Forum Replies Created
-
Posts
-
Kjöh. Minua ei huijattu kertaakaan koko aprillipäivänä. Kun en paljon missään sivuilla silloin käynyt. Tai no nyt kun muistelen niin kuvaton väitti että kuvalauta olisi vallannut sivun ja etusivulta löytyi vain trollface ja noloa spördä purdö XD -kieltä. Mutta tajusin sen pilaksi parin tunnin päästä.
Minä kirjoitin kaikki pääsiäisen ajan leffat paperille niin ei unohdu mitään. Mikään muu ei mene päällekkäin kuin Aviator ja Azkabanin Vanki, ja kun Aviator kertoo kaksitasoisten lentokoneiden ajoista niin eip oo vaikea valinta. Sitä paitsi Azkabanin Vangin olen jo nähnyt – niin myös Liekehtivän Pikarin mutta se onkin paljon parempi. Pelottavin Potter-leffa ikinä, ehkä myös paras, vaikka olen kyllä nähnyt uusinta lukuunottamatta kaikki vain kerran…. hmm hmm. Voisi joskus maratoonata ne, sitten ehkä kun ne kaksi loppukirjaan perustuvaa saadaan valmiiksi, koska silloin julkaistaan kuitenkin jokin Limited Special Collectors Ultimate Extended Director’s Cut Widescreen Final Gold Edition -boksi kaikista leffoista, saadaan väki maksamaan kaksi kertaa samoista leffoista.
Pelikaanimies oli älyttömän hyvä leffa. Mikä siinä on kun suomalaisista elokuvista vain yksi kymmenestä on katsomisen arvoinen mutta lastenelokuvat onnistuvat aina niin hyvin. Näkymätön Elina, Heinähattu ja Vilttitossu, Pelikaanimies. Tuo Elina on kyllä vähän rajatapaus. Kai se on se kun vain silloin voidaan tehdä hyvän mielen elokuvia, mutta jos on vähänkään vakavampi ja vanhemmille suunnattu niin se vaatii heti 1. pimeässä kuvattuja kohtauksia, 2. yksinhuoltajia ja alkoholisteja ja 3. kiroilua ja lyhyitä murahduksia keskusteluiksi.
Ketonen oli hyvin herttainen pelikaani. Anorektiset balleriinat olivat karmivia ja Antti Pääkkönen eläintarhan vahdin roolissa meni ihan ohi (niinkuin sen ääntä ei tunnaistaisi kuurokin), huomasin vasta lopputeksteistä.
SubTV Juniori ja Leffa näkyvät muuten pääsiäisen ajan ilmaiseksi ja eilen olisi tullut juniorilta Duck Dodgers ja gggg en edes huomannut ja sitten angstasin. Mitä. Se 1952 samanniminen lyhäri on klassikko.Gäh. Eilinen meni kävellessä ympäri taloa ja nukahdellessa milloin minnekin. Tämä päivä ei taas lähde liikkeelle koska hiukset on niin rasvaiset että ne voisi myydä uusiseelantilaiselle villatehtailijalle ja väittää että se on uuden ruskean sileäkarvaisen lampaan villaa ja täydestä menisi. Se ihan tuntuu päänahassa mutta tänään on kuitenkin sauna niin en kehtaa mennä suihkuun (tai pestä niitä vessan lavuaarissa :B tavallista).
Nämä firefoxin uudet personat on niin cooleja. Vähän lievittää youtuben uuden layoutin aiheuttamaa tuskaa.
Ainakin kaikki voivat katsoa ovatko kaikki munkit paikalla, jos ovat, onko kellään punaista täplää otsassaan. Koska apotti tietää että sinne on pesiytynyt sairas, tautitapauksia täytyy olla ainakin yksi, ja jos kellään muulla ei sitä ole niin se täytyy olla itsellä. Luostarista veks!
Jos jollakin muullakin näkee pisteen niin ei voi olla varma että onko itsellä tautia. Sitten täytyy vain katsoa poistuuko pistemunkki paikalta –> jos ei, hän on nähnyt jollain muullakin pisteen otsassa eikä voi olla varma omasta sairaudestaan ja katsoo lähteekö tämä toinen munkki luostarista. Jos ei, hän on nähnyt pisteen jollain muullakin ja odottaa tämän lähtevän seuraavan päivän aterian jälkeen (jolloin kaikki ovat taas koolla ja nökevät jos toisella on tämä tarunhhtoinen tauti), ja jos kukaan muu ei lähde sen toisen tyypin täytyy olla sinä. Luostarista veks! Kummallakin on sama toimintamalli ja kumpikin lähtee luostarista.
Jos sairastuneita on kaksi, kytätään lähtevätkö he, jne., sovelletaan niin paljon kuin sielu sietää.
Viimeiselle sairastuneelle saattaa olla kiperämpi paikka. En saa keksittyä sille ratkaisua.Arvoitusta itseään vaikeampi oli saada vastaus kunnolla selitetyksi. Toivottavasti joku tajusi.
Saksanopettaja tuli tänään pelottavasti ennen tuntia "keskustelemaan" naaman eteen. Sanakoe oli mennyt niin huonosti että en edes valehtele kun sanon että hän sanoi "te olette pettäneet minut, minä luotin teihin ja te olette pettäneet minut." Oikeasti luokan neljästä hengestä kaksi oli saanut vitosen ja kaksi seisan. Sen siitä saa kun saksanryhmässä jaksaa pysyä vain oma kaveripiiri kun ne tunnit ovat aina niin lolreps. Ei yhtään pinkoa nostamassa keskiarvoa. Mutta jos kaikki luokassa saavat alle seiskan niin onkohan siinä oppilaissa vai opettajassa vikaa. Siihen oli kuitenkin viisi sivua sanoja luettavana.
Mun kaveripiiri on laajentunut kauheasti lukion aikana, yläasteelle hiippailin vain kahden kamun kanssa kaikkialle mutta nyt se on laajentunut kuuteen tai seitsemään henkeen.
Gassi gehen kuulostaa jälkeenjääneeltä. Lähden ulkoiluttamaan koiraa, ich gehe mit dem Hund Gassi. Ihan kuin jonkin Gassi-nimisen koiran kanssa lähtisi lenkille. Ja saksan genetiivi, minun tätini kissa, die Katze meiner Tante. Kissa, minun tätini! Ei pfffft.Pääsiäislomalla tulee niin paljon hyviä elokuvia että pitää tehdä oikein lista ettei mitään unohdu. Pelikaanimies viimein suomeksi, FST:ltä tullut parikin kertaa ruotsidubilla. Brianin elämä, ainut Monty Python jota en ole nähnyt. Kaksi Bogart-leffaa. Kaksi Harry Potteria. En edes muista muita. Ai niin Totoro. Pingviinien matkankin voisi yrittää katsoa taas, jos ei muuten niin nauraakseen sille ylinololle elämä on kaunis -asenteelle.
Meneeköhän tuo 3D-huuma ohi vain tehdäänkö kohta 3D-televisioita. Sehän oli buumi jo 50-luvulla, 70-luvun lopulla ja 90-luvun alussa, mutta nyt on erikoistehosteet sillä tasolla että voidaan viimeinkin huutaa "oh sweet jesus kerrostalon kokoinen heinäsirkka tulee kankaasta läpi" sen sijaan että huudettaisiin "oh sweet jesus kerrostalon kokoinen muoviheinäsirkka tulee kankaasta läpi".
Pitäisi vähän lukea tuota Sydämen Muotoista Rasiaa eteenpäin. Ollut lainassa jo kolme kuukautta mutta jotenkin ei vain koukuta. Kirjoista on vaikea tehdä pelottavia, oikeastaan en ole ole vielä lukenut yhtään oikeasti pelottavaa kirjaa. Stephen King saattaisi vaikuttaa jotenkin mutta periaatteen vuoksi kieltäydyn lukemasta niitä kun ihmiset ostavat hänen kirjojaan vain siksi että siinä lukee Stephen King. Voi kirjoittaa mitä tahansa sontaa ja se on kaikille a fucking masterpiece. Sama Nora Robertsin kanssa. Lukisin kyllä Hohdon jos jostain löytäisin.
Sitä paitsi spoilasin itseltäni loppuratkaisun juuri kolme sekuntia sitten kun googletin arvosteluja.Kuviksenopettaja jätti meidät tänään ATK-luokkaan oleskelemaan, minut ja kaverini, kuviksen esseetä kuulemma tekemään. Päädyttiin sitten katsomaan sinätuubaa videotykillä seinän kokoiselta valkokankaalta. Elämä hymyilee.
Minä olen aina ajatellut että olen ihan ummikko kun en ole koskaan käynyt kuin Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä, siis rajanaapureissa vain. Venäjällä olen kyllä rampannut jo yli puolikymmentä kertaa mutta sehän on ihan tuossa kulman takana kun rajan lähellä asun. Kasiluokan kesällä oli tarkoitus lähteä Saksaan saksanryhmän kanssa mutta sekin peruuntui 😐 No. Maltanmatka tulossa syksyllä.
Singin’ in the rain oli hyvä leffa, puoli tuntia alusta meni ohi mutta katsonpa netistä tämän illan aikana. Ohjaajilla oli siihen aikaan (tai no, siihen ja siihen, 50-luvun leffa joka kertoo 30-luvusta) ne ratsastushousut, miksiköhän, ei sillä kyllä väliä ole kun se näyttää niin hyvältä. Jostain kirjasta luin että heillä oli samasta syystä myös ratsupiiska, pitämään näyttelijöiden egot kurissa, mutta sehän olisi liian hyvää ollakseen totta (vain minusta, vai). Chaplininkaan viikset eivät olleen aidot, hiuksistaan leikkasi pätkän.
("turbaanikaan ei ole aito, se on hotellipyyhe!"… joo. Eevan valikoidut viittaukset.)Tämän päivän olen taas katsonut uudestaan Casshernia ja tuherrellut sitä kaikkialle. Aina välillä alan hypettämään sarjaa uudestaan kun muistan kuinka hyvä se on. Sellaisia fanituskausia iskee melkein jokaisesta asiasta jota olen joskus hypettänyt kybällä.
Olisi taas kauheasti tekemistä mutta viikonloppuisin tuntuu että pitää vähän rentoutua kun viikolla on kuitenkin kauheasti tekemistä mutta viikolla ei oikein koulun takia ehdi tehdä mitään. Kuulostaa vähän siltä etten koskaan tee mitään, eh. Jotenkin jutut tulee vain pakon edessä tehtyä. Aioin aloittaa taas kirjeevaihdon mutta tajuan taas miksi se on niin kovaa hommaa 😀 Pistin ilmoituksen eräällekin sivulle ja nyt pitäisi vastata kahdelle henkilölle se ensimmäinen "I choose you Pikachu!" meili mutta sekin tuntuu jo ylivoimaiselta. Mutta sähköposteilu on paljon rasittavampaa kuin oikeiden kirjeiden kirjoittaminen, myönnän.
Puhuin tänään isälle että vedenkestävä tussi ei kestäisi kovin pitkään moottorikelkassa. Aloin selittää että "no ei se pysy kovin pitkään kädessäkään kun sitä vetää käteen" ja veli yritti tukahduttaa naurunpyrskähdyksen taustalla. Ykkösluokan huumoria.
Jaa. Minun idolini ovat ihmisiä jotka tekevät asioita joita itse haluaisin tehdä. Siksi en koskaan olen ollut mikään bändimaanikko, musiikkia on kiva kuunnella mutta en ole mitenkään musikaalinen mukanalaulamista lukuunottamatta joten ei. Mutta suurimmasta osaa kuuluisista taiteilijoista on minulla on jokin mielipide, ja oh boy kun minut päästetään selittämään kulta-ajan animaatiostudioista ja -ohjaajista. Niistä onkin sitten vaikeaa päättää yhtä ja ainoaa idolia. Joku Warnerilta ehdottomasti, Disneylläkin oli tietysti hienoa väkeä mutta ne olivat sellaisia alipalkattuja työmyyriä joita ei koskaan mainittu alkuteksteissä, vaikea tunnistaa. Warnerin ohjaajilla sen sijaan oli kaikilla ominainen tyyli, ohjaajista animattooreihin, ja olivat yleensäkin vänkää väkeä, kaikki omanlaisia persooniaan, ristiinpukeutuivat studion gag reelseillä, lisäsivät karikatyyrejä ja inside-vitsejä lyhäreihinsä ("wanted for square dancing in a round house"). Ja tietysti taidokkuus. Jos yksi pitäisi sanoa niin se olisi varmaan Bob Clampett. Surrealisti, innovatiivinen, hervoton animaattori, ja kaiken lisäksi hyvännäköinen. Keksi kaikenlaisia kikkoja joita käytetään vieläkin. Hieman egoisti vain.
Toinen mitä fanitan on äänäyttelijät. Haluaisin toissani alkaa sellaiseksi. Tässäkin on niin monta että on vaikea sanoa vain yhtä mutta Autiovuori erottuu edukseen suomalaisista. Se uskomaton mukautuvuus on niin ihkua.
Näyttelijöistäkin pidän, enemmän kuin muusikoista, mutta heillekään ei ole mitään stalkkeeraajan fanitusta mulla muodostunut.Tää on niinQ kiva kysymys että pistetään vielä kerran; Onko sinulla ketään idolia tai jos ei, niin sitten, että minkä tyyppisiä ihmisiä idolisoit? Miksi juuri tämä tietty ihminen ja mikä hänestä tekee sinulle niin esikuvallisen?
räsynukke wrote:
Inu-Mimi wrote:
Joskus tuntuu että minulla on päässä pieni Miura editorina sanomassa "more gags, more gags" tilanteesta riippumatta.
This is good but it needs more gags.
Pakko kommentoida kun tuo an&rin juttu Martinasta ja Eskosta repeilytti vielä monta päivää aina kun näin sen mainoksen. Ja dum dum dum Linnuradan käsikirja! Pitäisi lukea sen jakso-osat joskos niistä vähän valotettaisiin asiaa (luultavasti ei.)
mimeko wrote:
Dorian Grayn muotokuva
Cadmium wrote:
Keskiyön kirjastoa
Minulla on juurikin tämä kirja juurikin tänä painoksena. Tämän sarjan Dracula oli hyvä koska siinä oli ainakin kymmenen sivun lisäselvitys vampyyreistä, vaikuttimista ja filmatisoinneista plus numeroitu hakemisto viittauksille ja vanhojen sanojen selityksille. Odotin jotain samanlaista Dorian Grayltä koska se oli aikoinaan niin sensuurien vihollinen mutta ei siinä ole sanan sanaa asiasta. Ei muuten ole häävi kirja, monen sivun luetteloita asioista joita Dorian keräili täyttääksen tyhjän ja pinnallisen elämänsä, Lordi Henry on Oscar Wilden self-insert monologeineen Englannin rappiosta jota riittää tauotta sivutolkulla sekä tietysti pakollinen homo taustateema, kuinka kaunis Dorian onkaan, miten monta adjektiivia saan sovitettuakaan tälle sivulle, ah.
Juoni jää niin taustalle koko ajan.
Tohtori Jekylliä ja Herra Hydeä en ole löytänyt sen sijaan mistään. Kumma kun teemalta tuli kerran jokin vaihtoehtoinen ranskalaisversio siitä ja vaikka herra Hyde oli yritetty maskeerata rumaksi pallinaamaksi se oli silti paljon paremman näköinen kuin tohtori Jekyll, joka oli aivan liian tavanomaisen näköinen. Kummatkin olivat siis sama näyttelijä. Nimet eivät kyllä olleet Jekyll ja Hyde, muistaakseni Cordelier ja Opale.Hauskaa hommaa on myös se kun Da Capo -patukat jouduttiin vetämään pois koska jotkut 12-vee nuoret hurjat ostivat niitä kilokapalla (20 kpl?) ja olivat sitten juuri siinä äksdee kännissä. Siman kanssa sama homma, paitsi että sitä myydään edelleen kaikille. Liköörikarkit ovat säästyneet kun kukaan ei pidä niistä.
No hah, yritäpä etsiä täällä lähikirjastoista kirjoja jotka tiedät löytyvän suomeksi ja niistä on kymmeniä painoksia julkaistu 50-luvulta lähtien mutta kirjastosta ei löydy yhtäkään. Hiiriä ja ihmisiä? Nein. Salainen puutarha? Nein. Plumfieldin pojat? Nein. Suomipainosten puuttuminen on kyllä paha mutta suomenkielisten kirjojen ylihinnoittelu on mielestäni vielä pahempaa, uudesta kirjasta kun joutuu maksamaan lähemmäs 30 euroa.
Se että jollakin on vielä kurjempaa ei kyllä tee ketään iloisemmaksi (Beatrice, pois netistä t: äiti).Kerrankin minulla ei ole mitään sanottavaa. Lataus jumittunut 99.9 prosenttiin jo kolmatta päivää, kaikki energia menee sitä angstatessa. Enkä saa Largo al facotumia pois päästä – saakelin klassikkopiirretyt, miksi se on kaikkialla. Ainut tapa jolla opin klassista musiikkia, yle radio ykkösen yöklassista lukuunottamatta.
Mangan myymisestä puheen ollen kukaan ei osta mun Zetsubou-senseitä huutonetistä. Sitten äiti sanoo että minun pitäisi myydä niitä pois jos haluan hyllytilaa ja sitten minä sanon ettei kukaan osta :<
Bakuman on kyllä must-get. Saas nähdä mitä siitä animesta tulee.Kauhea jos minä olisin yrittänyt pyrkiä johonkin taidelukioon, ei riittäisi kantti, onko siihen pääsykoetyöhön mitään opastuksia? Aiheen kannalta tai muuten. G.A. Desing Classin mukaan se tehdään Japanissa niinkuin muutkin pääsykokeet, opettaja tai muu pääsykoekyttä lätkäisee hedelmiä pöydälle ja sitten niitä pitää sitten piirtää tietyssä ajassa tuomarien tuijottaessa selkään. Animesta opittua tietoa, vähän epämääräistä kyllä. Kuvikselle pitäisi kai tehdä jonkinlainen portfolio kurssin loppuun mennessä, en vain tiedä pitääkö taas tehdä essee tai tutkielma vai annetaanko meille viimeinkin kynä tai kaksi. Hullu ajatus tehdä panorama What’s Opera Docin taustoista (sitä ei kovin huomaa mutta torvisoolosta Be My Love’en on tausta melko yhtenäinen) vesiväreillä. Olisi aika jännää. Lapsena minä en pitänyt siitä pätkästä, viime kuukausien aikana olen nähnyt sen ainakin kymmenen kertaan, vähän noloa tuntea itsensä vanhemmaksi sen takia. Kakruna aina kelasin musikkikohtausten yli elokuvissa.
Cherbourgin sateenvarjot oli muuten hyvä leffa. Joka ikinen repliikki oli laulettu. Ranskalaiselokuvat ovat usein aika rasittavia koska ovat niin yltöranskalaisia mutta tuo oli hyvä. Le testament du Docteur Cordelier on toinen hyvä ranskisleffa.Löysin Yume Nikkiin huijauskartan. Jos viimeinkin onnistuisin pääsemään siinä eteenpäin. Pääsisin ostoskeskuksesta avaruusalukseeeeeeen.
Kuka muistaa Aasin, Morson ja Mourun? Sattui televisio olemaan pikkukakkosen aikaan päällä (sattui) ja sitä on alettu taas näyttää. Mikä Morso on. Aasi on selvästi aasi ja Mouru on kissa mutta mikä on Morso ja miksi se näyttää satavuotiaalta. Tyksin Mourusta, se on kissa jolla on hattu.
The Oceanic Sixillä on ihanaa musiikkia. Mutta tietenkin on vain yksi kauppa koko hela världenissä jossa sitä myydään kovana kopiona, en halua mitään ämpeekolmosia ostaa kun ne saa ilmaiseksikin, levyä ei.
Funimationilla muuten kilpailu menossa jossa voi voittaa ensimmäisen osan Strike Witchesiä DVD:nä ja olen osallistunut jo kaikilla sähköpostiosoitteillani. Sellaisia spämmiosoitteita joita en ole katsonut vuoteen ja kun kirjaudun sisään niin tulee "64 lukematonta viestiä" ja kolmasosa on palveluntarjoajan mainoksia ja loput kaikkia muita viagramainoksia. Mähän tarttenkin sitä kipeästi.Huomenna on liikuntapäivä. Sama homma joka vuosi, luulin jo viime vuonna että pääsisin lukiossa luistamaan siitä. Voisinhan minä jäädä poiskin kosk siitä ei tule minkäänlaista merkintää koska vain kurssien poissaolot merkitään. Käytännössä käymmä vain näyttäytymässä tunturin päällä (sinne pitää kyllä kävellä) ja sitten käymmä ostamassa suklaata ja istutaan jäisessä pallomeressä ja heitellään toisia kivikovilla muovipalloilla.
Aya-chan wrote:
Klassinen musiikki rauhoittaa mukavasti.
Hungarian Rhapsody no. 2, Canon in D Major, Ravelin Bolero ja Tännhauser Overtüre, niihin ei ikinä kyllästy.
Napoleon XIV – They’re coming to take me away ha-haa
Yhtäkkiä olen rakastunut tähän biisiin, vaikka vanha ja puhkikulutettu kuin mikäkin abba. Laulajan kiihtyvään ääneen ja sanoihin oikeastaan. Minä sydän nuo kiihtyvät toistelut, minä sydän geneerinen stereotyyppi hulluista.
You know you laughed, I heard you laugh, you laughed, and laughed and laughed.
And then you left, but now you know I’m utterly mad.Huonoon aikaan vuodesta tuo Tampere kuplii. Ei kehtaa vain viikonloppureissulle lähteä niin kauas mutta mielummin minä sinne lähtisin kuin johonkin perusconiin, paljon monipuolisempaa ohjelmata. Mutta kesällä on kyllä käytännössä kaikki muu paria hassua conia lukuunottamatta, actionia arkeen. Aina minä kerron minne tahtoisin lähteä mutta en koskaan saa aikaan. No jaa.
Pari viikkoa sitten ilmestyi tuon Imperiumin toinen osa mutta se on ollut jo kaksi vikkoa jollakin lainassa fffffff. Minusta on aika epäkohteliasta jemmata uutuuskirjoja tuolla lailla. Myönnetään, minulla on jo kolmatta kuukautta lainassa Pikku Miehiä, mutta ei kukaan varmaan ole siinä ajassa hoksannut etsiä sitä. Sääli.
Jenkit on hauskoja kun ne vaihtaa brittikirjojen nimet. Lustrum –> Conspirata.
Twilightit ovat näköjään viimein pudonneet Suomalaisen TOP10-listalta.Pitäisi maksaa huuto.netin ostos mutta kyttään nyt tiistaihin asti jos saisin huudettua myyjältä toisenkin tuotteen niin saisin samoilla postikuluilla. Olisi hieman noloa jos pitäisikin sittenkin maksaa kahdet postikulut, rahat tilille, "täs on liian vähä."
Yritän piirtää muotokuvia mutta minusta on niin surullista kun teen kauniista ihmisistä niin rumia etten kehtaa piirtää kuin itseäni :<
Rege wrote:
Ei ole ikinä ollut murtumia.
Minulla on leuka murtunut kerran, putosin heinäkärrystä ladon lattialle (lol eihän kellään mennyt landeuteni ohi). Siinä oli tikit kohtuu pitkään mutta nyt siinä on vain sellainen vaalea rosoinen arpi joka ei kyllä näy kun se on niin alhaalla. Kamu on niin kova Potter-fani että aina välillä kun jotain on tapahtumassa niin totean että "my scar is tingling" ja hivelen näkymätöntä leukapartaa.
Nyt olisi esseet tehtävä musiikista, kuviksesta ja maantiedosta mutta tänään on myös lost. Musiikista olen sentään kirjoittanut puolet, maantiedossa aiheena maapallon vyöhykkeisyys (kaikki mahdolliset) ja kuvisessa oman ja jonkun kuuluisan taideteoksen arvostelu (sanoinko juuri omaa työtäni taideteokseksi). Mutta onneksi vain maantieto on huomiseksi, varastan taas yöunista aikaa. Musiikin essee onkin ollut tekemättä jo kahden jakson ajan, pitäisi tehdä ennen jakson loppua että saan siitä arvosanan E:n tilalle. Mutta minusta täällä on ihan tarpeeksi musiikkitoimintaa (esseen aihe on miten kehittäisit sitä paikkakunnallasi). Musiikkiopisto, kansalaisopiston kursseja, koulun musiikkiluokan saa varata käyttöön, soittimia voi ostaa jossain määrin Teknisistä. Muut taidemuodot sitten, ehei. Musiikista vain kaikki pitävät ja se on sellainen lapsen perinteinen kehittävä harrastus niiden pahamaineisten videopelien sijasta. Jos ei tuo tarjonta riitä niin onhan aina, no, koti.
Koti missä soittaa.Sainpahan yhden hyllyn raivattua DVD:ille. Luulin että niitä olisi ollut paljon enemmän. Pitäisi olla sellainen spoileritagi jonka saisi avata ja sulkea ettei tulisi aivan hillitöntä listaa lagittamaan kaikkien sivuja.
Ensiksikin boxit;
-Kumpikin kausi Pasilaa. Kyllä niille jaksaa hekotella vieläkin mutta vähän kuluvat nuo vitsit joka katsomiskerralla.
–Ylpeys ja Ennakkoluulo. BBC:n 1995 sarja, Colin Firth ja kaikki. My quilty pleasure.
–Duudsonit Mahtiboksi. Kyllä, pidän Duudsoneista. Häröllä tavalla väkivaltaista koikkelointia.
-Epämääräinen boksi Looney Tunesia. Entententtenillä valittuja neverheard-pätkiä joista löytyy kyllä ihan helmiä välillä. Seepiasävyt on herkkua ja Clampettkään ei ollut vielä lähtenyt sooloilemaan tyyliin me myself and I.Ghiblit;
-Liikkuva Linna
-Henkien Kätkemä
-Kissojen Valtakunta
-Totoro
-Laputa
Ghibli on aina Ghibli, heikoin noista on mielestäni Kissojen Valtakunta ja paras Liikkuva Linna vaikka sitä usein dissataan. Se on vain liian hyvässä seurassa, sitä verrataan muihin ghibleihin eikä elokuviin yleensä.
Pari levyä Weediä ja Kinoakin löytyy mutta jätänpä listaamatta, Weed on mitä on ja Kino’s Journeytä ei ole saanut katsottua koska en jaksa katsoa alkujaksoja netistä ja tuo levy on toinen voluumi.Elokuvat itse.
–Citizen Kane. No, tämä on Citizen Kane, mitä tästä voi sanoa. Orson Welles on kuuma.
–Twelve O’Clock High. Ihan mukiinmenevä 40-luvun lopun sotaleffa, ikäraja suomessa kolme ja muissa Pohjoismaissa 15.
–Monty Pythonin Elämän Tarkoitus.
–Monty Pythonin Hullu Maailma. Ei ihan samaa tasoa kuin sarjana mutta naurattaa silti. Se ranskalainen linnanvalloittaja Hullussa Maailmassa nauratti niin että melkein tukehduin. Siihen ei muuten saanut suomitekstejä.
–Hikinen Iltapäivä. Al Pacinoa. Oikein hyvä leffa, ei komediaa mutta nauroin monta kertaa eikä se ollut edes sellaista tahatonta niin huono että hyvä -huumoria.
–Kaunis Mieli. Yllättävän hyvä sellaiseksi nyyhkyleffaksi joita jenkit niin palvovat (luon silmäni sinuun Titanic). Okei, aivan saamarin hyvä elokuva ja jumalainen soundtrack. Houkuttelee Oscareita kuin siirappi kärpäsiä. Mutta olenhan vain ihminen.
–The Prestige. Yllättävän vähälle huomiolle jäänyt elokuva, ihanat lavastukset ja oikein näppärä juoni.
Ylipitkä kylläkin.
–Thank you for smoking. Olenko jo kehunut tätä tarpeeksi? Olenko? Ai. Katsokaa tämä, tästä tulee hyvä mieli.
–Van Helsing. Noh. kakkoslevyllä on jotain ihan hyvää matskua vanhoista kauhuleffoista.
–Saksikäsi Edward. Yhäkin Burtonin paras leffa ja Deppin paras rooli (ei tosin näyttelyn tai eläytymisen perusteella, tykkään vain hahmosta).
–Jali ja Suklaatehdas. Hyvä tämäkin, Vonkka repeilyttää. Sittenhän on tietysti hänen silinterinsä, suojalasinsa, pitkä takkinsa, keppinsä, kenkänsä….
–Casshern. No, olen 2008 animen fani. Efektikarkkia. Tätä ei ole varmaan tarkoitettukaan ymmärrettäväksi.
–School of Rock. Toinen hyvän mielen leffa. Jack Black on yksi lempinäyttelijöistä, tulee mieleen Jack Nicholson jos hän olisi tehnyt komedioita. Yhdennäköisyys on pelottava.
–Talvisota. Ehkä jopa parempi kuin Tuntematon Sotilas (1955).
–Duudsonit Elokuva. Perustelut tulivatkin jo boksista puhuttaessa.Lisäksi kaikkea pientä mitä en kehtaa edes mainita. Anoppikomedioita ja jostain soluttautunut Treffit Drewn Kanssa (huonompaa elokuvaa saa hakea). Sekä Lilja 4-ever ja Raid joita en ole vielä katsonut – saatan lisätä listaan kunhan katson ovatko sen arvoisia (mitä Van Helsing tuolla sitten tekee?).
Kirjoille olisi kiva olla samanlainen ketju, kaikilla tosin olisi aivan hervottomia listoja.Now playing -ketjusta tuli mieleen että että Negativehän esiintyy pari viikon päästä Sallassa East Rockissa. Ei sillä että olisin menossa mutta koulun seinät on tapetoitu mainoksilla niin ei voi olla huomaamatta. Ei siellä esiinny kuin kaksi bändiä, toinen iso nimi tämä Negative ja toinen sellainen nevöhööd-nimeltä Impaled Spirit jolla on myspacessakin vain kaksi biisiä. Ja paikallinen yllätysesiintyjä joka on kuitenkin Stalingrad Cowgirls. Jonka solisti on muuten meidän musiikinopettaja. Niinkuin joku muka tuntisi koko bändiä 😀
Onhan se pari kertaa ollut Suosikissa.Opettajia näköjään paljon sairaana. Meillä olisi eilen ollut liikunnan kaksoistunti mutta opettaja oli pois eikä sijaista näkynyt, vähän harmitti kun meillä olisi ollut luisteluvuoro. Mutta ei kukaan muu sinne lähde jos ei pakoteta eikä opettaja ollut pakottamassa niin enhän minä olisi sinne yksin lähtenyt. Katsottiin sitten kaksi tuntia sinätuubaa, paljon hauskempaa kavereiden kanssa kuin yksin konella nyhvöttäen (ja sekin on jo hauskaa).
Istuin eilen puoli kahteen asti tekemässä saksanläksyjä eikä ope edes tarkistanut. Adjektiivien taivutus on jotain niin ennenkuulumattoman pottumaista, taivutusmuotoja on 32. Jotkut ovat kyllä samoja (tyyliin neutrin vahva taivutus on nominatiivissa ja akkusatiivissa sama) mutta totta kai nekin pitää osata ulkoa.
edit// Muistin juuri että jostain pääsisäismunista löytyy Shaman King -hahmoja. Kaverin pikkusisko oli ostanut ja minä olin että "onpa vänkiä" ja sitten se näytti sen mukana tulleen esittelylappusen ja jep, oikein Shounen Jumpin copyrightit mukana.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
