Inu-Mimi

Suomeksi ja englanniksi. Yksi kiva japaninkielinen Death Note löytyy hyllystä. Suomeksi silti enimmäkseen, asun sen verran kaukana kaikista suurista kaupungeista, mutta eihän sitä edes tarvitsisi puolustella jos lukisi mangaa vain suomeksi. Jos haluaa alkuperäistä, lukekoot japaniksi. Sen verran karmeita esimerkiksi Rozen Maidenin enkkuversiot ovat. On kyllä joitain suomipainoksiakin kössitty aika pahasti mutta meh.

Meijjän kirjastossa mittää oo. Uusin julkaisu siellä taitaa olla joku Neon genesis Evangelion 8. Ostan kyllä itse monia sarjoja mutta käännösten puutteen vuoksi luen melkein yhtä paljon netissä, vaikka en niin täsmällisesti. Suomijulkaisuissa on kiva tahti, pakottaa minut seuraamaan mangaa kun ne menevät niin nopeasti pois myynnistä, enkä ehdi pudota kärryiltä niinkuin netissä lukiessa (silloin pitää vetää parikymmentä lukua putkeen, no good). Ainut sarja jota seuraan säännöllisesti via intarwebz on Bakuman.

Kyoka8 wrote:

Ja tosiaan, voin kuvitella, että monet pojat kokevat tuon aika ahdistavaksi. Manga harrastajista suurin osa on naispuolisia, ja siitä johtuen yaoikin on niin suosittua. Yaoin suosio perustuu siihen, että on kiva katsoo nättejä poikia, jotka harrastaa seksiä keskenään.

Tämähän on nykytilanne suomessa ja varmaan monissa muissakin länsimaissa, mutta vaikka sitä kuinka katsoisi niin yaoi on alakulttuuria. Japanissakin, jossa yuri on selvästi suositumpaa, koska siellä mangaharrastajista suurin osa on miehiä (tai ainakin vain miehet näyttävät sen). Siinä tulee muuten suurin ero yaoin ja yurin välillä – yurin piirtäjät ovat niin usein vanhempiensa kellarissa asuvia hikoilevia gundam-fanipoikia, ikävuosia kertynyt 28, etc etc. jolloin yuri aina lähentelee enemmän hentaita ja on usein myös niiden sekoitusta. Yaoi taas on puhtaasti naisille suunnattu, jotka eivät alunperinkään yleensä hentaista niin välitä. Mikä on kyllä ymmärrettävää, koska yleensä miesten kasvoja ei edes näytetä siinä. Siinäkin ero, yaoi on kaikille miespuolisille harrastajille PIG DISGUSTING GTFO ja sitä selitellään sillä että se on niin epärealistista mutta hei, nimetkää kolme H-mangoa jotka olisivat oikeasti realistisia. On minullakin muutama h- ja yuridoujinshi koneellani enkä siitä niin häiriinny, kun sitä väkisinkin näkee koska se on niin suurempi ilmiö kuin yaoi, myy niin paremmin kuin yaoi, jolla on suurempi fanikanta kuin yaoilla. vaikka poikarakkaus onkin noussut suuremmaksi ilmiöksi viime aikoina, ei niitä sarjoja varsinaisesti pulpahtele sieltä täältä joka vuosi. Sen näkee jo varsinaisten yaoisarjojen laadusta, pakko tehdä mahdollisiman graafista, geneeristä etä se miellyttäisi mahdollisimman suurta määrää fujosheja. Ja laatu on yleensä sanonko mitä. Enemmänkin on vain sarjoja jossa on paljon homoja alasävyjä kuten geass ja, öö, 07-ghost. Niitäkin miesyleisö tuppaa väheksymään kun tämä asia mainitaan. Huoh. Haruhikin kähmii Mikurua niin tiheään että itkettää kun mieskatsojat vain ajattelevat "tuotahan tytöt aina tekevät, eikö?". Sitten Koizumi sattuu mainitsemaan Kyonille ettei vastakkainen sukupuoli häntä niin kiinnosta ja siitä tuleekin heti kauhea OMG GAY SHIIIIIIT-aalto.
Kauhea eepos.
No jaa. Kuten joku joskus sanoi, oma sukupuoli on aina 0, vastakkainen 1. 0 + 0 on yhä nolla, mutta 1 + 1 on 2.

Nishiwaki Tatsuya – Ryuuken no Hiai?!
Maria † Holic soundtrack soi. Nishiwaki on nouseva BGM-nero, ihana sekoitus easy listeningiä, kirkkokuoroja ja urkuja ja sellaista kevyttä kermakakkuakin. Mahtipontista. Antaa voimia. Noussut nopeasti yhdeksi suosikikseni mitä tulee animesoundtrackeihin. Ja tämä kappale on selvästikin muidenkin suosikki koska youtubestaa ei ole kuin kaksi biisiä tältä älbyymiltä ja toinen niistä on just tää. Kuunnelkaa. Ja tämä toinen. Heti.

Katsoin. Puolet. Kuvanlaatu oli sanonko mitä ja loppupuolella alkoi lagaamaan niin etten enää kestänyt. Nyt odotan että lataus valmistuu, jos joku miettii niin sarjan neljästätoista eri subbausryhmästä kannattaa katsoa gSS:n versiona, eli gg ja BSS yhdistettynä. Kumpikin huippuosaavia. Mutta se että heräsin aikaisin katsomaan sitä suorana kertoo paljon siitä miten paljon odotin sitä.
Ei tuo fillerialku paha ollut – oikeastaan en edes sanoisi sitä filleriksi, koska se oli enimmäkseen hahmojen esittelemistä ettei tule kerralla kauheaa nostalgiapaukkua – mutta pidin enemmän siitä miten vanhassa sarjassa aloitettiin heti koukuttavasti äidinalkemiallatakaisintuominen-kohtauksella josta oli sitten pakko jatkaa katsomista. Se oli siihen aikaan kun FMA oli paljonkin hit-or-miss mutta nyt kun tiedetään että se selvästi on HIT niin voidaan aloittaa tuollaisella. uusista ääninäyttelijöistä ei ole paljon sanottavaa, uusi Roy ei oikein miellyttänyt mutta kyllä minä siihen totun. kai. Ja animointi tietenkin 100% laatua koska ensimmäiseen jaksoon panostetaan aina eniten ja tällä on muutenkin varmaan melkoinen budjetti. En oikeastaan keksi mitään mikä saisi tämän epäonnistumaan totaalisesti, vanhalla sarjalla on valtaisa fanikunta. OP ei mikään Melissa ollut, mutta kyllä se käy. ED oli… kiintoisa. Ja musiikki paljon parempi kuin alkuteemassa (ahh SID).
Odotan kyllä innolla seuraavaa jaksoa. Ja toivottavasti tämä on hieman nopeatempoisempi kuin vanha sarja, koska kaikkihan haluavat nähdä ne mangakohtakset animoituna jotka eivät edelliseen ehtineet. Hieman turhauttavaa muutenkin katsoa samat kohtaukset uudelleen mutta meh. Paku Romi auttaa kestämään.

mansikka94 wrote:

Piti kysyä että voiko tähän osallistua kuka tahansa? Kiinnostaisi osallistua : ))))))

Ihan super hyper duper mieluusti saa. Osallistujista on ollut viime aikoina puutetta.

Myös.
Sarjassamma buu-huu ajattelu rikkoo vaahtokarkkilinnat.
Jos jokaisella olisi "se oikea" jossain odottamassa, niin eikö tämän voisi soveltaa ihmissuhteisiin yleensäkin. Ja mitkä olisivat mahdollisuudet, että paras bestis evurrrr löytyisi samasta koulusta, samasta luokasta kuin mitä itse käy. Niin se kuitenkin on suurimassa osassa tapauksista. Mahdollisuus on yksi yksi kuudesta ja puolesta miljardista.
Ja jos yhä jatkaa ajattelua että duu~n siellä jossain se sieluntoveri luuraa niin eikö se olisi aikamoista sen hetkisten kavereiden vähättelyä. Samalla tavalla kuin jotain läheisestä kaveripiiristä löytyneen sielunkumppanin, poikaystävän, tyttöystävän. ellei joku sitten tahdo uskoa että joku jumala on järjestänyt asiat niin että jokainen tapaa ne tyypit jotka ovat hänelle tarkoitettuja.
tasuki-san wrote:

en ole seurustellut, enkä luultavasti aiokkaan seurustella , koska kuitenkin se päättyy jossain vaiheessa eroon. ei kannata ruveta seurustelemaan, koska ero tulee. paitsi harvat elävät jonkun kanssa eälämänsä loppuun asti yhdessä.

Ihmisillä on nykyään vain liian suuret luulot mitä seurustelun pitäisi olla. Ja avioliiton. Erojakin otetaan vain kun odotetaan että häiden jälkeinen huuma kestää ikuisesti, mutta se onkin vain arkipäiväistymistä, suhteen tasoittumista ja vakiutumista. Nykyään saa eron aivan liian helposti kun ihmisillä ei ole halua ratkoa ongelmiaan ja ero on kaikkein helpoin ja suorin ratkaisu. "Me jotenkin niinku kasvettiin erilleen."

Arvostelenpa kerrankin biisin ilman mitään ennakko-odotuksia bändin kannalta (vähän taaksepäin rullatessani huomasin muuten että arvosteltavana on ollut myös Color Bottlen Aoi Hana. Huh. Se biisi on mennyt syvälle aivolohkoon).
Tykkäsin aloituksesta, vaikka siitä tulikin armottomasti mieleen Nightwishin Stargazers (enkä olen vain kuunnellut sitä liikaa, emt.) Tuollainen kurkkuäänellä huutaminen ei ole koskaan kolahtanut (nauttikaa kurkkusyövästänne, tulee ensimmäisenä mieleen) mutta toinen lauluäänistä on jotenkin ihanan käheä. Rytmi on uppee ensimmäisen kertosäkeen jälkeen. Jos enemmän kuuntelisin niin rakastuisin kyllä heti. Lopussa taas tuo kiva sykkivä intro, eli se on nyt… outro. Ysin antaisin.

Näste. Ootsuki Kenji & Zetsubou Shoujotachi – Zetsubou Yuugi