Forum Replies Created
-
Posts
-
Tämän kuun kahdeskymmesseitsemäs Gonzo aikoo julkaista jotain tärkeää. Kaikki tietenkin toivovat että se on toinen kausi mutta en odota liikoja koska koko studio on melkein konkurssissa. Ja kyoani on trollannut kaikkia jo niin pitkään haruhin toisella kaudella että minulle on kehittynyt toleranssi tällaisiin asioihin.
Eila Ilmatar Juutilaisen syntymäpäivä, tänään nääs. Also tämä Suomen oma tyttö näkyy ensimmäisen kerran jakson kaksi lopussa, vaikkakin vain vajaat kaksi sekuntia. Sen jälkeen hän on melkein joka jaksossa (kuudes on muuten omistettu aika lailla kokonaan Eilalle ja Sanyalle.) Juhlitaan nyt anyway, kuuntelisin hänen character singlejään mutta niitä ei ole kaiken järjen vastaisesti edes julkaistu.
EDIT: mikäs mukaan se olikaan kuin toinen kausi. oh yes more eilanya. tunnen puhuvani monologia.Tunnustaudun Misa-faniksi. Hän on vain omistautunut ja vähän simppeli.
1. Kagami Hiiragi, Lucky Star. Tämänkö pitäisi olla söpö…? Samat perustelut kuin siksi miksi vihaan Zero no Tsukaimaa, ja lolimoekääpiötsundereita yleensäki – kaikilla ei vain ole aikaa etsiä sitä herkkää ja haavoittuvaista tyttöä sen väkivaltaisen pennun sisältä puhumattakaan siitä että hän vielä odottaa ihmisten sietävän sitä.
2. Kallen Stadtfield, Code Geass. Huom. Stadtfield, ei Kouzuki-koulupersoona. Yleensä pidän tällaisista obsessoituneista fanitytöistä mutta tämä on vain sellainen "vahva" naishahmo joka on kuitenkin aina pakko pelastaa, jonka takia on pakko keskeyttää taistelu ja sitten tulee turha romanssihetki joka ei koskaan johda mihinkään. Väkivaltainen. Maailman kauhein fanikanta piste org. Myös Rolo on rasittava ku mikä.
3. Senjougahara, Bakemonogatari. Hahmo joka on täysin järjenvastaisesti kehittänyt itselleen fanikannan vaikka luonne ei ole mitään muuta kuin luonnotonta väkivaltaa ja mustasukkaisuutta, tsundereilua ja huonoa sarkasmia. Koko sarja olisi puolta parempi jos jätettäisiin kaikki Senjougaharan kettuiluun perustuvat vitsit pois. Ja vaikka seiyuu on muissa rooleissaan ihan uskomaton niin hänen ei anneta käyttää kuin yhtä tasapaksua ääntä.
4. Mello, Death Note. Seriously, L ei koskaan valitsisi ketään noin tunteiden vietävää seuraajakseet. Olet huonompi, angsti angsti angsti angsti. ole jo hiljaa. Huonoin vaatemaku ikinä.
5. Mariya Shidou, Maria Holic. Plussaa siitä että tällä kertaa löytyy ristiinpukeutuja joka tekee sitä vastoin tahtoaan, mutta muuten tosi pinnallinen hahmo johon on väkisin yritetty ahtaa kolme eri persoonaa jotka kaikki ovat pinnallisia ja ennalta-arvattavia. Osaa kyllä soittaa meidoa kitarana, mutta Matsurika se tässä on vaikuttava, ei hän. Oh god that maid is awesome.
【KAITO】がアンインストール】本当に今更ですが絵をつけてみた
Jaa mitähän tuo olisi. KAITO ga UNINSTALL, eli Bokuranon alkuteemasta.
Vocaloidia taas. Vänkä biisi, tavallisesti äänisyntetisaattoriversioissa on täysin samanlaiset sanat kuin alkuperäisessä, mutta tähän ne on muutettu täysin. Ja koska asennuksen poistaminen on Vocaloidin loppu niin tähän ne on muokattu yanderemaisiksi…. Yanderoito? Kateuden takia tappamisesta tämä kuitenkin kertoo, puolet kertosäkeen uninstall-toistosta on korvattu "Masterilla". Alkuperäinenkin on jo surullinen…..Jinmaru-chan: Ahh Paahde, otin kerran äidinkielen tunnilla luettavaksi mutta en sitten jaksanut lukea noin tuntia viikossa ja otin kotiin ja luin kahdessa päivässä. Hemmetinmoinen palapeli, jostain syystä en ole löytänyt enää mistään mutta pakkohan se on vielä pari kertaa lukea kun löydän. Ja ostaa. HETI.
Ennen kyllä tykkäsin fantasiasta mutta nyt ei enää innosta, harvakseltani luen Harry Pottereita. Ja Barry Trottereita, katkonaisesti kun kaksi ensimmäistä osaa löytyy kirjahyllystä englanniksi. Parodioi brittien hienoa englantia ja monimutkaisia sanamuotoja = olen saavuttanut jumalatason jos jonain päivänä ymmärrän ne kokonaan. Englanniksi luen lähinnä mangaa ja novelleita, joitain yksittäisiä kirjoja aina hyvin vuoksi. No takaisin kirjamakuun. Klassikoita on tullut luettua paljon. Mimekoa myötäillen; Dracula on kyllä hieno kirja, jollain tavalla eroottinen. Jane Austenit ovat todella piristäviä. Narnia on kauhean vertauskuvallinen. Robert Harrisin historialliset kirjat ovat nyt nousseet suosikeiksi (Kolmannen valtakunnan salaisuus PAKKO SAADA) mutta olen historiallisuushomo ja se saa minut lukemaan kaiken maailman naisten kioskikirjallisuutta. Niin… kuvailevaa.
Louise Rennisonin kirjat Georgia Nicolsonista ovat nuorten huumorikirjallisuuden kärkeä kaikessa lapsellisuudessaankin. Melkein koko sarja hyllyssä kuuteen kertaan luettuna, aina naurattaa. Am. vastine niille on varmaan Prinsessapäiväkirjat, ennen pidin niistä mutta nyt vain harvakseltaan hymähtelen – kunnon kirjat toimivat ilman feministi-aktivistien ja newyorkilaisten nuoleskelua viittailemalla ravintoloihin ja sen kuun national geographiciin.
Jostain syystä en ole ikinä lukenut yhtään Pratchettia tai Tolkienia. Silmarillionin nappaan mukaan kun seuraavan kerran näen kirjastossa kun kerran on saanut niin paljon vaikutteita Kalevalasta, mutta muita en aiokaan lukea: ensimmäinen Sorumusten herra oli niin puuduttava ja putosin kärryiltä heti alussa, tiedän että se paranisi loppua kohti mutta kun ei jaksa. Pratchetteja on pakko alkaa kohta lukemaan kun niistä ei koskaan poikkipuoleista sanaa kuule.
Pienempi fontti koska en osaa lopettaa ajoissa fffffff.Käsiä, miehen käsiä, käsiä ja jalkoja. Ovat olleet käytännöllisiä. Anatomiaan yleensä sellainen sivu kuin posemaniacs, löytyy googlettamalla. erilaisia asentoja kopioitavaksi, ja matkimallahan oppii.
Haha, noloa. Egmontin sivuillakin lukee "mutta kuka onkaan kirjeen oikea osoite…?" Toivottavasti takakansikin ei feilaa – ei sitä noin voi sanoa, se olisi joko "mikä onkaan kirjeen oikea osoite" tai "kuka onkaan kirjeen oikea saaja/vastaanottaja." liek ttly offia, kielioppihomoilen vain vähän.
Itken itseni öisin uneen koska en voi elää 1700-luvun lopussa. Eli georgiaanisella ajalla Iso-Britannian ajankatsomuksesta. Oikeastaan mikä tahansa hiukan vanhempi aika kelpaisi mutta olen riippuvainen mukavuuksista. Silloin taiteet loistivat, ja vaikka tiedän että minä feilaisin maalaamisessa kun siihen aikaan oli niin paljon taiteilijaneroja niin henkilökohtainen maalaamisenopettaja ei olisi pahitteeksi. Tässä tapauksessa pitäisi mennä Italiaan, mutta tykkään vanhasta Englannista niin paljon että opettelisin vaikka soittamaan pianoa koska siellä ei silloin ollut sopivaa että nuori nainen osasi maalata parhaiten koko perheessä. Eikä tarvitsisi huolehtia siitä kenen kanssa menee naimisiin koska se olisi jo ennalta päätetty, mutta silloin oltiin jo niin sivistyneitä ettei laitettu kymmenenvuotiasta kihloihin rikkaan nelikymppisen kanssa. Jos olisin musikaalisempi tahtoisin Itävaltaan mutta tahdon sinne muutenkin, disgard that.
Viime aikoina olen myös haaveillut ajanlaskun alun Roomasta. Siellä kaikki oli jo niin kehittynyttä verrattaessa Keski-Eurooppaan, eräänlainen saunakin oli jo. Kaikki toimi täydellisesti akvedukteista lähtien ja suurinta hupia oli katsoa ihmisten raastamista kuoliaaksi keskellä valtavaa Colosseumia, miten sellaista aikakautta voi olla rakastamatta. Politiikkakin oli niin kehittynyttä ja kaikkialla oli patsaita alastomista miehistä (asiaan littyen homouskin oli jokapäiväistä, vain hiljaisesti halveksuttua.)
Mutta jos olisin syntynyt Amerikassa 1800-luvun lopulla voisin turvassa seurata maailmansotia lehdistä. En ole kovin ihastunut vanhaan Amerikkaan mutta suunnilleen ainoa tarpeeksi kehittynyt maa joka oli silti tarpeeksi turvallinen koko kahdennenkymmenennen vuosisadan alun ajan. Olisi kiva nähdä miten ulkomaat suhtautuivat suomalaisten talvisotiin ja sellaisiin, niihin kuulemma kiinnitettiin paljon huiomota kun muilla rintamilla oltiin hiljaisessa pattitilanteessa.
Kuten näette, en pidä tästä ajasta jolla on silti pakko elää. Suomi on silti hyvä maa, vanhat kansantarut maahisista ja muista metsänkansasta on aika vänkiä. ja Kalevalan runot, ei hemmetti, sellaista ei löydy mistään muualta maailmasta. ei täälläkään olisi paha asua kaksisataa vuotta sitten.Kobayashi Yuu – HANAJI [BLOOD EXPLOSION-MIX]
Puhdasta animemusiikkia, OP-teema päähenkilön seiyuun vetämä, mutta tässä on SHAFT mukana joten sanoitukset tietenkin liittyvät sarjan tapahtumiin eikä pelkkää tavallista j-pop/hempeää lällyillä ラブラブlyriikoilla. "Blood explosion-mix"? Nenäverenvuoto-mix, singlen B-puoli. Power up.Jäi joskus kesken, en muista minkä sarjan takia mutta luultavasti jatkan katsomista kun tulee aikaa. Jos ei muuten niin jumalaisen alkuteeman takia, sekä musiikki- että animointipuolelta. Jos animaatiolaatu pysyy samana kuin neljässä tai viidessä alkujaksossa jotka aikoinaan näin niin en ihmettele että tämä on äänestetty vuoden 2007 parhaaksi animeksi. Ja hahmot ovat yllättävän epä-stereotyyppisiä, alussa tavallisia mutta myöhemin niistä löytää uusia puolia. vrt. KEYn slice-of-life.
Tällä hetkellä se vastahyökkäysvalitus joka on ilmestynyt tänne siitä että paria lempisarjaa ei perustella. Okei, se on ärsyttävää, mutta myöntäkää jo people että täällä on nuorempiakin animefaneja jotka eivät vain osaa sanoa että "hahmokehitys on sujuvaa" tai "animointi on taattua Madhouse-laatua." (pakko mainostaa huippustudiota.) Muuten sanoisin että jos liikaa häiritsee niin jättäkää paikka pikimmiten mutta jotkut ovat jo niin uhkailleet ja ketä se hyödyttäisi, taso vain laskisi entisestään. Sitä paitsi lyhyistä ja sisällöttömistä viesteistä puhuminen on saman asian toistoa joita ko. skidit eivät edes jaksa lukea koska tekstit menisivät esseevastauksista.
Ja se että uusi Michiko to Hatchin blu-ray on julkaistu mutta sitä ei löydy taas mistään. jaksot 3-4 want.
Ja kynästä loppui terät ja pitäisi päästä ostamaan lisää mutta en taas pääse kemijärvelle pariin viikkoon. Suorassa yhteydessä siihen että uusin Georgia Nicolson julkaistiin eilen ja minulla on vielä käyttämätön lahjakortti Suomalaiseen mutta kun ei niin ei.
Lisäksi kauhea nuha jonka takia pitää hengittää öisin suun kautta, huulet kuivuvat öisin saharan lailla ja aamuisin on aina järkky sisiliskosuusyndrooma. Alahuuli halkesi kun en löytänyt huulirasvaa ajoissa, lapsuudenhaavan kohdalta.Hmmh. eivät ainakaan sorru minkäänlaiseen leppoisaan fanipalveluun. Heti kun porukkaan alkoi tulla harrastuksen/ammatin luomaa brofist-toveruutta niin Mashiro lähtee lätkimään. Olen paranoidinen hänen ala-astepiirrostensa suhteen mutta suurimmaksi osaksi siksi että en kestä katsoa omia vain nelisen vuotta vanhoja suttuja. Niizuman hahmodesign on muuten yksikertaistunut kauheasti, mutta kyllähän jumala-mangakatkin tottuvat omalla tavallaan piirtämään hahmoja sarjan myötä. ☆ILMEET.
Nightiwshin musiikki on kyllä huippua kautta linjan, mutta tämä sattuu olemaan yksi suosikeista. Ja Tarja Turunen vielä laulamassa, ah. Jää hyvin soimaan päähän tuo rytmitys. Lopetus aiheuttaa kylmiä väreitä. Ensimmäistä kertaa kuunnelle on aika tasapaksu biisi mutta ajan myötä ainakin minä olen tykästynyt kovin.
Seuraava. Suonette toki anteeksi sen että youtube _____ eikä anna muiden kuin jenkkien katsoa musiikkivideota joissa on aina paras äänenlaatu. The Fratellis – Flathead
Ylläpidon huomautus: Muistathan foorumin säännöt koskien asiallista kielenkäyttöä! -Laurel
Vastaan tännekin…? En ole lukenut tai katsnut sarjaa yli vuoteen, mutta yksi hahmo on jäänyt kunnolla mieleen – Kanna. kauhean suojeltava hahmo kaikessa voimakkuudessaankin, ja loppuluvuissa nähdään että Naraku feilasi ja Kanna loi kuin loikin itselleen joitain tunteita lopussa. Ei halunnut kuolla. Oli muuten yksi surullisimmista kuollinkohtauksista ikinä, taidan pitkästä aikaa ostaa sen volumen kun tulee Suomeen. ja mukava piirtää koska hahmodesign on suhteellisen vapaa, sen lisäksi olen homo ylitasaisille hiuksille.
IMMA DELETAN MAH ARTWURK, SHOOP DA WHOOP.
Kuten sanoin toisessa ketjussa, ehdin tuijottaa tuota liian kauan kun viimein sain skannerin toimimaan ja näen siinä liikaa virheitä, päällimmäisenä tuon hutaistun "värityksen". Lisäksi oikea jalka on liian laiha ja oikea käsi liian pitkä ja wadawadawadawada. Aluksi aioin tehdä retrot gatchaman-siivet koska olin luonnostellut hahmoa (johon olen kiintynyt aika paljon prosessin aikana, saatan käyttää joskus uudelleen) niin paljon että kyllästyin tavallisiin enkelinsiipiin, mutta ne osoittautuivatkin käytännöllisemmiksi tuohon asentoon. Hiukset ovat jotain tyyliin… hmm, Kanashimi no Belladonna? katsos niitä on aivan kauheasti. ja suttuinenhan tuo on, en jaksanut muokkailla koneella enempää kuin että pyyhin taustan ja lisäsin värikylläisyyttä hieman. joku muuten katosi skannauksessa. en huijaa. *pälyilee*
JA SII~IS OLEN KATEELLINEN TEILLE KAIKILLE VÄRITYKSESTÄ. TÄMÄ ALKAA JO KÄYDÄ KOMPLEKSINOMAISEKSI.Mahtava sarja, täytyy sanoa. olen ollut todella pitkään siinä uskossa että suomalainen huumori kuoli samalla minuutilla kun Pertti Pasasesta jätti aika, sen jälkeen on tullut vain jotain maria mariaa jossa joku wnb-julkkis nauraa omille vitseilleen. tätäkin vierastin pitkään kun aina vain jotkut nutturapäiset liikenaiset sanoivat tätä "raikkaaksi, uudenlaiseksi huumoriksi" ja heidän käsityksensä huumorista on aika suppea. Mutta hervoton sarja. Kaikki hahmot ovat omalla tavallaan rakastettavia eikä tässä kierrätetä koko ajan samoja vitsejä niinkuin vaikka pikku-britanniassa (vaikka se huumorin helmi onkin). Ensimmäinen kausi on kesken kun jäi TV-esitys välistä, nyt katson likaisesti netistä ja nauran yksin pimeässä huoneessa.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
