Greensister

Tänään onkin ihan erikoinen luukku, sillä ihana MisaAi kirjoitti tämän! Kiitos vielä kerran hänelle ja nauttikaa – itse tykkään nimittäin tästä jatkosta kauheasti (: Joku sentään osaa tuoda kirjoittaessa luonteita esille, minulta se ei onnistu.

18.12
Taas oli uusi päivä mitä kummallisemmassa talossa. Aivan normaali päivä, mitä nyt Sasuke ja Naruto olivat aamulla aikaisin aloittaneet riitelemisen ,kumpi heistä lähtisi pois. Hinata oli puolestaan punastellut heidän vieressään ja Ino piti Sasuken puoliaan. Choujinkin täytyi tulla katsomaan näitä kahta ,eihän talossa muutakaan tekemistä ollut… mitä nyt siinä sivussa pisteli sipsejä poskeen.
"Tuntekaa nuoruuden voima!" ,Gai hyppäsi jostain Naruton ja Sasuken keskelle ja teippasi näitten suut. "…. ja näin Maito Gai iskee jälleen!" , Gai sanoi väläyttäen pepsodent-hymynsä.
"Hmm," Kakashi mumisi kävellessään Gain ja kumppaneitten ohi. Hän oli uppoutunut iki-ihanaan kirjaansa.
"Hei! Hei! Eikö sinua kiinnosta tietää kuka meistä lähtee?" ,Gai parkaisi, "Oletko niin ei-nuorekas?"
Kakashi luki kirjaansa hyvin keskittyneenä, mutta totesi siinä samalla kuitenkin: "Ehkä, mutta joka tapauksessa meistä joku katoaa." Kaikki hiljenivät. "Eikä!". Ino parkaisi ja jatkoi: "Minun Sasuke ei saa kadota!" Sasuke läksi kiireen vilkkaasti pois paikalta ’pihalle’.
"M..mi…mi..min.. minä… voin mennä…" , Hinata sanoi kuiskaten hyvin hiljaa vain Naruto ja Chouji kuulivat. Naruto kiskaisi teipin suustaan ja huudahti: "Ethän sinä voi mennä!! Se on tuon typerän Sasuken vuoro! Usko pois!" Hinata punastui täysin. Naruto katsoi häntä! Chouji… Chouji käpsytteli keittiöön hakemaan toista sipsipussia. Kakashi ja Gai katsoivat Narutoa ja Hinataa. "Naruto annan sinulle tehtävän: saata Hinata luukulle asti, jos hän nyt todellakin haluaa lähteä," Kakashi sanoi. "Mut mut mut mut SEHÄN ON SASUKEN VUORO!!" ,Naruto parkasi ," Usko pois!"
"…. haluaisin mennä…." Hinata kuiskasi. "Aijaa?" Naruto katsoi kummastuneena, " No mennään sitten."

Naruto aukaisi oven ja antoi Hinatan mennä sisään lopulta hän itsekin meni.
Paikka minne he olivat joutuneet oli karmiva. Oli pimeää ja kaiken lisäksi näytti siltä kuin he olisivat olleet jossain kaupungissa pimeässä kujassa. "…. mi..mi.. minne pitäisi mennä?" ,Hinata kuiskasi. "Hoo! Mennään tänne!" ,Naruto huusi hymyssä suin ja läksi eteenpäin kohti valoa.
"IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIK!" , kuului ankaraa kiljuntaa nurkan takaa. Naruto ja Hinata pinkaisivat juoksuun. Mikä oli hätänä?
"Ran kutsu heti poliisit!" , viiksikäs mies sanoi nuorelle tyttärelleen. Pieni silmälasipäinen poika katsoskeli ruumista tarkkaan. "Hei onko täällä kaikki ok?!!" , huusi Naruto ,joka sattui ensimmäisenä nurkan takaa tulemaan Hinata perässään.
Silmälasipäinen poika katsahti ylös ja tuntui painavan tuttavamme hyvin mieleensä. "Täällä on tapahtunut murha ja te olette nytten epäiltyjä," sanoi mies. "EÄÄÄÄÄÄÄÄH!!! MITÄ MITÄ MITÄ!? Ei me olla syyllisiä. Usko pois!" , Naruto huudahti. Hän kiinnitti huomionsa silmälasipäiseen poikaan, joka hääri ruumiin lähellä. Narutoa alkoi ällöttämään. Hinata Tuijotti seinää.
"Poliisit ovat täällä muutaman minuutin päästä!" ,kaunis pitkätukkainen neiti huusi miehelle. Hän oli hengästynyt. "Poliisit?" ,Naruto ja Hinata parkaisivat kumpikin omalla tavallaan. "Mitä ihmettä? Missä olemme? Mitä poliisit ovat? Ja mitä ihmettä te teette?"
Mies katsoi Narutoa kuin järkensä menettänyttä. "Te olette Tokiossa. Ja minä olen kuuluisa Nukkuva Kogoro! Oho hohho hohohohoo ohohooho hooo!" ,Mies näytti pimeältä nauraessaan.
"… Na… Naruto.. mennään ä..äkkiä pois täältä..", Hinata kuiskasi. Naruto nyökkäsi. He molemmat lähtivät juoksemaan takaisin sinne mistä päin olivat tulleet Nukkuvan Kogoron nauraessa.
"Hei katso!" , Hinata huudahti, "luukku!" Luukku oli aivan verinen ja siinä oli mustalla luku 18 . Naruto antoi hengityksensä tasaantua. Hinata aukaisi hitaasti luukun. "……Naruto-kun…. mennään.." , Hinata kuiskasi jälleen hyvin punaisena. Yhdessä he astuivat luukun sisälle valoon.

Naruto aukaisi silmänsä. Hän oli huoneessa, mistä he olivat lähteneet. Hinataa ei näkynyt missään… "Hyvin tehty." Gai sanoi näyttäen peukkua ja otti Naruton vastaan Kakashin kanssa. Kakashin, joka luki Icha Icha Paradisea.

——————————————————————————-

Haastateltavana: Hinata

Haastattelija:Pidätkö mistelin oksista?
Hinata: ".i..ih…iha….ihan kauniita ne ovat…." *punastuu täysin* o/////////////////o

Haastattelija:Aiotko tehdä uuden vuoden lupauksen tänä vuonna?
Hinata: "……e..en..en tiedä…." *katsoo maahan*

Haastattelija:OMG NARUTO!!! NARUTO VÄHISSSÄ VAATTEISSA!!!
Hinata: *pyötyy* @_@
Haastattelija:… Mä vain vitsailin. ;;D

Luukku 15

Rakas päiväkirja. Gai tässä, terse! Tänään oli viidestoista päivä tässä paikassa. Ja tänään se sitten tapahtui; rakas, ihana oppilaani Lee lähti avaamaan luukun ;_; Tämä ei ole reilua. Minä kävin henkilökohtaisesti saattamassa hänet. Päädyimme jollekin vihreälle kummulle, missä oli neljä eriväristä avaruusolentoa. Isoin – se oli sininen – kertoi nimekseen Tiivitaavi, sitten oli vihreä, hän oli Hipsu, keltainen oli Laa Laa ja pienin punainen oli Pai. Ensiksi me katsoimme sen Laa Laan vatsasta telkkaria ja sitten lauloimme. Siellä oli muuten kummallinen aurinko, siinä taisi olla jonkin vauvan naama. Hyvin häiritsevää. Lopulta löysimme joulukalenterin syötyämme Tattivanukasta. Jokin sininen imuri oli niellyt sen. No, sitten *loppu teksti oli liian sotkuista, emme saaneet siitä selvää. Ihankuin joku olisi alkanut itkeä*

Täksi päiväksi ei tule haastattelua (: Anteeksi.

Ah, minä rakastan teitä <3 Kaikki tietää kuinka mukavia rakentavat kommentit on, mutta mitä vielä -> yleensä niistä masentuu. Muttah, paiskoin äsken tavaroita ja raivosin, muttakun istuin koneelle ja tulin katsomaan, jospa joku ihana ihminen olisi kommentoinut jotain tarinaani, niin täällähän niitä oli ja nyt voisin hyppiä ympyrää hihittäen. Hömpänpömppä, ihanaa .:japan-angel:.! Kiitos kaikille kommenteista, pelastitte loppupäiväni <3

Arvatkaa kuka nukkui koko eilisen päivän? Minä! Joten jäi kalenteri kirjoittamatta ;( Tänään sitten tälläinen tyhmä, no, nauttikaa (:

Luukku 10 ja 11

Seuraavana päivänä kaikki olivat sitten vihaisia Sasukelle. Hänen pieni kalenterinavaus luistamisensa oli tullut kaikkien tietoon ja monet olivat sitä mieltä, että pojan pitäisi sinä päivänä avata luukku. Osa – Ino ja Naruto – oli sitä mieltä, että hän kuitenkin luistaisi tehtävästään taas. Lopulta Hidan pimahti.
”AAAAAAARG!” Hän karjui ja hakkasi seinää. Kaikki katsoivat ihmeissään kuinka seinä alkoi hajota hiljakseen.
”Oho!” Gaara huudahti. Hidankin tajusi tapahtuman, otti viikatteensa ja hakkasi reikää isommaksi. Lopulta, kun hän lopetti, oli aukko ihmisen mentävä ja sieltä tuli valoa.
”Mitä ihmettä?” Itachi ihmetteli, ”Miten tuo oli mahdollista?”
”E-eikö Neji kertonut, et-että seinät ovat täynnä chakraa?” Hinata kysyi. Kaikki nyökyttelivät ja ihmettelivät asiaa.
”Mitä väliä, me päästään pois!” Hidan iloitsi ja meni pihalle, ”Kiiiitos Jashin-sama!” Kaikki ryntäsivät hänen peräänsä.

Ninjat olivat saapuneet metsään. Aurinko paistoi ja kaikki näytti ihanalta. He alkoivat juoksennella ympäriinsä veisaten iloveisuja ja pomppien innoissaan. Ilon pilasi kuitenkin Lee, joka tajusi idean ensimmäisenä.
”SEINÄ!” Hän kiljahti. Kaikki tulivat heti hänen luokseen. He olivat nyt metsän toisessa päässä ja sitten se tajusivat tuijottavansa isoa seinää, joka kaartui kohti taivaita. Nyt he olivat taas jumissa.
”Pah!” Gai karjahti, ”Mikään ei ole minulle ongelmallista!” Hän lähti juoksemaan seinää pitkin, mutta siitä ei tullut mitään ja hän mätkähti maahan selälleen.
”Se hylkii chakraa!” Kakashi tajusi.
”Jo nyt on!” Naruto parahti.
”Joku ei selvästikkään halua meidän lähtevän pois täältä.” Gaara sanoi.
”NO SHIT SHERLOCK!” Hidan parahti.
”Ei hätää, I’ll deal with it!” Naruto sanoi mahtipontisesti ja teki varjokloonin. Sitten hän teki rasenganin ja yritti murhata seinän. Mitään ei tapahtunut.
”Nakit!” Hän huudahti ja teki lisää varjoklooneja. Muut katselivat epätoivoista yritystä, kun Narutot kiipesivät toisen olkapäille ja lopulta koko monikymmenpäinen kloonikasa kaatua rymähti.
”Ei toimi.” Sasuke sanoi.
”Keksitään jotain muuta?” Chouji ehdotti.
”No keksi jotain!” Kankuro tiuskahti. Chouji ei keksinyt.
”Sitä vain jatkuu.” Ino mutisi katsellessaan ylös.
”Eli yli meneminen on turhaa?” Zabuza totesi. Ino nyökäytti päätään. Zabuza tuhahti ja lähti juoksemaan muurin vierustaa. Puolen tunnin päästä hän palasi.
”Se on täysin umpinainen.” Hän sanoi ja tajusi, ettei kukaan ollut enää paikalla. Sitten hän meni takaisin sisälle.

”Miksi Neji olisi valehdellut meille?” Lee ihmetteli huoneessa.
”Tämä on salaliitto!” Hidan tajusi, ”Te olette kaikki minua vastaan!”
”…” Sasuke totesi.
”Joopajoo…” Naruto mutisi.
”Te! Olette suunnitelleet tämän! Tämä on jokin juoni! Olette kaikki katoavinanne, mutta menettekin suojaan ja sitten jätätte minut kuolemaan!” Hidan huusi. Osa pyöritteli silmiään.
”HAH! Minäpä arvasin juonenne! Minä menen seuraavaksi!” Hidan naurahti riemuissaan. Silloin Kankuro nousi seisomaan.
”Et. Minä menen.” Hän sanoi. Hidan jäi jäätämään sormi pystyssä, voitonriemuinen katse hiljalleen sulaen pois hänen kasvoiltaan.
”Mitä?” Hidan ihmetteli.
”Minä en jaksa tätä enää. Haluan nyt heti pois!” Kankuro sanoi vakavalla äänellä. Silloin Kimimarokin nousi pystyyn.
”Minäkin haluan lähteä täältä.” Hän sanoi, ”Minä lähden huomenna.” Kankuro nyökkäsi hänelle ja kääntyi sitten Gaaran puoleen.
”Anteeksi Gaara. Ei tätä kukaan jaksa pitkään.” Hän sanoi ja lähti sitten. Ihmiset jäivät tuijottamaan hänen peräänsä, sitten Kimimaro meni käytävään.
”Varmistan, ettei kukaan mene huomenna puolestani.” Hän tuhahti ja katosi käytävään.
”AHAA! Tässä se nähtiin! Nämä kaksi kieltävät selvästi minua lähtemästä!” Hidan innostui, ”Jumalani Jashin kiroaa teidät kaikki! Kiroaaaaaaaaa!” Sitten hän alkoi järsimään sukkaansa. Muut alkoivat pelaamaan pullonpyöritystä. Ilta kului, eikä Kankuroa kuulunut takaisin, myöhemmin kohosi seuraava päivä ja Kimimaro lähti uudesta ovesta sisään, eikä hänestä kuulunut sen jälkeen.

Kaksoishaastattelu! Kimimaro ja Kankuro! Saa taputtaa <3
Hei, mitä kuuluu?
Kankuro – Minä en noin tyhmiin kysymyksiin vastaa
Kimimaro – …

Mitä tänään tuli joulukalenterista?
Kankuro – Joulukuusi
Kimimaro – Orochimaru-herra kieltää joulukalenterit… ;(

Joko ensilumi on satanut?
Kankuro – Ei. Täällä ei sada lunta. Kelpaisiko hiekka?
Kimimaro – En tiedä, en ole käynyt ulkona viimeiseen kolmeen vuoteen.

Mitäs te toivoisitte löytävänne kuusen alta?
Kankuro – Toivottavasti ihan mitä tahansa mikä liittyisi marionetteihin.
Kimimaro – Orochimaru-herra köytettynä ja kapuloituna ja… Eikun siis… Uusi leluauto! Joo!

Ketään ei varmaan kiinnosta, kenellä on ollut hiukan kiire taas tänäkin päivänä? No minulla! Siksi saatte nyt vain tällaisen säälittävän raapaleen 

Luukut 7-8

”Ei, minä en hyväksy tätä!” Ääni kuului Sasorille. Kun oli tullut aika valita seitsemännen päivän kalenterinavaaja, oli kaikkia vippaskonsteja käyttänyt nukkeilija hävinnyt Kakashille ja Gaille kivi-paperi-sakset jutussa.
”Minun mielestäni meidän pitäisi kokeilla, mitä tapahtuu jos luukku jää avaamatta!” Sasori huusi puolustuksekseen. Tämä sai ihmiset istumaan maahan, koputtelemaan päätään ja hokemaan ”mieti, mieti, mieti”
”Kannatan!” Hidan vastasi, ”Miksi turhaan kadota, jos olisi ollut mahdollisuus pelastua?”
”No, kokeillaan.” Kakashi totesi, ”Mitä pahaa siitä voisi seurata?” Sasori huokaisi helpotuksesta.

Seuraavana aamuna.
”Oookei Sasori, eiköhän mennä?” Kisame ja Hidan lähtivät raahaamaan punatukkaa käytävään. Kun ihmiset olivat aamulla heränneet, he olivat kauhukseen – ja onnekseen – saaneet huomata, että Sakura oli kadonnut ja hänen sängyn päällään oli paperipalanen, missä luki:
”:P Hyvä yritys mäntit” Tämä sai ihmiset täysin sekaisin. Myöhemmin selvisi, että lappu kuului Inolle, joka oli pelannut eilen jotain sellaista peliä, missä tarvittiin lappuja. Se selitti myös miksi Naruton selkään oli liimattu lappu ”Honey, honey tigabuu, I’m in love with you”
”Ei! Hän vain lähti, ei ole mitään todisteita, että hän olisi kadonnut tai jotaaaaaaiiiiin!” Sasori kiljui kun hänet raahattiin pihalle huoneesta. Hinata vilkutti hänelle kun ovi pamahti kiinni ja kolmikko katosi valkoiseen käytävään.

”Ette voi viedä minua sinne, olen täysissä järjissäni ja ruumiin kunnossa JA MINULLA ON PINKIT SUKAT! PINKIT SUKAT, I TELL YOU!” Sasori kiljui.
”Kuule, minulla on jotain muuta pinkkiä.” Kisame sanoi. Sasori ja Hidan järkyttyivät ja ensin mainittu rauhoittui. Kisame meni avaamaan kahdeksannen oven ja Hidan raahasi ihan velton Sasorin sisään.
”Missähän me ollaAAN?” Hidan kiljahti, kun meinasi pudota. Nopeasti hän hyppäsi sivuun.
”Mikämikäruutanaseoli?” Hän ihmetteli. He tajusivat seisovansa jollain todella oudolla kuilulla.
”Minä sanoisin, että se on silmä.” Kisame totesi.
”Idiootti, miten se voisi olla silmä kun se- voi helv!” Heidän edessään ilmassa jökötti suuri, todella suuri silmä joka näytti tuijottavan heitä.
”Juoskaa!” Hidan rääkyi ja juoksi päin ovea. Silmän eteen tuli jokin iso, iso, iso metallinen esine, joka näytti oudolta suurennuslasilta. Kisame ja Sasori menivät sekaisin ja alkoivat juosta ympyrää kiljuen. Metallijuttu tuli lähemmäs, lähemmäs ja lähemmäs!
”Joulukalenteri, missä se on!?” Hidan rääkyi ja alkoi konttaamaan ympäriinsä. Sasori löysi sen jalkansa alta, otti sen ja avasi äkkiä seitsemännen ja kahdeksannen luukun. Sitten kaikki kolme juoksivat äkkiä pois, sulkivat oven perässään ja lysähtivät käytävälle hengittämään.
”Mikä ruutana se oli!?” Hidan ihmetteli.
”En tiedä!” Kisame ihmetteli silmät pyöreinä. Sitten he tajusivat, ettei Sasori ollut heidän kanssaan.
”Oho!” He sanoivat yhteen ääneen. Sitten kumpikin meni pelaamaan läpsyä muiden kanssa.

Haastattelun teki Ni-chan ja kaveri! Palvokaa heitä <3

Haastateltava: Francis Bonnefoy (Ranska); Axis Powers Hetalia ; D

Kysymyksiä:
Miten vietät joulua?
-Sitä mitä viime vuonakin, eli… Nolaan ihmisiä….*Muahahah* Ja taidan juottaa Arthurille (Englanti) vähän viiniä… ; D

Mitä toivot joululahjaksi?
– *censored* (Haastattelija: Hei, ikäraja K-7!) No höh… Vaikka sitten ruusuja. T^T

Entäs mitä näin yleisesti odotat joululta?
-No tuota… (Haastattelija: Älä edes aloita noin!) ; D No, sanotaan sitten että rauhaa ja rakkautta!

Haluatko sanoa jotain tämän joulukalenterin lukijoille?
-No, Ranskaan voi tulla milloin vaan, etenkin jouluna on erittäin kaunista… ; D

Luukku 6.
Jälleen koitti aamu ankeaan valkoiseen huoneeseen, minkä sijaintia kukaan ei tiennyt. Eilisestä tyhmyydestä viisastuneena ninjat olivat valinneet jo valmiiksi henkilön menemään sen päivän ovesta sisään ja nyt kyseinen henkilö oli köytettynä, kahlittuna ja suu kapuloituna seinän vieressä. Ja häntä piti vartioida koko ajan, olihan kyseessä kuitenkin inisevä, nariseva Orochimaru. Yön myötä vartioina olivat olleet sekä Sasuke, että Kimimaro, muut eivät jaksaneet. Ja Kakashi oli ollut sitä mieltä, että vartijana pitäisi olla henkilö, joka tuntee Orochimarun tekniikat, mutta Sasuke kielsi tietenkin tietävänsä mitään Orochimarun tekniikoita.
Kun tuli ovesta sisäänmenemisen aika, valmistautui ryhmä rämä menemään uudesta ovesta sisään ja raahaamaan vielä viimeisenkin Sanninin mukanaan. Ryhmä rämään kuului Gaara, Neji ja Hinata. Yhdistelmä oli aika mielenkiintoinen, sillä kukaan heistä ei oikeastaan pitänyt toisistaan. Toisaalta, kukaan ei siinä talossa oikein pitänyt muista huoneessa olijoista.

Hinata veti oven auki. Kahleissa oleva Orochimaru yritti vielä inistä, mutta sai vain Gaaran kalebanssista päähänsä.
”Pää kiinni.” Hän sanoi. Orochimaru pupelsi vielä jotain, mutta oli sitten hiljaa. Sitten Neji ja Gaara raahasivat miehen ovesta sisään, ja Hinata kipitti perässä.
He seisoivat yllättäen keskellä vilkasta katua. Aluksi he eivät tajunneet mitään, ennen kuin pieni punainen auto kiisi heitä kohti. Sen tajusi Gaara, joka oli jäämässä sen alle, ellei hiekka olisi estänyt tapahtumaa. Auton etuosa litistyi kasaan.
”III!” Hinata kiljaisi.
”Mmmmm!” Orochimaru huudahti. Rämästä autosta nousi jokin koiraolento.
”Hei, varoisit vähän, friikki!” Hän karjui Gaaralle. Poika katseli olentoa kulmakarvattomien kulmiensa alta.
”Mikä ihme on ongelmasi!?” Koiratyyppi karjui. Neji sattui huomaamaan kuinka Gaaran kalebanssista alkoi tulla hiekkaa.
”Gaara, ei!” Hän huudahti ja otti tätä kädestä, ”Älä rupea tappamaan ketään!” Koiraolento säikähti ja lähti kiljuen karkuun. Gaarakin rauhoittui.
”Mennään…” Hän mutisi ja lähti pois kadulta. Neji hiippaili perässä ja Orochimaru jäi Hinatan hoidettavaksi.
Pitkään kummallinen joukko kävelikin outoja katuja ja törmäsivät kaikkeen outoon. Kuin yhteen kaupunkiin olisi tungettu kaikenmaailman eläimiä, jotka olivat kuitenkin ihmisten asemassa. Oli karhuja, koiria, ankkoja, pari hanhea ja joitain luokittelemattomia hahmoja. Kaikki olivat kuitenkin kuin ihmiset, elivät omaa elämäänsä ja pitivät vaatteita. Sitten Hinata näki sen! Suuren betonimöhkäleen päällä parin korttelin päässä oli punainen joulukalenteri. Sillä hetkellä Orochimaru yritti livistää paikalta, mutta Neji pysäytti hänet. Loppumatkan suurelle betonimöhkäleelle he joutuivat leijuttamaan Orochimarua Gaaran hiekalla, ettei tämä vain yrittäisi pilata kaikkea.
”Siellä on miinoja.” Hinata kertoi, kun he olivat päässeet betonimöhkälettä ympäröivälle kummullle.
”Ei ole ongelma.” Neji tuhahti, ”Gaara voi vaikka leijua hakemaan sen katolta.” Gaara huokaisi syvään, hyppäsi ilmaan ja loi itselleen samalla hiekasta tien betonimöhkäleen katolle.

”Hälytys! Hälytys!” Alkoi soida betonimöhkäleen sisällä. Siellä vanha ankka otti vauhdissa tussarinsa esille ja juoksi katolle.
”MILLA!” Hän karjui niin, että koko säiliö kaikui.

Gaara oli puolivälissä matkaa kun katolle putkahti punanuttuinen, kärttyisän näköinen vanha kääkkä ankka. Gaara säikähti hieman kun tämä ampui jotain häntä päin.
”HOO!” Hinata kiljahti alhaalta. Gaara loi itselleen hiekkatien sijaan alustan ja leijui sillä parinkymmenen metrin korkeudessa.
”Kuole noita, kuole!” Vanha ankka huusi ja ampui lisää. Gaara väisti tietenkin ja katsoi avuttomasti alhaalla olevia immeisiä. Samalla vanhan ankan avuksi tuli kolme pientä ankanpoikaa ja yksi hölmönnäköinen merimiespukuinen ankka.
”Onko se Milla?” Yksi ankanpoika kysyi.
”Tietenkin, kuka muukaan lentäisi hiekkalinnalla?” Merimiespukuinen ankka kysyi.
”MILLÄ!?” Gaara karjaisi. Kaikki ankat hyppäsivät metrin taaemmas.
”Gaara, älä!” Neji yritti rauhoitella poikaa, mutta hänen huutonsa meni kuuroille korville. Alkoi niin järkyttävä hiekkasota, että joudumme sensuroimaan sen, että tämä olisi vielä sallittu kaiken ikäisille. No, sehän päättyi siihen, että Neji kipitti betonimöhkäleen seinää ylös ja asettui tappelijoiden väliin. Saatuaan yhdestä valkosipulista takaraivoon ja hiekkakökkäreestä otsaan Neji sai tappelijat rauhoitettua.
”Anteeksi häiriö.” Hän selitti tilannetta vanhalle ankalle, ”Mutta tulimme vain hakemaan tuota joulukalenteria, tarkoitus ei ollut aiheuttaa ongelmia.” Vanha ankka huomasi silloin joulukalenterin.
”Ahaa! Mutta, se on minun tontillani! Se maksaa! Ja kuka korvaa suolapanokseni, jotka menivät hukkaan?” Ankka kysyi.
”Ööö…” Neji tunnusteli taskujaan. Ei hänellä ollut rahaa mukana ;_; Hämillään hän katsahti Gaaraa joka oli leijunut heidän luokseen. Kun poikien katseet kohtasivat he tiesivät heti mitä tehdä. Ällistyttävän nopeasti Neji lähti juoksuun kohti kalenteria Gaaran hämätessä ankkoja. Sitten he suuntasivat alas, missä Hinata ja Orochimaru olivat jo järkevästi lähteneet karkuun.
”KUKAAN EI KARKAA ROOPE ANKALTA! EI KUKAAN!” Vanha ankka karjui vielä betonimöhkäleensä katolta kun nelikkö juoksi poispoispois, piiloon, missä he sitten rauhoittuivat.
”Noniin, Orochimaru.” Gaara avasi vihdoin miehen kahleet, ”Avaa luukku.”
”Eieieiei!” Orochimaru valitti.
”Avaa se!” Gaara ärjähti.
”Eieieiei!”
”NYT!” Hinata suuttui. Neji säikähti. Orochimaru säikähti. Gaara ei tajunnut tapahtumaa.
”Hyvä on, älä syö minua!” Orochimaru repäisi äkkiä auki kuudennen luukun. Tuli hetken odottava hiljaisuus. Mitään ei tapahtunut.
”Noni!” Orochimaru sanoi, ”Ei mitään!”
”Ei näköjään…” Neji mutisi.
”Vo-voidaanko me sitten lähteä?” Hinata kysyi nyt taas normaalina itsenään.
”Joo, mennään pois!” Orochimaru huudahti ja lähti heti kipittämään kohti paikkaa johon se ensimmäiseksi saapuivat. Loput kävelivät rauhallisesti perässä.

”No?” Sasuke kysyi heti kun he pääsivät takaisin.
”Ei mitään.” Neji vastasi, ”Ei tapahtunut mitään.”
”No, mutta missä Orochimaru-herra sitten on?” Kimimaro kysyi. Kolmikko katseli ympärilleen.
”Oho!” Hinata ihmetteli.
”Eikö hän saapunutkaan?” Neji ihmetteli. Ihmiset pudistivat päätään.
”Mutta… Hänhän lähti ennen meitä O_O” Gaara ihmetteli.
”Ehkä se eksyi.” Naruto ajatteli ääneen. Toivoen sitä ninjat jatkoivat elämää jälleen yhden päivän lisää isossa, pelottavassa huoneessa pitkine vessajonoine.

6. päivä, haastattelu Dents!

Lempijoululaulusi?
Petteri Punakuono tai Lumiukko-leffan tunnussävel, Walking in the air. Jos se lasketaan.

Lanttu- vai porkkanalaatikko? Miksi?
Porkkana, vihaan lanttua. Maistuu pahalta.

Mikä mahtaisi olla paras joululahja minkä voisit saada?
Maailmanrauhaa XD

Jouluna tulee taas Joulupukin kuumalinja! Aijotko katsoa, katsoitko pienenä ja laitoitko sinne ikinä mitään?
Aion kattoa, olen katsonut aina ja en ole koskaan lähettänyt sinne mitään.

Lempihahmosi kävelee jouluaamuna vastaan. Mitä teet?
"Voi perhana, joinkohan mä liikaa glögiä….."

Huhhuh, anteeksi että minulla kestää, olen katsokaas niin tyhmä, että kirjoitan nämä vasta niinä tiettyinä päivinä (paitsi kakkonen oli kyllä aikaisemmin tehty) Mutta sainpas vihdoin tehtyä. Taisi tulla lyhyin ja ehkä oudoin myös, mutta sainpahan ainakin kolme tuntia kulumaan. No, nauttikaa, älkää nauttiko, kommentoida pitää <3

Luukku 4!

Aamu sarasti ikkunattomaan, mutta suureen huoneeseen, joka oli täynnä mitä eriskummallisimpia sohvia, sänkyjä, patjoja, oli siellä ihan pienenpieni keittiökin ja kauheita, kuorsaavia ninjoja. Poispääsystä ei ollut tietoakaan, eikä kaksikymmentäyksi päistä ihmisporukkaa lohduttanut suuri valkoinen käytäväkään täynnä ovia, jotka olivat jatkuvasti lukossa. Viisaimmat olivat kuitenkin tajunneet yhden oven aukenevan päivittäin, mutta sieltä oli tähän mennessä löytynyt vain uusi, pelottava maailma. Nyt kuitenkin innokkaana aamua odotti Konohan viides Hokage, Tsunade, joka halusi jo tutkimaan neljännen oven maailmaa. Eilinen seikkailukaveri, Sai, oli kuitekin kadoksissa, mikä olikin syynä odotteluun. Hän oli nakittanut mukaansa Sakuran, Kankuron ja Naruton… Joka nukkui vielä. Jostain kummallisesta syystä Sasukekin oli tulossa, mikä sai Sakuran iloiseksi ja sitten tuli tietenkin myös Orochimaru. Siis Sasuken takia. Tästä Tsunade ei oikein ollut onnellinen. Orochimarun mukana tuli vielä Kimimaro ja niin koko kuusipäinen porukka odotteli kiltisti Naruton heräämistä. Se alkoi käydä jo kaikkien hermoille, sillä harvat olivat nukkuneet yöllä, johtuen jatkuvasta kuorsaamisesta joka velloi koko yön huoneessa. Lopulta lyhythermoisin, eli Sakura otti Sasorin käden ja alkoi hakata Narutoa. Sasori loi tyttöön hyvin murhaavia katseita ja jatkoi sitten sitä mitä oli tekemässäkään. Eli muiden Akatsukien kanssa pasianssin pelaamista. No, pääasiahan oli, että Naruto saatiin hereille ja seitsemän ihmistä lähti äkkiä valkoiseen käytävään. Neljäs ovi oli todellakin auki. Kaikki seitsemän tunkivat yhtä aikaa ovelle, ennekuin Kankuro edes ehti avata sitä.
”Odottakaa nyt hetkinen!” Kankuro karjaisi. Muut antoivat tilaa ja poika pääsi avaamaan oven.
”Mitä hem…?”

Samalla Akatsukien pasianssi oli päättynyt. Hidan katseli pahiskavereitaan.
”Eikö Deidara ollutkaan joukossamme?” Hän kysyi. Kisamen katse kiersi joukossa nopeasti ja Sasori katseli ympärilleen.
”Ky-yllä hän oli ensimmäisenä päivänä…” Kisame totesi.
”Minä en ole nähnyt sitä pentua sitten sen jälkeen kun tulimme pois ensimmäisestä huoneesta.” Sasori totesi. Itachi oli kuulevinaan hänen äänessään pientä iloakin.
”Jo on kumma…” Ääni kuului heidän takaansa. Kaikki kääntyivät katsomaan äänen aiheuttajaa.
”Minun oikea isovarpaani on isompi kuin vasen!” Lee sanoi. Kuului kova Tumps, kun Neji kolautti päänsä pöytään. Kisame ravisteli päätään ja käätyi kollegoidensa puoleen.
”Mihin hän olisi muka voinut joutua?” Hän kysyi.
”Toivottavasti kuoli!” Sasori puuskahti. Hidan näytti mietteliäältä.
”Eikös joku puhunut illalla, että jotkut muutkin olisivat kadonneet?” Hän sanoi. Tuli hetken hiljaisuus, jonka aikana Lee kutsui Gain tutkimaan hänen varpaitaan.
”Ketkä?” Itachi kysyi hiljaisuuden päättyessä. Hidan sulki silmänsä ja mietti.
”Ööö…”
”Sai ja Shikamaru Nara!” Kakashi sanoi yllättäen. Kaikki Akatsukin menivät hetkeksi hämilleen, varsinkin Sasori jonka syliin Kakashi oli istahtanut.
”Ai, ne rasittavat pennut?” Kisame kysyi. Kakashi nyökytti.
”Miksi?” Hidan kysyi.
”Miten?” Itachi kysyi.
”Voisitko siirtää ahterisi!” Sasori tiuskaisi.

”Mitä, mitä hem?” Naruto kysyi Kankurolta. Vanhempi poika avasi oven kunnolla, että kaikki näkivät sisään.
”Sehän…” Sasuke ihmetteli.
”Konoha!” Sakura riemuitsi, ”Koti!” Orochimaru ja Kimimaro tuijottivat ovesta sisään reikäpäisinä. Näky oli todellakin Konohan metsästä. Mikä miehiä hämäsi, olivat lehdet puussa ja vihreä ruohomatto. Eikö ollutkaan talvi? No, Narutopa ei siitä välittänyt vaan ryntäsi sisään iloisesti.
”Me selvittiin, me selvittiin!” Hän kiljui.
”Jokin on vinossa…” Sasuke mutisi.
”Mistäs sinä tiedät kun et ole ollut kylässä moneen vuoteen.” Orochimaru sanoi Orochimarumaisella äänellä. Sasuke liikahti vaivautuneesti kauemmas hänestä.
”Mutta jos Sasuke ei ole ollut kylässä…” Kimimaro alkoi miettimään, ”Niin enkös minä sitten ole kuollut?”
”O_O” Kankuro totesi.
”Enkö ole ollut kylässä?” Sasuke kysyi.
”Joku tulee!” Tsunade huudahti. Todellakin, oikealta kuului ääniä. Naruto ei tätä tietenkään tajunnut ja jatkoi hyppelyä eteenpäin. Ja sitten joku törmäsi häneen. Sakura löi kädellä otsaansa.
”Auauauau!” Naruto valitti.
”Auauauau!” Naruto valitti. Kaikilta muilta paitsi Narutolta itseltään loksahti alaleuka maahan. Maassa jökötti kaksi Narutoa. Toinen oli selvästi vanhempi, toinen taas nuorempi. Sitten metsän siimeksestä tuli toinenkin henkilö.
”Mizuki?” Sakura kysyi ihmeissään. Ja sitten tuli vielä kolmas henkilö joka hyökkäsi Mizukin kimppuun.
”Iruka-sensei?” Sasuke ihmetteli.
”Hoo?” Naruto tajusi toisen itsensä.
”Emme me ole kotona!” Tsunade masentui, ”Me palasimme ajassa.”
”Hoo?” Sasuke kysyi.
”Hoo?” Sakura kysyi.
”Haa!” Kankuro tajusi.
”Hoo?” Orochimaru kysyi.
”Hoo?” Kimimaro kysyi.
”Hoo?” Maahinen kysyi. Iruka, Mizuki ja pikku-Naruto tajusivat mitä heidän ympärillään tapahtui.
”Häh? Naruto?” Iruka ihmetteli uutta, vanhempaa Narutoa. Mizuki meni täysin hämilleen ja unohti kokonaan tapahtumat. Kyynelet putkahtivat ison Naruton silmiin kun hän muisteli tätä tapahtumaa. Sinä päivänä hänestä oli vihdoin tullut ninja <3
”Voisiko joku hemmetti selittää mitä täällä tapahtuu?” Pikku-Naruto tiukkasi.

Nyt oli koko huoneeseen jäänyt porukka kasassa ja Sasorista oli tehty virallinen penkki. Akatsukit olivat kertoneet epäilynsä katoamistapauksista, kun saatiin ihan uusi näkökulma pulmaan. Se tuli viralliselta penkiltä.
”Se Naran poika!” Hän karjui ihmismassan alta, ”Siellä lumen keskellä se avasi toisen luukun joulukalenterista, niin kuin Deidara edellisenä päivänä ensimmäisen! Ja kun palasin käytävään, luulin hänen tulevan perässä, mutta häntä ei kuulunutkaan!”
”Oooo!” Gaara totesi.
”Eli katoammeko me jos avaamme joulukalenterin luukun?” Itachi kysyi.
”Näemmä.” Neji totesi ykskantaan.
”Onkohan se hyvä vai huono asia?” Lee kysyi.
”Se mikä ei tapa, on hyväksi!” Gai karjaisi.
”Mutta me emme tiedä tappaako se!” Kakashi totesi.
”No… Eihän meidän tarvitse avata luukkua.” Ino vastasi. Jotkut nyökyttelivät, totta.
”Eikö?” Chouji kysyi, ”Miten voit olla varma? Mistä tiedämme mitä tapahtuu jos emme avaa luukkua?”

Kukaan ei kuitenkaan ehtinyt selittää pikku-Narutolle mitään.
”MINÄ!” Iso-Naruto kiljahti ja veti pienen itsensä haliin. Kohtaus oli niin ihana, että Orochimaru vuodatti pienen kyynelen sen ansiosta.
”Öh, anteeksi, minulla olisi maailmanvalloitus kesken.” Mizuki sanoi siihen väliin.
”Niin!” Iruka jatkoi.
”Joo, olkaa hyvä jatkakaa vain.” Kimimaro sanoi ja meni repimään Narutot irti toisistaan.
”Okei Naruto, juokse!” Mizuki sanoi. Pieni Naruto lähti heti karkuun, sitten lähti Mizuki, sitten Iruka sanottuaan heipat isolle Narutolle.
”KICK HIS ASS NARUTO!” Iso-Naruto huusi perään.
”Minusta meidän pitäisi lähteä.” Sakura totesi. Sasuke näytti masentuneelta.
”Onko pakko ;_;?” Hän kysyi.
”ON!” Sakura innostui ja veti pojan mukanaan pois. Kankuro huokaisi masentuneesti.
”No, ehkä ensi kerralla…” Hän mutisi ja meni perään.
”Saskeee, odotaa!” Orochimaru hyppeli muiden perään ja Kimimaro tuli mukana raahaten vilkuttavaa Narutoa mukanaan. Tsunade lähti myös, mutta sattui lyömää jalkansa johonkin. Se oli pieni punainen joulukalenteri.
”Taas.” Hän mutisi, otti kalenterin käteensä, repi neljännen luukun auki ja lähti sitten pois, jättäen kalenterin lojumaan sinne mistä löytyikin.

”HEI!” Naruto intoili heidän päästyään takaisin huoneeseen. Ihmiset katsoivat heitä oudosti.
”Mitä?” Kankuro kysyi.
”Missä Tsunade on?” Jiraya kysyi. Kaikki huoneeseen tulleet katsoivat taakseen.
”Jaa’a.” Kankuro vastasi, ”Enpä tiedä.”
”Näittekö te joulukalenteria?” Hidan kysyi. Muut miettivät.
”Ei?” Sasuke vastasi.
”*kiroilua*” Hidan vastasi. Sitten kuva pysähtyi, muuttui siniseksi ja ruudulle ilmesty teksti: jatkuu huomenna.

Haastattelu 4: Nipsu O_O Kysymykset jälleen Shiori-chanin
– Aiotko pukeutua jouluisesti?? Miten??
En minä pukeudu ;_; Tonttulakin voisin etsiä!

– Miten koristelisit joulukuusen??
Ruusu tähdeksi, sukkia kuuseen ja kaikkea muuta mitä talosta löytyy <3

– Aiotko tehdä monta lumiukkoa?? Kenen kanssa??
Aina kun herään! <3 No, ainakin Muumipeikot, Niiskuneidin, Myyn – paitsi se tuhoaa aina minun lumiukkoni – ehkä Pappa ja Mammakin tulevat mukaan <3

– Kummista pidät enemmän: joulutortuista joissa on luumuhilloa vai joulutortuista joissa on omenahilloa?
Kaikki ruoka kelpaa, varsinkin Muumimamman, mutta luumuhillo on parasta <3