Inu-Mimi

Noh. Kerran lintsattiin kaverien kanssa koulussa jostain liikuntatapahtumasta juuri kun fasistinen liikunnanopettaja oli poissa. Tietysti luuli että lintsattiin vain siksi että luultiin ettei jäätäisi kiinni, kohtaus seurasi. Ei silti saanut selville että se lintsaus oli oikeasti sitä että käytiin koulun lähellä olevalla hautausmaalla ja katsottiin outoja nimiä, hautakiviä ja ornamenttejä (ja siellä ei saisi nauraa, joukossa tyhmyys tiivistyy.)

Mikä on suosikkisi ns. klassikkosaduista? (grimmin sadut etc.)

TOKINE – Soko ni aru mono
Ihan ylenkatsottu biisi. Minulle. Kunnoon Touhou-faneille tämä soi varmasti toistolla useamman päivän putkeen, mutta en ole jaksanut katsoa ensimmäistä jaksoa kuin kerran. Eli olen kuullut biisin… sanotaanko kaksi kertaa. Siksi meni näin pitkään tajuta että tässä laulaakin oikeasti mies. Ehkä myös sen takia että Touhousta on niin naisvoittoinen mielikuva aina. Yksi mieshahmo. Yksi. Josta ei tietenkään ole ikinä tarpeeksi fanarttia asdfghjkl.
Touhou-musiikki soi. Olen huono kuunteleman näitä, pläärään aina U.N Owen was Her?!iin ja puolet jää matkalta 10 sekunnin pätkiksi. Eipä sillä, olen aikeissa tehdä niin taas. Se on vaa nii nätti.

Miehän asun siellä. Tai siis täällä.

Paras kirjasta elokuvaksi -sovitus? mielikuvituspuute. ja elokuvasovitukset jakaa aika lailla mielipiteitä.

Katsoin juuri eilen dokumentin vampyyreistä, siinä mietittiin periaatteessa samaa asiaa… tultiin siihen päätökseen että ihmisillä ei siihen aikaan ollut niin kehittynyttä lääkitiedettä että voitaisiin varmuudella kertoa mikä ruton tai muun aiheutti ja kaikkia turhautti kun ei voinut syyttää siitä mitään, joten yliluonnollisuus oli sellainen helppo-hyväksyä-ei-tarvitse-kummempia-selittelyjä ratkaisu. Mutta tämä oli vain tautien ja onnettomuuksien aikaan, ei hajua miksi muulloinkin vainottiin. Eniten harmittaa se että ihan viattomia kissojakin poltettiin elävältä.
Mutta hei, esittäkää vain mielipiteitänne, en tahdo aina tappaa ketjua viesteilläni, kerron vain miten näen sen. Eivät tod. ole 100% tarkkoja totuuksia.

Kaupasta ostettuna…. minulle on sattunut vain kaksi pokkaria joissa jotain vikaa olisi. Toinen on Tokyo Mew Mew 5 joka oli alun perinkin muoveissa (lol’d) joten en voinut tsekata sitä ja da-daa heti viisi viimeistä sivua irti. Sille ei silti käynyt niin pahasti kuin Time Stranger Kyoko 3:lle, jossa oli myös muutama sivu lopusta irti, jonka päälle astuin kun se oli auki siitä kohtaa, josta sivut repesivät, katosivat, ei hajuakaan miten niin kävi. Yleensä pidän kaiken tiukassa järjestyksessä, SS-kenraalikin olisi ylpeä. Vaikea mennä ostamaan muutamaa viimeistä sivua erikseen, en halua ostaa koko pokkaria koska en halua kaksoiskappaleita eikä vajavaista pokkaria kukaan minulta ostaisi pois.
Mitään painaumia minulla ei pokkareissa ole koska otan aina toiseksi viimeisen. Ei ole etu- eikä takakannessa hyllyn jälkiä. Kumma tapa äidiltä tullut, hän oli kaupassa töissä vaikka kuinka monta vuotta ja oppi että vanhat tuotteet laitetaan päälle ja uudemmat alle että saadaan vanhentuvat elintarvikkeet pois alta.
Se ei edes vaikuta mangaan, ne eivät useimmiten vanhene kuin kuvainnollisesti.
Erään kaverini mangapokkari tuli kerran takaisin lainasta puuron kera. Ko. lainaajan pikkuveli oli kaatanut siihen puuroa. Hulvatonta.

OP: Panzer World Galient/ Hokuto no Ken 2 / Godmars / Bokurano
ED: Braiger / Soldiers of Sorrow / Patalliro / Arrietty

mimeko wrote:

Kuten on ehkä jo huomattu, en voi sietää sitä että niinkin hienosta asiasta kuin vampyyrit väännetään jotain huonoa – useimmiten shoujo söpöilyä ja teiniromansseja tai sitten shoujo-komediaa kuten tässä.

Asia jonka takia en usein mainitse pitäväni vampyyreistä, noh, genrenä. Jos siitä tulee puhetta niin siirrän keskustelun nopeasti vanhoihin kauhuleffoihin tai jos kyseessä on joku vähänkään animea tunteva niin Hellsingiin, muuten on aina joku kysymässä "Jaa tykkääks sä Twilightist?"

Takaisin Kariniin. Mangana olen vain jonkin verran lukenut, animena muistan päättäneeni jossain jakson 12 kohdalla etten aloita enää yhtäkään sarjaa ennenkuin olen saanut tämän loppuun ja niinpä sainkin. Ihan hyvä maku jäi suuhun mutta tämä olikin neljäs tai viides anime jonka katsoin, ja myös ensimmäinen shoujoni. Kivastihan tämä parodioi joitain vampyyrijuttuja, niinkuin vaikka Karinin isoveli Renkö-sen-nimi-oli on ihana stereotypia. Anju on se pakollinen Rei-klooni, mutta tykkäsin hänestä silti varsinkin kun hän sai vähän taustatarinaakin. Mutta shoujojen arkkiongelma iski ja kolme neljäsosaa ajasta keskityttiin vain päähenkilön suhdedraamaan. Ja Karin on sanalla sanoen nössö. Ei oikein saa aikaan mitään, ja jos Karinin ja sen boifrendin välillä lopulta tapahtui jotain siihen kulutettiin turhauttavan paljon aikaa. Ja nuorten vampyyrisarjoissa päähenkilö haluaa aina olla ihan tavallinen nuori. Sydämestä ottaa. Mutta mangassa on kiva väritys ja hahmodeisgnitkin on ihan kiinnostavia… kiinnostavia, snort. Kaikilla on niin runsas lantio että tyksin.
Karinin isoäiti – anime-only-hahmo – on muuten aika hardcore.

Yleensä olen nimien suomentamisen kannalla mutta tässä tuon Chibi Vampiren voi jättää suosiolla pois koska olisi typerää jättää se koska se ei kuulu alkuperäiseen nimeen, kuulostaa muutenkin hölmöltä sekoittaa randomi japaninkielinen sana englantijulkaisun alanimeen, Suomessa ei voi tulla sekaannuksia Kamichama Karinin kanssa koska harva sen tietää ja harvempi on sitä suomijulkaisuksi tuomassa, ja jos se vain käännettäisiin kylmästi niin lapsuuteni kirjasarja sekaantuisi johonkin below average shoujomangaan.

Okei nonei sain viimeinkin katsottua sarjan loppuun. Enpä jaksa spoilata kun tekstiä on kuitenkin niin paljon eikä kukaan muukaan näy spoilaavan (häpeällistä~).

Tämä on suunnilleen niin hyvä lopetus kuin voi mangan juonesta poikkeavalta odottaa (vrt. Fullmetal Alchemist.) Mutta jaksot viidestätoista olisiko kahteenkymmeneenkahteen olivat kovin what the hell. Sebastian panee jotain nunnaa, kahlitaan fanipalveluteemaisesti johonkin seinään hakattavaksi ja sitten tekee teräsmiehet ja ratsastaa vettä pitkin kulkevan tykinkuulan päällä seisoen laivalle. Lausta tehtiin pahis, Angela on androgyyni, jostain randomista poliisista tuli uusi jeesus… lasit nörtistävät palkkatappajankin, puutarhuri on labrakoelapsi, voimataso yli 9000. Pitäisi toisaan lukea mangaa enemmän ettei jää liian epäuskottava maku suuhun tästä.
Jouduin myös katsomaan surkein subein koska shinsen ja atelier eivät saa mitään aikaiseksi ja se versio jota minä katsoin käänsi cinematic recordin "Death Magic Playksi." Magic Play. En vain tajua heidän logiikkaansa.
Sebastianilla on demonimuodossaan mustat korkosaappaat omfg.
Ciel kävi vallan emoksi lopussa. CARVE THE PAIN OF MY LIFE INTO MY SOUL.
Ashin ja Sebastianin taistelu kyllä oli näyttävä. Loppujaksot oli muutenkin visuaalisesti hyvin tehty, katsokaa nyt tätäkin screencappia. Ja Satoshi Hino oli loistava Ash. Taas nevöhööd-seiyuunimi minulle mutta osasi hommansa varsinkin kun loppujaksoissa jankutti koko ajan feels good, feels good.
Ok kuka haluaa parittaa Sebastiania ja Ashia. Se toimisi hyvin. Valkoinen ja musta, enkeli ja demoni. Kyllä huolimatta siitä että Ash voisi muuttua Angelaksikin. Tahdon uskoa. Siinä kohtaa kun hän alkoi ladella Sebastianille että "Tullaan yhdeksi, tahdon tulla yhdeksi kanssasi" niin tuli järkky missä minä olen kuullut tuon aikaisem- oh hey Russia-san.
It’s like I’m really watching Nabari no Ou. Sebastian onkin aina näyttänyt Yoitelta, huh.

fame_cat wrote:

Enkelit olivat mielestäni menneet yli tuossa PUHDISTAN SINUT OI LIKAINEN KUVOTTAVA IHMINEN -hommassaan ^^’

PARAS KOHTA. Jostain syystä tykästyin oikein tuohon asenteeseen. Kai siksi että tykkään yleensäkin ylimielisistä ja kunnianhimoisista hahmoista.
Overall tyydyttävä loppu, Ciel oli minusta aina aika rasittava pentu joten hänen kuolemansa ei oikein järkyttänyt minua. Eikä täälläkään päin itketty, ei, vaikka yleensä itken joka sarjan lopussa vaikkei mitään itkettävää olekaan. Jopa Lucky Starissa. Saattaa myös johtua siitä että unohtelin tätä sarjaa koko ajan, katsoin kolme tai neljä jaksoa ja sitten välissä oli taas pari viikkoa.
urgent edit: aina minä linkittelen kaikkea mutta tämä on kyllä kuumin DVD-kansi ikinä nähty.
edit #2: missä muuten original soundtrack viipyy? K-ON OST julkaistiin viime viikolla vaikka sarjaa on vielä monta jaksoa jäljellä, mutta Kuroshitsuji loppui jo monta kuukautta sitten.