Forum Replies Created
-
Posts
-
Tällä hetkellä odotan eniten sitä, että alan taas kävelemään normaaliin tapaan. Uskon, että kovalla treenillä ja lihaskunnon kohennuksella voin alkaa kävelemään jo ennen koulujen alkua, mikä sopisi tietenkin aikatauluuni melko hyvin. Jos pääsen nyt kävelemään normaaliin tapaan, niin voin aloittaa opiskelun Helsingin Kuvataidelukiossa ja uskon, että se olisi varmaan parasta, mitä minulle on vähään aikaan sattunut.
Muutenkin olisi kiva jos voisi käydä kaupungilla ihan itsekseen ja tehdä kotitöitä ilman muiden apua, kun olen kumminkin sen verran vanha jo. On raivostuttavaa, etten ole voinut käydä kaupassa, viedä roskia ulos tai ylipäätään auttaa millään lailla kotona. Veljeni on joutunut tekemään todella paljon ylimääräisiä kotitöitä minun takiani ja se harmittaa ihan hirveästi, kun olisi hänellä parempaakin tekemistä. Onneksi voin korvata sen kaiken sitten kun taas kävelen tekemällä tuplasti enemmän kotitöitä.
Miten suhtaudut julkisilla paikoilla ihmisiin, joiden liikuntarajoitteisuus on näkyvä? Esim. henkilö joka liikkuu rollaattorin kanssa, henkilö pyörätuolissa jne.
Lisko wrote:
Siinä mielessä ikävä juttu että on tullut useille tavaksi tutustua sarjoihin netin kautta. Tietysti on niitäkin urpoja jotka eivät viitsi ollenkaan tukea kustantajia vaan lukee kaiken netissä.
Juuri näin. Henkilöitä, jotka lukevat kaiken mangansa netistä on yksinkertaisesti niin paljon, ettei netissä fanien kääntämät chapterit toimi enää "mainoksena". Näiden henkilöiden syihin lukea netistä en nyt kummemmin takerru, jokaisella on oma pää hartioilla ja sitä toivottavasti käytetään. Joillain kustantajilla oli ainakin joskus omilla nettisivuillaan mainoskappaleita julkaistuista sarjoista esim. 1-2 ensimmäistä chapteria kyseisestä sarjasta, jolloin mahdollinen ostaja saattoi testata kolahtaako kyseinen sarja yhtään. Omasta mielestäni se oli hyvä systeemi, koska itse haluan aina lukea vähintään sen yhden luvun jokaisesta sarjasta, ennen kuin päätän ostanko sen. Ei ole kivaa käyttää rahaa näihin ns. "harhaosumiin", jolloin on ostanut kaupasta sarjakuvan, muttei pidä siitä yhtään. Voihan toki lukea sarjojen arvosteluja netistä, lehdistä yms. mutta kyllä se itse lukeminen on kaikista paras tapa tutustua.
Olen tänään kierrellyt netissä foorumilta toiselle ja kyllä on huvittanut tapa, jolla ihmiset tämän "uutisen" ovat ottaneet vastaan. Kaikenlaista tunnetta löytyy alkaen angstista ja päättyen tappouhkauksiin. Because, as we know it, manga is serious business.
Viime yönä tuli nukuttua kokonaiset 8 tuntia, joten nyt on ihanan rentoutunut olo. Pitäisi varmaan ottaa tavaksi pitkät yöunet, kun ne niin mielyttävältä tuntuvat.
Eilen pääsin pitkästä aikaa kaupungille, mikä oli tosi hauskaa, kun oli niin lämminkin. Käytiin myös ravintolassa, jossa oli terassilla tilaa sen verran paljon, että minäkin pyörätuolineni mahduin ilman mitään ongelmia. Näin se olla pitää!
Pääsin käymään myös Fantasiapeleissä, missä ei ole muutamaan kuukauteen tullutkaan osteltua mitään. Ulkopuolella olleet portaat aiheuttivat hieman päänvaivaa, mutta niistäkin pääsimme ihan kunnialla pienen suunnitelmapalaverin jälkeen. Ostin Sayonara, Zetsubou-Sensein kuudennen osan, joka on yhtä riemastuttavaa lukemista, kuin sarjan aiemmat osat. Päätin aloittaa myös Alice in the Country of Hearts-sarjan lukemisen, kun peli on sen verran hyvä. Pakko sanoa, että tunsin itseni hieman pettyneeksi luettuani sarjakuvan, koska monet hahmot olivat jotenkin hirveän OOC ja dialogi oli paikoitellen takeltelevaa. Otome-pelit eivät genrenä ole suosikkini, mutta Heart no Kuni no Alice erosi massasta juuri sen takia, että siinä oli hyvää dialogia, jota kuunnellessa alkoi ihan naurattaa ääneen. Sarjakuvaa lukiessa korkeintaan hymyilin muutamassa kohdassa, jossa lempihahmoni esiintyi. Tämä saattaa toki johtua myös siitä, että pelissä oli melko nimekäs seiyuukaarti ja hahmoista tuli paljon mielenkiintoisempia ihan pelkästään hyvien äänien takia *cough*Julius Monrey*cough*. Jos jostain haluan mangaa kehua se on ehdottomasti sarjan ulkonäkö. Hahmot ovat melko samannäköisiä kuin peleissä, mutta muutamien vaatteita on muutettu yksinkertaisemmiksi, jotta ne toimisivat paremmin mangassa, joka on mielestäni hyvä päätös. Rasterivalinnat ja tussatut pinnat ovat myös hyvin valittuja, sillä värikkäästä pelistä mustavalkoiseksi sarjakuvaksi muuttaminen ei ole kovinkaan helppoa ilman töpeksimistä. Vähän ihmettelen Nightmaren mustaa tukkaa, mutta hahmohan ei edes esiinny kovinkaan paljon, joten mitä väliä? Täytyy ostaa muutama kirja ja katsoa, mihin suuntaan sarjakuva menee. Mahdoton sanoa vielä tässä vaiheessa, jatkuuko lukeminen vai ei.
Eilen tuli joku ihan ihme inspiraatio siitä, että jalkani saattaisivatkin toimia, joten yritin nousta pyörätuolista seisomaan. No, tuli ainakin varmistettua että ei, eivät ne vielä toimi. Putosin komeasti heti, kun yritin siirtää painoa jaloilleni, mutta olen iloinen, että vältyin isoilta mustelmilta. Mielellään alkaisin kohta kumminkin kävelemään, joten hyvä sitä on kokeilla aina välillä.
Yeah, taas tuli kirjoitettua näitä pyörätuolijuttuja. Ja kaikkia kiinnostaa varmaan ihan hirveästi.
Devilman wrote:
Katsookos kukaan muu täällä Highschool of the Deadia? Tämä viime viikolla alkanut zombi-anime ei ole omaperäisin mahdollinen juoneltaan, mutta hei, siinä on zombeja! Ja pantyshotteja ja pomppivia tissejä rutkasti. Mielenkiintoinen yhdistelmä tuo tuollainen, joka ällöttää ja kiihottaa samanaikaisesti…
Highschool of the Deadia katsoessa tulee vähän sama fiilis, kuin Air Gearin chaptereita lukiessa. Aina kun ollaan menossa johonkin vähänkin vakavaan, random pantyshot saa huvittavuudellaan kaiken draaman katoamaan puolessa sekunnissa. Ja fanserviceä tarjotaan kaikille mitä erilaisin keinoin. "Juu, niiku mun on pakko laittaa silmälasit päähän, kun piilolinssit putoilee koko ajan 😀".
Tänään on ollut taas ihanan lämmintä ja olen perheessä varmaan ainoa, jota kovatkaan helteet eivät pahemmin häiritse. Jotenkin on vaan niin mahtava kesäfiilis, kun voi juoda aamukahvin parvekkeella, kun on lämmintä. Eikä ole tarvinnut pitää peittoa jalkojen päällä pitkään aikaan. Minun puolestani lämmin kesä voi jatkua vielä pitkään!
Katselin tänään lukioiden oppikirjalistoja ihan kiinnostuksen vuoksi. Täytyy hankkia tosi paljon kirjoja, joista hyvällä tuurilla yli puolet saisi ostettua käytettyinä. Veljeltä saan myös hänen vanhoja kirjojaan jos ovat samoja, joita tarvitsen omassa lukiossani. Täytyy toivoa, että samoja kirjoja olisi mahdollisimman paljon, jotta rahaa säästyisi. Kuulin, että veljen kirjat maksoivat muutaman sadan euron ja siihen päälle tarvittiin vielä parinsadan euron laskin. Onneksi en pyrkinyt matematiikkalukioon niin en noin kallista laskinta tarvitse. Ei sillä, että olisin mihinkään matematiikkalukioon edes päässyt…
Huh, on muuten ihan älyttömän kuuma. Tultiin just ulkoilemasta ja täällä sisällä on ihanan viileää.
Minäkin katsoin eilen Steamboyn, kun olisin muutenkin valvonut ainakin kolmeen. Ihan komea leffa ja animaatio oli todella nättiä, mutta juoni olikin sitten vähän valjumpi. Vaikutti sellaiselta leffalta, että sitä katsotaan animaation takia, eikä juonen. Mainoskatkot ärsytti muuten suht paljon, kun about kaikilla katkoilla näytettiin samat mainokset. Leffakin olisi ollut lyhyempi jos mainoskatkot olisi jätetty pitämättä.
Eilen yöllä kahdentoista aikaan perhe tuli ovelle riemuitsemaan tyyliin "Onneksi olkoon! Hyvää syntymäpäivää!". Sitten mentiin keittiöön syömään kakkua vaikka olikin jo suht myöhä. Ja sitten muisteltiin sitä, miten nopeasti vuodet ovat menneet jne. Eli aika samanlaista kuin edellisinäkin vuosina. Nyt olen sitten virallisesti 16 vuotias, mikä on ihan jees.
Blackbeard wrote:
Tänään tulee muuten Neloselta puolenyön jälkeen ihan siisti animeleffa Steamboy, Akirasta tunnetun Katsuhiro Otomon luomus, ja aikanaan kallein koskaan tehty anime-elokuva.
Hyvä kun muistutit! Tänään aamulla vielä muistin sen, mutta nopeastihan se mielestä lipsahti.
Tänään sain vihdoinkin siivottua huoneeni ilman että pudottelin tavaroita tai törmäilin huonekaluihin \o/. Minulla on sen verran kiva huone, ettei siellä voi pyörätuolin kanssa edes kääntyä ympäri ilman, että törmää kirjahyllyyn, skanneriin tms. Sain kumminkin siivottua kirjoituspöytäni ja vielä imuroitua lattiankin. Vanhemmat kyllä tarjoavat mielellään apuaan kaikkeen siivoamiseen, mutta itseäni pännii ihan hirveästi se, ettei minusta ole juuri mitään hyötyä yhtään missään kotitöissä. Vähintä mitä voin tehdä on oman huoneeni siivous. Ylipäätään pyörätuoli on ihan älyttömän epäkäytännöllinen liikkumisväline kerrostaloasunnoissa. Osaan onneksi liikkua sillä melko sulavasti, enkä isommissa huoneissa törmäile huonekaluihin, mutta oma makuuhuone on vaan niin ahdas tällaista varten. Ja lattialla ei tietenkään voi pitää yhtään mitään, sillä mitä todennäköisemmin satun jyräämään juuri kyseisen asian yli jos se sattuu olemaan lattialla. Juu, pyörätuolista on todella kiva valittaa, mutta oikeasti se on yksi maailman parhaista keksinnöistä ja olen iloinen, ettei tarvitse istua päivät pitkät sängyssä, kun ei voi kävellä.
Sain muuten vihdoinkin luettua kirjahyllyssäni odotelleet Monsterit tänä aamuna loppuun. Jotenkin jäi lukeminen kesken pari viikkoa sitten, enkä sen jälkeen ollut muistanut lukea niitä loppuun, vaikka olikin vain pari kirjaa jäljellä. Oli kyllä ehdottomasti yksi parhaista sarjoista, joita olen koskaan lukenut, eikä edes sarjan pituus häirinnyt.
Toissapäiväni tilasin muutaman doujinshin eräästä nettikaupasta ja toivon, että ne tulisivat jo ensiviikolla. Tai edes sitä seuraavalla. Jotenkin netistä vaan on niin kiva tilata tavaraa, kun löytää paljon sellaista, mitä ei Suomen kaupoista koskaan löytyisi. Saan olla kiitollinen siitä, etteivät vanhemmat katso harrastusta nenänvarttaan pitkin, sillä niinkin voisi ihan hyvin olla.
Rege wrote:
Ja Sebastian oli liian helposti tunnistattevissa sen takkinsa alta.
Juu, itsekin pohdin miksi he edes vaivautuivat salaamaan Sebastianin henkilöllisyyden. Ihmettelen suuresti jos oli joku, joka ei takin alla lymyävää hahmoa tunnistanut.
SPOILEREITA TOISEN KAUDEN ENSIMMÄISESTÄ JAKSOSTA:
Itse olin oikeastaan melko mielissäni siitä, että Alois ei muistuttanut Cieliä juuri ollenkaan. Olin jo osannut odottaa nuoriherra-hovimestari-komboa, joka olisi ollut identtinen ensimmäisen kauden päähenkilöiden kanssa. Alois vaikuttaa ihan älyttömän ärsyttävältä hahmolta, mutta onneksi nyt ei sentään ole kopio Cielistä. Vähän hahmonkehitystä, mitä varmaankin on odotettavissa, ja Alois saattaa muuttua jopa mielenkiintoiseksi hahmoksi. Claudesta on paha vielä sanoa mitään, kun ei luonne kummemmin tullut ensimmäisessä jaksossa esiin.Jotenkin muistin sarjan olevan erilainen tai jotain. Nyt katsottuani uusinta jaksoa naamallani oli kokoajan hieman vaivaantunut hymy. Jotenkin kaikki se hihhulointi, steppailu ennen pöydänkattoa ja kattokruunussa roikkuminen olivat ihan törkeän koomisia. Jakson jälkeen oli vähän sellainen "Mitä ihmettä minä juuri katsoin?-fiilis.
Ja vaikuttaa siltä, etteivät uudet hahmot ainakaan ensijaksossa pääse valokeilaan. Näyttää olevan semmoista kepeää puuhastelua ykköskauden hahmojen parissa. En nyt varsinaisesti odota seuraavaa jaksoa, mutta kyllä sen voi varmaan katsoa jos ei kummempia kiireitä ole.
BTW. Eikö päähenkilö muuten ole ihan hirveästi muijan näköinen? Aluksi luulin, että päähenkilö olisi tyttö, mutta kai se kumminkin poika on?
Hyviä ääninäyttelijöitähän nyt on ihan älyttömän paljon, joten taidan vähän venyttää käsitettä "suosikki".
Masaya Onosaka tulee heti ensimmäisenä mieleen pääasiassa roolillaan Isaac Dianina (Baccano). Myös hänen ääninäyttelynsä Vash the Stampedenä (Trigun) oli ykkösluokkaa ja loi hahmolle paljon lisää luonnetta outoine huudahduksineen ja naurahduksineen. Kuinka voi kuulostaa yhtenä hetkenä noin energiseltä ja muutta äänensä vakavaan heti seuraavassa?
Edellisestä täysin poikkeavia hahmoja ääninäytellyt Takehito Koyasu on myös noussut kärkeen suosikeissani. Olen oppinut arvostamaan matalaäänisiä hahmoja ihan uudella tavalla, kun olen hänen ääntänsä kuunnellut. Parhaimpia suorituksiaan ovat omasta mielestäni Baccanon Luck Gandor, Arakawan Sister, Yakitate!! Japanin Ryo Kuroyanagi ja Heart no Kuni no Alicen Julius Monrey.
Yleisesti nautin siitä, että japania puhuvat hahmot huudahtelevat englanninkielisiä iskulauseita ja kuka tekisi sen kauniimmin, kuin Keiji Fujiwara Baccanon Ladd Russona? Sarjaa oli ilo seurata, kun ei koskaan tiennyt vetäisikö Fujiwara seuraavaksi lisää huvittavalta kuulostavaa englanninkieltä vai ehkäpä psykoottisen naurun. Vähän rauhallisempia rooleja hänellä ovat mm. Village Chief (Arakawa Under the Bridge ja Seiji Ogata (Hikaru no Go)
Kun katsoin viime keväänä sarjaa nimeltä School Days, en olisi sietänyt päähenkilöä minkään muun syyn takia, kuin tämän ääninäyttelijän ansiosta. Daisuke Hirakawa onnistuu Makoto Iton äänenä loistavasti, sillä hahmon muutoksen sarjan aikana voi kuulla jo tämän äänestä. Aluksi ollaan iloisen kepeitä ja huolettomia, mutta koko ajan menee vain synkemmäksi. Pidän myös todella paljon Hirakawan ääninäyttelystä pelissä Heart no Kuni no Alice, jossa hän ääninäyttelee sotilasta nimeltä Ace.
Ja loppuun täytyy vielä mainita Jun Fukuyama, Daisuke Ono ja Hiroshi Kamiya, jotka huvittavasti ääninäyttelivät kaikki kolme tänä vuonna ilmestyneissä sarjoissa Durarara ja Working!!. Huvittavaa tästä tekee se, että Durararassa kaikkien kolmen hahmot (Shinra, Shizuo ja Izaya) ovat enemmän tai vähemmän huonoissa väleissä keskenään siihen pisteeseen asti, että kaksi jälkimmäistä yrittävät jokaisen tilaisuuden tullen tappaa toisensa. Kun taas Working-sarjassa kaikkien kolmen hahmot (Takanashi, Satō ja Sōma) työskentelevät yhdessä onnellisesti ravintolassa.
Juu, taas sain käytettyä paljon kursivointia ja lihavointia.
mansikka94 wrote:
Ja surullista muuten, Arakawakin nyt sitten loppui..
Äh, oliko se viimeinen jakso? Jotenkin olikin lopetusjakson tuntua, mutta toivoin, että olisi nyt vielä ainakin pari viikkoa jatkunut. Arakawa nyt oli kumminkin yksi kauden ainoista sarjoista, jotka oikeasti saivat nauramaan. Sen verran kesken kumminkin jäi ja paljon tapahtumia joita ei vielä näytetty, joten eiköhän siitä kumminkin tule toinen kausi, jos suosiota on riittänyt. Viimeisen jakson paraati oli kyllä jotain niin kaunista katsottavaa, varsinkin paraatin lopussa kulkeneet eläinpukuja kantaneet asukkaat.
Kawamaru wrote:
Jotain aika randomia. Huomatkaa lukea videon infolaatikon tekstin varoitus. Olen varoittanut teitä, katsotte tuon nyt omalla vastuullanne.
Laitoin tuon muuten ihan vitsillä herätysääneksi xDHaha, mistä lyödään vetoa, ettei kukaan ihminen voi kestää tuota herätysäänenä paria aamua pidempään. Menetät kyllä mielenterveytesi jos heräät tuohon ääneen joka aamu edes viikon ajan.
Tänään on ollut kyllä taas niin lämmin ilma. Olisi se tosi ihanaa jos voisi mennä kävelemään kaupungille tai edes pihalle. Olen yrittänyt ajatella positiivisesti pyörätuolin suhteen, mutta nyt kun ulkona on niin ihana ilma, haluaisin todella kovasti mennä ulos. Olin suunnitellut meneväni Turkuun tänäkesänä, mutta itsekseni minun nyt on turha sitä edes yrittää. On jotenkin hirveän sääli, kun on paljon suunnitelmia, jotka eivät toteudu jonkin näinkin pienen asian takia.
DonTrust wrote:
Pahiksille avautuminen. Kesken taistelun. "Vaikka minulla on ollut vaikeaa, minulla on silti ihmisiä jotka rakastavat minua ja he ovat päivänsäde, joka tekee elämästäni ihanaa. Vaikka äitini kuoli, he nostivat minut taas jaloilleni ja pystyn kulkemaan pystypäin kohti seuraavia esteitä. En aio antaa periksi, kuten isäni aina sanoi minulle kun olin pieni: "poikani, sinä olet voittaja". Ja lisäksi mieheni Mattson……" jne jne. Ja pahista kiinnostaa ihan varmasti todella paljon kuunnella kun toinen purkaa sydäntään siinä.
Ja vihdoin, kun sankari on kertonut elämänsä toivoista ja iloista, on pahiksen vuoro kertoa oma elämäntarinansa. Yleensä hän yrittää oikeuttaa tekonsa kertomalla traagisen masentavasta menneisyydestään ja siitä, kuinka kaltoin häntä kohdeltiin. Joko hänen keksinsä varastettiin kun hän oli pieni tai hän jäi ilman rakkautta kun kaikki ihailivat hänen coolia sisarustaan tai sitten hän vain syntyi ihmiskuntaa vihaavana. Sitten, kun nämä kertomukset elämästä ovat ohitse alkaa/jatkuu eeppinen taistelu, joka kumminkin kestää vähemmän aikaa kuin kaikki jutustelu yhteensä.
Itseäni ärsyttää melko paljon mangassa stereotypiset ryhmät, jotka koostuvat stereotypisistä hahmoista. Sanotaan esimerkiksi vaikka ryhmä joka koostuu kahdesta pojasta ja yhdestä tytöstä. Tällaisia ryhmiä esiintyy mangassa ja ihan muuallakin paljon. Yksi pojista on vitsiniekka, joka on usein myös kuumaverinen ja saattaa tehdä hätäisiä päätöksiä. Toinen jätkistä on sitten tietysti täysi vastakohta, joka on cool ja rauhallinen. Sitten on vielä se tyttö, jonka suurin luonteenpiirre yleensä on se, että hän on tyttö. Hirveän usein törmää siihen, että tyttö on laitettu porukkaan ihan vain fanipalvelun takia tai olemaan jommankumman pojan ihastus. Jos kyseessä on taistelusarja, tyttö ei koskaan tule olemaan vahvempi kuin pojat. Jos sarja vetoaa hahmojen älykkyyteen, tyttö ei koskaan ole yhtä fiksu kuin pojat. Onhan toki poikkeuksiakin, en väitä, että kaikki sarjat seuraisivat tätä kaavaa, mutta melko monet seuraavat. Jotkin sarjat toteuttavat "kaksi poikaa ja yksi tyttö"-kaavan ihan kunnialla, kuten Samurai Champloo, jossa Fuusta ei ole edes yritetty tehdä taistelijaa vaan hän pääsee pitkälle yksinomaan nokkeluutensa avulla.
mimeko wrote:
Ylipäätään koko "parituskulttuuri" on ihan ihmeellinen, onko sitä nyt pakko laittaa kaikki kivat hahmot mielessään paneskelemaan keskenään? Hahmo voi olla hyvä vaikkei olisi ah- niin rakastunut toiseen hyvään hahmoon (koska yaoifanityttöjä tarkkailemalla olemme oppineet, että kaikkien kanssa makaaminen ja raiskaus = todellista maailmojamullistavan kaunista ja vahvaa rakkautta niinq).
Eikä kannata unohtaa, että jotkut ihmiset uskovat, että hahmojen välillä voi seksisuhteidenromanttisten suhteiden lisäksi olla myös ystävyyssuhteita.No, täytyyhän uskollisen fanin osoittaa pitävänsä jostain hahmosta yli kaiken ja mikä olisikaan parempi tapa osoittaa sitä kuin "parittamalla" tätä yhteen jokaisen samassa sarjassa olevan hahmon kanssa? Parhaita esimerkkejä ovat "paritukset", joissa kyseiset hahmot eivät ole koskaan tavanneetkaan toisiaan johtuen siitä, että he elävät eri vuosisadoilla tai ovat kotoisin kokonaan eri sarjoista. Ja sitten ovat tietenkin vielä ihanat viha-rakkaussuhteet, joissa hahmojen kaunis läheisyys näkyy siinä, että he haluavat repiä toistensa päät irti. Oh, love~
Nyt kun tuli puhetta noista parituksista niin koenkin sopivaksi jättää tänne erään kauniin linkin, josta joku minulle joskus kertoi, mutta jonka olin jo unohtanut. BTW jos sinulla on vilkas mielikuvitus ja arvostat lapsuutesi kultaisia muistoja, tämä linkki ei välttämättä ole sinua varten.
Tässä on lista "parituksista", joita ihmiset ovat keksineet sarjaan Pokemon. Ensimmäiset ajatukset, joita päähäni tuli nähtyäni tämän listan olivat: parituksia näyttää silmämääräisesti olevan muutama tuhat, niillä on jokaisella nimi, joku on ihan oikeasti käyttänyt aikaansa keksiessään niille kaikille nimet, hetkonen, tässäkö ovat vain paritukset joiden ensimmäinen kirjain on A-M. Kyllä minä tiesin, että faneilla on ihan liikaa vapaa-aikaa, mutta silti.Eilen oli tosi aurinkoista, joten pääsin liikkumaan ulkona. Ajettiin autolla Ruoholahteen ja siellä sitten ulkoiltiin. Käytiin myös ruokakaupassa, missä muistinkin taas miksi pidän kauppojen henkilökunnasta niin kovasti. Kun olin pakkaamassa ostoksiamme eräs myyjä työnsi ostoksiamme lähemmäs, kun en niihin meinannut pyörätuolistani yltää. Tuollaiset pienet asiat ovat todella kivoja, sillä vaikka pieniä ovatkin, saavat ne minut silti hyvälle tuulelle. Kaupassakäynnin jälkeen menimme istumaan ulos portaille ja siinä oli hauska katsella ohikulkevia ihmisiä. Kaikki lapset vain katsovat minua oudosti. Yleensä ne irvistelevät naamaansa ja tuijottavat vihaisesti, mikä enimmäkseen vain naurattaa minua. Johtuneekohan tuo siitä, etteivät he ole aiemmin nähneet pyörätuoleja?
Pitäisi aloittaa jonkun uuden animesarjan katsominen, mutten oikeastaan keksi, mitä katsoisin. Kirjahyllyssä on Samurai Champloo-boxi jonka voisi tietenkin katsoa uudestaan, mutta tahtoisin mielummin jonkun uuden sarjan. Uusien sarjojen löytäminen tuottaa minulle useasti päänvaivaa, kun itselle mieluisia sarjoja on kumminkin melko vähän. Jotenkin on vaikeaa alkaa katsoa uutta sarjaa, jolleivat hahmot ole tarpeeksi mielenkiintoisia ja taide suhtkoht nättiä. Pitänee vaan aloittaa aakkosjärjestyksessä sarjojen selaaminen ja toivoa, että joku osuisi silmään.
Rock Neko wrote:
Ja oi minkälaisen löydön teinkään tuolla antikvaarissa!! Ranma½ vol. 1, vain kolme euroa!! Siis se suomijulkaisu! AAAAA. ;w;/ Miinuksena se, että se on päällystetty kontaktimuovilla (en tykkää jos niin on tehty omille kirjoille, koulukirjat on pakollisia). Ja sitten vielä se, että se on ihan "lehtipistepainos" elikkä takakannessa on alkuperäinen hinta. JA HUI SAAKELI MITEN HALVALLA ON JOSKUS SAANUT (egmontilta) MANGAA. 4,95€. 4,95€, kuvitelkaa nyt ihmiset! Ottaen tietenkin huomioon, että Ranma oli ensimmäinen suomimanga…
Minäkin olen noita Ranmoja metsästellyt antikvariaateista muutama vuosi sitten ja oli se aina mielenkiintoista tutkia takakansia, jos niistä löytyisi alkuperäisiä lehtipistehintoja. Itse kiinnostuin mangasta siinä Ranman julkaisun aikoihin, ja oli se kyllä kiva, kun uuden kirjan sai aina ostettua pullonpalautusrahoilla. Sen verran nuori kumminkin olin, ettei viikkorahakaan ollut kummempi.
Nyt pitäisi varmaan taas alkaa säästämään rahaa, kun syyskuun tienoilla julkaistaan muutama videopeli, jotka haluaisin ostaa. Valitettavasti melkein joka kuukausi ilmestyy myös uudet volumet sarjoista, joita kerään, joten nyt pitää varmaan tehdä valinta, että hankinko mangat vai pelit.
Syntymäpäiväni on reilun parin viikon päästä ja vanhempani ovat hienovaraisesti tiedustelleet, mitä haluaisin lahjaksi, tyyliin "Jos sinun pitäisi itse ostaa itsellesi jotain niin mitä ostaisit?" ja "Sattuuko sinulla olemaan jotain ideaa siitä, mitä tarvitsisit?". Really subtle. En oikeastaan varmaan edes tarvitsisi todella huolella mietittyä syntymäpäivälahjaa, kun olen kumminkin näin vanha. Nuorempana se oli eri asia, kun oli oikeasti jotain, mitä halusin kovasti, mutta nykyään mennään Ajatus on tärkein-tyylillä. Viimevuonna sain kahvinkeittimen, mitä en ollut toivonut, mutta se oli silti varmaankin käytännöllisin lahja, jonka olen koskaan saanut. On mukavaa, kun ei tarvitse toivoa jotakin erikseen vaan voi yllättyä iloisesti saadessaan kahvinkeittimen, jota en ollut edes tajunnut haluavani. Sitä en olisi itse tajunnut ostaa, joten oli kiva, kun joku muu osti sen.
Alan nyt udella ja kysynkin, millaisia syntymäpäivälahjoja te muut sangatsulaiset olette elämänne varrella saaneet?
Juu, olen pelannut Meccha! Taiko no Tatsujin DS:ää. Tilasin sen Japanista n. pari vuotta sitten ja se osoittautui todella hyväksi peliksi. Nyt en ole pelannut vähään aikaan, mutta saatanpa alkaa pelata nyt taas, kun on kesälomakin. Lempibiisini on varmaankin Ikenai Taiyō tai 残酷な天使のテーゼ. Linda Linda on myös hyvä biisi, mutta hiuksiaraastavan hankala, jos pelataan vaikealla tasolla.
Lux Pain? (Jos olet pelannut, niin kerro ihmeessä pelasitko Japani version vai englanninkielisen version, joka on kukkuroillaan mitä ihastuttavimpia typoja)
Tästä saa tekemistä seuraaville kymmenelle minuutille, joten mielelläni teen itsekin
Shoen
Olet tietyn bändin kyltymätön rakastaja ()
Seinäsi ovat täynnä julisteita ()
Kuuntelet laittoman paljon musiikkia… ()
…myös sellaisissa paikoissa joissa ei saisi ()
Olet purkan suurkuluttaja ()
Sinulla on yksi hyvä nettiystävä ()
Kiinnostus mangaan ja animeen on lopahtanut ()
Fanficcien suurkuluttaja ()
Et kuitenkaan kirjoita ficcejä (x)
Et omista lemmikkiä (x)
Hiuksesi ovat punaiset ()
Käytät vain yhtä korvista ()
Puhut itseksesi (x)
Saat älyttömän helposti hirveitä raivareita ()
Kiroilet paljon ()
Et polta tupakkaa (x)
Juot alkoholipitoisia juomia silloin tällöin (/) No, sanotaan todella harvoin
Olet sinkku (x)
Kuuntelet tälläkin hetkellä musiikkia (x)
Sinulla on yli 200 mangaa (x)
7½/20Rock Nekon
Tänä kesänä menet ensimmäiseen coniin ()
Pidät videopeleistä (x)
Himoitset koko ajan kaikkea uutta… (x)
…rahan puutteen takia et saa mitään (/) En saa mitään, mutta se johtuu rahan säästämisestä
Inhoat siivoamista (/) Riippuu millä tuulella olen
Kirjahyllyn järjestely on kivaa~ (x)
Et ole koskaan ollut lentokoneessa ()
Pelkäät vähän elämää… ()
Säästät rahaa pariin kivaan figuuriin ()
Olet laiska (/) Sellaiselle tuulelle sattuessani
4½/10Sason
Tykkäät vaatteista (x)
Sinulla ei ole paljon rahaa ()
Tykkäät Guns N’ Roses:ista (x)
Tykkäät halia pehmoleluja ()
Sinulla on kavereita, jotka eivät pidä yhteyttä (x)
Sinulla on paha tapa herkutella melkein joka päivä ()
Olet ihastunut kolme vuotta vanhempaan tyyppiin ()
Et liiku paljon (x) Pyörätuolillani lienee osuutensa tähän
Olet mielestäsi paksu… ()
…ja haluat laihtua ()
Et syö paljoa ()
Menet ens vuonna rippikouluun ()
4/12Ja sitten lisään vielä omani
Sinulla on jokin harrastus, joka vie hyvän osan päivästäsi ()
Olet matkustanut ambulanssissa vähintään pari kertaa ()
Olet istunut pyörätuolissa… ()
…niin kauan, että se on vaikuttanut elämääsi ()
Kukaan ystävistäsi ei asu lähellä sinua ()
Et siedä sitä, että henkilö ilmaisee vahvasti mielipiteensä kykenemättä perustelemaan kantaansa ()
Opiskelet koulussa elämänkatsomustietoa, muttet riitele ihmisten kanssa näiden uskomuksista ()
Pidät taidekirjoista ()
Pelaat mielelläsi videopelejä… ()
… varsinkin jonkun toisen kanssa ()
Ostat mielelläsi kaiken mangan, jota luet ()
Pidät soundtrack-musiikista ()
Sinun on vaikea luoda uusia ystävyyssuhteita tuntemattomien kanssa ()
Luet uutisia netissä päivittäin ()
Sinulla on ystävä, jonka kanssa voit puhua mistä tahansa ()
/15
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
