Forum Replies Created
-
Posts
-
No huh, hävisiväthän ne hävyttömyydet (viitaten niihin botteihin jotka spämmivät tässä ja muualla). Lupailin tätä osaa jo eiliseksi sivuillani mutta piti ensin kirjoittaa 7 osa loppuun. Nyt se on valmis ja odottaa hiomista. Tämä on toistaiseksi pisin osa joten älkää hämmästelkö pituutta.
———————————————
5. KOHTALOKAS VIRHE
Kello oli yksi yöllä, mutta Emmyn, Vivienin, Julion ja Anyan onneksi he löysivät vielä aukinaisen nuudeliravintolan. He astelivat ravintolaan, ja istuutuivat tiskin ääreen, tilaten kukin annoksen. Emmy tilasi ravintolan isoimman annoksen, tehden valmistumisesta tosin pidempää. Vivien ja Anya sen sijaan ottivat nuudeleita kanalla, kun taas Julio otti tavallisen ramenin. Vivien ja Anya saivat annoksensa nopeasti, kun Emmy taas makasi vasten ravintolan tiskiä nälissään.
"Joten…", aloitti Julio katsoen Anyaa. "Miten sä jouduit velkoihin noiden kanssa?"
Anya keskeytti syömisen ja vaikutti apealta. Vivien potkaisi Juliota jalkaan, sillä tämän selvästi ei kuulunut sanoa mitään asiasta. "Sori…", sanoi Julio häveten. "Ei se mitään. Voin kertoa.", vastasi Anya hymyillen.
"Kuusi vuotta sitten olin eräällä yökerholla…", aloitti Anya, kunnes Vivien jo keskeytti: "Etkö sinä ollut silloin 12-vuotias?"
"Niin. Mutta isäni omisti tuon yökerhon ja välillä menin sinne katselemaan ihmisiä.", Anya vastasi, ja alkoi taas syömään annostaan. "Se oli virhe. Niiltä ihmisiltä opin pahimman tapani, joka tuhosi tuon yökerhon."
Anya katsoi Vivienin annosta. "Mistä vetoa että syön oman annokseni nopeammin kuin sinä?", tämä sanoi. Vivien katsoi Anyaa hämillään. "Vastaa nyt vain.", Anya kehotti. Vivien mietti hetken. Anya oli hädintuskin koskenut annokseensa, kun hän olisi jo puolessa välissä. Voitto oli siis varma! "Ööö… paljosta?", Vivien kysyi hieman epäröiden."Vaikka… viidestä miljoonasta.", Anya sanoi hymyillen. Julio ja Vivien havahtuivat. "E-Eihän sinulla ole sellaisia rahoja!!", huudahti Vivien. "Ei niin. Mutta jos voitan vedon, sitten on.", sanoi Anya, syöden taas annostaan. Julio ja Vivien katsoivat Anyaa hetken hiljaa. "Eli tuolla tavalla sä olet joutunut velkoihin?", kysyi Julio. "Ei aivan.", vastasi Anya. "Ne pukumiehet jotka kohtasitte ensin lainasivat minulle rahaa, jotta voisin maksaa Burkel Eyelle. Mutta Burkel Eyen tapauksessa… kyllä."
Julio ja Vivien katsoivat taas Anyaa hiljaa. "Mutta jos sä vaan hävisit vedon… mikä velvottaa sut pitämään sanas?", kysyi Julio. Anya taas keskeytti syömisen. "Kuten sanoin aiemmin… jos heitä käy vastaan, kuolee. Veto oli veto, ja minä hävisin, joten minä myös maksan."Anya muisti kaiken kuin eilisen. Kuusi vuotta sitten, hän katseli taas ihmisiä isänsä yökerhossa. He asuivat yökerhon yläkerrassa, ja yhdet portaat menivät suoraan yökerhon tiloihin. Anya istuskeli tässä portaikossa, josta hän näki yökerhon tilat täydellisessä kokonaisuudessaan. Yritysjohtajia, väsyneitä kotiäitejä, älyvapaita varhaisaikuisia, ilotyttöjä… ihmisiä oli moneksi. Hänen isänsä toimi tänäänkin baarimikkona. Yökerhossa oli töissä hänen lisäksi kaksi muuta. Anyan äiti taas oli töissä paikallislehdessä, ja oli tälläkin hetkellä nukkumassa yläkerrassa.
Pian sisään asteli joukko pukumiehiä, jotka kävelivät baaritiskille, ja tilasivat kukin oluet. Anya ei osannut sanoa keitä nämä ihmiset olivat, ja yritti kurkotella nähdäkseen heidän kasvonsa. Ehkä jos hän menisi oikein hiljaa, hän pääsisi edes kuuloetäisyydelle? Hänen isänsä ei ollut kieltänyt Anyaa menemästä yökerhon tiloihin, mutta hänen kuuluisi välttää sinne menemistä tähän aikaan päivästä.
Anya onnistui hiipimään baaritiskin lähistölle, ja kuuli miesten keskustelun. Keskustelu kuulosti vakavalta. Anya säikähti kuullessaan isänsä huolestuneen äänen. "Kaksi päivää, sitten voin maksaa!", tämä kuiskasi. Hänellä oli siniset farkut, ja vihreä kauluspaita. Hänen ruskea tukkansa peitti melkein hänen silmänsä. "Alkaa ottaa jo päähän tämä viivästely.", mutisi yksi pukumiehistä. "Tiedätkö kuinka moni sanoo samaa?"
Anyan isä vaikutti hätääntyneeltä. "Antakaa nyt armoa, minulla on tytär ja vaimo!", tämä kuiskutti kiihtyneesti pukumiestä kohti. "Hei, vanhojen päivien muistoksi!"
Pukumies tuhahti, ja oli hetken hiljaa. "Olisit sitten vain jättänyt nämä hommat sikseen."
Pukumiehet nousivat ylös, aikoen nyt selvästi tehdä jotain. Anya pomppasi pystyyn. "Odottakaa!", hän huusi. Pukumiehet seisahtuivat ja katsoivat Anyaa. Anya näki nyt heidän kasvonsa, ja yllättyikin nähdessään tuttuja. Keskimmäisellä miehellä oli keltainen tukka, ja häijy ilme. Kahdella muulla taas oli aurinkolasit, toisella vain blondi poninhäntä ja toisella punainen piikkitukka. Kaikilla kolmella oli kuitenkin mustat puvut yllä. "Anya!", huudahti tämän isä, ja otti Anyaa olkapäästä kiinni. "Ai niin… hän oli tyttäresi.", keskimmäinen mies kysyi, silmäillen Anyaa. "Yhtä söpö kuin ennenkin."
"Pyydän, hänen vuokseen, antakaa edes hieman lisäaikaa!", Anyan isä sanoi pelokkaasti. Anyan olkapäätä alkoi jo sattua, sillä tämän isä puristi siitä niin kovaa. "Kuten sanoin… tiedätkö kuinka moni on sanonut samaa? Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää.", keskimmäinen mies sanoi, ja tämän katse synkkeni. Anya tiesi että nyt tapahtuisi jotain pahaa. Hän tiesi mihin kauheuksiin nämä miehet pystyvät. Mutta ne ajat ovat ohi ja he ovat viimeinkin päässeet normaalin elämän makuun! Pystyisikö hän tekemään mitään? Sitten hän muisti erään asiakkaan.
"L-Lyötäisiinkö vetoa?", Anya kysyi keskimmäiseltä mieheltä pelokkaasti. Mies tuijotti Anyan isää hetken, ja käänsi synkän katseensa Anyaa kohti. Anyaa alkoi pelottaa, miehen synkkä katse oli niin uhkaava näky. "Mistä, pikkuinen?", mies kysyi tältä. "E-Ei mistään! Unohtakaa hänet!", sanoi Anyan isä ja alkoi työntää Anyaa syrjempään."Jos juot 30 tequila-shottia, jäädään velkaa 30 miljoonaa dollaria!", huudahti Anya. "Jos taas häviät, olet isälle velkaa saman summan!"
Koko yökerho hiljentyi Anyan sanoista. Tämän isä katsoi Anyaa järkyttyneenä, mutta toivoi samalla miehen suostuvan vetoon. Naurettavaahan se oli, mutta jos tämä onnistuisi, yökerho ehkä pelastuisi! Niin usean shotin vetäminen ei ole mahdollista! "Kiinni veti.", sanoikin keskimmäinen pukumiehistä. Tämän vieressä olevat pukumiehet havahtuivat: "Mutta pomo, et sinä mitenkään…!"
"Turvat umpeen.", mies ärjäisi. "Minulla ei ole mitään ilmaista viinaa vastaan.", tämä jatkoi itsevarmasti, ja istuutui taas baaritiskin ääreen.Anya tiesi 30 tequila-shotin juomisen olevan mahdottomuus. Hänen näkemänsä asiakas ei pystynyt kuin 10:een. Tämä mies ei mitenkään voisi onnistua 30:n juonnissa! Ihmiset kerääntyivät ympärille, ja Anyan isä otti kaksi pulloa tequilaa baaritiskille, sekä pieniä shottilaseja. Hän alkoi täyttää laseja, ja mies kulautti jo ensimmäisen kurkustaan alas. Kahdeksan lasin jälkeen miehellä alkoi jo olla vaikeuksia. Hän kuitenkin veti shotteja alas vaikka väkisin. Hän oli umpihumalassa, mutta ihme kyllä, hän pysyi tajuissaan, ja osasi vielä keskittyä juomiseen. Anyan isää alkoi jo kalvaa epäilys: mitä jos hän onnistuu? Mies oli nyt puolessa välissä.
"Kohta se luovuttaa.", ajatteli Anya rauhallisesti, kuitenkin hieman jännittäen. Tequilan juominen alkoi ottaa jo koville, sillä mies alkoi äristä pelottavasti. Tämä yhtäkkiä heilautti kättään, kaataen täyden tequila-pullon lattialle. Samaan aikaan, Anyan isä kaatoi juuri viimeiset pisarat ensimmäisestä pullosta shottilasiin. Tämä olisi vasta 20. lasi, jonka mies veti samantien kurkustaan alas. "NOH!?", mies alkoi huutaa. "Mikset oo täyttäny lasheja!?"
Anyan isä katsoi Anyaa päin. "Varastossa on vielä yksi pullo, siellä aivan perällä."
Anya juoksi heti varastoon, ja astuikin tänne ensimmäistä kertaa. Se oli täynnä pulloja, pahvilaatikoita ja muita tarvikkeita. Olisi ollut hauska tutkia paikkoja, mutta Anya meni välittömästi varaston perälle, ja alkoi etsiä hyllyistä samanlaista pulloa kuin ne edelliset tequila-pullot. Hän äkkäsikin yhden pullon, mutta se oli liian korkealla. Hänen olisi jollain tapaa kavuttava ylös. Koska tikkaita ei ollut lähistöllä, Anya tarttui hyllystä kiinni, ja yritti kiivetä. Tämä oli kuitenkin virhe. Hylly johon hän tarttui petti, ja pullot tulivat rymisten alas hänen päälleen. Niistä jokainen hajosi, ja Anya oli yltä päältä lasinsiruissa, viinassa ja mustelmissa. Hän juuri ja juuri oli tajuissaan, yhden pullon kuitenkin tehneen hänen otsaansa haavan tämän iskeytyessä hänen päähänsä. Silmiin mennyt alkoholi alkoi kirvelemään, ja hän huusi kivusta.Anyan isä juoksi paikalle, ja alkoi heti siivota jälkiä tämän ympäriltä. Ilmeisesti viimeinen tequila-pullokin oli hajonnut rytäkässä. Saadessaan Anyan vapaaksi lasinsiruista, Anyan isä vei Anyan heti yläkertaan peseytymään ja hoidettavaksi. Vetoa lyönyt mies kuitenkin raivostui. "Luovutatteks the, HÄH!?", tämä karjui, ja pyyhkäisi tyhjät shottilasit lattialle. Hän nousi tuolilta, ja alkoi hoiperrella, tönien ihmisiä ja pöytiä tieltään. "Ihhan kiva… ihan khiva… te ootte shit velkaa 30 milliä!!", tämä karjui Anyan isän perään. Anyan silmiä kirveli, hänen haavojaan sattui… hän halusi huuta kivusta, mutta sanoi vain hammasta purren: "Anteeksi… isi…"
Tämän isä hymyili, ja sanoi: "Minulle on tärkeintä että sinä olet kunnossa."Kaksi muuta pukumiestä käveli varastoon. "Sääli.", huokaisi poninhäntäinen pukumies. "Niin paljon hyvää viinaa ihan hukkaan."
"Ja sekin mitä on jäljellä pitää vielä hävittää.", sanoi punatukkainen pukumies, ja kaivoi tulitikut esiin. Hän sytytti yhden, ja heitti tämän särkyneiden pullojen sekaan, kaksikon juosten samalla pakoon. Varasto leimahti liekkeihin räjähdysmäisesti."Jouduimme vielä todistamaan yökerhon paloa sen lisäksi, että isäni luopui minun tekemästä vedosta.", sanoi Anya hampaitaan purren. "En voinut sanoa poliisille mitään. Jos olisin, Burkel Eye olisi tappanut minut heti!"
Vivien ja Julio olivat kuunnelleet Anyan tarinaan tarkasti. "Mistä tiedät…?", ihmetteli Julio. Anya oli hetken hiljaa, ja puri huultaan. "Koska isäni meni ja teki niin!", Anya sanoi, ja peitti silmänsä kädellään. Kyyneleet alkoivat valua hänen poskiaan pitkin. Sanomattakin oli selvää, että tämän isä oli nyt kuollut. "Kauheaa…", sanoi Vivien järkyttyneenä. "Ne tyypit…!", murahti Julio, lyöden tiskiä nyrkillään. "Ihan anteeksiantamatonta!!"
Samaan aikaan Julio sai ramenin eteensä. Häntä ei kuitenkaan huvittanut syödä, sillä häntä ärsytti niin paljon. "En ikinä saa 30 miljoonaa kasaan… siksi olen heille veloissa elämäni loppuun asti. Ja sekin on omaa tyhmyyttäni!", Anya itki.Samalla nuudeliravintolan ovi aukesi. Sisään asteli kolme pukumiestä, joista toisella oli vaalea poninhäntä, ja toisella punainen piikkitukka. Heidän takaa vielä asteli mies mustassa kauluspaidassa, jossa oli harmaa tiikerikuvio. Miehellä oli keltainen tukka, ja pystysuora arpi kulki tämän vasemman silmän läpi otsasta leukaan. Hän kantoi katanaa oikeaa olkapäätään vasten. Muut asiakkaat alkoivat katsella kolmikkoa hämillään. Anyan vilkaistessa näitä miehiä, hän putosi tuoliltaan. "B-Burkel!!", Anya huudahti. Vivien ja Julio havahtuivat, ja katsoivat nyt kolmea miestä. Emmy taas odotti edelleen omaa annostaan, maaten tiskiä vasten. Burkeliksi kutsuttu keltatukkainen mies käveli tiskille, asiakkaiden seuratessa tätä. "Hähä, he ovat niin mennyttä…", naureskeli punatukkainen pukumies hiljaa. Burkel istuutui Julion viereen. "Kuppi ramenia.", tämä sanoi puodinpitäjälle levolliseen sävyyn. "Pomo, nyt ei ole aika syödä!!", huusivat kaksi muuta pukumiestä äimistyneinä. Ilmeisesti Burkel oli unohtanut mitä he olivat tekemässä. Julio tapitti Burkelia. "Sulle siis Anya on velkaa?", tämä murahti. Burkel käänsi hitaasti katseensa kohti Juliota.
"Kuka on…", tämä aloitti, kunnes hän katsoi Juliota tarkemmin. "Sinä!"Julio äimistyi. Vivien nosti myös kulmakarvojaan. Pukumiehet hämmentyivät myös. Anya sen sijaan oli edelleen lattialla, ja seurasi täristen tilannetta. "Sinä olet se …släpi joka nappasi viimeisen kappaleen Hassutassu Limited Edition DVD:stä!!", Burkel huusi ja nousi ylös, kaaten tuolinsa. Muut asiakkaat säpsähtivät ja seurasivat tilannetta tiiviisti. "Hassu… tassu?", ihmetteli Vivien äimistynyt ilme kasvoillaan. Anya oli myös hämmentynyt. Emmy makasi edelleen tiskillä kuin mitään ei tapahtuisi. "Hassutassu?", ihmetteli Julio, ja katsoi sivulle naama punaisena. "E-En tiedä mistä puhut!"
"Älä naurata! Minä näin! Tuo sama kauluspaita, samat housut, sama tukka! Kaksi vuotta sitten! En saanut kahteen viikkoon unta SINUN takiasi!", rähjäsi Burkel. Vivien muisti. Hassutassu oli muutama vuosi sitten eräs suosittu piirretty TV:ssä. Pääosaa tässä näytteli pehmonalle, joka joutui jos monenlaisiin seikkailuihin. Sarja oli erityisesti suosiossa alle 7-vuotiaiden keskuudessa. "Nuo kaksi… katsoi sitä…?", ajatteli Vivien äimistyneenä. "Olen odottanut tätä päivää!", huusi Burkel, ja tarttui katanansa kahvasta. Hän huitaisi miekalla Juliota, mutta Julio sai juuri ja juuri väistettyä. Vivienkin loikkasi alas tuoliltaan. Väistön jälkeen Julio loikkasi kauemmas Burkelista, ja alkoi nauraa, muiden asiakkaiden katsoessa Juliota ja Burkelia peloissaan."Hahaha! Ethän sä edes ottanut sitä tupista pois! Eihän mun olis ees tarvinnu väistääääääääägh!?", sanoi Julio, kunnes huomasi toisella puolen seinää ohuen viillon. "Toi ei vissiin ollut siinä kun tultiin tänne.", hän ajatteli. Burkel asetti miekkansa vaakasuorasti eteensä, ja veti miekan tupestaan. Sitten hän asetti kätensä puuskaan, niin että miekan tuppi, ja miekan terä menivät hänen kainaloidensa ali. Tämän jälkeen hän veti tupen sekä miekan nopeasti esiin, tehden suuren ja voimakkaan sivusuuntaisen leikkauksen. Julio tiesi tässä välissä jo kumartua, monien muiden mukana.
Iskun terävä ilmavirta hajoitti ravintolan etusivun ikkunat, ovet ja osan seinästä. Asiakkaat alkoivat juosta pakoon, ja lähistöllä kävelevät ihmisetkin alkoivat huudella poliisia. Yhtäkkiä Julio loikkasi ulos ravintolasta, Burkel perässään. Burkel oli asettanut miekkansa jälleen tuppiin, ja yritti tällä sivaltaa Juliota. Julio onnistui väistelemään iskuja, mutta hän ei nähnyt pienintäkään tilaisuutta ryhtyä vastahyökkäykseen. Hän pystyi ainoastaan väistelemään.
"Tuota pomo! Eikös meidän pitänyt tulla hoitelemaan neiti Besner?", huusivat kaksi pukumiestä perään. "Hoidelkaa te sitten hänet! Minulla on yksi lohikäärme kynittävänä!", huusi Burkel samalla huitoen Juliota miekallaan raivoisasti. Hän pysähtyi hetkeksi. "Keitäs te muuten olitte?", hän kysyi ja katsoi pukumiehiä kohti. "SCOTT JA TITUS!!", huusi punatukkainen pukumies. "Herran tähden…", huokaisi ponihäntäinen pukumies, läimäisten kämmenensä naamalleen. Julio näki tässä tilaisuutensa, ja löi Burkelia nenään kämmensyrjällä. Burkel horjahti, ja alkoi pidellä nenäänsä. Tämä alkoi vuotaa verta, ja hän selvästikkin raivostui. "Äläs rupea koppavaksi, pentu!!", tämä huusi, ja sivalsi miekallaan vaakasuorasti. Julio kyykistyi, ja onnistui jälleen väistämään iskun. Mutta Burkel olikin odottanut tätä, ja potkaisi Juliota kasvoille. Potku tuli sellaisella voimalla, että Julio meinasi jo menettää tajunsa. Julio lensikin Burkelista usean metrin päähän. "Ihme tyyppi…", Julio mutisi noustessaan ylös.
"No… me sitten hoidellaan ne tytöt. Eikös se yksi maininnut jotain blondista mustassa hupparissa?", sanoi Scottiksi kutsuttu punatukkainen pukumies. "Joo, ja joku jolla on musta nuhjuinen gakuren sekä pitkä tummansininen tukka.", vastasi Titusiksi kutsuttu ponihäntäinen pukumies, ja alkoi katsella ympärilleen. "Missä ne muuten on?"
Emmyyn ei osannut kiinnittää huomiota sillä hän edelleen makasi tiskillä, eikä ollut liikahtanut kertaakaan ruuan tilaamisen jälkeen. Vivien ja Anya taas olivat piilossa pöydän alla, ja yrittivät ryömiä ulos salaa. Scott kuitenkin huomasi nämä, ja potkaisi pöydän ilmaan. "Noniin!", tämä sanoi, ja tytöt kiljahtivat. Scott ampaisi Anyaa kohti, mutta Vivien tulikin näiden väliin, yrittäen tyrkätä Scott sivulle. Scott kuitenkin oli liian nopea, ja löi Vivieniä kasvoille, heittäen tämän samalla sivulle. Scott oli juuri käymässä Anyan kimppuun, kun tästä alkoi kuulua outoa kurinaa. "Ei nyt!!", Scott huusi, ja lysähti polvilleen, pidellen mahaansa. "Taasko sinä söit niitä pähkinöitä!?", Titus huusi. "Tiedät vallan hyvin että saat niistä vatsavaivoja!"
"Joo, mutta ne on niin hyviä…", sanoi Scott vaivalloisesti. Anya näki tämän tilaisuutena, ja juoksi ravintolasta ulos, ja tämän viereiselle kujalle. "Hei!", huusi Titus ja lähti Anyan perään. Vivien makasi hetken lattialla pidellen kohtaa johon Scott osui. Eikö hänestä vieläkään ollut mihinkään? Tästä huolimatta Vivien nousi hoiperrellen ylös, ja juoksi Anyan ja Titusin perään.Ravintolan omistaja tuli paikalle höyryävä nuudelikuppi käsissään. "M-Mitä täällä on tapahtunut!?", hän huudahti. Emmy haistoi nuudelikupista tulevan aromin. "Toi on mulle!!", hän huudahti ja pomppasi hymyillen pystyyn. Ravintolan omistaja katsoi Emmyä hämillään. "J-Joo, ihan sama. Minun on mentävä soittamaan poliisille!", tämä sanoi, jätti nuudelikupin Emmyn eteen, ja juoksi takaisin keittiöön. "Pöh. Töykeää palvelua…", mutisi Emmy, ja otti haarukan aikoen nyt viimein syödä.
Scottin vataskivut alkoivat hellittää, ja tämä huomasi Emmyn. "Musta nuhjuinen gakuren… pitkä tummansininen tukka…", tämä ajatteli. Hän nousi pystyyn, ja syöksyi Emmyä kohti. Emmy väisti Scottin lyönnin, mutta tämän tehdessään hän antoi Scottin tyrkätä hänen annoksensa lattialle. Emmy katsoi hajonnutta nuudelikuppia järkyttyneenä. Huomatessaan taas Emmyn, Scott yritti lyödä tätä vasemmalla kyynerpäällään, mutta Emmy tarttui tähän, ja alkoi puristaa sitä oikein kovaa. Scott alkoi huutaa kivusta. Miten yksi tyttö saattoi puristaa häntä noin kovaa? Scottin onnistui kuitenkin riuhtoa itsensä Emmyn otteesta, ja loikkasi tästä edemmäs. "Hei…", sanoi Emmy synkästi, puristaen samalla nyrkkejään. "Tiedätsä mitä just teit…?"
Scott ei ymmärtänyt mistä oli kyse, ja yritti taas lyödä Emmyä. Emmy potkaisee tätä suoraan leukaan, ja Scott lentää melkein päin kattoa. Hän onnistui kuitenkin tekemään voltin takaperin, ja myhäili jo onnistunutta laskeutumista. Emmy syöksyi Scottia kohti tämän ollessa vielä ilmassa, ja nappasi tämän otteeseensa oikealla kädellä. Hän juoksi Scott kädessään ravintolasta ulos kovaa vauhtia, ja paiskasi tämän asfalttiin kaikilla voimillaan. Burkel ja Julio keskeyttivät oman taistelunsa nähdäkseen mitä juuri tapahtui."Mulla on helkutinmoinen nälkä ja sä kehtaat tyrkätä mun annoksen lattialle!!", Emmy karjui tajutonta, kuopassa makaavaa Scottia kohti. "Tiedätsä mitä se maksoi!?"
Julio katseli Emmyä hieman hämmästyneenä, mutta hymyillen. Burkel taas ei voinut uskoa silmiään. Hän ei ollut ikinä nähnyt ketään, kuka olisi peitonnut Scottin näin nopeasti! "Kuka …rhana sinä olet!?", tämä karjuikin Emmyä kohti.Ja jatkoa seuraa.
———————————————
4. SILMÄ
On kaksi viikkoa siitä kun Julio Linger liittyi Emmyn katutaistelujengiin. Ankara kuntoilu alkoi pikkuhiljaa näkyä, sillä Vivienin lihaskivut eivät olleet päivän päätyttyä niin kovat. Juliokin huomasi jo selvän eron. Tänään, Emmy kuitenkin halusi mennä yöllä kaupungille tappelemaan, ja katsomaan miten hyvin treeni on tarkalleen purrut heihin. Onneksi on viikonloppu, joten valvominen myöhään ei ollut ongelma.
Julio ja Emmy seisoivat Vivienin talon edustalla. Talon yläkerta oli aivan pimeänä, mutta alakerrassa näkyi vielä pari valoa. Juliolla oli päällään sama vaaleansininen lohikäärmekuvioinen kauluspaita kuin yleensä, mutta Emmyllä oli olkapäillään musta, nuhjuinen miesten gakuran. "Mistä lähtien oot pitänyt tollaista? Eiks toi oo joku japanilainen takki?", kysyi Julio. "On vähän vilu.", Emmy vastasi. "Lisäksi se näyttää siistiltä."
Julio katsoi Emmyä hetken hiljaa, ja alkoi taas tapittamaan Vivienin taloa. "Missä se nyt viipyy…", sanoi Julio turhautuneena. Pian he huomasivatkin yläkerran ikkunan aukeavan. Kaksikko hämmästyi nähdessään Vivienin kömpivän ikkunalle istumaan."Mitä sä oikein teet? Tule ovesta ulos!", huusi Emmy. Vivien hyssytteli Emmyä naama punaisena, ja alkoi tavoitella ikkunan lähellä olevaa oksaa. "…Sen vanhemmat ei siis tiedä mitään tästä.", sanoi Julio hiljaa Emmylle. Yhtäkkiä ulko-ovi aukesi, ja Vivienin kalju ja hieman lihava isä astui esiin. Hän oli ilmeisesti juuri käynyt suihkussa, sillä tällä oli kylpytakki päällään. "Mitä täällä tapahtuu!?", Vivienin isä huusi, ja huomasi Julion ja Emmyn. Kolmikko säikähti, ja Vivien uhkasi jo pudota oksalta. "Mitä hit…?", ihmetteli Vivienin isä ja alkoi katsella ylös. "Voi ei, nyt se jää kiinni!", ajattelivat Emmy ja Julio hädissään. Juliolle tuli mieleen idea, ja tämä kääntyi Emmyä kohti. "KULTA!", hän huusi, otti Emmyn syleilyynsä, ja suuteli tätä.
Vivien putosi oksalta järkytyksestä. Julion suunnitelma kuitenkin sai harhautettua Vivienin isää, ja Vivien ehti ryömiä talon nurkan taakse. "Painukaa muualle siitä nuoleskelemaan!", Vivienin isä huusi, ja meni takaisin sisälle. Julio päästi nyt irti Emmyn huulista, ja kaksikko katsoi toisiaan nolostuneina. "Kuule…", aloitti Emmy. Julion sydän alkoi lyödä tiheämpää tahtia. Tunnustus! Niin sen on pakko olla! Hänen hatusta vedetty suunnitelma olikin parhainta mitä hän ikinä keksi. Kyllä! Hän naisi tämän tytön, he hankkisivat ainakin 5 lasta ja eläisivät elämänsä onnellisina loppuun asti! "Sä puristat mun ahteria.", sanoi Emmy, ja Julio havahtui. Hänen alitajuinen pervous näemmä pilasi jälleen kaiken. "ETTÄ PÄÄSTÄ IRTI!!", huusi Emmy, ja löi Julion noin sadan metrin päähän. "S-Sika…", sanoi Emmy vielä naama punertaen. Vivien käveli naama punaisena Emmyn luo. "Oliko… oikeasti hyvä ajatus päästää hänet jengiin?", tämä kysyi varovaisesti. Emmy oli hiljaa. "Mennään.", tämä sanoi, ja kaksikko käveli Juliota kohti.
Kolmikko käveli kaksi tuntia öisellä kaupungilla. Välillä saattoi nähdä jonkun spurgun, laukkuvarkaan ja pienen jengin, muttei sen kummempaa. Emmy oli pettynyt. "Hyvä teidän kykyjä on testata jos vastustajat on pelkkii ötököitä.", tämä sanoi heittäessään jengiläisen kolmen muun päälle. "Ei, sinä vain hakkaat heidät ennen meitä.", ajattelivat Julio ja Vivien yhtäaikaa. Yhtäkkiä lähistöllä olevan ravintolan ovi lentää auki, ja brunetti tyttö punaisessa farkkutakissa ja tummanpunaisessa minihameessa juoksi ulos, suoraan Emmyä ja muita kohti, pitkän pitkät kaksi lettiä heiluen samalla. Ravintolasta tulee myös ulos pukumiehiä. "Pysähdy!", yksi näistä huusi. "Hei te kolme, pysäyttäkää se nainen!"
Brunetti lähestyi Emmyä, Juliota ja Vivieniä, hätääntynyt ilme kasvoillaan. "Kiltit, menkää edestä! Minulta loppui kortit!", tämä huusi. "Kortit?", kolmikko ihmetteli. Julio kuitenkin havahtui huomatessaan tämän brunetin olevan melkoinen kaunotar. Brunetti kompastui ja kaatui kolmikon eteen, kiljaisten vaimeasti. "Haha! Nyt jäit kiinni!", naureskeli yksi pukumiehistä. Julio kuitenkin asteli näiden ja brunetin väliin. "Hei! Mene edestä, poju!", pukumiehet huusivat. "Herrasmies ei ikinä kohtele neitoa näin.", tämä sanoi samalla naksautellessaan sorminiveliään. Pukumiehet säikähtivät Julion raivoisaa ilmettä, ja yrittivät pakoon. Julio kuitenkin otti heidät kiinni nopeasti, ja hakkasi koko joukon. Tämän jälkeen hän riensi auttamaan brunettia ylös.
"Oletko kunnossa arvon neiti?", tämä kysyi ruusuiseen sävyyn. Brunetti katsoi Juliota tämän kasvoihin ja punastui. "K-Kyllä…"
"Pervo.", sanoi Vivien ja työnsi Julion tieltään seinää päin. Brunetti katsoi hetken hämmästyneenä. "Miksi nuo sinua jahtasivat?", Vivien kysyi. Brunetti oli hetken hiljaa. "He ovat vain velkojiani.", tämä sanoi hymyillen. "Minulta vain loppui kortit joten en pystynyt puollustautumaan…", tämä jatkoi, näyttäen asuunsa piilotettuja korttipakkojen taskuja. "Käytät… kortteja aseina?", Vivien ihmetteli. "K-Kätevää…", sanoi Julio noustessaan ylös. "Eli et luota omiin nyrkkeihis?", tuhahti Emmy. Brunetti näytti jälleen äimistyneeltä. "E-En kai minä nyt sentään… nyrkeillä…", tämä sanoi punastuneena. "Mutta… sinä näytät nuorelta? Mistä sinä olisit jäänyt velkaa… tuollaisille tyypeille?", Vivien keskeytti ja katsoi samalla Julion hakkaamia pukumiehiä. "Niin, olen vasta 18. Minulla on vain tuota… eräs tapa…", brunetti kertoi hämillään, ja hiljentyi hetkeksi. Muut katsoivat tätä hämillään.Pian nelikko alkoi kuulla askelia. Heidän ympärilleen ilmestyi lisää pukumiehiä, mutta näillä oli jokin silmä-logo takin oikealla puolella. Näissä miehissä oli jotain muutakin erillaista, tullessaan paikalle he loivat nimittäin oudon painostavan tunnelman. "Anya Besner…", sanoi yksi näistä pukumiehistä, mikä säikäytti Anyaksi kutsutun brunetin. Anyan kasvot kalpenivat, ja kylmä hiki alkoi valua hänen kasvojaan pitkin. "Hei, mikä sinulle tuli?", ihmetteli Vivien ja alkoi hellästi ravistella Anyaksi kutsuttua brunettia. "Lisää velkojia vissiin…", sanoi Emmy ja silmäili pukumiehiä. "Rökitänkö mä noikin?", kysyi Julio, ja alkoi jo kävellä pukumiehiä kohti. "Ei! Älä!", huudahti Anya, ja Julio pysähtyi välittömästi. "Jos käyt heitä vastaan, kuolet!"
Kolmikko havahtui. "He ovat Burkel Eye mafiasta… olen niille velkaa koko elämäni.", sanoi Anya peloissaan. Nimi "Burkel Eye" ei sanonut kolmikolle mitään, joten he vain katsoivat Anyaa hämmästyneenä. "Juuri näin.", sanoi jälleen yksi pukumiehistä. "Valitettavasti olemme huomanneet ettet ole maksanut tämän kuun eriä, neiti Besner."
"E-Enkö saisi lisää maksuaikaa? Minulta loppui juuri rahat ja…", Anya sanoi pukumiehelle kontaten tätä lähemmäs. "Uhkapelejä taas…?", sanoi pukumies. Emmy, Julio ja Vivien havahtuivat. Siksi siis hän on veloissa: hän on koukussa uhkapeleihin! Olisiko hän lainannut näiltä miehiltä rahaa? "Se ei ole tosin meidän ongelma. Maksut on maksettava, tai niille voi tulla… korkoa.", pukumies sanoi pelottavaan sävyyn. "Älkää…! Pyydän! Säästäkää ainakin heidät, heillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa!", Anya huusi kumartuessaan maahan. Emmy, Julio ja Vivien katsoivat nyt nyyhkyttävää Anyaa hiljaa. "Ei, minusta tämä yksi nuoriherra jo uhkaili meitä.", pukumies sanoi. "Pomon käskystä sellaiset niskuroijat on hoideltava ensitilassa."
Emmy alkoi jo naksutella sorminiveliään. "Vivien… Julio.", tämä sanoi. Vivien ja Julio nyökkäsivät. "Joo.""E-Ei… armoa…!", huusi pukumies jota Julio vielä piti ilmassa. Hän paiskasi tämän viereisen kujan roskikseen, minne he olivat sijoittaneet muutkin pukumiehet. "Se oli viimeinen.", sanoi Julio hymyillen ja alkoi venytellä käsiään. Anya katsoi näkyä järkyttyneenä. Nämä kolme olivat juuri hakanneet Burkel Eye mafian kätyreitä, joita hän ei ole ikinä edes yrittänyt paeta. "Tajuavatko he edes mitä ovat tehneet?!", tämä ajatteli peloissaan. Nelikon säikäytti outo murahdus. "Oho.", sanoi Emmy. "Tässähän alkaa hiukoa!", hän sanoi hymyillen. "Mutta joo, näytti oikein hyvältä… Vivien… Julio."
Vivien oli nyt ensimmäistä kertaa itse tapellut, ja voittanut. Hänellä oli vain pari mustelmaa, mutta niiden peittely tulisi olemaan vaikeaa. Julio taas selvisi naarmuitta, ja myhäili omahyväisesti Emmyn kehuille. "Anyahan se oli?", kysyi Emmy Anyalta. Tämä säpsähti ja vastasi: "N-Niin?"
"Mä voin tarjota jotain. Tule, mennään murkinalle!", Emmy sanoi, ja auttoi Anyan ylös. Anya pyyhki kyyneliä kasvoiltaan. Hänet valtasi outo lämmin tunne. Tunne, joka vakuutti hänelle, että hän olisi turvassa. "J-Joo…!", sanoi Anya hymyillen. Niinpä nelikko lähti etsimään avointa paikkaa jossa voisivat syödä.Nelikon kävellessä poispäin, yksi Burkel Eyen pukumiehistä nousi ylös. Hän linkkasi noin neljänsadan metrin päähän vastakkaiseen suuntaan katua, ja kääntyi eräälle kujalle. Täällä nukkui pari spurgua, joista yksi havahtui kuullessaan pukumiehen askeleet. "Thunnushana?", tämä spurgu mutisi juovuksissa. "Älä viitsi…", sanoi pukumies vihaiseen sävyyn, ja potkaisi spurgua. Nähdessään pukumiehen spurgu nousi ylös. "Mitä sulle on tapahtunu, mies!?", tämä huusi.
"Avaa nyt se ovi!", pukumies ärjäisi, ja spurgu juoksi välittömästi kujan peräseinän luokse. Hän näytti tekevän jotain seinälle, ja seinään aukesi ovi. Pukumies linkkasi ovesta sisään, ja meni portaikkoa alaspäin. Päästyään alas käytävälle hänen vastaansa tuli muita pukumiehiä. "Kuka sinut tuohon kuntoon laittoi!?", kysyi yksi pukumiehistä. "Missä muut ovat!?"
"Onko… pomo paikalla?", kysyi hakattu pukumies. Kaksi pukumiestä alkoi auttaa hakattua pukumiestä pomon eteen, kun muut lähtivät hakemaan muita vahingoittuneita.Pukumiehet saapuivat lähes tyhjään huoneeseen. Huoneen ainoa valo tuli taulutelevisiosta, jossa näkyi pyörivän joku piirretty. Huoneessa oli myös pari kaappia, ja yksi hylly, kaikki täynnä elokuvia ja TV-sarjoja. Huoneen toisella puolen oli sohva, jossa rötkötti pitkänlainen mies. Hänen kasvojaan ei kuitenkaan voinut erottaa hämärästä. "Mitä asiaa?", tämä mies kysyi synkkään sävyyn, kuin pukumiehet häiritsisivät häntä. "Olimme juuri hoitelemassa neiti Besneriä… kun kolme tyyppiä hakkasi meidät!", hakattu pukumies huohotti. Sohvalla makaava mies oli hetken hiljaa.
"Kuka on Besner?", tämä kysyi. "Ööh… se nainen joka on velkaa teille muutaman miljoonan, pomo.", sanoi yksi pukumiehistä. Sohvalla makaava mies oli taas hetken hiljaa."Ai se. Kuka teidät muka hakkasi?", tämä kysyi. "Tuota… heitä oli kaksi tyttöä, ja yksi poika. Ilmeisesti high-school oppilaita. Toisella tytöistä oli blondi lyhyt tukka, ja musta huppari. Toisella taas tummat maastohousut, musta nuhjuinen gakuran olkapäillä, valkoinen kauluspaita, ja pitkä tummansininen avonainen tukka. Pojalla taas oli musta lyhyt tukka, ja vaaleansininen kauluspaita jossa musta lohikäärmekuvio.", selitti hakattu pukumies hätääntyneesti. Sohvalla makaava mies oli taas hiljaa. "Vaaleansininen kauluspaita jossa musta lohikäärmekuvio… ja musta tukka.", sohvalla makaava mies sanoi. "Julio Linger."
"Hän muisti jotain!", hämmästelivät pukumiehet ajatuksissaan. Sohvalla makaava mies nousi ylös, ja hän poimi sohvaan nojaavan katanan."Kutsukaa…", aloitti mies, ja hiljentyi hetkeksi. "Ketkä ne kaksi olikaan?"
"Tarkoitatteko Scottia ja Titusia, pomo?", kysyi pukumies. "Niin. Varmaan.", vastasi mies, ja asetti katanan oikeaa olkapäätänsä vasten. "Varmaan!?", ällistyivät pukumiehet. Miekkamies asteli valoon. Hänellä oli musta kauluspaita, jossa oli harmaa tiikerikuvio, sekä mustat housut. Hänellä oli keltainen lyhyt tukka, ja hänen vasemman silmän läpi kulki pystysuora arpi otsasta tämän leukaan. Katanan tuppi oli ruskea, ja siinä oli jonkinlainen messinkinen lehtikuvio. Itse katanan kahva oli sininen. "Jokatapauksessa…", aloitti miekkamies. "Kutsukaa ne tänne. Mennään tapaamaan tätä Lingerin jengiä."Inu-Mimi wrote:
Transformereita enemmän minua häiritsee se tissien tyrkyttäminen, kun esimerkiksi Lilithmon on ihan normi-ihminen jonka nimen perään liitettiin –mon. En ole änsgtifeministi mutta silti, Nene olisi riittänyt ihan hyvin, sillähän kaikki aikaisemmatkin kaudet mentiin.
Odotahan vaan kun pääset puolivälin yli 😀 Ei Lilithmonin tissit ole mitään siihen verrattuna.
Southpaw wrote:
Eli jos ny kuitenkin ajaisit. Se ajaminen on kuitenkin niin erilaista kun ei ole se autokoulun opettaja siinä vieressä ja voin sanoa että itestäni tuntuu että ajaminen sujuu paljon paremmin nimenomaan ilman sitä opettajaa kun uskaltaa olla rennommin eikä odota ihan jännittyneenä että millon se antaa seuraavan käskyn ajosuunnan suhteen tai millon se huomauttaa seuraavan kerran jostain virheestä : D Ei se ajaminen ihan oikeasti ole niin kamalaa kuin miltä se nyt aluksi tuntuu.
Ei minusta ajaminen enää niin kamalaa ole, mutta tämä autokoulu on vain syönyt hyvää kirjoittelu/koodaus aikaa. Se on ärsyttänyt ja nyt kun ei ole pientäkään syytä ajella niin on vapautunut fiilis 🙂
Päätin nyt etten välitä kommenteista, luulen että sillä tavalla saisin odottaa vain ikuisuuden 😀 Näitä osia kuitenkin tulee melkein kuin liukuhihnalta…
———————————————
3. KUOREN ALLA
"Herätyskello. Kenen piti keksiä se?" Nämä olivat Vivienin ensimmäiset ajatukset kolme päivää Julion rökittämisen jälkeen. Sängystä nouseminen oli nyt vielä rankempaa, kun jokaista lihasta koski aivan mielettömästi. Onneksi huomenna on jo viikonloppu ja hän voisi levätä. Tänään hänen pitäisi kuitenkin nousta vielä seitsemältä.
Vivien asteli vaaleanpunaisessa pyjamassaan alakertaan, jossa tuoksui jo tuore kaurapuuro ja kahvi. Vivienin isä oli jo mennyt töihin tuntia aiempaa, mutta hänen äitinsä oli pöydässä lukemassa päivän lehteä. Tällä oli yllään punainen t-paita, ja harmaat college-housut. Ruskea, kiharainen tukka oli märkä, joten hän oli ilmeisesti käynyt juuri suihkussa. "Oikein hyvää huomenta!", tämä sanoi ärsyttävän pirteään sävyyn. "Joo…", sai Vivien lopulta sanottua. Hän meni, ja kaatoi kuppiin kahvia, ottaen heti nopean hörpyn. Tämä yksi hörppy sai Vivienin taas tajuamaan, ettei voisi elää ilman kahvia. Herääminen on vain mahdottomuus ilman sitä. Hän istuutui pöytään, ja alkoi lusikoimaan katettua kaurapuuroa suuhunsa.
"Olethan pysynyt erossa tappeluista?", äiti kysyi. Vivien säikähti, ja katsoi varovaisesti äitiään, samalla kuitenkin syöden puuroaan. "J-Juu…", Vivien änkytti. "Emme halua sinulle käyvän samoin kuin veljellesi. Harrasta jujutsua jotta voit puollustaa itseäsi, mutta siinä kaikki.", tämän äiti jatkoi. "Kyllä…", Vivien sanoi. Hän ei ole onneksi joutunut tappeluihin itse kuin sen yhden kerran, mutta Emmyn seurassa tappelut olisivat vain ajan kysymys. Kaksikko ei tämän jälkeen puhunut sanaakaan.
Pian Vivien oli matkalla kouluun. Onneksi matka on lyhyt, sillä pieni kävelylenkki aamusta oli juuri se mitä hän tarvitsee lopulliseen heräämiseen. Puolessa välissä matkaa hän kohtaa Emmyn, joka ilmeisesti oli jo odotellut tätä. "Näytät väsynneltä.", sanoi Emmy heti kättelyssä. Vivien punastui. "E-En minä tehnyt mitään sellaista…!", Vivien huusi Emmylle. Emmy hymyili, ja Vivien pian tajusi mitä Emmy tarkoitti. Hänen naamansa palasi peruslukemille, mutta hän punasteli vielä hieman erehdystään. "J-Joo… ilman kahvia tästä ei tulisi mitään.", vastasi Vivien, ja kaksikko jatkoi matkaa koululle. "Kahvi on heikoille.", sanoi Emmy, ja otti kantamastaan muovipussistaan pullan. "No eikö pullassa taas ole hirveästi rasvaa ja kaloreita?", kysyi Vivien.
"Mä syön mikä maistuu vaan hyvältä. Mut en mä tarvii mitään aineita että voin herätä. Heräsin tänää pirteänä kuin peippo jo viidelt, ja join ainoastaa vettä.", vastasi Emmy, ja ojensi pullan Vivienille. "Ei kiitos…", kieltäytyi Vivien. "Viideltä aamulla!? Mikä ihme hän oikein on!?", äimistyi Vivien ajatuksissaan. "No, se on sun menetys. Mummon leipomat pullat on tosi hyvii.", sanoi Emmy, ja tunki tarjoamansa pullan omaan suuhunsa. "Asuuko mummosi teillä?", kysyi Vivien hymyillen. Ajatella että tuon kovan kuoren alla olikin suloinen mummoaan rakastava lapsenlapsi. "Ei, mä asun mummon ja ukon luona. Mun vanhemmat kuoli lentokoneonnettomuudessa kun olin 4.", vastasi Emmy, mussuttaen pullaa suussaan. "Ai… en arvannutkaan… sori…", sanoi Vivien hieman häveten. Emmy olikin orpo. Ehkä se hieman selittää hänen kovaa luonnettaan? "Ei haittaa, se on ollutta ja mennyttä.", sanoi Emmy hymyillen, ja otti uuden pullan pussista.
Päivä sujui tavalliseen tahtiin. Tunnit kaksikko yritti keskittyä opetukseen, kun taas välitunneilla he marssivat suoraan kuntosalille. Päivän päätyttyä Vivien oli taas aivan romuna, treeni kun ei ollut vielä ehtinyt näyttää vaikutustaan. Matkallaan kotia kohti he kuitenkin näkivät tutun henkilön.
"Viimein.", naurahti Julio Linger, kolmannen vuoden opiskelija jonka Emmy rökitti kolme päivää sitten. Hän ilmeisesti halusi kostoa. Vivien kiljaisi, mutta yrittäessään piiloutua Emmyn taakse, tämä kaatuikin maahan. Lihaskivut olivat ottaneet vallan. "Ai sä taas.", hymähti Emmy. "Kosto on tylsän tyypin merkki."Julio puristi nyrkkejään. "Luuletsä et mä voin antaa jonkun likan peitota mut!?", tämä murahti. Jos Vivien olisi voinut liikkua, hän olisi juossut välittömästi lähistölle pysäköidyn auton alle. "Otetaan uusiksi! Nyt ei oo kukaan pysäyttämässä!", Julio huusi Emmylle, ja osoitti tätä nyrkillään. Emmy katsoi tätä hetken hiljaa. "Miten vaa.", hymähti Emmy ja katsoi Vivieniä, samalla laskien reppunsa maahan. "Laske kolmeen, me alotetaa sitten."
Vivien katsoi Emmyä kauhistuneena: he aikoivat taistella! Ja yleisellä kadulla! Mitä jos joku näkee hänet ja kertoo tämän vanhemmille? Hetken mietittyään Vivien kuitenkin kampesi itsensä ulos. Ei hän voinut nyt tuottaa pettymystä Emmylle, sillä tämän silmistä näki, että hän halusi nyt tapella. Hän käveli hitaasti Julion ja Emmyn väliin, ja nosti kätensä. Vivien oli hetken hiljaa, ja katsoi kumpaakin ottelijaa.
"Kolme!", huusi Vivien, jolloin Julio naksautti sormiaan ja niskojaan. Ääni toi kylmät väreet Vivienin selkäpiihin.
"K-Kaksi!", huusi Vivien, ja katsoi vielä Emmyä. Tämä vain seisoi kädet taskussa.
"Yksi!", huusi Vivien ja sulki silmänsä, toivoen ettei mitään pahaa sattuisi.
"Aloittakaa!", huusi Vivien ja laski nopeasti kätensä, ottelun aloituksen merkiksi.Julio ampaisi heti juoksuun, ja loikkasi kohti Emmyä. Emmy seisoi paikallaan, ja silmäili Juliota. Julio valmistautui lyömään tätä ylhäältä käsin, jolloin Emmy kyykistyi. Julio oli juuri Emmyn yläpuolella, kun Emmy ponkaisi itsekkin ilmaan. Emmy iski nyrkillään suoraan Julion rintakehään, josta tämä vielä liukui Julion leukaan. Julio lensi iskusta ilmaan, mutta sen sijaan että hän olisi vain pudonnut maahan, hän teki onnistuneen laskeutumisen. Julio ampaisi samantien juoksuun, ja yritti oikealla nyrkillä tavoittaa Emmyä. Emmy teki väistöliikkeen, ja siirtyi Julion taakse. Hän kyykistyi, ja veti vasemmalla jalallaan Juliolta jalat alta. Julio kaatui mahalleen, ja täräytti naamansa kovaan asfalttiin. Emmy loikkasi hieman edemmäs, ja Julio nousi melkein heti ylös. Tämän nenästä vuoti verta.
"Senkin…!", ärähti Julio pyyhkiessään verta naamaltaan. Vivien kauhistui Julion kasvoilla olevaa raivostunutta ilmettä. Julio mulkoili hetken Emmyä, mutta sen sijaan että hän olisi taas vain syöksynyt Emmyn kimppuun, tämä näkyi yrittävän rauhoittaa itseään. "Heh…", hymähti Emmy. "Ai sun pitäis olla murhaaja sekä raiskaaja? Aika heikkoa."
Julio huohotti ja yritti tasata hengitystään. "En mä oo niin väittänytkään.", tämä vastasi. "En tiedä miks, mut ne tytöt ketä mä tapailin alkoi vaan yhtäkkiä syyttää mua raiskauksesta! En mä tehny mitään!!"
Vivien ja Emmy katsoivat Juliota hiljaa. "Ei niillä sit ollu mitään todisteita… huhut jäi kuitenkin!", ärähti Julio. "Ja ne murhaussyytökset oli pelkkiä väärinkäsityksiä!"
"Oon kyllä hakannu ihmisiä melkein kuoliaaks asti, mutta ykskään niistä ei oikeasti kuollu!!"
"Mitä sä nyt auot?", ihmetteli Emmy. "Sä et tajua miten ärsyttävää on kun ihmiset luulee susta jotain ihan muuta kuin oikeasti olet!", murahti Julio Emmylle. Tämä puri hammastaan katsoen samalla maahan, ja alkoi hengittää raskaasti. "Siks mä tappelen! Et voin sulkee kaikkien syyttäjien suut!!"Julio nosti katseena, ja ampaisi taas juoksuun, ja yritti oikeaa nyrkkiä uudelleen. Tämä oli kuitenkin harhautus, ja Julio kyykistyi heti. Emmy oli ehtinyt jo väistää, mutta huomasi pian Julion yrittävän vetää tältä jalat alta. Emmy loikkasi, ja laskeutuessaan maahan hän tarttui Julion kädestä. Hän kääntyi, ja veti Julion niskansa yli. Julio kuitenkin sai jalkansa maahan, ja niskalenkki ei toiminutkaan. Julio tarrasi toisella kädellään Emmystä kiinni, ja riuhtoi toisen kätensä irti Emmyn otteesta, tarraten tälläkin Emmystä kiinni. "Hetko, miten mä sain mun käden irti noin helposti?", huomasi Julio.
Julion valtasi outo tunne, ja kun tämä tajusi mistä hän piti kiinni, hän punastui. Emmyn naamakin alkoi punertaa. Vivienin suu oli auki, ja tämän naama oli myös aivan punainen. Jos häntä oikein tarkkaa katsoi, tämän päästä pystyi näkemään nousevaa höyryä. "IRTI MUN AHTERISTA!!", huusi Emmy, ja löi Juliota naamaan kaikilla voimillaan. Tämän ollessa maassa, Emmy alkoi potkia tätä asfaltin sisään. Lopettaessaan Emmyn naama vieläkin punersi. "O-Onko… se nyt ohi?", kysyi Vivien varovaisesti. Emmy oli hetken hiljaa. "No nyt mä ymmärrän…", tämä mutisi. "Sä oot pervo, ja siks ne tytöt syytteli sua raiskaajaks! Meinasin itekkin huutaa!"
"E-ETKÖ NYT VÄHÄ YLIREAGOI!!", huudahti Julio ja ponkaisi kuopastaan nopeasti istumaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Julio mietti hetken, ja havahtui. Nyt hän alkoi tajuta. Aina kun hän näki jonkun hyvännäköisen tytön, hän halusi tutustua tähän. Sitten, itsensä huomaamatta, hän saattoi alitajuisesti sopivassa tilanteessa hieman kouraista tätä. Koska hän ei ikinä tiennyt mitä teki, tytöt suuttuivat tälle niin paljon että alkoivat syyttää raiskaajaksi.Emmyn naama vieläkin punersi. "Vivien, mennään.", tämä sanoi. Vivien ja Emmy poimivat reppunsa, ja alkoivat jatkaa matkaansa. Vivien katsoi vielä varovaisesti Juliota heidän kävellessä tästä edemmäs. "Miks sä et sitten alkanu syyttää mua raiskaajaks?", kysyi Julio. Emmy pysähtyi, ja oli hetken hiljaa. "Ethän sä mitään tehny, pöljä.", tämä vastasi, ja jatkoi matkaansa Vivien kanssa. Julio katsoi vielä tätä kaksikkoa, kun he kävelivät pois. Tämän jälkeen hän huomasi kuopan jossa istui, ja hyppäsi nopeasti ylös. Oli parempi juosta paikalta ettei hän joudu maksamaan korjauksia.
Viikonloppu oli nopeasti ohi. Vivien tuhlasi sen pelkästään nukkumiseen, ja oli näin hyvinkin pirteä maanantaina. Tämä päivä ei juuri poikennutkaan heidän tavallisesta päivärytmistään, yhtä asiaa lukuunottamatta…
Vivien ja Emmy olivat välitunnilla taas koulun kuntosalilla. Vivien harjoitteli jujutsun ja nyrkkeilyn yhdistämistä, kun taas Emmy teki vatsalihasliikkeitä. "156… 157… 158… 159…", Emmy laskeskeli. Salille kävelikin jokseekin epätavallinen näky. Osa kuntoilijoista hätkähti kauhusta: "J-Julio Linger…!"
Vivien säikähti niin että liukastui hiestä märälle matolle, kun Emmy taas jatkoi vatsalihasliikkeitä huomaamatta mitään. Muut kuntoilijat tuijottivat Juliota kauhuissaan, kun tämä reppu selässä käveli Emmyä kohti, murhanhimoinen ilme kasvoillaan. "E-Emmy!", kuiskasi Vivien. Emmy keskeytti sarjansa, ja viimein huomasi Julion. "No, haluutsä vielä turpaan?", tämä sanoi Juliolle. Julio oli hetken hiljaa, mulkoillen vieläkin Emmyä."E-En nyt…", tämä sanoi katsoessaan sivulle hieman punastuneena. Vivien äimistyi ja punaistui itsekkin. Koulun yksi kovimmista kovanaamoista punasteli Emmyn edessä! "Jos sulla ei oo mitään asiaa, mene sit pois. Mulla on sarja kesken.", sanoi Emmy ja valmistautui jatkamaan. Julio oli hetken hiljaa, ja yritti katsoa Emmyä. "T-Tuota…", tämä aloitti. Emmy oli valmiina jatkamaan vatsalihasliikkeitä, mutta jäikin vielä odottamaan. "Sä peittosit mut jo kahdesti… kiinnostais vaan nähdä miten sä harjoittelet…", sanoi Julio naama hieman punaisena. "P-PERVO!", huusi Vivien naama punaisena. "Me ei anneta sinun katsella kun me täällä… tuota…"
"Haluut siis voimakkaammaks?", kysyi Emmy. Vivien ja Julio havahtuivat. "N-Niin…", vastasi Julio. Emmy oli hetken hiljaa. "Kunhan et koske mun ahteriin.", tämä sanoi hymyillen. Vivien ei pitänyt ajatuksesta että tuollainen pervo kuntoilisi heidän kanssaan. "Mutta Emmy…!", aloitti Vivien, kunnes Emmy keskeytti tämän. "Ihan kuin me ei osattais pitää tuota kurissa."Vivien tuijotti hetken Emmyä, kun tämä alkoi taas tehdä vatsalihaksia. Julio hymähti. "Emmy Glauser… ja sä olit Vivien Haper?"
Vivien säikähti ja punastui. "Mä meen vaihtamaan sopiviin vaatteisiin, näyttäkää sitten mitä oikein teette.", Julio sanoi, ja käveli kohti pukuhuoneita. Vivien katsoi Juliota tämän kävellessä pukuhuoneita kohti. "Mitähän tästä tulee…", hän huokaisi.zoka wrote:
Hoh, kesäkuu kohta ohi enkä ole vielä edes uimassa käynyt. D=
Sama täällä. Minua tosin kalat pelottaa, ja siksi en uskalla uida :3
Autokoulun teoriakoe läpi. Ensimmäinen askel siihen ettei tarvitse enää tuota roskaa tehdä >:D Mutta joo, 1 virhe monivalinnoissa, 4 kuvissa. Monivalinnat meni 60% arvaamalla sekä maalaisjärjellä, kuvat sen sijaan oli todella selkeitä. Perjantaina on sitten inssiajo, tavoitteena on ässätä sekin. Pitää vain harjoitella mäkilähtöä, ruutuparkkeerausta, ja sitten pysähtyä aina jos risteyksessä tai ympyrässä epäilyttää. Melkein joka kerta kaupunkiajossa on tullut tilanteita missä ehtii kyllä tielle tai ympyrään, mutta inssiajossa kuulemma tästä hätiköinnistä hylättäisiin. Sitten kun pitää vielä kaasupolkimen kurissa ja vahtii ympäristöä niin ei siinä pitäisi olla mitään.
Kun sen saan tehtyä ja menen vielä siihen kakkosvaiheeseen armeijan jälkeen (kunhan sieltä nyt pääsee puolessa vuodessa pois!) niin avot, ei tarvitse ajaa autoa enää ikinä! Mu ha ha ha ha!
Olen nyt pelaillut Ace Attorney 3:sta, nyt kun kerran on ihan oikea konsoli ja ihan oikea pelikin. Viitosjuttu, eli se eeppisin kaikista 🙂 Iriksen näkeminen vaan meinasi aiheuttaa sydänkohtauksen, en muistanut tämän olleen niin söpö. Sääli vaan ettei Iriksen ja Phoenixin välillä loppujen lopuksi tapahdu mitään 🙁
Ghost Trick pitää tilata ensi viikolla (tai jo tällä viikolla): armeija alkaa ja sinne tarvitsee vapaa-ajalle jotain pelattavaa, Ace Attorneyn ehdin viimeistelemään siihen mennessä. En usko että läppäriä saa sinne viedä, enkä todennäköisesti uskaltaisi tätä viedä sinne vaikka saisikin. Jos sieltä nyt jotain lokerikkoja löytyy niin DS menee sellaiseen säilöön vähän helpommin. Tai sitten voisin viimeinkin hankkia The World Ends With Youn, siinä voisi olla enemmän pituutta. Olettaen että saan edes DS:ää viedä sinne…
Woman’s Touchille taas tullut uusi osa (lue täältä tai kohtapuoliin Omat Tarinat osiosta), olen päättänyt etten välitä tuleeko kommenttia vai ei, julkaisen uusia osia sitä mukaa kun näen sopivaksi. Teinhän Cold Waveakin 2 vuotta ilman palautetta, eikä se ole loppupeleissä ketään kiinnostanut vaikka olen sitä nyt mainostanut ympäri Interwebsiä 😀
Kuten Off-topicissa lupasin, jos yksikin kommentti tulee niin jatkoa seuraa 🙂 Seuraava osa tulee taas riippuen kommenttien määrästä, sekä siitä miten saan tulevia osia kirjoitettua. Ollaanpas toiveikkaita ja toivotaan vähintään kahta kommenttia.
———————————————
OSA 2: TAVOITE
Seuraavana päivänä Vivien tuli kouluun naama yltä päältä laastareissa ja kääreissä. Laastarit hän sai eilen kouluterveydenhoitajalta, mutta kääreet taas äidiltään. Kun hän vielä selitti mitä oli tapahtunut, häntä kiellettiin tappelemasta, oli tilanne mikä hyvänsä. Toisinsanoen Emmyn kanssa kaveraaminen oli nyt kiellettyä, mutta eipä Vivien halunnut välittää. Heikkouden tunne oli vain liian sietämätön. Välitunnilla, hän ja Emmy menivät taas kuntosalille.
"Sä oot melkein kuin muumio.", mainitsi Emmy, mussuttaen keksipatukkaa. Jos Vivienin naamasta näkisi mitään, se punertaisi kuin omena. "Miksi halusit juuri minut tähän ’jengiisi’?", kysyi Vivien, samalla hörppien pillimehua. Emmy tunki loput keksipatukasta suuhunsa. "Sä vaan vaikutit sopivalta.", vastasi Emmy, jolloin Vivien taas punastui ja otti etäisyyttä Emmyyn. "E-En ole valmis sellaiseen! En ainakaan nyt! Ehkä sitten jos tutustutaan ensin ja…", sanoi Vivien nopeasti, kunnes huomasi Emmyn kaivavan nenäänsä. Vivien oli hetken hiljaa äimistyneenä. "Ööh… kaivat… nenääsi?", hän ihmetteli. "Niin?", sanoi Emmy, ja lopetti nenän kaivelun. "Kato nyt mikä räkämälli!", jatkoi Emmy, näyttäen sormensa päässä roikkuvaa hieman veristä räkäpalloa. "Ällöä!", huudahti Vivien, pompaten kauemmas Emmystä. Emmy alkoi nauraa, ja Vivienin näkymätön naama alkoi taas punertaa. Kaksikon välillä oli hetken hiljaisuus, kun kumpikin keskittyi nyt juomiinsa.
"Entä miksi… sinä haluat perustaa katutaistelujengin?", kysyi Vivien. Emmy asetti vesipulloon syrjään, ja alkoi venytellä käsiään. "On yks tyyppi mitä mä ihailen. Haluun peitota sen.", Emmy vastasi, ja poimi 20-kiloiset käsipainot lattialta. "Kuka se on?", ihmetteli Vivien. Miksi hän haluaisi peitota henkilön jota ihailee? Emmy oli hetken hiljaa, keskittyessään käsipainojen nosteluun. "Elicia Sheilds.", hän vastasi. Vivien purskautti juuri imaisemansa mehut suustaan, ja hänen päässään olevat kääreet löystyivät. "E-E-ELICIA SHEILDS!?!?", huudahti Vivien, repien kääreet päästään. Emmy jatkoi painojen nostelua reagoimatta Vivienin huutoon yhtään.
"T-Tajuutko että se on ehkä Amerikan parhain katutaistelija!? Ja että sen jengi, ’White Claw’ on kuulu kuin mikä!?", jatkoi Vivien. "Joo.", sanoi Emmy. "Lilia Dotts, Dona Carico, Max Audie, Clayton Yeadon… ne kaikki olisi vastassa ja…", huusi Vivien, mutta sitten hän havahtui. "Eikun mitä? ’Joo’?", ihmetteli Vivien. "Sinä siis… tiedät mitä olisi vastassa?"
"Niin.", vastasi Emmy. "Joo, se on hullu.", ajatteli Vivien, ja oli hetken hiljaa. Emmy laski käsipainot lattialle, ja alkoi taas venytellä käsiään."No miksi haluat peitota sen?", kysyi Vivien. Hän ymmärsi miksi Emmy saattaisi ihailla jotakuta niinkin kuuluisaa kuin Elicia Sheildsiä, mutta miksi tämä haluaisi peitota tämän? "Se on mulle velkaa 10 dollaria.", vastasi Emmy nopeasti. Vivien oli taas hetken hiljaa, hieman järkyttynyt ilme kasvoillaan. "Aika antikliimaattista…", tämä ajatteli, kunnes tajusi jotain. "SINÄ TUNNET ELICIA SHEILDSIN!?", meinasi Vivien huutaa, mutta Emmy tuli ajoissa tukkimaan tämän suun. Kuntosalilla olevat muut ihmiset alkoivat tuijottaa kaksikkoa. "Älä huutele sitä!", kuiskasi Emmy. "Ei se tietty mikään hirmu salaisuus ole, mutten halua että mut yhdistetään siihen. Että älä kerro kellekkään."
Emmy päästi Vivienistä irti ja jatkoi käsiensä venyttelyä. Muut kuntosalilla olevat jatkoivat taas kuntoilun parissa. "Se on vaan mulle velkaa, siinä kaikki.", Emmy jatkoi. Vivien hiljentyi hetkeksi, ja alkoi itse venytellä jalkojaan. "Mutta eihän tuollaiseen mitään tappelua tarvita?", tämä kysyi. Emmy joi vesipullonsa tyhjäksi, ja vastasi: "Se on katutaistelija. Mitä luulet?"
"Niinhän se tietysti on…", ajatteli Vivien hymyillen. Kaksikko jatkoi harjoituksiaan ennen seuraavan tunnin alkua.Ennen viimeisen tunnin alkua, Emmy ja Vivien olivat jälleen käyneet kuntosalilla. Vivienin tahti oli yleensä kerran päivässä, mutta Emmyn tahti oli joka välitunti. Vivienin lihakset olivat niin kipeät että teki tuskaa vain liikkua. "Kaikki kipu on vaan hyväksi!", naurahti Emmy, ja läimäisi Vivieniä selkään. Vivien oli kaatua, mutta hän oli onneksi tarpeeksi lähellä seinää, ja sai nojattua tätä vasten. "Minä niin kuolen…", ajatteli Vivien. "Miten joku voi kestää tällaista treeniä!?"
Emmy ja Vivien jatkoivat matkaansa kohti luokkahuonetta pitkin yläkerran käytävää jonka oikealla puolella oli pelkkiä ikkunoita. Heidän eteensä ilmestyi yhtäkkiä suhteellisen pitkä poika. Tällä oli yllään vaaleansininen kauluspaita, jossa oli musta lohikäärmekuvio. Hänellä oli mustat farkut, ja erittäin synkkä katse. Hänen keskivertopituinen kampaamaton musta tukka teki hänestä varsin pelottavan näyn. "Sä oot siis se uusi tyttö, Emmy Glauser?", tämä poika kysyi. "Sähän taisit kurmuuttaa mun kavereita eilen?"
Vivien kiljaisi vaimeasti, ja piiloutui Emmyn taakse. "Mikä sulle tuli?", ihmetteli Emmy, katsoen Vivieniä.
"Ja sä, oot mun tiellä.", sanoi Emmy taas pojalle. Kaikkien paikallaolijoiden leuat putosivat lattiaan, ikääkuin Emmy olisi sanonut jotain hullua. "T-Tuo on Julio Linger, kolmannen vuoden opiskelija! Huhut kertoo että se olisi tappanut ihmisiä ja raiskannut jotain naisia! Ei tuollaisille ryppyillä!", Vivien vastasi peloissaan. "Jaa.", sanoi Emmy, ja mittaili Juliota katseellaan. "No jos toi on totta niin eipä oo koiraa karvoihin katsominen."
"Mitä toi tarkoitti, ämmä?", murahti Julio. Emmy katseli ympärilleen, ja huomasi miten kaikki, mukaanlukien Vivien, piilottelivat nyt roskakoreissa, ovien takana, ilmastointiluukuissa ja käytävän ikkunoiden toisella puolen. "Sitä että näytät heikolta, pöljä.", vastasi Emmy, katsomatta edes Juliota. Julion naamaan ilmestyi yksi jos toinenkin verisuoni, ja tämä lyö Emmyä nopeasti nyrkillään. Emmy kaatui hämmästyttävän helposti."Hän on siis jopa Emmyä voimakkaampi!?", Vivien ajatteli peloissaan roskakorin pohjalta. "Älä ämmä soita suuta itteäs vanhemmille…!", raivosi Julio ja nosti jalkansa Emmyn pään ylle. "Linger! Lopeta tuo heti!", huusi käytävälle juossut naisopettaja. Julio odotti hetken, mutta otti jalkansa Emmyn pään yltä. "Kyllä, ope…", murisi Julio, mulkoillen vielä makaavaa Emmyä. Opettajan juostessa Julion luo oppilaat uskalsivat tulla esiin piiloistaan. Tämä alkoi läksyttää Juliota, mutta Juliota ei selvästikkään kiinnostanut. Julio vilkaisi vielä kerran Emmyä, muttei nähnytkään tätä lattialla. Hän näki ainoastaan tummansinisen välähdyksen, ja tämän jälkeen pelkkää mustaa.
Emmy oli noussut ylös, ja lyönyt Juliota kaikilla voimillaan. Julio lensi käytävän toiselle puolelle, ikkunasta läpi ja sen takana olevan välikaton päälle. Kaikkien paikallaolijoiden leuat koskettivat lattiaa, kun taas Emmy hieroi kohtaa mihin Julio häntä löi. "Tämä koira ei ollukkaan pelkkiä karvoja.", tämä hymähti. Ilmeisesti hän tahallaan antoi Julion lyödä tätä, katsoen onko tästä mihinkään. "E-Emmy Glauser…!", huudahti opettaja. "Menet rehtorin kansliaan välittömästi!"
"Mutta opettaja! Julio sen aloitti!", huusi yksi toisen vuoden tyttö, sillä eihän Emmy aloittanut tappelua. Julionhan se kuuluisi ottaa tästä syyt niskoilleen! "Aivan sama kuka aloitti, tässä koulussa ei tapella!", huusi opettaja takaisin äkäisesti. "Ja te kaksi, tulkaa auttamaan Lingerin kanssa!", tämä vielä ärähti kahdelle lähistöllä olevalle oppilaalle. Opettaja alkoi juosta hajonneelle ikkunalle kaksi oppilasta perässään. Niin, Emmy varmaan saisi laskun hajonneesta ikkunastakin. Vivien kömpi roskakorista ulos, ja käveli Emmyn luo: "O-Oletko… kunnossa?"
"Joo. Mut pitää vissiin mennä reksiä tapaamaan…", huokaisi Emmy, ja alkoi kävellä kohti rehtorin kansliaa. "Mene sä vaan jo tunnille."
Vivien jäi vielä järkyttyneenä katsomaan kun Emmy käveli kohti yläkerran portaita, mutta päätti totella ja mennä itse oppitunnille.Emmyn kävellessä portaita ylös, pari neljännen vuoden opiskelijaa huomasi hänet. "Näittekö…?", sanoi punaiseen kauluspaitaan ja mustiin farkkuihin pukeutunut pystytukkainen poika. "Emmy Glauser… ei oo hääppönen likka, mutta vahva ainaskin.", vastasi isokokoinen lihaksikas poika, yllään valkoinen t-paita, jonka päällä oli avoin punainen huppari, siniset farkut, joissa oli pari ketjua. Hänen vaalea tukkansa oli vedetty geelillä taakse piikeiksi. "Haha… niin tyylitön asu.", naurahti tyttö, jolla oli mustat nahkahousut, ja valkoinen farkkutakki. Hänellä oli pitkä vaalea tukka, jossa oli musta raita. Emmy ei huomannut kolmikkoa, vaan jatkoi matkaansa kohti rehtorin kansliaa.
Koulun jälkeen Vivien odotteli Emmyä koulun portilla. "Miten kävi!?", hän kysyi huolestuneesti. "Lasku tuli ikkunasta, mut ei mua sentään erotettu.", hymyili Emmy. "Kuulemma jos jotain tollasta tapahtuu uudelleen niin sit se on menoa. Vähän kuin edellisessä koulussa."
"E-Erotettiinko sinut edellisestä koulustasi!?", äimistyi Vivien. Vivien ja Emmy alkoivat kävellä pois koulun porteilta. "Joo. Sen takia jouduinkin muuttamaan. Ja kerran jäin luokalle kun en osannut muuta kuin treenata tappelemista.", jatkoi Emmy omahyväinen virne kasvoillaan. Vivien oli hetken hiljaa. "Aina oppii uutta….", hän ajatteli. "Eli olet siis… 17?", hän vielä kysyi. "Joo.", vastasi Emmy. Tämän jälkeen he eivät puhuneet mitään, vaan jatkoivat matkaa koteihinsa.shiRO wrote:
Kannattaa muistaa, jos et jo tiedä, että puolella vuodella pääseminen ei ole selviö. Voi hyvinkin olla, että sattuu huonompi tuuri ja sinut laitetaan pidemmälle palvelusajalle. Siinä vaiheessa omalla tahtomisella ei ole paljoa väliä, vaikka onhan siinä aina pieni mahdollisuus vielä saada oma tahto läpi. Ainahan sitä tosin voi yrittää olla olematta missään erityisen hyvä ja katsoa jos sillä pääsisi vähemmällä.
Jossain lapussa minkä sain postitse oli listaus näistä "aloista" tjsp, kirjuria sissiä yms. Niiden vieressä oli sitten aina kuinka monta päivää koulutus kestäisi. Vaihtoehtoni ovat siis ne jossa on 180 pv? No tietysti, enhän minä voi mennä 365 päivän koulutukseen ja jättää homma kesken… mutta niistä pitää nyt katsoa, on sitten vielä todennäköisempää että voin olla vain sen puoli vuotta. Aika tyhmästi olen tehnyt kun en ole tutustunut pätkääkään näihin juttuihin ja parin viikon päästä siellä pitäisi jo olla.
Toisaalta minulla on aika kehno peruskunto, mitä nyt olen käsipainoja nostellut ja pyörällä mennyt töihin. Että jos ne minun laittaa johonkin "liikuntaa harrastamattomat" ryhmään (luin että siellä on joku sellainen jako), en usko että 6 kuukautta pidempää pitää olla :3
Inu-Mimi wrote:
Ja sitten aloitin tuota Tamersia, jota on Positronin subeilla jaksoon 28 asti.
Minä en ole Tamersia katsonut sillä sille ei näemmä toistaiseksi löydy kuin muutama oikein subattu jakso. Positron teki kuulemma subit espanjalaisen dubin pohjalta :S Tai en tiedä jos tämä on korjannut jo tilanteen…
Xros Warsista tykkäsin todella ns. "puoliväliin" asti, mutta sitten meininki vain lopahti. Siihen asti sarja muistutti hieman Tengen Toppa Gurren Lagannia ja tapahtumat olivat vain eeppisiä, nyt taas se kaikki potentiaali hävisi taivaan tuulin ja nyt sarja on kuin kuivaa korppua söisi. Ei huono muttei todellakaan hyvä. Lisäksi animaatio ja piirtotyyli huonontuivat. Taikin ihme pyörimiseen en ole vieläkään tottunut, olisivat vain pitäytyneet niissä käden ojennuksissa. Mutta ehkä tästä vielä noustaan loppua kohti. Wada Koujin taustamusiikit eivät ole kuitenkaan pettäneet.
Viimeinen viikko töissä. Sitten loma, ja tukka lähtee 🙁 Keskustellaseni erään automatkan isäni kanssa päätin nyt että armeijassa en ole kuin sen puoli vuotta. Nähtävästi se että kuinka pitkää armeijassa aikoo olla on sitten pakko mennä loppuun, sitä ei voi jättää noin vain kesken. Eli jos Rovio Academy järjestetään ja minä meinasin sinne pyrkiä, pelkästään 9 kuukauden palvelusaika olisi jo ongelmallista. Että puolella vuodella mennään, ja tullaan sitten viettämään luppoaikaa tähän samaan työpaikkaan. Tietokoneita korjaamaan ja paketteja jakelemaan :3
Autokoulun teoria huomenna. Ajokoe.fi:ssä tulee sellaista 88 – 93 tuloksia, mitenhän onnistuu? Inssiajoa ei voida pitää samalla, se olisi sitten ensi viikolla. Hyvä niin, sillä vasta NYT on alettu ruutuparkkeerausta ja mäkilähtöä käymään läpi. Koitettiinhan niitä joskus ihan alussa mutta vissiin ne vain unohtui kun piti saada tarpeeksi tunteja ajettua. Huono vaan että olen mäkilähdön kanssa aivan samassa tilanteessa kuin aluksi pelkän lähtemisen kanssa: kaasu ei halua pysyä paikallaan ja kytkin nousee liian nopeasti. Kun nostelen kytkintä ja odottelen auton tekevän jotain (mitä en yleensä huomaa käsijarrun kanssa), jostain ihmeen syystä alan hellittää kaasusta, ja sitten vedän kytkimen heti ylös. No eihän se onnistu, kaasu pitää pysyä paikallaan ja kytkin pitää nostaa ihan rauhallisesti. Luojan kiitos etten ole joutunut kaupunkiajossa tekemään mäkilähtöä.
Minulla juhannus menikin Woman’s Touchia kirjoitellessa. Luulin että se jää vain ensimmäiseen osaan, mutta mummolan magic toimi ja inspiroi tekemään lisää. Nyt on 4 osaa kirjoitettu, odotan vain kommentteja ensimmäisestä osasta, ja jos edes yksi tulee niin 2. osa tulee tänään. En halua kuitenkaan julkaista kaikkea kerrallaan, ihan siitä syystä että voin tehdä korjuksia jos jotain pieniä virheitä löytyy. Antakaa siis huuto shoutboxiin 🙂
En ole varmaan ainoa joka toivoisi Beelzebubia. Huono valinta siinä mielessä että se nyt ei ole genreltään erillainen (eikös sitä nyt toivottu?), ja sarjaa edelleen julkaistaan, eikä sitä ei ole ilmestynyt kuin hieman päälle sata lukua. Mutta toisaalta tässä kun Chrono Crusade loppuu piakoin niin ihan miellyttävä korvaaja olisi… animea olen katsonut ja tykännyt mielettömästi. Hauska ja kovis sarja.
Tai sitten The World God Only Knows. Tämäkin sarja on tosin vielä kesken, mutta on siinä ainakin hieno päähenkilö ja hassuja tilanteita.
Nyaa wrote:
Vai mitä tarkoitat, en ole ainakaan huomannut oikein sellaista kohtaa, missä nuo kaksi olisivat samanpituiset, paitsi silloin kun Chrono oli lapsimuodossaan :’o
Niin, siinä lapsimuodossa. Magdalenan kanssa hän oli suunnilleen samanpituinen kuin Aion, eikä ollut edes demonimuodossa. Sitten kun Rosette ja Chrono tapasivat tämä oli "ihmismuodossa" lähes samanpituinen Rosetten kanssa, nyttemmin Rosette taas on pidempi. Kun hän taas muuttuu demonimuotoon pituutta tulee lisää. Mistähän lie johtuu…
Kirja 41 luettu. Tapahtumat etenee ilmeisesti hieman eri järjestyksessä kuin anime, joka tulee lievänä pettymyksenä. Olin jo odottamassa sitä… sen enempää en oikeastaan osaa sanoa tästä kirjasta, hankala kommentoida ilman spoileja. Kansi on toki komea, koko Akatsuki esillä.
Seuraava kirja tulee tosin olemaan aika jännä. Kansikin näkyy olevan varsin värikäs :3
Kuudes kirja olikin mielenkiintoinen, että sellaista historiaa Chronolla. Moriyama on kyllä taitava tekemään tällaisia "lämpimiä seurueita", siinä todella alkaa miettimään kuka tässä nyt on se pahis, ja haluaako sitä nähdä kenenkään saavan köniinsä. No Aion tietysti mutta oli tämäkin varsin rento tyyppi. Mutta kuinka vanha Remington oikeasti on? O_o Tekeekö tuo leegio hänestä pidempi-ikäisen ja silti nuoren näköisen?
Sekin pistää miettimään, että Chrono oli tuolloin aika pitkä tyyppi, mutta Rosetten kohdatessaan hän oli lähes samanpituinen. Mistähän tämä johtuu?
Antti-setä wrote:
Ok. Taisteleminen sekä kirosana tai pari eivät ole esteenä linkkaukselle. Sen sijaan esimerkiksi verisen yksityiskohtaiset kuvaukset elimien irrottelemisesta tai hillittömän runsas ärräpäiden viljely ei ole ok.
Eli esim. Naruton tyylinen väkivalta on siis sallittu? Saa yskiä pieniä määriä, nenä vuotaa, olla mustelmia ja pieniä haavoja, kunhan meno ei äidy miksikään ketsuppiriehaksi? Tokihan Narutossa on välillä gorea mutta en minä niin pitkälle menisi.
Entäs seksuaalinen sisältö? Saa puhua, kunhan ei mennä yksityiskohtiin ja tarina ei ole pelkästään sitä?
Miten on kuoleman kanssa?
Hoh, sain Beelzebubista hienon peli-idean. RPG lukioikäisistä katutaistelijoista! En tiedä onko tämä nyt miten originaali idea, mutta siis ei mikään MMORPG vaan vaikka nyt Final Fantasy, taistelujärjestelmä on vain korvattu Street Fighterin tyylisellä järjestelmällä. Järjestelmästä tulisi aika yksinkertainen, meininkiä sitten rikastaa kehitettävät HP:t, hyökkäysvoimat jne. Ja sitten jotain mikä voisi tuoda strategiaa… pitää keksiä.
Huono vaan että minulla ei ole graafisia kykyjä tehdä tällaista peliä. Aion kuitenkin suunnitella tarinaa ja hahmoja (luonteita ja historiaa) siltä varalta että joku päivä voin toteuttaa tämän idean. Ja vaikka minulla nyt olisi graafisia kykyjä, en silti alkaisi tätä tekemään, onhan Cold Wave kesken… mutta ehkä kun saan tarinan suunniteltua, niin kirjoittelen sitä tuonne Omat Tarinat osioon 🙂 En osaa luvata mitään mutta en ainakaan yritä mitään yksinkertaista ja pitkää tarinaa. Ja nyt kun minun pitää kirjoittaa kahta tarinaa niin en tiedä milloin voin aloittaa…
Joo, töitä vielä tänään ja sitten pitkälle viikonlopulle. Autokoulun teoriakoe osuisi ensi tiistaiksi, jännä nähdä jos pääsee vielä inssiajoon samalla. En hirveästi ole harjoitellut tuota teoriaa (ajokoe.fi:ssä saan teoriakokeeseen max. 90 pistettä), mutta eiköhän se jotenkin onnistu! Tähän asti olen kaikki kokeet läpäissyt maalaisjärjellä. Jos en muuta niin menen sinne ainakin positiivisella asenteella.
Liukkaan kelin ajoradalla tuli käytyä tiistaina. Kivastihan se auto pyöri 😀 Katolleen ja ympäri. No ei, se sujui yllättävän hyvin. Ainoastaan pari kertaa kun piti kokeilla esteen ohitusta niin meinasi lähteä ihan täysin hallinnasta.
Eipä muuta tällä kertaa, jos en tänne nyt juhannuksena jostain syystä ilmesty, niin hyviä ja viinankatkuisia jusseja vaan kaikille!
Kesä näin yleisesti:
– Ötökät. Kaiken maailman ininää ja pörinää, ei sitä vain jaksa. Vihaa itikoita kohtaan ei varmaan tarvitse selittää.
– Käryt: minua ei haittaa jos lehmän, hevosen tai sian ulosteet vähän tuoksahtaa mutta kaikkien kasvien käryt ovat kyllä sietämättömiä. Niin ja järvien lähistöllä se kalan haju. Yöh.
– Pitkä heinä: haluan mennä pidemmälle piha-alueesta, mutta käärmeet ja ötökät pelottaa. Niin, ja nokkoset on aika haitarista myös.
– Kuumuus: minua kun ei kylmyys haittaa oikein yhtään niin kuumuus on vastaten aika tuskallista.
– Ukkonen: nörtin pahin vihollinen. Olet juuri mielettömässä vauhdissa koodin kirjoituksessa, tai pelissä on joku tiukka tilanne meneillään, niin sitten yhtäkkiä alkaa kuulua ulkoa jyrinää. Siinä kun ei halua ottaa riskejä niin ei voi muuta kuin alkaa irroitella johtoja seinästä pois :/ Joo joo, ollaan riippuvaisia sähköstä ja tietokoneista, mutta mitä ihmettä minä, yksinäinen ja syrjäytynyt nörtti voin sitten tehdä?Joskus kesä oli jopa mukavaa kun serkut olivat nuoria ja yhteinen mummo oli vielä elossa. Joka kesä oli aina muutama päivä kun kaikki mentiin yhdessä sinne ja löydettiin joku yhteinen villitys (viimeisin oli Duel Masters korttipeli), käytiin uimassa, valvottiin pitkään, mussutettiin makeisia ja lainattiin paikalliselta R-Kioskilta joku elokuva, sovittiin sitten yökyläilyä toisillamme… eipä ole sellaista enää.
Kesän lisäksi käsikirjoittaminen alkaa ottaa päähän. Olen joko liian kriittinen tai sitten vain surkea kirjoittaja: en saa millään yhtä tilannetta kirjoitettua järkevästi. Olen nyt kirjoittanut uudelleen ja uudelleen samaa kohtaa muutaman päivän ajan ja joka kerta löytyy joku epälogiisuus hahmojen reploissa.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
