Hake

Antonio pisti kätensä Lovinon olkapäälle. Ennen kuin hän edes ehti tajuta mitään, Lovino oli jo halaamassa tätä. Hän tunsi, kuinka hänen t-paitansa kostui Lovinon kyynelistä.
" LUPAA MINULLE, ETTÄ SINÄ ET IKINÄ JÄTÄ MINUA YKSIN!!! " Antonio tiesi, että Lovino on kauhea pelkuri, vaikkei ihan heti uskoisi.
Hän on nimittäin aina pomottamassa tätä, vaikka onkin nuorempi. " Mitä sä oikein höpötät… En ikinä jättäis sinua yksin! " Antonio halasi hänen kimpussaan olevaa Lovinoa
ja silitteli tämän hiuksia. " En ikinä edes harkitsisi mitään sellaista! " Antonio tunsi, kuinka Lovinon kynnet upposivat hänen selkäänsä. Au…. Antonio vaan hymyili. Hän suuteli Lovinoa päähän.
" Ei kannata ottaa unia tosissaan… Jos sä nyt näkisit jättimäisen tomaatin jahtaamassa sinua, uskotko sä siihenkin? " Lovino ravisti päätään. Hän vihdoinkin irrottautui
Antoniosta ja kävi istumaan. Antonio tuijotti jonkun aikaa Lovinoa hymyillen, ennen kuin antoi pitkän suudelman huulille. Lovino näytti yllättyneeltä, muttei alkanut valittamaan, kuten yleensä.
Hän kietoi kätensä Antonion kaulan ympärille, ja vastasi suudelmaan suutelemalla takaisin. Antonio kaatoi Lovinon selälleen. " Onko nyt parempi olo? " Espanjalainen kuiskasi hiljaa
italialaisen korvaan. Lovino nyökkäsi punaisena. " Hyvä. Jos kerran sinulla on hyvä olo, niin on sitten minullakin… " Tämän sanottuaan hän suuteli Lovinoa uudestaan. Tällä kertaa hän tunki kielen mukaan.
Lovino painautui vielä lähemmäs Antoniota. Espanjalainen lu’utti kätensä italialaisen paidan alle. Lovino säpsähti. " A-Antonio…? " Antonio ei ollut edes kuulevinaan. Hän alkoi suudella Lovinoa
kaulan ymäräriltä. Italialainen tiesi olevansa yhtä punainen, kuin heidän tomaattinsa. " Antonio.. O-on varmaan parempi mennä… " " Makuuhuoneeseen? Kuten herra tahtoo! " Antonio nappasi
Lovinon syliinsä ja lähti makuuhuonetta kohti. " Ko-kono yaro! Tarkotin et me mentäis-mmf! " Antonio ei antanu Lovinon sanoa loppuun, vaan suuteli tätä huulille. Hän kyllä tiesi, että
Lovino ajatteli mennä nukkumaan, mutta Antoniota ei nukuttanut enää. Hän heitti Lovinon sängylle. Lovino arvasi, mitä Antonio aikoo nyt. " Hmph… " Antonio istu’utui hänen
viereen. Hän nojautui lähemmäs, mutta Lovino kierähti pois alta. Antonio ensin katsoi hölmistyneenä Lovinoa, mutta jatkoi lähentelyä. Lovino taas kierähti Antonion alta. Ja taas kerran.
Ja vielä. Taas. Kunnes hän kierähti lattialle. Kuului pehmeä tömähdys ja kiroilua. Antonio hihitti nyrkkiinsä. " Oletko kunnossa? " Lovinon käsi nousi pystyyn, joka näytti keskaria Antoniolle.
" Eli kunnossa ollaan… " Lovino nousi seisomaan ja käveli nyt kohti ovea. " Öitä… " Antonio hyppäsi äkkiä sängyltä ja halasi Lovinoa takaanta. Hän näykkäsi hellästi Lovinoa korvasta.
" Sinä et kuule lähde nyt mihinkään! " Hän peruutti takaisin sängylle kiinni Lovinossa. Nyt Lovino jo alkoi pistää vastaan. " Päästä nyt irti, kono yaro! "
Antonio tipahti selkä edeltä sängylle, ja kääntyi äkkiä niin, että Lovino oli hänen allaan. Hän alkoi näykkiä hellästi tämän kaulasta. " He-hei! Antonio! Lo-lopeta! " Lovino yritti livahtaa
miehen alta, mutta tämä piteli häntä tiukasti käsistä. " Älä nyt vitti, mä tiedän et sä haluat tätä… " Lovino säpsähti. Nyt hän ei enää vastustellut, eikä yrittänyt karata.
Antonio hymyili. " Hyvä poika… " Lovino halasi Antoniota. " Antonio… Joku toinen kerta, okei? Olen nyt liian väsynyt tähän… " Antonio katsoi Lovinoa silmiin.
" Okei… " Hän päästi irti Lovinosta ja kävi istumaan. Lovino kietoi vielä kerran kätensä Antonion ympärille, ja suuteli tätä. " Tuota… Anteeksi, jos minä joskus olen haukkunut sinua,
tai jotenkin loukannut… " Antonio hymyili ja suuteli Lovinoa otsalle. " Ei se mitään… Sehän kuuluu sinun luonteeseesi… " Lovino hymähti, ja nousi jaloilleen.
Antonio nappasi äkkiä Lovinoa kädestä. " Nuku tämä yö minun kanssani… " Lovino oli hetken hiljaa, mutta suostui kuitenkin. Hän kävi maate Antonion viereen.
Espanjalainen halasi toista. Lovino ensin empi hieman, mutta painautui Antonion kylkeä vasten. Hän oli hetken vielä silmät auki, mutta nukahti äkkiä Antonion hiljaiseen kuorsaukseen.
————-

Jaoin tarinan kahteen osaan, ettei tää tuntuis pitkältä viestiltä…..Okkeeii…. Ensimmäinen ficcini, jonka olen sanut loppuun… x3 Saattaa sisältää kirjoitus virheitä, ja kökkö suomea, koska kaks kielisyys on vähän… Tuota… Jeps… Mutta toivottavasti nautitte! Ja olisi kivaa saada kommentteja…^^’