japanifani

klo 14.00

Onko sinulla lemmikkiä, jos on niin millainen?

Shiori-chan wrote:

Olin jossain lammella joidenkin sangatsulaisten kanssa(Monninen, BlackStar, Aya-chan, Räsynukke, Saso, Kyoka8, .:japanangel:.) Siinä sitten heiteltiin jotain kiviä sinne lampeen… Yhtäkkiä BlackStar huudahti: "Varokaa! Se on Yotsuba!!!!" Sieltä metsänreunasta käveli esiin Yotsuba, jolla oli se vesipyssy, niinkuin siinä yhdessä Yotsuba&!:ssa… BlackStar juoksi jo kovaa vauhtia jonnekin jeepille… Me muut lähdimme juoksemaan perään, mutta Monninen kaatui, ja jäi siihen makaamaan hetkeksi. BlackStar työnsi avaimen virtalukkoon ja lähti ajamaan. Monninen juoksi siellä perässä ja huusi "Odottakaa mua!". Monninen hyppäsi jeepin sisälle, Sason avustuksella.
Jeepissä oli TODELLA ahdasta, ja Yotsuba tuli perässä polkupyörällään. Kyoka8 otti jostain sellaisen pitkän köyden, jonka päässä oli vasara, ja heitti sillä Yotsubaa. Se osui Yotsubaa suoraan päähän. Yotsuba alkoi itkeä ja piteli päätään. Kaikki huokaisivat "aaah", koska Yotsuba näytti söpöltä. BlackStar käänsi jeepin ja ajoi Yotsuban luokse. "Ota laastari", Aya-chan sanoi ja ojensi laastarin, jossa oli Naruton kuvia. "Mun laastari!!" .:japanangel:. huusi ja otti laastarin nopeasti. "MUN!!!". Yotsuba itki kovempaa ja Räsynukke hyppäsi ulos jeepistä ja nosti Yotsuban jeeppiin. Jatkoimme matkaa, kunnes Yotsuba sanoi: "Nyt on aika". Kaikki katsoivat Yotsubaa.
"SYÖDÄ JÄÄTELÖÄ!" Yotsuba huusi ja BlackStar pysäytti jeepin jäätelökioskin kohdalle. Ostimme kaikki jäätelöt, ja istuimme syömään niitä. Räsynukke sanoi: "Voisinpa hukkua jäätelöön". Pian myyjä tuli ja kaatoi jäätelöä Räsynuken päälle. Räsynukke huusi: "Ohhoh!" ja alkoi syödä.
Pian jatkoimme taas matkaa, kunnes Yotsuba sanoi: "Viimeisiä sanoja?" ja ampui Monnisen, Aya-chanin, Räsynukken, Kyoka8:n, .:japanangel:.in. Vain minä, BlackStar ja Saso olimme jäljellä. Juoksimme metsään, kunnes eteen tuli rotko ja takaamme kuului sanat: "Viimeisiä sanoja?".

Ja sitten herätyskello soi…

Aivan mahtava uni! Näkisimpä mäkin tuollaista.

.:japan-angel:. wrote:

Hööööh…japanifani? Se sano pitävänsä Kidistä…kai? XDDD

Lörppähuuli? 8D

No niin mä kyllä sanoin. Death the kid on hyvä hahmo.

Lörppähuulesta tulee mieleen blackstar. En tiedä miksi.

seuraava: netistä riippuvainen

PALJON ONNEE NINAZU!!!!!

Minä, katsoin pienenä todella paljon muumeja. Mulla oli pienenä tapana katsoa muumia kun olin sairas. XD

next: 😀

BlackStar wrote:

Viimeyönä (7.11) näi nomasta mielestäni ainakin aika hienon unen. *w*
Tässä unessa oli tietty aloitus, ja lopetus~ Kerronpa sen~!

Unessa olin Team Fortress 2-pelistä tuttu Scout. Olin tosiaan Team REDissä.
Meillä tais olla siinä sota käynnissä. Piileskelin siellä jossain nurkan takana pesismaila kädessä ja odotin vihollista.
Yhtäkkiä mun taakse ilmestyy Team BLUn Spy, joka koettaa puukottaa meikän. Havahdun siihen, ja Spy iskee puukkonsa, muttei kuitenkaan ehdi, kun mun puolella oleva Soldier ampuu Spyta.
Mä jään siihen paikalleen ja katon Spyn ruumista. Soldier hymähtää mulle, ja pyytää mut mukaansa.
Näytän tosi pelokkaalta ja Soldier päättääkin kysyä, ett mikä mun mieltä painaa.
Mietin siinä hetken, mitä sanois. Just kun olen suuta avaamassa, joku ampuu Soldierin.
Team BLUn Heavy. Koht huomaan olevani sen tähtäimessä.
Otan nopeesti käsiaseeni, ja ammun Heavya, joka ei tietenkään helposta kuole. Se alottaa tulituksensa,
ja mä lähen juoksemaan pois paikalta ja harhautan sen.
Kattoja pitkin loikin Team REDin tukikohtaan, ja siellä onkin jo pari meidän tiimiläistä.
Pian loputkin meidän tiimin tyypit tulee, ja Spy päättää pitää pienen puhuttelun meille. (Spy oli meidä pomo)
Ekaks hän kehui meidän tiimin Heavya, kuinka hyvin hän oli taas pysynyt vahvana ja saanut monta vihollista kaadetuksi. Seuraavaksi hän kehui meidän tiimin Medicia, kuinka hyvin hän oli pitänyt loukkaantuneet elossa.
Spy antoi jokaiselle kehuja, kunnes tuli sitten mun vuoro. Mulle hän sanoi näin:
"Scout. Mikä sinua tänään oikein riivaa? En ole ollut yhtä hyvin vedossa kuin ennen. Vaivaako sinua jokin? Olet meidän tiimin energisin, et voi vain alkaa murjottamaan noin! Takiasi tiimimme melkein hävisi!"
Mää olin siinä hetken hiljaa, ja sanoin sitte jotain: "Miks meidän pitää sotia? Me ollaan kaks tiimiä, RED ja BLU,
eikä meissä ole mitään eroa! Team BLUssa on Heavy, Spy, ja Soldier ja muut… Eli samat tyypit mitä meidänkin tiimissä on! He ovat vaan meidän klooneja! Ei niitä tartte tappaa!"
Spy katto meikää aika tuimasti, tuli mua lähemmäs, otti mun olkapäästä ja huokaisi:
"Kuules poika.. Meidän maailmassa on jäljellä vain me. Ja Team BLU on meidän kloonimme. Me siitä, kummat meistä ovat AITOJA. Eloon jääneet ovat voittajia, eli aitoja. Sotamme loppuu heti, kun toinen tiimi joko luovuttaa, tai kaatuu. Meidän tiimimme on luvannut taistella loppuun asti, emme saa luovuttaa. Siksi jokaisen meistä on annettava sodassa kaikkensa. Myös sinun, Scout. Et saa alkaa ajattelemaan tuollaisia asioita, se vaikeuttaa sotimistasi sodassa. Jokin kaunis päivä, kun et huomaa, sinut tapetaan."
Tuon sanottuaan Spy käänsi mulle selkänsä ja anto meille luvan lähteä lepäämään.
Mä lähin laahustamaan ulos, ja siellä näin sitten maassa istuskelevan [url=http://www.tfportal.de/gfx/content/tf2/guidepics/engiguide/01_engineer.jpg][Engineer[/url]in.
Engineer hymähti mulle ja pyys mut sen luokse juttelemaan.
Jotain hän kommentoi siihen mun puheeseen, etten haluis sotia ja näin. Hän oli kuulemma ollu mun kanssa samaa mieltä, ja jotain se siinä puhu sodasta. Sitten se alkoi puhumaan jotain sen perheestä, että hänellä on kotonaan odottamassa vaimo ja kaunis lapsi.
Engineerin puhe sai mietsin hyvälle tuulelle, ja olin just alkamassa taas puhumaan jotain, kun kuului suuri laukaus.
Viholliset hyökkäsi. Ne lähestyi mua ja Engineeria.
"Juokse, poika! Koeta pysyä elossa!", Engineer huus mulle, ja mä lähin sitten juoksemaan kohti laukausääniä.
Taas vastahakoisesti olin keskellä sotaa. Piileskelin talojen nurkilla ja vaanin taas vihollisia.
Pian kuulen avunhuutoja. Koetan kuunnella tarkemmin, kuka huutaja oli ,kunnes suuren laukauksen jälkeen avunhuudot loppui. Lähdin juoksemaan sitä ääntä päin. Järkytykseksi huomasin Engineerin makaavan maassa.
Menin tyypin luokse ja kysyin, oliko tyypillä kaikki okei.
Engineer vaan hymyili mulle ja sanoi: "kerro terveisiä kaikille, ja muista pysyä elossa. Näytä kaikille, että sodat on pahasta.", ja Engineer sulki silmänsä.
Jäin siihen hetkeksi paikoilleni, sanomatta juurikaan mitään. "Tätäkö sodat on..?", kysyin itseltäni.
Pian kuului laukaus ja luoti lensi mun viereen. Säikähdän laukausta, juoksen pienen matkan taaksepäin, ja katson, kuka ampuja oli. Vihollisjoukkueen Soldier.
Se alkaa sitten jatkamaan tulitusta, ja lähden sitten juoksemaan pakoon, ja koetin ettiä jotain suojapaikkaa.
Pian löydän jonkunlaisen pienen rakennuksen ja juoksen sinne turvaan.
Laitan rakennuksen oven kiinni, ja jäin sitten seinään nojaten katselemaan rakennusta.
Yhtäkkiä joku tarttuu mua niskasta. Vihollistiimin Spy. Silläkin on puukko kädessä.
Kamppaan nopeasti Spyn maahan, ja tulen sitten Spyn päälle pitääkseni sen maassa.
"Spy! Etkö sä tunne mua? Spy!", koetan huutaa Spylle, joka yrittää epätoivoisesti päästä mun alta pois.
Tartun Spyta päästä kiinni, katson sitä suoraan silmiin ja sanon: "Se oon mä, Scout!"
Spy katsoo mua hetken. "Scout..?", hän kysyy ja katsoo mua ihmeissään. "Mitä sinä tääl…"
Spyn lause keskeytyy, kun rakennuksen ovi aukeaa, ja Team BLUn Medic tulee paikalle. "Mitäs täällä tehdään?", Medic kysäisee, ja Spy tönäisee mut pois päältään.
Medic huomaa mun olevan vihollinen, ja hän ottaa aseensa esille ja tähtää mua.
"Ei, älä ammu! Medic!", mä huudan Medicille ja koetan saada sen laskemaan aseensa. Niin Medic sitten tekikin,
ja kysyi multa, mitä tein heidän tukikohdassa.
Mää sitten rupesin selittämään heille omaa mielipidettäni sodasta, ja meidän tiimeistä. Koetin selittää heille, kuinka sodat on turhia ja tyhmiä, eikä niissä ole mitään järkeä, eikä myöskään meidän tiimijakautumisissa.
Spy tietenkin on eri mieltä asiasta. Hän käyttäytyi samoin kuin mun tiimin Spy (olivathan he melkein yksi ja sama henkilö). Mutta Medic taas oli mun kanssa samaa mieltä. Hänkin kertoi miettineensä samaa asiaa ja halusi lopettaa sodan. Spy ei tietenkään tykännyt asiasta, mutta lopulta hänkin sanoi, että sotiminen olisi turhaa, ja että se pitäisi lopettaa. Sovimme sitten, että koetamme puhua tiimeillemme järkeä, lopettaa sota ja tuoda välillemme rauha.
Spy lähti jo ulos edeltä, ja mää tulin sitten Medicin kans perästä.
Medic toivotti mulle onnea ja kiitteli paljon, ja lähti sitten kohti sota-aluetta.
Mää hymähdin ja moikkasin Medicille. Jäin siihen sitten hetkeksi paikoilleni tyytyväisenä,
kunnes tunnen jotain mun selässä. Se oli puukko.
Kaaduin maahan, ja koetin nähdä, kuka puukottaja oli. Kukas muukaan, kuin vihollistiimin Spy.
"S-Spy..?! Sähän lupasit, ettei..!", koetin jotain Spylle puhua, mutta se talloi jalalla mun selässä olevaa puukkoa syvemmälle, sanoi: "Hiljaa poika. Et taida oikein ymmärtää meidän sotamme ideaa."
Katsoin Spyta tiiviisti silmiin. Spy jatkoi: "Meitä jokaista on olemassa kaksi, ja vain toinen on oikea.
Me näytääme nyt, kumpi tiimi on oikea ja kumpi väärä. Puuheeseenkaan ei kuulu sotarauha tai järkipuhe.
Jokainen niskuroija.. kuolee.."
Tuon sanottuaan Spy virnisti, ja polkaisi mun selässä olevaa puukkoa niin lujasti, että se lävisti mut.
Haukoin siinä vielä hetken henkeä, kun Spy sitten kumartui mun eteen, ja sanoi: "Hyvää matkaa, poika",
ja lähti sitten kohti sotaa, muuttuen näkymättömäksi ja katosi kuin tuhka tuuleen.
Mun viimeiset sanat oli: "…hitto..", ja ne sanottuani kuolin.

Unen synkkyydestä huolimatta pidin tuota unta yhtä kaikkien aikojen parhaimmista. >ww<
Olin tosiaan Devistä löytäny sitte jälkeenpäin LÄEHS IDENTTISEN sarjiksen tähän liittyen.. Ihan ku ois mun unesta kopsattu. XDD

Vähän mahtava uni sulla!! XDDD Sain hyvät naurut lukiessani tätä tekstiä. 😀

One piece tietenkin!!

Seuraava: Mikä on paras aine koulussa?