Forum Replies Created
-
Posts
-
Tuosta kiroilukysymyksestä tuli mieleen tämä video.
Jotenkin norjakin kuulostaa tuossa seksikkäältä. Naurahdin kun sain selville että Norja ja Ruotsi pilkkaavat tanskalaisia siitä että heidän kielensä on niin kovan kuuloinen kun norja ja ruotsi taas, wait for it, kuulostavat melkein laululta. Itse sanovat niin. Entä suomi? Ei kukaan välitä.Mitäs muuta. Olin tänään koulusta pois kun kävin Rovaniemellä astmatesteissä. Tällä kertaa siellä ei ollut sitä kamalaa ässävikaista tohtoria vaan joku vanha mies joka piti minulle puheen sormien naksuttelun haitoista ja selitti omista lukioajoistaan ziljoona vuotta, mutta ihan mukava mies. Sairaalakäynnin jälkeen kiertelin kaupoissa, ostin Sweeney Toddin, saas nähdä milloin minulla on sisua katsoa se, ja kuolasin Rooma-boksia varmaan puoli tuntia – luojan kiitos se tulee taas kesällä, muuten kirjahyllyssä olisi taas yksi heräteostos lisää. Taidan silti ostaa joskus. Luin meno- ja tulomatkalla Minä, Claudiusta yhteensä ainakin kolme tuntia ja nyt ajattelen liian pitkillä lauseilla. Siitäkin pitäisi saada ostettua boksi, hyvä kirja ja sarja on kaiken lisäksi BBC:n. Ja Rooma-aiheisia kirjoja julkaistaan nyt kuin sieniä sateella (kyllä, sateella julkaistaan paljon sieniä) ja minä haluan lukea ne kaikki, kaikki! Nipsu & granaatit -imitaatio. Ahahah. Viiden vuoden päästä katson kirjahyllyäni ja mietin mitäköhän minä tuolloinkin ajattelin.
Uuttakuuta myytiin prismassa DVD:nä ja ympärillä oli lappusia jotka kertoivat että ikäraja oli 15 vain ennen elokuvaa esitettävän trailerin takia. Että kaikki iida-emiliat ja veikko-einarit saavat katsoa sen kunhan skippaavat sen trailerin siitä. Ohessa myytiin myös jotain keräilijän painosta jonka nimi oli joku Bella edition ja hervotonta Robsessed-boksia jossa oli jotain kaksi levyä – dokumentti hänestä ja joku hänen aikaisempi TV-elokuvansa. Mukana kai jotain fanilehtisiä ja postereita. Takakansitekstit ne vasta hauskoja olikin:
“Sexiest Man on the Planet”
– Heat Magazine“Hottest actor of 2008”
– Rolling Stone Magazine“The most handsome man in the world”
– Vanity FairPilkkaan twilightia, tosi luovaa. Mutta naurattaa ne Lostin Jacobista tehdyt TEAM JACOB -vitsitkin yhä.
Varis 😀 En minä synkeä ihminen ole mutta ne ovat niin älykkäitä. Papukaijat ovat yhtä älykkäitä eksoottisia ja värikkäitä ja kaikkea mutta varislintujen sopeutuvuus on niin ihmismäistä että pakko tykätä. Sen lisäksi ne ovat laumaeläimiä ja järjestävät jopa joitain pieniä hautajaisia parven jäsenille. Ja raakunnoista löytyy murteita! Joku tutkimusryhmä oli huomannut. Sen lisäksi niitä vihaavat kaikki mutta niitä on uskomattoman vaikea tappaa, ja niitä on kaikkialla. Ihmismäisimpiä eläinkunnan otuksia ikinä. Varislinnuista harakoilla on kaunein sulkapeite mutta eiväthän ne aivan yhtä älykkäitä ole.
Samalla teemalla, näin yleisesti, villieläin?
Minullakin on ongelmaa tuon nenän kanssa mutta enemmänkin sen takia etten osaa päättää piirtääkkö realistisen nenän vai sellainen yksikertaisen väkäsen. Mikä juontaa isompaan ongelmaan, nimittäin siihen että yritän yhtä aikaa opetella piirtämään realistisemmin ja kehittää itselleni sellaisen nopean sarjakuvatyylin. Kumpikaan ei tunnu luonnistuvan. Mun ihme fetissi terävään sivuprofiiliin auttaa tässä. Mistähän sekin tullut. Riippuu tietenkin siitä mitä piirrän, animufanartin kohdalla se on vähän aivan sama mutta oikeita ihmisiä pilkatessani se ei ihan ole. Koska oikeassa elämässä neniä on monen muotoisia! omg.
Nenä suoraan edestä on ihan oma asiansa. Siitä tulee aina sellainen nuuskiskolvi.Ihmisruumis nyt jotenkin jo luonnistuu, jotain pikkuvikoja lukuunottamatta (esimerkiksi käsien kanssa saa taistella aina tunteja, mutta kaikillahan on tää ongelma enemmän tai vähemmän), mutta useampi ihminen samassa kuvassa tuotaa ongelmia ihan vain kokosuhteiden takia. Ei ruumiiden mutta kasvojen vuoksi. Mikä siinä on niin vaikeaa? Viivottimen kanssa siinä sitten heilun.
Lapset ovat myös hyvin vaikeita piirrettäviä. Mangassa ne yleensä ovat sellaisia kääpiöaikuisia isommilla silmillä ja päällä mutta todellisuudessa, ehei. Rudolf Koivu on tämän takia aika idolini, ylimaallisen vesiväritekniikan lisäksi, hän piirtää oikein somia lapsia hyvin vähin viivoin.
Ja huulet. Huulet huulet huulet. Niitä on vaikea piirtää kunnolla tekemättä kaikista maybelline-mallien näköisiä. Värittäessähän se riippuu aivan sävyistä mutta väritän mitään hyvin harvoin ja lyijykynällä siitä ei vain saa oikean näköistä vaikka muoto olisikin oikea – ylähuuli nyt varsinkin.
Eläimiä on loppujen lopuksi aika helppo piirtää, varsinkin lintuja 😀 Tykkään enemmän varislinnuista ja muista suuremmista mutta kyllä pikkulintujakin on kiva kaikkiin joulu- ja syntymäpäiväkortteihin tuhertaa. Lehmät myös, ja vasikat pitkine raajoineen. Tälläinen pehmittelevä loppu kun alkoi angsti iskeä viestin pidetessä.
Piti sanomani että Tokyo Mew Mew on esiteinityttöille. Harvinaisen ylilälly, yltiöromanttinen ja epärealistinen jopa shoujosarjaksi, mutta se on äärimmäisen suosittu kaikesta huolimatta tai juuri sen takia. Realistisiakin rakkaustarinoita löytyy mangasta – vähemmän tietenkin kuin noita harukafukushimoja ja kumppaneita – joten miksi äklöshoujoa luetaan vaikka parempaakin on tarjolla? Koska sitä he haluavat lukea. Samasta syystä kuin he katsovat myös Disneyn prinsessasatuja.* Olisihan heille tietysti hyväksi oppia miten suhteet oikeassa elämässä kulkevat mutta silloin mangan muassa pitäisi kovettaa kaikki muutkin disneychannel-tuubat ja tällä tämänhetkisellä piirrettyjen THINK OF THE CHILDREN -asenteella siihen ei päästä ikinä.
DonTrust wrote:
lapsi-pahikset
Niin totta. ja hyvisten puolella ne ovat aivan yhtä ärsyttäviä – lapsinerot nimittäin. Ja lapsiyanderet ja -giret. Omalaatuiset nerot myös kun niitä tulee ovista ja ikkunoista (montako Bakumanissakin on jo?). Varsinkin nämä 8-vuotiaat mestarihakkerit on hyvin kuluneita.
Toinen on yaoisarjojen piirustustyyli. Sekä tämä vanhempi Gravitation-tyylinen että tämä tämänhetkinen junjouromantica-tyyli joka on muka realistinen (pienet silmät ja naurettavat huulet, ja tietenkin suunnattomat kädet) domin puolelta mutta yhä samaa tuubaa subin kannalta (sub & dom), eikä uke tietenkään voi olla tasavertainen tämän yhden ilmeen semen kanssa vaan näyttää noin viisitoistavuotiaalta. Doujinsheista ja pienemmistä sarjoista löytyy kyllä ihan helmiä välillä mutta kaikki mainstream näyttää niin tältä ja tältä.
80-luvun BL näyttää aika nannalta.Muut onkin jo sitten sanottu. Kumma kyllä en ole koskaan törmännyt noihin muka vahvoihin naishahmoihin jotka pitää sitten koko ajan pelastaa, mutta kun siitä niin valitetaan niin toimintanaisia taitaa olla kolmenlaisia. Naurettavan itsenäisiä tsundereita, koko ajan pelastettavia tissisankareita ja sitten se harvinainen miellyttävä ryhmä. Ei sillä, tietynlainen riippuvuus toisesta luo ihan kivan pohjan hyvälle romanssille… kunhan se on molemminpuolista. Tasapainoisuus mangaromansseista puuttuukin, yritetään tehdä erikoinen suhde ("it’ll never work!") ja laitetaan kaksi mahdollisimman erilaista ihmistä yhteen. Yleensä nyhveröpojke ja väkivaltainen kääpiö, jos ei heti niin henkilöt flanderoisoituvat siihen parissa luvussa. Ei ihme että yaoi ja yuri jyllää niin kovin kun kukaan ei enää osaa tehdä kunnon rakkaustarinoita. Accidental harem ahoy. Olisi ihan kiva jos vaikka sivujuonena löydettäisiin kumppani muillekin kuin päähenkilölle ja love interestille.
Ja se että elämä loppuu viimeistään 30-vuotiaana suurimmassa osassa shonen-sarjoja. Keski-ikä alkaa, move along, nothing to see here.
*saanko Disneyn mukaan jokaiseen kriittiseen viestiini? Hohohoo!
Tuli vähän katkeran kuuloinen vuodatus.Meidän lukiosta onkin sitten lähdössä ainakin puolet Simerockiin, ainut suht lähellä sijaitseva rock-tapahtuma. Täällä jos Shoe asuisit niin voisit lyöttäytyä melkein kenen tahansa remmiin. Minä en jaksa lähteä kun minun tuurilla joisin heti jonkun hipin lasista ja saisin kerralla HIV:n, heroiiniriippuvuuden ja hullunlehmäntaudin. No ei, taitaa olla yksi kesyimmistä festareista Suomessa mutta liikaa väkeä eikä tarpeeksi kiinnostavia bändejä (JOO KIERRÄN VEISTÄ VÄHÄN HAAVASSA HEHHEH).
Tämä mun musiikinopettaja eli Stallareiden solisti onkin just nyt (tai joskus lähipäivinä) Rovaniemellä sen Simerockin bändikisan uumoilla heilumassa. Koko ajan jossakin, kohta lähtee Kiinaan kiertuelle, en saa koskaan käsiini kun pitäisi keskustella siitä musiikinkurssin E:stä. Jos vähän vielä heidän tähtensä kasvaa niin myyn seiskalle kuinka jouduin uusimaan koko kurssin opettajan huolimattomuudesta. Yhyy. Ei niitä kiinnosta.
Tänään oli äidinkielentunnilla runoanalyysiä ja -lausuntaa. Sattuipa niin että eräs poika sai lukea Eino Leinon Nocturnen ja päästyään kolmanteen säkeeseen sanoi vahingossa kesäyön on onni omenani. Kukaan ei edes huomannut ennen kuin opettaja korjasti mutta hitsit kun koko luokka repesi, mistään ei tullut mitään.
Hauskempaa livenä.Amazing.
Whistle wrote:
että ei ois ihme. Mutta tästä tuli mieleen se ihme karvanen mölli jolla on sellanen rutistynyt ihme nokka, kai Suomessakin joskus näytetty. Joku Alfie tai joku emmätiä.
S’oli Alf. Sehän tuli ihan tänä vuonna kolmosen päiväohjelmana 😀 Katsoin sitä välillä.
Hauskaa juttua siitä täälläpäin.Olenko ainut joka oikeasti muistaa Morson lapsuudesta? Oh boy. Sehän tulee nykyään uusintana pikkukakkosessa. Morsosta on tullut pahin inside-läppä meidän luokassa vuosiin, se on adjektiivi kaikelle jumalattoman rumalle ja ahdistavalle.
Nyt olisi jo pitänyt tulla ne kielimatkastipendihakemusten vastaukset mutta hähää eipä. Palautin sen lapun kyllä vajaa tuntia ennen deadlinea eikä henkilö jolle se olisi pitänyt palauttaa ollut edes paikalla. Hmmh-hmm.
Tajusin muuten että Desucon onkin viikonloppuja jotka ovat vapaata töistä (paikka ei kyllä ole vielä ihan satavarma mutta siis todennäköisimmässä). Hitsiville pitäisi alkaa pehmittämään vanhempia josko pääsisin pariksi päivää Lahteen kesällä. Onhan siellä Fukumoton lisäksi kaikkea muutakin jännää ohjelmaa. Esimerkiksi Code Gayass -luento.
Jänä kun luin tuota ketjun keharipiirteistä mangassa niin tuli mieleen ettei ole koskaan tullut vastaan yhtään mangaa jossa olisi tämä paljon parjattu koko ajan pelastettava "vahva" naishahmo. Koska en paljonkaan lue shoonenia. Joissain ns. seinen-sarjoissa on samaa vikaa mutta suurimmaksi osaksi tämä taitaa olla Ison Kolmosen ja muiden paikallaan junnaavien shoonenien ongelma (väitinkö juuri että One Piece junnaa paikallaan? Öhöh).
Aion kyllä vastata vielä tuohon ketjuun mutta en saa mieleen muuta ärsyttävää kuin kaikenlaiset -deret ja täytyy myöntää että pidän miespuolisista yandereista kunhan he eivät ole jotain Marian miespuolisia vastineita – kymmenenvuotiaan näköisia, jälkeenjääneitä ja "uhuhu~ let’s play hide and seek, I’ll find you~" -tyyppisiä. Ja tsunderet ovat salainen heikkouteni. Pata kattilaa soimaa, naispuoliset tsunderet ovat kyllä uskomattoman stereotyyppisempiä kuin miespuoliset. Lyhyt? Lattarintainen? Kompleksi siitä? Väkivaltainen? Rakastunut nyhveröpoikaan? Onnittelut, olette luoneet autenttisen tsunderen! Vielä poninhännät päähän ja otakut alkavat lähettää tappouhkauksia jos vihjaat ettei tyttö olisikaan neitsyt.
Mistä tulikin mieleen, kesän uutuusanime Toradoran tekijöiltä.Olisi taas hyviä avoja liuta kansiossa mutta en tiedä kehtaanko vaihtaa. Tuo on ollut kuitenkin jo yli vuoden ja facepalmuttava hamsteri on jotenkin niin kuvaava.
Kellopeliappeliisi oli ihana elokuva. Niin pahaa fetish fuelia joissain kohdissa että sen on pakko olla harkittua. Ja McDowellin outo viehätysvoima. Taas näkee että hän suostuu mihin tahansa rooliin kunhan saa siinä on ainakin yksi alastonkohtaus. Pakko katsoa uudestaan lähipäivinä.
Facebookissa on kauheasti noita "mikä minä olen 1. ihana 2. halittava 3. höpönassu 4. ruma" -tyylisiä tilapäivityksiä mutta harmi vaan kukaan kaveri ei koskaan pistä noita (en ihmettele) enkä kehtaa kellekään puolitutulle alkaa heittämään mitään. Saattaisivat ottaa tosissaan. Joku kaveri osaisi ottaa vitsillä. Facebookissa on kyllä pahempaa lässytystä kuin missään joulun- tai ystävänpäivän ketjuviesteissä ja vieläpä ympäri vuoden.
Minä kerran kokeessa satuin tökkäämään itseäni kynnen alle harpin terävällä päällä. Vähän kirpaisi mutta koe oli sen verran vaikea etten sitten miettinyt sita vasta kun huomasin että sormet on ihan märät ja mietin että mitähän hitsiä minä olen niihin räkinyt. Kiva veriläntti siinä koepaperissakin sitten.
Tein vähän aikaa sitten kynsiini sellaisen Ichijoun verimanikyyrin kahdensävyisella punaisella lakalla (keskellä kynttä tumman punainen pitkittäinen raita, sivuille päin vaalenee) ja kaikki luulivat että olin vain feilannut kynsien lakkaamisessa. Ei yhtään mahdotonta, ovat yleensä niin lyhyet ja nytkin lakkasin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen vain fanimielessä. Minicosplay.Tänään saatiin jaksotodistukset – yksi seiska, yksi ysi, muut kaseja, kaksi E:tä. Kunnon kesiverto-oppilas. Musiikissa oli jo toista kertaa E mikä tarkoittaa että joutuisin uusimaan kurssin mutta tuosta pitää käydä valittamassa koska se tuli esseestä jota en muka ole palauttanut. Olen minä, ja loukkaantunut ettei opettaja edes muistanut sitä kun piirsin tyhjälle tilalle vielä yhden ruudun musiikivitsinkin. Toinen on kuviksesta, saan sen kyllä alta pois tässä jaksossa.
Saksanopettajalla on ärsyttävä tapa merkitä kokeessa väärät vastaukset aina alleviivauksella ja kysymysmerkillä. Odottaako se että selitän miksi se meni väärin vai repeileekö se vain yksin kotonaan että hehheh, miten tuollainen voi mennä väärin. Varsinkin jos kirjoittaa sanan väärin ja se tarkoittaa jotain ihan muuta.
Aina minä puhun saksantunneista mutta se maikka on kyllä ihan omaa luokkaansa.
Välillä toimii mömmöt mutta yleensä ei.Lostin jaksot on taas goin’ places. Onneksi minulla on jonkinlainen käsitys siitä mitä tapahtuu mutta nekin saattaa olla taas miten sattuu :] Ja se kestää enää 9 jaksoa asdfg. Rooma alkaa uusintana taas kesällä, kaksi ensimmäistä esityskierrosta meni minulta ihan ohi mutta en minä olisi siitä vielä silloin paljon irti saanutkaan.
Jaa, pitää pelata vähän vielä Viva Caligulaa ja sitten alkaa katsoa Kellopeliappelsiinia että saan katsottua ennen illan elokuvaa. Edellisen löysin kirjastosta, jälkimmäinen on se Nelosen Matka Maailman Ympäri 80 Päivässä. Aikakone jos olisi niin menisin tuonne 1800-luvun loppuun vain kertomaan että reilussa sadassa vuodessa maapallon voi kiertää alle päivässä. Moni monokkeli putoaisi. Jumalanpilkkaa!
Rege wrote:
Italian Spiderman
Jessus, joku muukin täällä tietää sen.
Whistlen uudessa avassa on Trapezea :] Höpöä.
Tämä aamu tuli katsottua subilta niitä eläintenpelastusohjelmia mutta piti lopettaa kun se Duudsonien liitto-oravat-mainos tuli joka mainoskatkolla kahdesti ja aina ohjelmatiedotuksen jälkeen. Liian vahvat mielleyhtymät. Näppärästi ohitettu Merrily we roll aloningin tekijäinoikeudet mutta kyllä sen tunnistaa helposti.
Koulussa joku on aina välillä että "höhöö jätkä kattoo lastenohjelmia" ja minä alan selittää että ensiksikin ne ei ole lastenohjelmia ja toiseksi mikään nykyajan piirretty ei yllä animaatiossa samaan tasoon ja sitten tajuan että he puhuvatkin animesta. Sitä en edes kehtaa yrittää puolustella, ajatelkoon mitä tahtoo 😐mimeko wrote:
Tulee muuten jostain mystisestä syystä Inu-Mimi mieleen tuosta sarjasta.
Jännä kyllä olen katsonut sitä ainakin puoleenväliin ennenkuin lakkasin löytämästä jaksoja netistä. Pitää kai saada loppuun tässä.
Tuli muuten tänään puhetta netissä juurikin Sherlock Houndista kun jutskattiin ensimmäisistä animeihastumisista joka minulla oli juuri Sherlock Koira. Eikä edes yhtään hävetä kun se oli ensikosketus Ghiblin töihin ja muutenkin hyvä, mutta ihmetyttää miksen ole tähän mennessä jo täyspäiväinen furry. Onneksi. Joltain nauhalta löytyy se jakso jossa oli niitä lentokoneita ja alatason siipeen piilotettu… pommi? Myrkkypullo? Jotenkin tuntuu että se oli myrkkyä mutta en muista mitä järkeä siinä olisi. Japsien alkuteema on geneeristä animemusiikkia mutta se italialaisen/englantilaisen version sävellys jota käytettiin suomenkielisessäkin on nannaa.
Pitkästä aikaa paistaa aurinkokin.
Raymond Scott – The Toy Trumpet
Du-du-duu, du-du-duu, du-du-dudduduu du-du-du! Ei ehkä niin paha korvamato kuin Powerhouse mutta kyllä tämänkin junnatessa päässä jää monta päivää hämärän peittoon.
Jos uskallatte alkaa tekemään lentokoneaiheista niin minäkin olen steampunkin kannalla (ihan lukijana!). Kaksi- ja kolmitasoiset ovat niin näyttäviä ettei mitään rajaa. Parempi olisi jos sijoittaisitte sen oikeasti 20- tai 30-luvulle mutta sellainen liian työlästä, heh. Mutta tuollainen teema mangassa kaipaa suunnattomasti taustatyötä eikä se voi oikein olla pelkkää elämänviipaletta joka nyt sattuu kertomaan lentäjä-ässistä.
Ninjasti hyökkään keskusteluun. Headbuttilla.
Heh. Näin tänään ärrällä jonkin filmatisoinnin Dorian Grayn Muotokuvasta, takakannessa mainostettiin että "Twilight-saagan faneille!" Tekosyy linkittää tämä.
ASS-marketista löytyi Hirttämättömät kuudella eurolla eikä Kunniattomat Paskiasetkaan ole enää kuin 12 jöröä, ei vain ollut rahat mukana. Jospas ne vielä olisivat siellä tiistaina kun seuraavan kerran käyn.
Kaverilla oli tänään syntymäpäivä mutta unohdin, pitää keksiä jotain viikonlopun aikana hälle. Piirtää kortti. Pelattiin sitten hänen luonaan Tekkeniä, juotiin mansikkapirtelöä ja katsotiin lomavideoita Lontoosta. Ensimmäistä kertaa pelasin, onnistuin jopa voittamaan yhden erän noin kymmenestä. Pelasin Leellä pari erää mutta kun kamu pelasi vain niillä kovanaamanaisilla (pääasiassa Asukalla) jotka katkoivat siltä koko ajan jäseniä (vaikka hyvin herkkullisesti tuxedossaan potkikin) niin vaihdoin öh, katsotaanpa tuota wikiä vielä…. Jack-vitoseen ja kun kamu otti vastaa Lei Wulongilla niin hahhah voltilla seinään ja hidastettuna. Ainoa voittoni. Ihan hauskahan sitä on jystää, painoin kyllä suurimmaksi osaksi vain kaikkia nappeja yhtäaikaa ja katsoin saanko mitään aikaiseksi.
Kauhea hype nyt Kaijista menossa kun luin tuota mangaa eteenpäin eilisiltana.
Potun pottu. Nobuyuki Fukumoto tulee kesällä Desuconiin ja minä olen kesätöissä. Helskutin perkules. Tämä kirosanojen välttely käy työstä. Ehkä sieltä löytyisi myös jotain coolia Kaiji-kampetta kunniavieraan mainostuksen vuoksi ja ehkä jotain cossaajia (jotain Kaiji/Ichijou conipelleilyä? oh god). Aaaa.
Joku tuo mulle nimmarin sieltä.
Vähän tuli parempi olo kun kuvalaudalla tuon uutisen ketjussa joku linkitti Kaijin toisen osan fanikäännöksiin ja tajusin että niitä on tullut jo kahdeksanteentoista osaan asti enkä ole lukenut kuin 14~ eli toisen osan ekan volan ja kahdeksastoista on viides. Niinkuin ei nyt olisi koeviikko hrrrr mangan lukeminen ei edistä opiskelua yhtään.
K-ONin toinen kausikin alkoi eilen. Sekin piristää. Uudet teemamusiikit ja kaikki.
Otakuiden luokittelu moeen ja GARiin (vihaan muuten tuota sanaa) on aika hyödytöntä kun en kuitenkaan ole ainoa rajatapaus joka katsoo Kaijia, Akagia ja Gurren Lagannia mutta myös K-ONia, Haruhia ja Hetaliaa.an&ri wrote:
Sulla on oikein neat selvä tyyli, tyksin.
Näin muuten unta että an&ri oli muka jossain kertausharjoituksissa ja sinne heitettiin kranaatti ja tapauksesta tehtiin sellainen ranskalainen taidedokumentti.
Löysin viimein Hiiriä ja Ihmisiä kirjastosta ja luovuin samalla tuskaisesti Salaliitosta. Se oli, jos mahdollista, vielä parempi kuin ensimmäinen osa. Ihan kauhistuttaa että seuraavan osan jälkeen se on ohi.
Minulla on vähän huono maku. En ole vieläkään lukenut yhtään osaa Sormusten Herraa.
Mutta ei omia mieltymyksiä aina niin tarvitse perustella. Tykkään Art Davisin animaatiotyylistä vaikka se ei ole lähelläkään parhaita mestareita, tykkään Visions of Atlantisista vaikka Nightwish tekee saman paremmin, tykkään Death Notesta vaikka Monster on samassa genressä ylittämätön, jne jne. Muut skandinavialaiset parjaavat aina Suomen versiota The Joulukalenterista mutta vaikka se olisikin huonompi kuin muut niin mitä sitten? Se on hyvä ja nautittava itsenään eikä kaikkea tarvitse verrata parempaansa. Jos kaikki kelpuuttaisivat vain hyvää ja parasta niin The Beatlesien jälkeen ei olisi syntynyt yhtään rockbändiä.
Vähän tuntuu että vain minä ymmärrän mihin tällä pyrin.Hienoa kun täällä on viime aikoina puhuttu Linnanradan käsikirjasta, muistin nimittäin taas että pitäisi lainata ne jatko-osatkin kirjastosta ja niiden nimiä googlettaessa löysin netistä tarunhohtoista voittoa; koko sarjan suomenkielisenä kuunnelmana! Hahaa. Oikeastaan pitäisi tukea Radioteatterin kamuja ja ostaa fyysisinä kopioina mutta hinnaksi tulisi kaikille neljälle levylle lähes 50 euroa joten ei oikein innosta. Nämä kuunnelmat ovat kuitenkin hieman pätkittyjä versioita kirjoista joten taidanpa lukea ne silti kaikki vaikka osa 1 ei ollutkaan niin hauska kuin odotin.
Pitäisi olla tekemässä kuviksen esseetä mutta luenkin vain kaikkialta jutskaa Caligulasta. Rooman keisari ajanlaskun alun aikoina, aivan hervoton mies. Rakennutti majakan taistelun muistomerkiksi jossa hän oikeasti vain puki henkivartijoitaan vihollisiksi koska ei löytänyt oikeita ja vei voittokulkueessa Roomaan. Hakatutti jumalpatsailta päät pois ja laittoi omansa tilalle. Varasti Aleksanti Suuren haudasta hänen rintapanssarinsa. Hänet salamurhasi lopulta sotilas jota tämä oli haukkunut liian pitkään naiselliseksi. Jees.
Sellainen paikka pitäisi olla jonne saa viedä pääsiäismunien yllätyksiä, Minulla ei ole niille mitään käyttöä ja vähän turhaa kun ne kaikki vain heitetään pois avaamattomina. Varsinkin sellaisten halpismunien. Niitä sitten pistettäisiin takaisin tehtaille tai annettaisiin vaikka kehitysmaiden lapsille tai jotain.
Kiva tuo kirjaketju. Pitää kirjoittaa siihen joskus.
PS. turku kun Totorossakin on tuota samaa "hauskasti japanilaisittain" puhumista mitä Kissojen Valtakunnassakin mutta pienemmässä määrin. Hai. Sayonara. Venäläisittäin puhuminenkin on konsonanttien vahvaa korostamista eikä sitä että tietyt sanat kovataan da, njet tai do svidaniya.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
