Forum Replies Created
-
Posts
-
Nuo ala-asteen suhteet ovat kyllä aika säälittäviä. Minulla on vieläkin tallessa kaikenlaisia lappusia kavereilta luokilta kolmoselta kuudenteen. RÄIKEE esimerkki on se että eräskin tyyppi ehti räpöstää minulle kolme paperillista pinkillä kimallekynällä seurustelustaan ja seuraavana päivänä paljastui että poika oli kysynyt siltä tyypiltä että lähtisikö kanssaan laskemaan pulkalla. Joka toinen tyttö oli pihkassa talkkariin. Ööh. Itse elin kuplassa joka oli vuorattu pumpulilla. Kukaan ei ole edes koskaan sanonut pitävänsä minusta, rakkaudesta nyt puhumattakaan. haah, olen niin vietävissä jos joku kehtaa tunnistaa minulle sen. perhekin on sellainen tavallinen suomalaisperhe ettei tuhlata sanoja itsestäänselvyyksiin niinkuin molemminpuolinen kiintymys. Eli en kirjoita nyt eeposta emotionaalista hardcorea ja syvällistä analyysiä rakkauteen, se on tehty jo liian monta kertaa.
Fun fact: Minun ja kaverini välillä on inside-vitsi siitä että oma tietokoneeni on aviopuolisoni. Kirjoitin pitkää ficciäkin siitä hänelle muutaman lauseen pätkissä mesessä (jostain syystä englanniksi). "That was the time I started to have feelings for it – no, him. As the time passed I started to feel more and more awkward with my computer. Every time I shut it off I felt like switching off medical ventilator of some of my closest relatives, and started to avoid it at any cost." Ja sehän jatkui.En ole kyllä koskaan lukenut, mutta tuo markkinointi kyrsii vähän minuakin.
Ensinnäkin manga on mangaa vain jos se on tehty Japanissa. Tähän voi joku sanoa että manga on japania ja tarkoittaa sarjakuvaa mutta sitä käyttävät vain sitä äidinkielenään puhuvat, tällä on ollut kolmisenkymmentä vuotta aikaa juurtua länsimaiseen puheeseen. Tästä tullaan kai taas väittelemään tässäkin ketjussa.
Ja toiseksi eikö olisi hyvä että suomalaista, laadukasta sarjakuvaa mainostettaisiin muillekin kuin mangaa lukeville massoille? Ihan samahan se mikä kohdeyleisö on, sarjakuvat ovat suunnilleen samanlaisia perusidealtaan, piirrostyyli on vain mangan vaikutuksen alainen mutta aina lyödään Vartijoita mainostaessa mukaan teksti "uusi mangasarja alkaa!", parhaimmassa tapauksessa alkamassa on "uusi suomalainen mangasarja". Manga on suosittua mutta sillä mikä on suosittua on aina myös inhoajia, ottaa minuakin pottuun Big Brother kun sitä tunkee joka tuutista. Suomalaisesta sarjakuvasta pidetään, sitä arvostetaan, on jopa suomisarjissnobeja.Sisällä ennen vakavaa keskustelua.
Paras ikä olisi kai neljätoista viisitoista mutta minusta seurustelu otetaan aina liian vakavasti, ei siitä lyödä polttoleimaa otsaan. Tsunderesuhde jossa vain kuljetaan yhdessä niinkuin kaverukset on hyvä mutta se mistä yleensä käytetään nimitystä seurustelu on usein sellaista yhdessä patsastelua että kaikki näkevät että tässä seurustellaan.
En puhu kokemuksesta en. Koulussa vain pidän silmät auki. Aina kun ajattelen niitä japanin otakuita jotka haluavat tehdä lakialoitteen 2D-hahmojen vihille viemisistä niin tulee sellainen ylimielinen olo mutta sitten alan ajattelemaan että olen itse menossa samaan suuntaan… huh.Juu, 26 jaksoa, vajaa kymmenen minuuttia jokainen. Monet gag-mangat tekevät tätäeli kaipa se sopii siihen genreen. Eihän mangaakaan ole kuin kaksi volumea julkaistu (WANT) ja jos lisästrippejä ei aioita animoida niin materiaalia ei ole kovin kauheasti. Tahdon joulustripit mukaan. D’ohoho Ranska/Venäjä.
Suomella ja Ruotsilla on ilmeisesti aika paljon faneja, tai ainakin niin paljon kuin voi niinkin suht. pienellä fandomilla kuin nettisarjis olla. Niconicossa oli kerran video kun joku muokkasi Lucky Star -figuja Suomeksi ja Ruotsiksi (kun virallisia ei ollut vielä julkaistu), Tsukasasta Suomi ja Minamista Sverige.
Korealaiset muuten hoksasivat epäkunnoitusta isänmaataan kohtaan ko. mangossa. Boikotti lähellä, nimiä kerätty, täytyypä katsoa milloin lähtevät laumoittain kadulle kylttien kanssa. Siis lol, ei voi muuta sanoa.Muutaman jakson olen katsonut, taidan jatkaa kun saan DVD-version käsiini. Hupaisa sarja sellaisella hareguu-huumorilla, tarpeeksi abstraktia että naurattaa mutta tämä ei vedä sitä aivan överiksi. Paitsi ehkä savihahmoilla kuvatut ecchi-kohtauskset, suurin syy miksi odotan DVDitä.
Mitä minä niillä edes teen, pelkkää lolifanipalvelua. Sama juttu Strike Witchesin kanssa. Sensurointi yleensäkin kai rasittaa. Boikotoin rahastusta ja lataan netistä.
hahmot ovat omalaatuisia ja piirustustyyli on jotain ylisöpön ja semirealistisen väliltä. Erottuu aika hyvin massasta. Mutta en osaa sanoa vielä paljon, täytyy katsoa ensin loppuun. Mukavaa että uudemmillekin sarjoille on ketjuja.Ihmetyttää nuo nimivalinnat minullakin. Hämärä – Uusikuu – Pimennys – Breaking Dawn taitaa olla ainut joka saattaisi olla konstikas kääntää suoraan mutta senkin voi kääntää ihan hyvin Sarastukseksi. Ei kai Meyerillä mitään muuta ideaa ole ollut noissa nimissä kuin tehdä niistä kuin aikajärjestys, sarja alkaa iltahämärällä ja loppuu aamunkoittoon. Uusikuu onkin ainut joka on käännetty suoraan koska se oli niin itsestäänselvä.
Yesh, pääsin viimein arvostelemaan tämän.
Lilium on syvintä koko sarjassa ja tuo alkukohtaus on yksi syy miksi jatkoin katsomista jaksosta toiseen.
Väriteema on hyvä koska myös ihon vajostukset on tehty tummalla purppuralla. Eri kokoinen kuin useimmat sangatsun avat ja siksi sivuja plääräillessä aina osuu silmään. Hyvä kontrasti, tumma on tummaa ja vaalea on vaaleaa. Älä vain vaihda! 9Kimi ni, Mune Kyun Maria+Holicin seiyuukaartilta ja samalla sen ED-biisi.
Ja tämä on vasta TV-rip ja vähän vajaa puolitoista minuuttia.
Mutta jo toinen tunti menossa tätä loopittaessa. En halua katsoa mitään koska pitäisi keskeyttää tämä retro 16-bittimäinen pimputus. Kyun kyun kyun.Siitä tulee kuitenkin joku monopoliherran näköinen ukko kun ensimmäisenä tuli mieleen vallankumoukselliset pilakuvat öljy-yhtiöiden omistajista sodan jälkeen. ne omistivat koko maailman.
Juu, viimeksi piirsin jonkun tytön morsiuspuvussa. Tuuheat mutta vähän sotkuisen näköiset (oliko se tahallista vai ei, en tiedä) peittivät silmät ja oikea jalka oli amputoitu jonka takia nojaili oikean käden pitämään kävelykeppiin. Hyvin paljon laskoksia ja röyhelöitä.Seuraava saa piirtää personifikaation…. hmm, jostain tietokoneohjelmasta. messenger-tan the viestien välittäjä? norton-suojelustyttö? MPC-tan elokuvanörtti? google earth-tan matkustelee. mitä tahansa.
Eikös Houkutus ole englanniksi (tai siis englanninkieliseltä nimeltään, suomeksi ei ole käännetty suoraan) Twilight.
En ole nähnyt vielä elokuvaa mutta en tiedä katsonko ikinä. En halua tuhota mielikuvaani Jasper Halesta kun näyttelijät eivät ikinä pystyisi (tai suostuisi) samaan. No, aika tavallisia teinikirjoja ne kyllä ovat. Käyvät kevyestä iltalukemisesta mutta juoni on aika itseääntoistava ja Edwardin ja Bellan suhteelle ei ole pohjaa. Koska Bellalla ei ole mitään mihin rakastua koska luonne on enemmänkin "luonne" enkä usko että Edward olisi niin pinnallinen. Mistä niistä vamppyyreistä ikinä tietää. Sen lisäksi vampyyrit on kuvattu niin rasittavasti kun vertaa alkuperäisiin vampyyreihin á la Bram Stocker. Kuvaavaa miten Meyerin vampyyrit hohtavat auringossa kuin diskopallot mutta perinteiset kuolevat tai ainakin vaurioituvat siis (Stockerilla ne olivat kyllä aivan erilaiset, sietivät auringon valoa mutta eivät pystyneet paranormaaleihin kikkoihinsa. ei hajuakaan million se muuttui nykyiseksi.) Ja jossain vaiheessa kirjasta tuli reverse haremu. Jo kolmannessa kirjassa alkoi olla epäjohdonmukaisuuksia ja uskottavuus meni. Mutta kuten sanoin, hyvää iltalukemista ja nautin Meyerin kirjoittamistyylistä. olisi alkanut kirjoittamaan novelleja kun juoni mättää niin pahasti. Kirjat ovat paksuja koska hän haluaa kuvailla jokaisen kuolleen hiiren tienposkessa.
Hitti. No koko ajan kasvava hitti. Tätä ei ole kukaan aikaisemmin tehnyt ja (ehkä siksi että vertailukohdetta ei ole, paitsi strike witches mutta kisa ratkeaa aika helposti. sitä paitsi APH tuli ensin, vaikka se olikin järkyn pieni ilmiö viime vuoteen asti)… niin mihin minä jäin kun keskeytin itseni. Niin, se tehtiin kerralla hyvin ja piirrostyyli on juuri sopivaa, ei liian yksinkertaista eikä liian monimutkaista 4komaan. BL-sarjana paljon aikuisempi kuin vaikka tuo edellinen Gravitation. Opettavainen kuin mikä ja saa tietää juttuja joista ei muuten olisi ikinä kuullutkaan, valtiotriviaa.
Hetaliamaanikot yhtykää, eh. Ihan vahingossa satuin paikalle kun piti tätä arvostella.Ookkei. Seuraavaksi Code Geass: Lelouch the of Rebellion.
Kaipa täällä on tarpeeksi katsojia/lukijoita….?Allen wrote:
Mikila wrote:
Vähän perverssi sarja… (tai jos tarkkoja ollaan, niin "vähän")
Pyh, minusta sarjan paljasta pintaa paljastavat kohdat ovat lähinnä "taiteellista alastomuutta" eikä niinkään "Hei piirretään alastomia tyttöjä niin pojat tykkää!"
Luultavasti se toimii kumminkin päin.
Ensin: "Hei piirretään taiteellista alastomuutta tuomaan hahmoille syvyyttä ja sarjaan tummaa sävyä!"
Sitten: "Hei tässä mangassa on taiteellisesti kuvattua alastomuutta!
Taiteellisesti kuvattua alastomuutta!
Alastomuutta!"
Nuori tyttö ilman vaatteita on aina nuori tyttö ilman vaatteita vaikka alkuperäinen idea olikin eri.Tiger Claw wrote:
No, ainakin Digimonissa on mahtavat musiikit, vaikkei sarja kuulukaan suosikkehini. Tykkään kovasti biiseistä My Tomorrow, Target, Butterfly ja Itsumo Itsudemo. Wada Kouji (mm. Butterflyn ja Targetin esittäjä) on aivan LOISTAVA laulaja.
Minulta Digimon kuoli kun Wada lakkasi tekemästä siihen musiikkia. Tuo Butterfly nyt on klassikko (jonka 2ch muuten äänesti muistaakseni kolmanneksi parhaaksi animebiisiksi ikinä muutama vuosi takaperin) mutta ne tranformaatiomusiikit ensimmäisellä ja toisella kaudella… ah. "Brave Heart" ja "Break up!"
Tuo Yukimura on kyllä melkoinen mangaka. Planetesia en ole katsonut kuin animena mutta Vinland saga pitää otteessaan niin ettei mitään rajaa, harmi vain että kääntäjät on usein kiven alla.
Njaa, minulla on useita suosikkeja, kaikki eri syistä. TRANSLATORFAGS WHERE ART THOU.Nobuyuki Fukumoto – mm. Akagi, Mokushiroku Kaiji, Gin to Kin.
Ensimmäiseksi osuu silmään omalaatuinen tyyli (mitä minä selitän, ensimmäisenä osuu silmään NENÄ ei kirjaimellisesti) jossa on kuitenkin kauheasti yksityiskohtia. Tykkää ilmeisesti tussaamisesta. tekee suurimmaksi osaksi uhkapelimangaa joiden vahvuudet ovat juonenkäänteet jossa hahmot vain seisovat paikallaan ja keskustelevat mutta jota silti ei voi lakata lukemasta. Eri sarjojen hahmot ovat melkein toistensa vastakohtia joten tunnelma pomppii laidasta laitaan mutta ei jää koskaan pois. Niin, tunnelma on parasta hänen sarjoissaan. Henkilöiden tunteisiin samaistuu väistämättä. Mindgame mango jossa lukijoille annetaan samat vihjeet kuin päähenkilöllekin ja aikaa tajuta strategiat itse (tämä jää taka-alalle Akagissa jossa on shonenkompleksi ja Akagi on luonnostaan ylivertainen, mutta Kaiji taas on täysin tavallinen pulliainen jonka on pakon edessä keksittävä jonkinlainen toimintasuunnitelma). Todentuntuiset persoonallisuudet. Naishahmojen vähyys saattaa ihmetyttää jotakuta mutta ne ovat mangassa yleensäkin vain tiellä kaikella kunnioituksella.Kouji Kumeta – Katte ni Kaizou, Sayonara Zetsubou Sensei, Sodatte Darling, paljon lyhyitä sarjoja.
Huumorimangaka ja se näkyy. Vaikka piirrokset ovat pelkistettyjä, lineart paksua ja asennot joskus vähän derp niin se on juuri sellaista nopeasti luettavaa joka sopii gag-mangoihin. Paitsi taustat joita jää tuijottamaan vain siksi että siellä on jotain paradoksaalista jota ei ole koskaan itse ajatellut. "Mistä nuo ajatukset kumpuavat?" Hyvin itsekriittinen ja riikkoo koko ajan neljttä seinää (ei silti yliampuvasti kuten vaikka hayatessa) ja japanilainen työnarkomaanius nostaa mangan (tässä SZS, ainoa joka on vielä kesken) tasoa luku luvulta. Hahmot ovat ää rim mil leen karrikoituja. Periaatteessa sarjat ovat slice-of-lifeä mutta onko sillä niin väliä jos välillä mukaan tulee kommondori Perryn kaksoisolento joka onkin oikeasti humanoidi joka haluaa avata kaiken suljetun. Ei ota itseään liian tosissaan.
[/url] 
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
