Inu-Mimi

KagamineLen wrote:

Kuuntelen: NicoNicoDouga Ryuuseigun Vocaloid versio

Kumikyokut on vänkiä biisejä. Kun alkaa katsomaan uutta animea niin tajuaa että osaa laulaa alkumusiikista sellaiset kymmenen sekuntia ja sitten se vaihtuu toiseksi mielessä ja sitä sitten vatkaa kunnes tajuaa että on kuullut sen jostain niconico-pätkästä. Jostain syystä niiden tekeminen on vähentynyt viime aikoina…

No joo. Nyt soi Takehito Koyasu – Wonder Ride
Jännä biisi. Aloitus ei sovi kertosäkeeseen, kertosäe ei sovi säkeistöön eikä toiseen kertosäkeeseen eikä mikään noista sovi lopetukseen, ja aloitus sopii vain aloituksen kanssa. Mutta hyvä biisi silti, aina yllättää. Hakushaku to Yousein (tai Earl & Fairy jos siihen on mennäkseen, minä en edes tajunnut moneen viikkoon että koko sarjalle löytyi jo tekstityksiä kun en tiennyt että m33w oli kääntänyt nimenkin. ihan hyväksihän se on.) … niin mihin minä jäin. Hakushaku to Yousein character single, Kelpielle. Tässä on kyllä kauheita kielioppivirheitä vaikka englanniksi lauletaan vain about kaksi lausetta. Miten ne elevenit sitten osaa.

[url=http://img256.imageshack.us/my.php?image=1238264756418.jpg][/url]
Kevään lista kiinnostuneille.
Tuo Senjou no Valkyria nyt ainakin on pakko tsekata, vaikka studio ei ole niitä kaikkein laadukkaimpia niin se liittyy toiseen maailmansotaan. Kiinnostavan juonen takia Shangri-La, hahmosuunnittelukin näyttää hauskalta. Konnochi wa Anne on kevään retrosarja, Eden of The East näytti muuten vain upealta mitä nyt trailerista näin…. Natsu no Arashia katson vain koska se on SHAFTin tuottama. Ja Fullmetal Alchemistia katsoo jokainen ja heidän äitinsä, eikö? Muita tulen seuraamaan kuullun perusteella. i.e Ristorante Paradiso tulee olemaan viihdyttävä ja täysin aliarvostettu, K-ON taas geneeristä kyoanin koulukomediaa ja tautinen tekosyy olla tekemättä toista kautta haruhista mutta kaikki kuitenkin hypettävät sitä kuin Kannagia konsanaan.
Ihanaa katsoa aikaisempia ennusteita mitä aioin katsoa ja sitten verrata niitä siihen mitä päädyin katsomaan.

Nakajima Megumi – Aimo
Eli Macross Frontierin Ranka Leen laulama insert song. Kestää vain vähän yli minuutin mutta tämä on vaan… ihana. Tulee sellainen keskiaikainen tunnelma, varsinkin välillä tulevista mongerruskohdista jotka eivät ilmeisesti ole edes mitään kieltä mutta vanhalta se silti kuulostaa. Yksinkertainen taustamusiikki vain korostaa laulua. Tätä pitäisi kuunnella jossain koivulehdossa kesäiltana. Sateen jälkeen.
edit: lol kirjoitin keksiaikainen. keksi ahhahahaa keksi.

Bad Religion – You
Pikkuveli pelasi Tony Hawkia. Taustamusiikkina soi tämä biisi. Oli pakko saada kunnella enemmän. Bad Religionin lyriikat… ne ovat niin vertauskuvallisia. Ainakin sen perusteella mitä olen tähän mennessä kuunnellut. Tämäkin on heti melko vanha bändi joten levyjäkin on jo massor av. Harmittaa, jos en kuuntele joka ikistä biisiä joka levyltä niin tunnen jääväni jostain paitsi.

Tiger Claw wrote:

Inu-Mimi wrote:

Ciel on MAAYA SAKAMOTO muthafuckas. Yksi hyvin harvoista poikarooleista hänelle.

Anteeksi vaan kun kysyin… <__< Mielestäni kysymykseni oli varsin asiallinen, enkä väittänyt olevani täysin oikeassa tässä asiassa.

En ajatellut sitä loukkaavaksi kun kirjoitin, olen vain… tottunut kiroilemaan paljon. Ja olen maaninen Maaya Sakamoto -fani, oli pakko korostaa asiaa. Hypetin sitä Pitkään ennen animen alkamista mutta tässä hällä ei ääni erotu kovin paljon.

Tällä näkyy olevan paljon faneja sangatsulassa.
Syksyllä odotin sarjaa ihan nenäverenvuotoisena kun olin lukenut mangaa aiemmin (poltin jopa drama CD:n levylle ja kuuntelin yksinäisinä öinä). Mangalle kuolaan kohtauksenomaisesti, piirustustyyliä rakastan, siinä on jotain semi-realistista, fanipalvelu ei mene liiallisuuksiin (yaoiviittauksia siinä näkee ne jotka haluavat, jotkut väittävät avoimesi että kyseessä olisi BL-sarja mutta yksi vänkä hintti ei tee sarjasta suoraa poikarakkautta). Lempihahmoni on… Undertaker. Muutkin hahmot ovat aika hauskoja mutta käyvät ajan myötä aika sieluttomiksi koska hahmokehitystä ei oikein tapahdu, Sebastianilla on aina se sama >:} -hymy (se on näyttää kyllä hyvältä, ei sillä) ja Ciel on pysynyt samana vinkuvana kakarana. Undertaker on tarpeeksi sivuhahmo ettei siihen ehdi kyllästyä. Animesta jäi jotenkin puuttumaan jotain. Animointi on huippuluokaa, BGM aiheuttaa korvaorgasmeja (niinkuin myös OP ja varsinkin toinen ED), ääninäyttelijät osaavat hommansa… mutta suurin osa mangan paljon kauhumaisemmasta tunnelmasta puuttuu. Ehkä siksi kun mangaa ei ole tarpeeksi ja piti tehdä fillerihahmoja (meinasin kirjoittaa hilleri) ja jotain pakotettua slapstickiä. Siitä mysteerisestä meidostakaan en pidä yhtään, kulunut hahmotyyppi. No animessa olen jäänyt hieman jälkeen, jaksossa 15 koska jotenkin vain Atelier ja Shinsen ovat kykeneviä subbaamaan sarjaa kunnolla kumpikin ottaa aikansa liiankin hyvin. Sääli että se puunukketyyppi kuoli, se joka aloitti lauseensa aina "I reason…" Se oli nätti.
Ahhh Lacrimosa ♥

Nami Miyahara – A Path
Soundtrack-musiikkia joka soi aivan liian monen kuolinkohtauksen kohdalla. Jaappanimusiikkia mutta lyriikat ovat englanniksi, efekti on tietenkin heti +9000. Mutta ne tekevät biisistä samalla myös toiveikkaan, eh.
So we hold each other’s hand
As we walk along the way
No more fears and tears to fall
We find our way to home
Holy shit ;____;
Didon Hunterilla on sama vaikutus, en tiedä miksi. Kummassakin laulussa muuten mainitaan holding hands useampaankin kertaan, wut. Minun pitää pitää jonkun kädestä kiinni useammin.
Whistle wrote:

http://www.youtube.com/watch?v=-TtdVH8jdqE&feature=related
Eli siis PMMP:n Tässä elämä on.

>This video is not available in your country.
Mikäs piilosuomalainen-pakenee-ruotsin-mafiaa-afganistanissa-kolmatta-vuotta meillä täällä on.

ai kuinka tällaiset ketjut tuppaavat muuttumaan aina draamaksi #1. En nyt puhu kenestäkään tietystä mutta täällä on ollut tarpeeksi seurusteluketjuja ynnä muita että tiedän että joku on aina sanomassa "on niitä ollut mutta kaikki ovat jotenkin vieraantuneet, kukaan ei ole jaksnut pysyä rinnalla vaikeaina aikoina" ja oi-oi-yksin-jäin. Kaipa se kuuluu teinisuhteisiin mutta joku raja ihmisten myötätunnollakin on jos keskustelu on koko ajan jonkinlaista selitystä omista vaikeuksista. lurk moar. Enemmän minä uskon tiedelehden selitykseen ystävistä, kavereista, tuttavista. Siitä että kun saavutetaan tietty kaveruuden taso niin kukaan ei puhu siitä että tässä aletaan olla sydänystäviä, että muut suhteet eivät ole mitään verrattuna tähän, parhaimmillaan mainitaan toinen kaverina. Kun sitä ei tarvitse mainita erikseen koska se on kaikille itsestäänselvää.
Sellainen friends4ever-fiilistely kertoo vain siitä että ystävyyssuhde on aika lailla katkolla sillä hetkellä. Kaipa tuon amerikkalaisen bestiskäsityksen takia odotetaan aina liikoja bestissuhteilta. Sekin on suhteellista, joillakin saattaa olla oikeinkin hyviä kavereita mutta yksi on ylitse muiden ja kukkia kaikkialla ja joillakin saattaa olla muutama "kamu" ja yksi suhteellisen mukava kaveri joka on kuitenkin tällä henkilölle kaikkein luotettavin ja kuuntelevaisin vaikka ei aivan huippulaatua, ja hänkin on bestis. Best friend. Sellainen "kahdesta pahasta pienempi." No joo, oli minullakin yksi bestis ala-asteella jonka kanssa oli pakko pysyä väleissä kun koulussa oli vajaa kolmekymmentä oppilasta, ei ollut oikein mistä valita, olihan hänen kanssa yleensä mukavaa mutta hän tuppasi aina hermostumaan aivan pikkujutuista ja kertoi aina kuinka paljon parempi kaveri eräs toinen tyyppi siellä oli, plus luuli itsestään liikoja. Löysin sitten tasapainoisempia kavereita yläasteelta, siinä välissä oli aika jolloin en voinut sietää häntä koska hää oli vielä kovin kiinni ala-asteaikaisissa suhteissa mutta nyt ollaan vain tuttavia joilla on paljon yhteisiä muistoja.