Forum Replies Created
-
Posts
-
Olen lukenut sitä kakkosluvusta lähtien ja hyvä on. Sitä on vaikea kuvailla mutta tuntuu että Bakumanissa kerrotaan myös hieman sen omaa tarinaa; sinä missä Mashiron ja Shujinin tarinat ovat vakavampia kuin suurin osa Jumpin sarjoista niin Bakumankin on harvinaista herkkua siinä lehdessä, kaikkien niiden fanipoikamiekkamättöjen keskeltä löytyykin realistista komediaa slice-of-life-tyyliin. Aa. Tykkään miten joustavaa tämän piirustustyyli on Death Noteen verrattuna, periaatteessa samaa mutta repeän aina niiden ilmeille ("WOAH?" "WOAH!" on jo melkein klassikko). Desu Notessa oli jotain komediaa mutta silloin ilmeet olivat vähän… durrr. Sen lisäksi on aikaa siitä kun ihan tavallinen kirsikankukkakohtaus olisi viehättänyt niin paljon kuin siinä yhdessä kohdassa noin kymppiluvun paikkeilla. Miksi Obatan sarjoissa on aina niin paljon mieshahmoja kun hän osaa piirtää tyttöjä niin äärettömän söötisti, hnnnnngh.
Ja tässä on kivoja faktoja mangan teosta joita en muuten olisi ikinä tajunnut.
Tykkään muuten Eijistä. Hän (nähtävästi) tekee kaiken niin impulsiivisesti. Ja kaikenlaiset maanikot ovat yleensä hahmosuunnittelun kärkeä (vaikka yandere- ja yangire-pikkutytöt ovatkin jo niin auttamattomasti kuluneita klieseitä).Näin Time Stranger Kyoko -mainoksen Karvisessa. Taisi olla kevät 2005. Joo olin Witch-fani silloin, oikein hardcore. Tytöille ei siihen aikaan vain ollut tarpeeksi sarjakuvaa. Ostin sitten koko sarjan, tykkäsin , tuli pitkä pitkä tauko ja kohta tajusin että Tokyo Mew Mewiä on tullut jo viisi osaa ja ostin koko sarjan kerralla. Sitten vammailin sen kanssa pitkään, aloin keräämään Kamikaze Kaitou Jeannea. Suunnilleen samaan aikaan sain intarwebzin ja kunnon tietokoneen, aloin fanittamaan inuyashaa kaverin kautta ja sinä syksynä katsoin myös Azumanga Daiohin. I WAS BORN TO SEE THIS ja muuta, sen jälkeisenä kesänä tuli Ouran jonka katsoin seuraavana syksynä… sitten animea tulikin koko ajan lisää kunnes päästiin tasolle Rozen Maiden, jota oli pakko ostaa mangana vaikka sitä ei ole suomeksi. Se oli sellainen merkkipaalu harrastuksessani (god bless /a/) vaikka en olekaan mikään elitistisnobi. Tässä sitä sitten ollaan.
Tällä hetkellä on valtavasti syksyn sarjoja kesken. Casshern SINS, Hakushaku to Yousei, Kuroshitsuji, Bihada Ichizoku, Kannagi, Tytania, Hyakko, Moyryou no Hako, One Outs, Kemekoa ja Toradoraa tulee katsottua silloin kun olen katsonut liikaa vakavampia sarjoja…. Tässä kaitaa tulee jonkinlainen syyskauden välikatsaus noita arvostellessani.
Casshern on ainakin täyttä laatua, animointi on parhaita pitkään aikaa, suurin osa kuvista on käsinpiirrettyjä ja se näkyy, tuo tunteet pintaan joka jaksossa vaikka siihenhän koko sarja tähtää. Nico ;___;
Hakushaku to Yousei on aika tavallista käänteishaaremishoujoa mutta kyllä sitä katsoo vanhan englannin takia. Katsoisin vaikka pyörivää palloa kahdenkymmenenneljän jakson verran jos se pyörisi 1800-luvun Englannissa.
Kuroshitsuji on aika eeppistä, Jun Fukuyama + moottorisaha mutta viime aikoina siinä on ollut liikaa fillereitä kun mangaa ei ole kuin parikymmentä lukua ja animea jo pukkaa. Doujinshejakin on jo enemmän.
Bihada Ichizoku on mukava nostalgiasarja mutta ei subbaajia D:
Kannagi on hyvää komediaa ja hyvin joustavan näköistä mutta japani tekee siitä aivan liian suuren jupakan. Second-hand-Nagi ja muuta.
Tytania, Myoryou no Hako ja One Outs eivät ole vielä oikein päässeet vauhtiin enkä ole edes katsonut kaikkia ilmestyneitä jaksoja mutta ihan viihdyttäviä kaikki.
Kemeko Deluxen huumori on Hare+Guumaista jossa löydään viisisataa hauskaa juttua yhteen ja toivotaan että ne naurattavat. Niin tapahtuu joskus mutta en jaksaisi katsoa kokonaan jos en voisi katsoa reealiajassa vain jakson viikossa. Toradora pyörittää kulunutta tsundere-ideaa 500 kertaa ärsyttävämmin kuin Kannagi ikinä mutta onhan siinä PICHA BIBITERU HEY HEY HEYNo jaa. Noiden lisäksi katson jo loppuneita sarjoja, mausteinen susi on stallautunut pitkäksi aikaa koska OMG KAIJI. Se on niin eeppistä, ja Kaiji on moe. Samanlainen "odottamaton moe" kuin Genshikenin Madarame mutta moe yhtä kaikki. Tässä on paljon suunnitelmia ja strategioita mutta ei Death Note- tai Geass-tyyliin vaan katsojille annetaan aikaa itsekin tajuta ne, ja ne ovat tarpeeksi realistisia että ne voi tajuta. Kivi-paperi-sakset on serious business.
Itselläni ei ole kokemusta kuin ensimmäisestä NES-pelistä ja silloinkin vain katsoin kun serkku pelasi mutta damn, se ohjekirja on hupaisa. Kuten kaikki suomiversioiden ohjekirjat yleensä. Tosi kasikytlukulaisia.
Kyllä, tulin kirjoittamaan tänne viestin vain siksi koska saan noista aina niin hyvät naurut.Minä olen kauhea lol n00b tässä asiassa. Yksi Death Note -seinävaate, kaksi Rozen Maiden -julistetta, joskus seiskalla tehty Beelzenef-käsinukke ja yksi Lucky Star -figu. Hiyori Tamura~. Jaa. Ehkä pitäisi vierailla maamme pääkaupungissa useamman kuin yhden kerran viidessätoista vuodessa, enkä silloinkaan käynyt puolessakaan paikoissa missä olisi pitänyt (mochaninkin missasin täysin). Suurimman osan japanikamastani ostan netistä, mutta aika harvoin koska en halua herättää huomiota perheen keskuudessa. Taas häpeän harrastustani….
Satou: Jaksot tulevat olemaan n. kymmenen minuutin pituisia (25：52～26：00 nipponiaikaa), ja niitäkin tulee vain 26 kappaletta. Aika surullista mutta eipä ainakaan tule ns. chi-syndroomaa subbaajille. Mutta jos se on daily dose kuten epäillään niin…. kymmenen minuuttia päivässä homoja valtioita? Se on jo yhdessä kuukaudessa loppu?
Kukaan ei ole vielä ilmoittautunut subbaamaan sitä….
Kaiken lisäksi kaikista animen hahmodesigneistä päätellen Skandinavian maat on jätetty kokonaan pois. Baltian maat kyllä on mutta ei edes cooldere Islantiani. Pohjoisin maa on Venäjä. No jaa, tykkään miten se ahdistelee Latviaa. Ehkä se animoituna korvaa hieman karvasta kohtaloa. Ja Ranska on aika moé. Eikun siis… minä tykkään kaikista.KonaKonaKaabisteru wrote:
No voi kiitti! Vaikkakin tämä on hieman offia, mahdan miettiä mikä hänessä viehätti? Hänen ulkonäkönsä vai luonteensa? (-^w^-)
Ensimmäisenä osui silmään tuo konata-hymy joka kirjaimellisesti on :3, mutta nyt kun mainitsit niin tykkään miten piirrät hiuksia. Ja hahmo on erilainen alkuperäisistä host-clubin jäsenistä ja luonne on kuvattu tarkkaan, hyvä piirre omissa hahmoissa.
Hitti. Hahmot ovat hyvin suunniteltuja, piirrosjälki on jumalaista ja sarja on rakennettu surullisen idean pohjalta mutta siinä on sekä huumoria että vakavampaa puolta – "Meidät on luotu taistelemaan loppuun asti". Ja suosittuhan se on.
Seuraavaksi vaikka Lucky Star. Kiva nähdä millainen mielipide tulee.
Tykkään. Tai tykkään niin paljon että olen aikessa polttaa koko sarjan DVD:lle ja katsoa uudelleen. Uudelleenkatsominen on minulla aika harvinaista, olen muutenmin sellainen slowpoke että kahdentoista jakson katsomiseen kuluu yli viikko.
Mutta sarjaan itse. Rakastan sen ääninäyttelijöitä. Tuntuu ettei sarjasta löydy yhtään seiyuuta joka ei sopisi hahmolleen hyvin ja omistautuisi rooliin täysyin. plus Maaya Sakamoto + Mamoru Miyano = voitto. ja Masaya Matsukaze, ah. Hahmot ovat mukavan karrikoituja (joskus ehkä vähän liikaakin) ja sille saa nauraa kunnolla, ja vaikka en joistain kovin pidäkään niin en ketään varsinaisesti vihaa (Mori on aika rasittava. Stereotyyppi pahimmillaan ja genderbender Rei-klooni). Njoo, paras hahmo taitaa olla Nekozawa. Sellainen suojeltava ja samaistuttava vaikka se onkin aika pelottavaa miten hyvin sellainen klisee puree. Ja tämähän tekee parodiaa tavallisista shonen-ai -sarjoista – siksi pidän enemmän animen piirustustyylistä kuin mangan. Bisco Hatorin tyyli on vain liian tyypillinen shoujo- ja yaoi-sarjoille, ja värit ovat liian hailakoita. Mangan tyylillä piirretty ending tuli silti aina katsottua koska musiikki on niin mahtavaa. Ja character singlet (Kanau nara ja Tsumetai Yoru varsinkin, mutta Doki Doki ☆ Waku Waku on veikeä). Ja drama CDt.KonaKonaKaabisteru: Ditch on aika :3, hyvinkin :3
mimeko wrote:
Betty: juu, kymmenosainen on, en vain ollut varma onko ihan vika chapukin jo tullut.
Onhan se. Viimeinen luku oli 95, muistaakseni se löytyy jo hiranomoen kääntämänä. Nythän Hirano on alkanut vihjailla uuden sarjan suuntaan mutta enemmän toivon että hän jatkaisi The Dawnia. Kömpelö Rip on niin moe (neljännen OVAn traileri oli hupaisa, tehtiin pilaa hitlerin kysymyksestä "palaako pariisi?" ("Pari wa moette iru ka?") ja siitä että nihon no nazi on vain niin moe. näytetään tulipaloa im das Shiff, "moee~!" kuuluu taustalta. tai ehlä minä vain ajattelin sen noin.)
Minä pidän tyylistä jolla Hellsingissä piirretään hahmojen nenät koska omakin tyylini on hieman siihen viittaavaa mutta itseänikin häiritsi että hahmojen sukupuoli oli aina niin hämärä. Naishahmoista ainoastaan Seras ja Yumie ovat ilmiselvästi naisia. Integra ja Rip käyttävät kumpikin miesten vaatteita, lattarintaisia – Heinkel on miehekäs ja taitaa olla suurin mysteeri koko sarjassa vaikka siitä on hentaidoujinshikin tehty (selvästi nainen, ugh), mutta viidennessä OVAssa hänellä oli mies ääninäyttelijänä, ehkä hirano muutti mieltään kesken sarjan – Zorin on melkein epämuodostuneen lihaksikas mutta hänet aika selvästi naiseksi tunnistaa. Schrödingerin sukupuolesta kysyttiin mangakalta itseltäänkin koska fanit olivat aivan hämmentyneitä, mutta kaipa uniformu paljastaa pojaksi (mistäs sitä Hellsingissä ikinä tietää?). Olisikin ollut noloa jos virallisissa käännoksissä olisi käynyt niinkuin AonElle neljättä ultimatea kääntäessä. Mutta joskus nuo kyseenalaiset sukupuolet ovat aika söpöjä. Aika usein.
En ole koskaan seurannut sarjoja joita 4kids dubbaa, mutta tiedän kyllä mitä ne niille tekevät. Hyvä esimerkki on pokemonin muokkaukset jossa tavallinen riisipallo onkin yhtäkkiä voileipä. Ja siinähän ei järki päätä palele kun laitetaan riisipallon tilalle pitkä ja hyvin epäpallomainen patonki kun alkuperäisessä onigiri pyörii mäkeä alas. Siis pelkkä appelsiinikin olisi sopinut paljon paremmin, mutta eiväthan appelsiinit ole amerikkalaisia, ei se olisi käynyt ei-ei. Sekä kaiken maailman underboob-sensuroinnit, naurettavaa. minulla on muutama esimerkki koneella, laitan linkit jos satun löytämään mutta tällä hetkellä se on aikamoinen kaaos.
Hellsing on kyllä taidetta niin mangana kuin OVAnakin, animesta en puhu mitään koska siitä tulisi vain liian pitkä lista solvauksia vaikka se on aika kaunista katsottavaa joissain kohtaa. En ole mangaa lukenut kuin netissä mutta saatampa alkaa lukemaan suomiversiota kunhan saan rahaa haalittua. Tai ainakin neljännen ja viidenen volan. Rip van Winkle on vain niin hieno hahmo, oikeastaan syy jonka takia aloin katsomaan koko sarjaa. …saa kyseenalaistamaan seksuaalisuuteni. Ja natsit, tietty. Natsit. Millenium yleisestikin. Toimintakohtaukset on hyvin toteutettuja (vähän pakko, niitä kun on joka toisella sivulla), tussaus on varsinkin nättiä, ja tykkään miten totuudenperäinen se on joissain kohtaa, esimerkiksi viittauksissaan Der Freischütziin. Tämä on juuri se sarja joka sai minut rakastumaan splatteriin ja guroon yleensäkin. Sarjasta ei ole mitään muuta valitettavaa kuin se miten loppu lässähti. Alucard < imaginaarinumerot.
Ja viides Ultimate, ei hemmetti. AKUMA STALKING, DUBIDUBIDUU. OUT OF MY HEAD FFFFFFFF-MangaNi!: Täällä yksi joka tietää ragdolleista, oikeastaa yksi lempiroduistani. Olen pidellyt sellaista kerran sylissä ja se oli aikamoista kamppailua kun kissa oli kuin rasvattu salama. Mutta niiden turkki on sametinpehmeä ainakin verrattuna minun maatiaiskissaani ja ah…. se käsiteltävyys. Ne ovat niin notkeita. Elegantteja kissoja vaikka niin suurikokoisia.
Tietäisittepä kuinka paljon, varsinkin kaikki sisarukseni. Mutta en aio valittaa siitä tänne, vaikka kuulostakin rasittavalta elitistiltä niin on ihan mukavaa että manga pysyy edes jonkinasteisena alakulttuurina. Se nälviminen juuri sai aikaan sen että omaksuin hyvän asenteen mangaharrastuksessani. Hide your power level – älä pukeudu lolitaksi yleiselle paikalle (tai no en minä pukeutuisi minnekään muuallekaan, mutta kuitenkin), älä laula hyvän biisin mukana kuin kaveripiirissä tai hiljaa kovaäänisessä linja-autossa, älä lue mangaa kun tiedät että paikalla on joku joka saattaisi mainita siitä negatiivisesti, älä puhu mangosta tai animusta kovaan ääneen…. juuri sellainen kaduilla röyhelömekossa ja polvisukissa pyöriminen ja kiljahtelu saavat oudoksumaan suomalaisia otakuita muiden silmissä, ja sitten samat tyypit valittavat siitä että eivät saisi tehdä niin. Suomalaiset ovat tunnetusti passiivista ja hiljaista kansaa, ja vaikka tietty sosiaalisuus on hyväksi niin täytyy olla jotain suhteellisuudentajua. Japanissa siihen ollaan totuttu mutta monet fanit täällä Suomessa ajattelevat että Japanissa todella tulee joka kulmassa vastaan cosplayaajia ja gatchapon-automaatteja on kahden metrin välein. Niille on omat kaupunginosansa ja katunsa, muuten Japani on maa siinä missä muutkin. EIKUN tämä meni nyt mangan luvun ulkopuolelle. Mutta nämä asiaan yhdistetään kaikkialla Suomessa mangaan, ja ne jotka hillitysti ostavat mangaa nettikaupoista ja puhuvat harrastuksestaan vain muiden fanien kanssa kuten minkä tahansa ilmiön fanit saavat tuta tämän. Olen hieman katkera, joudun vain aina puolustelemaan omaa harrastustani.
Voi luoja, ajatus hakkaa. Tällaisissa tilanteissa en edes muista mitä olen katsonut. Blah.
1. Code Geass. Katsoin tätä suureksi osaksi juonenkäänteiden takia, ja niitähän riittää. Sarjaa ei turhaan sanota junaonnettomuudeksi. Hahmoissa on syvyyttä ja vaikka jotkut sietämättömän rasittavat jotkut palaavat henkiin järkyttävän onnettomuuden jälkeen kaksi tai kolme kertaa (lue: Fleiya fired – no – one – died) niin se on myös kaikessa epäuskottavuudessaan realistinen kuvaus nykyajan maailmantilanteesta, kritisoiden sitä joskus turhankin avoimesti (lue: "Code Geass bännitty Kiinassa"). Ja onhan siinä upea hahmodesignit, ensirakkauteni Zero-puku ja upeaa ääninäyttelyä. Ja se poikii hulvattomia meemejä, failulu ja spinzaku esimerkiksi. ja joo. Homolust. Olkoot laittamatta mieshahmojaan ihonmyötäisiin mecapilottipukuihin jos eivät halua suunnatonta BL-doujinshivyöryä. Lol $unri$e.
2. Hellsing Ultimate. Alkuperäinen sarja on järkyttävän huonosti toteutettu mutta OVA hipoo melkein mangan tasoa. Mahtava animointi, paljon erikoisefektejä jotka kuitenkin näyttävät luonnollisilta eikä niitä käytetä yliampuvasti, persoonalliset hahmot ja mukavasti huumoriakin mukana. Seuraa mangaa kiitettävästi. Neljäs jakso oli se viimeinen niitti jos nosti tämän sarjan pysyvästi kakkossijalle listassa. Ei hemmetti, Maaya Sakamoto. Sarjahan siirtyi madhouselle uusimman OVAn myötä mutta en huomannut minkäänlaista, ainakaan negatiivista muutosta laadussa. pahamainen "nazi vampires eating babies" kohtaus muuten laitettiin siihen mukaan.
3. Sayonara Zetsubou Sensei. Todella rakastettava sarja kaikessa abstraktiudessaan ja epäsovinnaisuudessaan. Hahmokaarti on valtava ja kaikki ovat kaikki karrikoituja äärimmilleen, siinä käytetään lukemattomia erilaisia animointityylejä (eräässäkin jaksossa puolet siitä oli piirretty riisipaperille, yksi jakso oli muovailuvahalla ja stop-motionilla tehty) ja musiikki on eeppistä. Piirrostyyli on yksinkertaista ja nopealukuista(mangasta puhuttaessa), sillä on rohkeutta tehdä parodiaa mistä tahansa (OVAssa esiintyi Michael Jackson, kiinalaisten kopioima olympia-haruhi ja Raki☆Muta). Yksi harvoista sarjoista joita katsoessani nauran aidosti ääneen ja useamman kerran yhden puolituntisen aikana.Taas tuli seinä tekstiä. Nuo ovat tuollaisia pitäaikaisia suosikkeja mutta jos esimerkiksi Casshern jatkaa tähänastisella laadulla sillä on mahdollisuuksia päästä hyvin korkealle, ja mitä huumoriin tulee niin Detroit Metal City tekee musiikkipiireille saman minkä SZS teki otakukulttuurille, vain monta kertaa räävittömämmin.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
