli sellaiset nimilistat, joista sain tarkistaa nimeni ja olin älyttömän helpottunut, kun nimi myös löytyi sieltä. Pieni epäilys oli siitä, ettei hakulomakkeeni olisi mennyt perille asti. Sainkin sitten kiivetä neljänteen kerrokseen, koska sukunimeni oli loppupäässä. Oli kiva päästä niin korkealle. Ikkunasta oli hyvät näkymät, mikä helpotti ensimmäisen tehtävän tekoa (piti piirtää rajattu alue, joka näkyy ikkunasta).
Huomenna meidän pitää varmaan palauttaa kirjailijakansiomme äidinkielenopettajalle, mikä on hyvä, koska sen saa sitten pois jaloista. Sitten on enää muutamista aineista kokeita, päättökokeita ja lopputöitä. Ei kouluakaan ole enää kuin reilu kuukausi jäljellä ja sitten voi vilkuttaa jäähyväiset peruskoululle.
Ni-chan wrote:
DonTrust wrote:
Ja eikös muuten ollut joku kunnianloukkaus-oikeudenkäynti tai jotain tästä Hetaliasta? 8D
Kun se Japani ilmeisesti kouri jossain vaiheessa Kiinan man-boobseja ja Kiina (siis tämä oikea maa) otti nokkiinsa ja syytti tekijää kunnianloukkauksesta. Tiedä häntä sitten miten juttu ratkesi.Tais siitä jokin oikeudenkäynnin tapainen olla, kyseessä oli Korea, joka kouri Japania. Etelä-Korea (siis se oikea maa) veti herneen nenään ja kyseisen kohtauksen takia Etelä-Korea ei esiinny (eikä ilmeisesti tule esiintymään) animessa ollenkaan. Jo julkaistusta mangasta sitä kohtausta ei ole kuitenkaan poistettu.
Ihan kiinnostuksen takia seurasin tuota juttua silloin, kun se oli vielä pinnalla. Itse käsitin kumminkin niin, että Etelä-Korea veti herneen nenään useammista asioista, kuin vain tuosta "kourimisesta". Muistelisin, että Korea-hahmon käyttämä vaate oli jollain tavalla "vääränlainen", tällä oli jonkinlainen pakkomielle Japanin lippua kohtaan ja joissain stripeissä tämä käytti Japanin lippua paitana.
Inu-Mimi wrote:
Luen taas Ronja Ryövärintytärtä. Varmaan viides kerta jo. Ihana kirja kertakaikkiaan, vaikka ei kyllä Lindgrenin paras – Veljeni Leijonanmieli on.
Lindgren kirjoittaa ihania kirjoja, eikös? Tuo Veljeni, Leijonamieli on minunkin suosikkikirjojani ja Ilon Wiklandin kuvitus on myös oikea nappisuoritus.
Tänään järjestin kirjahyllyäni hieman uusiksi, koska tuli tuossa pari päivää sitten ostettua taas uusia pokkareita. On pitänyt vuosien ajan tiivistää ja tiivistää hyllyjä, kun on tullut uusia kirjoja, mutta nyt taitaa olla mahdoton tiivistää enää lisää. Kaikki hyllyt on niin täynnä, että pitää ihan vetää ja kiskoa, jos haluaa saada kirjan sieltä ehjin nahoin pois. Ajatuksena olisi ostaa uusi kirjahylly, mutta huoneeni on sen verran täynnä jo nyt, joten joudun varmaan tiivistämään muita huonekaluja ja jopa heittämään jotain pois. Ajattelin myös, että olisi hauskaa lajitella kirjat sen mukaan, mitä genreä ne ovat. En tiedä, omistanko enemmän shoujo- vai shonen-mangasarjoja. Ja sitten on tietenkin ne sarjat, jotka eivät oikeastaan ole kumpaakaan.
Huomenna ihan oikeasti teen sitä kuvislukion ennakkotehtävää. Teen, teen, teen! On pitänyt psyykata itseäni ihan hirveästi sen aloittamiseen, mutta onneksi nyt on sen verran kiire, ettei vaihtoehtoja pahemmin ole. Maanantaina on pääsykokeet, enkä suoraan sanoen ole kovinkaan varma itsestäni. Täytynee varmaan vaan yrittää parhaani, eikä sortua turhaan jännittämiseen.
Täällä nyt on näköjään aika ahkerasti mainittukin melkein kaikki, mitä minulla oli mielessä, minkä takia en viitsi jokaista postia erikseen kompata. Jätän myös asioiden toistamisen vähäiselle, sillä on mukava huomata, että kaikki tänne kirjoittaneet ovat perustelleet kantansa hyvin.
Yksi asia, mitä en ainakaan itse ollut huomaavinani kenenkään mainitsevan ovat tsunderet. Ehkä tämä onkin vain oma päähänpistoni, mutta itse en voi sietää tsundereita, yandereita ja mitä kaikkia niitä nyt nykyään onkaan. Oikeastaan en ehkä häiriinny näistä hahmoista läheskään niin paljoa, kuin termien käytöstä. Vaikuttaa siltä, että oli sitten kyseessä mikä tahansa sarja, fandom on sitä mieltä, että vähintään puolet näistä hahmoista ovat tsundereita. Toinen puoli koostuu tietysti yandereista ja niistä hahmoista, joiden nimiä kukaan ei muista. Onko termillä loppujenlopuksi mitään väliä, kun sitä käytetään joka hahmosta?
Toinen asia, joka itseäni pännii ihan hirveästi on traagisten muistojen unohtaminen. Kyllä, on tylsää, jos hahmo koko sarjan ajan valittaa tai angstaa jostain tapauksesta, joka tapahtui ennen sarjan alkua tai keskellä sarjaa. Minusta kumminkin vielä ärsyttävämpää on se, että nämä muistot noin vain unohdetaan. Niitä saatetaan käsitellä yhden tai kahden tarinajakson ajan, mutta sitten ne vain pudotetaan sarjasta pois, emmekä välttämättä kuule niistä enää koskaan uudestaan.
Otetaan nyt vaikka esimerkiksi traagisen menneisyyden omaava Paavo. Tarinan alussa hän on suhteellisen hilpeä hahmo, joka kumminkin saa pikkuhiljaa tummia sävyjä käytökseensä ja lopulta on täysin epätoivon vallassa. Tässä kohtaa hänen hyvä ystävänsä Pekka huolestuu ja pyytää Paavoa kertomaan, mistä kiikastaa. Saamme kuulla, että Paavon koko perhe tapettiin kymmenen vuotta sitten, hän sai selville että tappotyön teki kauan kuolleeksi luultu isosisko, paettuaan toiseen maahan Paavo löysi rakastettunsa Irinan, mutta tämäkin kuoli isosiskon toimesta jne. Nyt on Pekan vuoro lohduttaa Paavoa. Ehkä he vain keskustelevat tai sitten taistelevat pahaa isosiskoa vastaan, who knows? Tämän jälkeen Paavo voi kumminkin paremmin ja on koko lopputarinan ajan pirteä vitsiniekka, joka ei enää koskaan mieti isosiskoaan, perhettään, Irinaa tai ylipäätänsä mitään menneisyyttään koskevaa.
En todellakaan sano, että esimerkin Paavon pitäisi angstata koko sarjan ajan, mutta ei tuollaisia kokemuksia noin vain unohdeta. Vaikka asioista keskusteltaisiin, niistä jää aina jälki, eivätkä edes Pekan ihmeeliset "friendship-voimat" voi Paavoa tuollaisten muistojen jälkeen parantaa.
Päätinpä tässä kuussa juhlistaa sitä, että olen saanut säästettyä rahaa. Pari kertaa kävin Ruotsissa, jolloin pistäydyin Science Fictionissa ja tänään kävin vielä Helsingin Fantasiapeleissä. Mukaan näiltä reissuilta tarttuivat:
–Bokurano Vol.1 (Kiva, kun tätäkin sarjaa alettiin kääntämään englanniksi. Pitänee varmaan ostaa uusi numero aina kun sellainen ilmestyy)
–D.Gray-Man Vol.16
–Fullmetal Alchemist Vol.22
–Hikaru no Go Vol.18
–Kuroshitsuji Vol.6-7 (Ostin nämä japaniksi nyt, kun tuli käytyä Science Fictionissa. En ole ihan varma, pidänkö sarjasta juonellisesti, mutta ainakin taide on kaunista.)
–Love Com Vol.1-4 (Päätin aloittaa tämän sarjan keräämisen, jäänee nähtäväksi, ostanko loputkin numerot.)
–Nana Vol.20
–Tsubasa Reservoir Chronicle Vol.16-18 (Tämäkin sarja on taas yksi niistä, joista ei tiedä onko se hyvä vai ei. Huvittavaa, ottaen huomioon, että olen lukenut jo yli kymmenen osaa, eikä minulla vieläkään ole selvää käsitystä tästä sarjasta.)
–Yakitate!! Japan Vol.21-22 (Varmaan tällä hetkellä ainoa sarja, joka oikeasti saa nauramaan ääneen. Siis jos Sayonara, Zetsubo-Senseitä ei lasketa.)Ja sitten vielä Death Note: the Last Name-leffa. En ole vielä sitä katsonut, mutta täytynee katsoa tänä viikonloppuna. Jos on aikaa…
No niin, nyt toivotaan ettei kukaan kerkeä kirjoittaa tähän väliin mitään.
Itse olen sitä mieltä, että itsemurhaa ei pidä tehdä. En kumminkaan ajattele, että se pitäisi jättää tekemättä siksi että "on saanut elämän lahjan ja sitä ei saa tuhlata". Tuollainen ajattelu luo minusta turhaa syyllistämistä ja syyllisyyden tuntoa niille, jotka ovat joskus saattaneet ajatella itsemurhaa. Mikä olisikaan kauheampaa, kuin aiheuttaa surua niille, jotka ovat sinua itseäsi kaikista lähimpänä. Silloin kun henkilö aikoo tehdä itsemurhan, tämä ei ajattele "mitähän muut sanovat?", sillä pelkkä ajatus itsemurhasta vie kaiken tilan mielessä.
On totta, että jokaisella on suuri valta omaan elämäänsä ja joissain tapauksissa itsemurha voi olla, surullista kyllä, ainoa kivun poistava ratkaisu. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi eutanasia. Olet ollut sairaalassa jo kauan, tiedät ettei parannuskeinoa vointiisi ole, ruokaa et voi syödä ja kivut ovat täyttä tuskaa. Eikö tässä tilanteessa sinun tee mieli tehdä tuskastasi loppu? Moni ajattelee, ettei tuollaisissa tuskissa oleva ihminen voi ajatella tarpeeksi järkevästi ja tekee hätiköityjä päätöksiä, mutta eikö se juuri kerro siitä, ettei henkilön olo ole enää tarpeeksi hyvä? Sitten on tietenkin vielä lähiomaisten mielipiteet. Kumpi on heille oikeasti raskaampaa, nähdä rakkaan kärsivän kivuissa joka päivä, eivätkä he voi tehdä sille yhtään mitään vai jättää hyvästit tälle rakkaalle, kun kuolema koittaa?Sitten on tietenkin myös nämä itsemurhat, jotka johtuvat useasti sosiaalisista ongelmista ja henkisestä huonosta voinnista. Tiedän, että jokainen henkilö on oma persoonansa ja että tällainen puhuminen on hirveää yleistämistä. Kumminkin uskon siihen, että valtaosa ongelmista voidaan selvittää tai niiden suhteen voidaan ainakin tehdä työtä, kunhan henkilöä ei jätetä yksin. Tunnen monia henkilöitä, joilla on jokin henkinen taakka harteillaan ja vuosi sitten kommunikoinkin tällaisten ihmisten kanssa päivittäin. Olen henkilökohtaisesti nähnyt monia ääripäitä itsetuhoisesta käytöksestä ja se varmaan jätti minuunkin jälkensä, sillä nykyään minulla on pakottava tarve varmistaa, että ympärilläni olevilla ihmisillä on elämä kohdallaan.
Jos henkilö on päättänyt tehdä itsemurhan, tämän mieltä ei voi muuttaa yhdellä keskustelulla. Tämä kyseinen henkilö tarvitsee paljon tukea, sillä vaikka tämä olisikin luopunut itsemurhan-ajatuksista, vähäinenkin elämän horjuminen ja äkilliset muutokset saattavat palauttaa ajatukset mieleen. Useasti käykin niin, että kuvitellaan vuoden kestäneen aktiivisen terapian auttaneen tarpeeksi, koska henkilö on sekä sisäisesti että ulkoisesti hyvinvoiva. Alitajunta ei kumminkaan koskaan unohda ja edeltä mainitsemani äkilliset muutokset elämässä voivat hyvinkin laukaista itsetuhoiset ajatukset.
Mitä mieltä olet tämänhetkisestä lentokiellosta? Onko sinulla tuttuja jäänyt ulkomaille?
Fasu wrote:
Päätimpä vaihtaa avataria ja samalla herätellä lapsuuden traumojanne. Vieläkö muistatte Morson, tämän veikeän pikkukaverin?
Veikeät pikkuystävämme Morso ja Aasi. Olin jo onnistunut unohtamaan nuo kauheudet D:
Tultiin tuossa muutama päivä sitten takaisin laivalta luokan kanssa. Oli ihmeen rauhallinen reissu, eikä siellä juotu läheskään niin paljoa, kuin kaikki oli luulleet. Saatiin nukuttuakin ihan tarpeeksi, eikä tarvinnut valvoa yötä myöten vain siksi, että muut olisivat pitäneet liikaa ääntä. Ruotsia ei kyllä tullut puhuttua juuri yhtään, kun olen siinä niin huono, mutta onneksi muut matkustajat tulivat juttelemaan ihan englanniksi. Yksi New Yorkista kotoisin oleva jätkä tuli keskustelemaan suomalaisesta musiikista kanssani, kun istuin discon edessä karaoken aikaan. Oli siinä sitten kiva yrittää selitellä, että suomalainen musiikki on muutakin kuin humppaa ja että musiikkityylejä on monenlaisia.
Kun tultiin laivalta bussissa takaisin, niin luin tuosta Islannin tulivuorenpurkauksesta. Siitä on kuullut nyt myös televisiosta ja huvittaa suuresti, kun uutistenlukijat ovat aina niin epävarmoja sen nimen lausumisen suhteen. Eyjafjallajökull-jäätikkö ja sen alapuolella sijaitseva Eyjafjöll-tulivuori, anyone?
En omista novellia, mutta elokuvana omistan kylläkin. Novellina en tuota varmaan koskaan osta, sillä leffa ei ollut mitenkään erityisen hyvä. Ihan katsottava se toki on, mutta kalpenee alkuperäisen mangan rinnalla.
Omistaako seuraava japaninkielisiä lehtiä? Sarjakuvia, muotilehtiä jne.
Inu-Mimi wrote:
Otakuiden luokittelu moeen ja GARiin (vihaan muuten tuota sanaa) on aika hyödytöntä kun en kuitenkaan ole ainoa rajatapaus joka katsoo Kaijia, Akagia ja Gurren Lagannia mutta myös K-ONia, Haruhia ja Hetaliaa.
Olen itse aikalailla samaa mieltä, osittain varmaankin siksi, että olen itsekin noita rajatapauksia. Valtaosa otakuista varmaankin on näitä rajatapauksia, sillä nykyinen anime/manga-tarjonta on sen verran laaja ja kattava. On ärsyttävää se, että jos katsot sarjaa x sinun on pakko myös katsoa sarjaa y ja inhota sarjaa b. Minun puolestani jokainen katsokoon mitä tahtoo.
Shoe wrote:
Uuh ääh ööh, ressiä pukkaa! Koulu, se selittääkin paljon.
Äikän ope tänään "käykää kirjastosta lainaamasa ittellenne kirjat kirjailijakansiota varten ja lukekaa sitä kirjaa.." evvvk.Heh, meilläkin on nuo kirjailijakansiot nyt edessä. Motivaatiota mokoman tekemiseen on valitettavasti nolla.
Olen onnistunut taas saamaan itseni kipeäksi, minkä takia kouluun ei ole päässyt koko alkuviikkoon. Sinänsä surkuhupaisaa, sillä tekemistä olisi ihan törkeän paljon, muttei kotonakaan jaksa sairaana mitään tehdä. Kohta olisi varmaan ihan kiva aloitella myös se kuvataidelukion ennakkotehtävä-työ. Se on oikeasti sellainen asia, jota ei halua jättää viimeiseen iltaan. En tosin ole vieläkään keksinyt hyvää ideaa siihen.
Tänään oli muuten taas kiva ilma. Aamupäivällä sateli lunta ihan kivasti, sitten myöhemmin iltapäivän puolella alkoi paistaa aurinko. Ah, Suomen ilmasto.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
