Forum Replies Created
-
Posts
-
Kahvi maistuu pahalta, viimeksi kun join, sain mahani kipeäksi… Earl grey-tee on enemmän minun makuuni 🙂
Spingu wrote:
Olen hyvin yksinkertainen immeinen: en tarvitse viihtymiseeni mitään muuta, kuin lämpimät vaatteet, katon päänpäälle, mangaa, tietokoneen, television, ruokaa ja pari hyvää ystävää.
Mitä sitä muuta tarvitseekaan? 😉
Eikös Sonykin ole japanilainen firma?
Ensikosketuksen videopeleihin taisin saada varmaan Sega Megadrivelta, mutta sen jälkeen tulikin sitte Nintendo.
Enemmän sitä on tullu pelattua Nintendolla, ku Segalla, mutta sitäkin enemmän Pleikkareilla. PS:n heikkous on se, ettei sille oikeen ole party pelejä ja jos on, niin niille tarvii oman multitapin, että 2-4 voi pelata yhtäaikaa, Nintendolla taas on Wario waret, Mario Partyt ja Super Smash Brothersit, eikä erillisiä multitappeja tarvi ostaa, mikä on ISO plus 😀It’s a Wii, Wario!
Hieno ja kiva peli piristämään päivää kaveriporukalla. Tämä peli ei tee mutrusuita, vaan jokaiselle micropelille hymyilee oikeen leviästi 😆Vai Oblivion? Onhan se meidän koneella ollu jonki aikaa ja pelasin varmaan soturilla. Se on poistettu aikaa sitte koneelta, ku kukaan meillä ei enää jaksanu pelata, mäkin pelasin sitä reilut 120 h.
Elder Scrollsit on sellasia, että yli 100 h vietetään sivutehtävien parissa ja 5 h pääjuonen parissa (noin suurinpiirtein) 😆
Ihan hyvähän se oli, mutta pääjuonikin oli mitä oli (samaa pullaa daedrojen maailmassa 12:n kerran), eikä sitä sitte jaksanu pelata.
Hahmoni tasoa en muista, mutten ala pelaamaan sitä uudestaan.MANGAREADER wrote:
Moi
Olen pelaillut sitä sun tätä.En edes jaksa muistaa mitä kaikkia lautapelejä olen pelannut.Minusta on kivaa kun asun omakotialueella jossa on paljon kavereita lähellä ja olemme ottaneet käyttöön sellaisen jutun että 3 viikon välein joku kutsuu porukkaa kotiinsa ja ostaa kaikkea pientä(sipsiä,karkkia,pitsaa,limua).Jokainen yleensä tuo jonkin lautapelin ja sitä sitten pelaillaan ja jutellaan. Se on minusta hyvä tapa ja näkee kavereita. 😀
Meinaako Sangatsu ottaa leipiinsä muitakin suomalaisia sarjakuvapiirtäjiä Elli Puukangaksen rinnalle? 😐
Onhan meikälläkin pakka ja olen valmis ottelemaan MSN:n välityksellä!!
VARAUTUKAA RÖKÄLETAPPIOON!!! 😈Laittakaa vaan yksityisviestiä, niin eiköhän otella!
parhaan hirviön voimakkuus voi ylittää jopa 6000:n, joten pitäkää varanne…
Mangan viehätys perustunee kaiketi siihen, että hahmot ovat samaistuttavissa ja omaperäisiä olivat ne kuinka lihasmöykkyjä tahansa tai olivat ne sitten lapsia tai aikuisia (Goku). Tarinoita on myös hiottu, mikä saa lukijan lukemaan sarjaa, vaikkei tämä olisikaan supersankarisarjakuvaa, vaan hieman arkisempaa (Oh! My Goddess, no, minulle se on mukavana tasapainona kaikille supersankareille…)
Tämän taikia en enää lue amerikkalaisia supersankarisarjakuvia.
pikku-oRkki wrote:Mangalla on tässä etulyöntiasema ainakin siinä, että se ei ole jämähtänyt yhteen tiettyyn tyyliin (vaikka toisaalta tuntuu, että ihmisillä jotka eivät mangaan ole tutustuneet, on aina tietynlaiset stereotypiat ja he luulevat kaiken mangan olevan samanlaista). Marvelin sarjakuvissa taas on ongelmana mun mielestä se, että piirrokset ovat usein hieman persoonattomia ja hirmu raskaita lukea yltiörealistisuuden takia. Tai no okei, ei niiden supersankareiden muskelit ehkä ole maailman realistisimpia, mutta ehkä ymmärsitte pointin 🙄 Ja toisaalta, uusimmat Spiderman-lehdet tuntuvat ainakin joidenkin piirtäjien osalta vivahtavan jo erilaisempaan tyyliin, mutta muutos on hidasta ja jotenkin kuvittelin että tässä nyt lähinnä puhutaan klassikoista.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
