erakko

Pahoittelen jälleen sitä etten ehdi kirjoittamaan tarinaa tähän viestiin, tällä vlv:llä en ole oikein tehnyt muuta kuin koodannut Cold Wavea. Joka tapauksessa, osa 9 löytyypi täältä.

Nyt tosin se ilouutinen että otan inttiin läppärin mukaan, joten julkaisutahti saattaa hieman kiihtyä… tarina alkaakin olla melkein puolessa välissä.

Tällä kertaa en ehdi kirjoittamaan tarinaa tänne, joten lukekaa osa 8 täältä. Muokkaan tähän viestiin sitten tarinan kun ehdin. Tai sitten en, riippuu miten viikonloppuisin on aikaa.

Sitten vähän slice of lifea ja… no jaa.

———————————————

7. KIELLETTY

On kulunut kuukausi siitä kun Burkel Eye mafia sai elinkautisen. Tuon viikonlopun jälkeen Emmy sai runsaasti pelokkaita katseita koulussa, sekä kaduilla. Olivathan televisio ja lehdet uutisoineet tuolloisista tapahtumista. Vivien, Anya ja Julio sen sijaan saivat vähemmän huomiota, sillä lehtien kuvista heitä ei osannut tunnistaa vammoiltaan, toisinkuin Emmyn. Joka tapauksessa Vivien joutui kotiarestiin, tullessaan kuitenkin kotiin poliisikyydillä, ja poliisien selittäessä tämän vanhemmille mitä oli tapahtunut. Koulussa myös opettajat oli määrätty vahtimaan etteivät Emmy ja Vivien keskustelisi toistensa kanssa. Emmy ei tietenkään pitänyt tästä, muttei hän tälle asialle voinut mitään.

Julio makasi edelleen sairaalassa, sillä hänen vammansa olivat hyvinkin vakavat. Hän oli kuitenkin toipumaan päin. Anya taas keskittyi koulunkäyntiin, pystyihän hän nyt keskittymään siihen paljon paremmin. Sitä hänen tuli tehdäkkin, olihan hän viimeistä vuotta high-schoolissa. Välitunneilla hän meni joko Vivienin tai Emmyn kanssa kuntosalille, ja toimitti viestejä näiden välillä. Kuukauden nyt mentyä vauhdilla ohi, hän alkoi viimeinkin tottua Emmyn kovaan kuntoilutahtiin, ja tuli vahvemmaksi.

Vivien ja Anya saapuivat perjantaina jälleen kuntosalille. Vivien oli pukeutunut katapukuunsa, kun taas Anyalla oli yllään violetti avonainen toppi, ja harmaat college-housut. Kuntosalilla olevat miehet äimistelivät Anyaa, sillä tämä oli kuitenkin varsin povekas tyttö. "Ainiin, tuli taas viesti…", sanoi Anya venytellessään. Vivien tuijotti ensin vihaisesti miehiä jotka tirkistelivät Anyaa, mutta säpsähti tämän sanoista. "M-Mitä…? Rakkauskirje? Minulle!?", tämä huudahti punastellen. Anya hymyili. "Ei höpsö, se on Emmyltä!"
"RAKKAUSKIRJE EMMYLTÄ!?", Vivien huudahti naama vielä punaisempana. Anya kaiveli taskustaan pienen paperilapun, ja ojensi sen Vivienille. Vivien nappasi viestin nopeasti Anyalta ja melkein repi lapun kahtia aukoessaan sitä. Hän luki lapun kovalla vauhdilla. "Y-Yökylään…?", Vivien kauhistui ja punaistui jälleen. "Tiesin sen, tämä on rakkauskirje! Emme voi tavata joten tämä on ainoa tapa millä voimme kommunikoida! Nyt hän vaatii minua rikkomaan vanhempieni kieltoa…! Voi tätä tuskaa!", tämä vielä ajatteli pää höyryten. "Niin, Julio pääsee tänään sairaalasta ja Emmy halusi meidät kaikki nyt yhteen syysloman kunniaksi! Kuulostaa kivalta, eikö?", sanoi Anya hymyillen.

Vivien keräsi hetken ajatuksiaan, ja havahtui jälleen miesten yrityksiin tirkistellä Anyaa. "Painukaa nyt …toon siitä!! Ettekö ole ennen tissejä nähneet!?", Vivien huusi ja heitti muutaman 5 kilon painon miehiä kohti. "Mitä…?", ihmetteli Anya. "Ei mitään! Ehehe…", sanoi Vivien nopeasti. "Eikö hän todellakaan tiedä että tuo puskuri houkuttelee miehiä kuin kakka kärpäsiä?", Vivien vielä ajatteli ja alkoi nyt itse tuijottaa Anyan rintoja. "Kunpa minullakin olisi noin isot…"
"Öööh… miksi katsot rintojani?", kysyi Anya hymyillen. Vivien havahtui ja punastui. "E-E-En tiedä! Tuota…!"
Vivien hiljeni, ja muisti taas Emmyn viestin. "Enhän minä voi tulla… olen kotiarestissa…", hän sanoi apeana. Anya katsoi Vivieniä hetken. "Emmy sanoi että siitä tulisi niin kivaa että hän hakkaa sinut jos et tule."
Vivien ei kuitenkaan vastannut tähän mitään, ja jatkoi treenejä tavalliseen tahtiin. Anya päätti olla hiljaa asiasta, sillä tämä oli Vivienille selvästi hankalaa. Hän tiesi tämän veljestä ja vanhemmista.

"Olet kaksi minuuttia myöhässä, et kai ollut sen Emmyn kanssa?", kysyi Vivienin äiti heti tämän astuessa kotiovesta sisään. "E-En…", vastasi Vivien apeana. "Hyvä.", tämän äiti sanoi hymyillen ja meni takaisin olohuoneeseen. Vivien riisuutui ulkovaatteistaan, oli kuitenkin lokakuu ja ilma alkoi viiletä, joten ulkovaatteille oli käyttöä. Lisäksi Vivien oli suhteellisen laiha, joten hänelle tuli kylmä helposti. Lopulta hän asteli yläkerran portaikkoa kohti. "Miten voit vain uskoa häntä?", Vivien kuuli tämän isän sanovan. "Minä en halua hänelle tapahtuvan kuin Craigille! Ihan varmasti se ihmisroska on tehnyt jotain sekoittaakseen taas Vivienin päätä!"
Vivien pysähtyi. Emmykö ihmisroska? Ilman Emmyä hän ja Anya olisivat ehkä kuolleet! Ja ajan kanssa kenties Juliokin, ottaen huomioon miten Burkel janosi kostoa tälle… vaikkakin se johtui erään lastensarjan Limited Edition DVD:stä. Mutta miten tämän isä kehtasi kutsua Emmyä ihmisroskaksi!? Vivien seisoi hetken hiljaa ja puristi nyrkkejään.

"EI SE OLE IHMISROSKA!!", Vivien meni ja huusi isälleen. Hän havahtui omaan huutoonsa, ja katsoi isäänsä peläten. Nyt hän ei pääsisi helpolla! Mutta jos hän nyt ei puhuisi tätä vastaan… pitäisikö hänen vain luopua ystävyydestä Emmyn kanssa? "Jos joku tässä on ihmisroska… niin se ollaan me!", tämä huusi silmät kiinni. "Me ollaan vaan surkeita ihmisroskia, kun Emmy on se joka noukkii meidät maasta, ja pitää aarteenaan!"
"Minähän sanoin! Se likka on sekoittanut hänen päänsä!", sanoi Vivienin isä noustessaan ylös sohvalta. "Voi ei! Mitä voimme tehdä!?", Vivienin äiti huudahti huolissaan. Vivien puristi nyrkkejään, ja tirautti pari kyyneltä. "TE ETTE VAAN TAJUA!!", tämä huusi, ja yhtäkkiä tunsi lievää kipua vasemmassa poskessaan. Tämän isä oli juuri lyönyt häntä. Vivienin isä katsoi tätä ällistyneenä, sillä tämä odotti Vivienin kaatuvan ja alkavan huutaa kivusta, ja että tämä kipu olisi taas tuonut hänet järkiinsä. "Kulta…!", Vivienin äiti huusi huolissaan. Vivien hieroi kohtaa johon isä häntä löi.

"Ilman Emmyä olisin vain kaatunut maahan ja alkanut itkeä.", Vivien sanoi katsoen tämän isää silmiin. "Olen sille niin kiitollinen… etten välitä yhtään vaikka ette hyväksyisi sitä!!"
Vivienin isä katsoi tytärtään hiljaa. "Ei, sinä kuolet jos kaveeraat hänenlaistensa kanssa!", Vivienin äiti huusi, kävellen lähemmäs Vivieniä. "Kävimme tämän täsmälleen saman keskustelun jo veljesi kanssa, ja tiedät kyllä miten hänelle kävi! Hänkin uskoi ja luotti johonkin taistelijaan, väitti tätä vahvaksi, mutta niin vain he sitten kuolivat!"
"Mutta yhtä asiaa emme silloin varmistaneet.", sanoi Vivienin isä. "Millainen henkilö tämä oikeasti oli…"
"Kulta, et kai sinäkin…!?", aloitti Vivienin äiti, mutta Vivienin isä näytti tälle vain kämmentä. "Haluan nähdä tämän Emmy Glauserin. Sitten katson voitko kaveerata hänen kanssaan.", Vivienin isä jatkoi katsoen Vivieniä. Vivienin sydän pompahti riemusta. Kuka tietää miksi, mutta ilmeisesti hänen isänsä ymmärsi. Jos hyvin nyt käy, hän vielä pääsisi Emmyn luokse yökylään muiden kanssa.

Niinpä Vivien ja tämän isä ajelivat kohti Emmyn kotia, käyttäen Emmyltä saatuja ajo-ohjeita apunaan. He ajoivat pitkälle maaseutua, ja Vivien alkoi ymmärtää miksi Emmy heräsi aina niin aikaisin. Matka kouluun oli mieletön! Uskomatonta että tämä vielä käveli tai juoksi koko matkan! Pian he näkivät järven, ja tämän luona yksikerroksisen keltatiilisen omakotitalon, jonka vieressä oli pari pienempää rakennusta. Järven rannassa oli myös jokin pienempi rakennus. Pihassa oli vain yksi valtava puu, ja metsä alkoi jo pihan laitamilta. Vivien ei ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa ja katseli näkyä silmät pyöreinä. Aurinko oli juuri laskemassa lokakuisen syystaivaan taakse.

Vivien ja tämän isä astelivat omakotitalon etuovelle. Vivienillä oli yllään musta huppari, jonka alla oli keltainen hihaton t-paita. Hänellä oli myös samat siniset farkut kuten yleensä. Pian he alkoivat jo kuulla ryminää sisältä. Ovi aukesi yhtäkkiä, ja Emmy asteli paikalle yllään tummansininen maastokuvioinen t-paita jossa oli mustat hihat, sekä tummanvihreät maastohousut. "Sä siis tulit!!", Emmy huusi iloissaan Vivienille, kunnes huomasi tämän isän. Hän alkoi tuijottaa tätä hiljaa. "Sinä siis olet Emmy Glauser?", Vivienin isä kysyi. Emmy nyökkäsi varovaisesti, katsoen tätä vieläkin silmiin. Vivienin isä tuijotti tätä takaisin, ja Vivien alkoi jo hätääntyä: he näyttivät siltä kuin he alkaisivat kohta tapella! "Läheltä katsottuna sinulla onkin hyvät silmät.", sanoi Vivienin isä yhtäkkiä. "Luotan tyttäreni käsiisi."
Emmy ja Vivien katsoivat tätä hämillään. Vivienin isä kääntyi Vivienin puoleen ja sanoi tälle hymyillen: "Pidä hauskaa."
Vivien hymyili takaisin, ja halasi isäänsä. "Kiitos.", hän sanoi, ja jäi vielä katsomaan kun tämän isä ajoi pois. "No, tule sisään! Me ollaan jo ooteltu!", sanoi Emmy ja kiskoi Vivienin sisään reppuineen.

Sisällä Vivien tapasi Emmyn isovanhemmat. Tämän isoäiti oli lyhyt, ja tällä oli harmaa, lyhyt ja kiharainen tukka. Tällä oli yllään valkoinen t-paita, ja siniset farkut. Emmyn isoisä taas oli pitkä, ja tällä oli myös pitkät harmaat hiukset jotka oli laitettu poninhännälle, ja paksut harmaat viikset. Hänellä oli yllään tummanvihreä t-paita, ja mustat lyhyet shortsit. Olohuoneesta Vivien löysi Julion, joka esitteli vatsansa kohdalla olevaa arpea Anyalle. Anyalla oli yllään avokaulainen punainen t-paita, ja mustat farkut. Juliolla taas oli yllään vaaleanvihreä t-paita, ja valkoiset pitkät shortsit. "Sä voit koskettaa sitä jos haluut.", sanoi Julio tämän arpea tuijottavalla Anyalle. "V-Voinko todella…?", tämä kysyi, ja ojensi kättään Julion arpea kohti. Vivien äkkäsi heti kuinka Julion silmät hyppäsivät Anyan kaula-aukkoon, ja meni välittömästi potkaisemaan Juliota päähän. "SIKA!", tämä huusi Juliolle, heristäen nyrkkiä samalla. Anya katsoi lyötyä Juliota hämmästyneenä.

Julion noustessa ylös ja tämän alkaessa räyhätä Vivien kanssa, Emmy juoksi paikalle. "Sauna on valmis!"
Kolmikko katsoi tätä hämmästyneenä. "Sauna?", kysyi Julio. Ei hän ollut ikinä kuullut mistään saunasta. "Joku ruotsalainen keksintö… emmä tiedä. Mutta se on silti ihan mahtava!", vastasi Emmy innoissaan. "Missä on Ruotsi?", kysyi Julio taas. "En tiedä… olisiko jossain Afrikassa?", mietti Anya. "Mut alkakaa nyt jo tulla! Ottakaa pesuvehkeet mukaan! Siis tytöt.", sanoi Emmy, ja alkoi osoittaa Juliota. "Sä jäät vielä tänne."
"Pesuvehkeet…?", mietti Julio, ja havahtui. "Jos saunaan kuuluu peseytyminen… sehän tarkoittaa et toi kolmikko on kohta ihan ilkosillaan!", ajatteli Julio ja alkoi virnistellä. "Jes, ehkä näen vilauksen Anyasta aivan nakuna! Ei Emmykään niin pahitteeksi ole… Vivienistä en välitä… MUTTA AH ANYA!"

Tyttöjen kävellessä rantaa kohti Juliokin alkoi hiipiä näiden perässä. Tytöt astuivat rannassa olevaan rakennukseen, ja Julio alkoi välittömästi etsiä ikkunaa tai reikää josta tirkistellä. "Pakko täällä jossain on joku rako oltava!"
"Etsitkö jotain poikaseni?", Emmyn isoisä sanoi Julion takaa, säikäyttäen tämän samalla. Emmyn isoisä nappasi tätä olkapäästä, ja alkoi raahata tätä päärakennusta kohti. "Saunan puolella olisi ollut ikkuna, muuten.", tämä jatkoi. "No kiva tietää nyt!!", raivosi Julio ajatuksissaan.

Tunnin päästä tytöt tulivat takaisin päärakennukseen. Anya oli kietonut ylleen punaisen pyyhkeen, Vivien taas keltaisen, kun Emmy taas oli kietonut yhden sinisen pyyhkeen ympärilleen, ja toiseen siniseen pyyhkeeseen hän oli survonut tukkansa. He olivat selvästi käyneet vielä uimassa. "Olit oikeassa… se oli ihanaa.", huokaisi Anya ja alkoi tyytyväisenä kammata pitkää märkää tukkaansa. "Minusta siellä oli turhan kuuma…", mutisi Vivien. Hänen ahterinsa oli palanut tämän istuessa paljaille kuumille lauteille. "Älä nyt, toi on mainiota kestävyystreeniä!", nauroi Emmy ja läppäsi Vivieniä tämän aralle takamukselle. "Vaari, menetsä Julion kanssa vaikka saunaan?", kysyi Emmy isoisältään. "Se ei kuitenkaan tiedä mitä pitää tehdä."
Niinpä Emmyn isoisä ja Julio astelivat rannassa olevaa pientä rakennusta kohti. He riisuutuivat yhdessä huoneessa, ja toisessa taas Julio ajatteli astuneensa uuniin. "Mehän paistutaan täällä!", hän sanoi Emmyn isoisälle, tämän asettaessa halkoja kiukaaksi kutsutun laitteen sisään. Tämä ilmeisesti aiheutti huoneen korkean lämpötilan. "Älä nyt jänistä, iso mies.", tämä sanoi, asetti liinan lauteille ja kävi tämän päälle istumaan. Julio teki samoin, ja alkoi tottua pikkuhiljaa lämpöön. "Eihän tää nyt niin paha ookkaan…", hän ajatteli, kunnes Emmyn isoisä heitti kauhalla vettä kiukaaseen. Tuntui kun tila olisi hetkessä lämmennyt vielä enemmän. "M-Mitä sä nyt!?", Julio huusi kauhuissaan. "Nyt me ainakin paistutaan!"
"Ei, tämä kuuluu asiaan.", vastasi Emmyn isoisä, ja heitti lisää löylyä. Julio pelkäsi paistumista, mutta jos Emmyn isoisä kerran kesti tätä, niin sitten hänkin. Tämä todellakin oli kestävyystesti.

Julio havahtui nähdessään vaalean vilahduksen ikkunasta. Tämän jälkeen ikkunan alareunaan ilmestyi kolme silmäparia. "HEI, TOI ON EPÄREILUA!", huudahti Julio osoittaen ikkunan takaa lymyilevää Emmyä, Vivieniä ja Anyaa, jotka rupesivat heti nauramaan. "Kikati kikati vaa…", murahti Julio. "Noh, itseppähän kerjäsitte!", tämä huudahti, ja nousi lauteille seisomaan, niin että hänen paljaat lantionsa olivat kohti ikkunaa. Tyttöjen silmät suurenivat, ja hävisivät äkkiä. Emmy raahasi pyörtynyttä Vivieniä takaisin päärakennukseen, ja murahti nolostuneelle Anyalle naama vähintään yhtä punaisena: "I-Ihme ajatuksia sulla välillä…!"

Saunan ja ruuan jälkeen aurinko oli jo laskeutunut. Nelikko pukeutui yövaatteisiinsa, ja asettuivat kaikki Emmyn huoneeseen. Vivienillä oli yllään vaaleanpunainen pyjama ja Anyalla taas violetti pyjama. Emmyllä taas oli sama tummansininen maastokuvioinen t-paita yllään, ja mustat alushousut. Juliolla oli yllään sama vaaleanvihreä t-paita, ja mustat pitkälahkeiset kalsarit. He eivät kuitenkaan käyneet nukkumaan, vaan hetken keskusteltuaan Emmy nappasi pari peliohjainta käteensä, ja patisti muut pelaamaan jotain taistelupeliä. Hetken päästä koko nelikko alkoi päästä pelissä vauhtiin ja kilpailu oli kovempaa. "5 000 000 dollaria vetoa että voitan sinut!", sanoi Anya Juliolle rämpyttäen kiihkeästi peliohjaimen näppäimiä. "Jos häviät niin otat pyjaman pois!", vastasi Julio keskittyen peliin vähintään yhtä kiihkeästi. "Kiinni veti! 5 000 000 dollaria ja vastustajan vaatteet voittajalle!", huudahti Anya itsevarmasti. Vivien seurasi tiiviisti näiden kahden pelaamista, äimistellen hetken näiden tekemää vetoa. Hän katsoi Emmyyn, joka oli ottanut tyynyn käteensä, ja nyt katsoi Vivieniä epäilyttävästi.

"Ei kai hän…", ajatteli Vivien, ja sai jo tyynyn naamaansa. Hän nappasi tyynyn heti takaisin ja heitti sen kohti Emmyä. Hän osuikin Julioon, ja tämä teki pelissä virheliikkeen. "Voitin! Vaatteet pois ja rahat tänne!", huudahti Anya hymyillen Juliolle. Julio kuitenkin otti tyynyn ja heitti sen raivoisasti Vivieniä päin. Vivien sai kopitettua tyynyn, ja huomasi Emmyllä olevan jo toisen tyynyn. Tämä heitti tämän taas Juliota päin, ja tämä kaatui taas selälleen. "Nyt riitti!", Julio huusi ja heitti tyynyn kaikilla voimillaan Emmyä kohti. Nelikon välillä alkoi näin tyynysota, joka kesti mukavan aikaa, kunnes he kaikki olivat liian väsyneitä jatkamaan. "En muista millon viimeksi oisin ollu tyynysodassa…", huohotti Julio omalla patjallaan. Emmy myhäili tyytyväisenä, ja Anya huohotti myös hymyillen. Vivienille tuli jano, ja tämä suuntasi keittiötä päin.

"Tosiaan… sitä kun vanhenee, ei tule käytyä yökylässä näin.", Vivien sanoi ääneen, juotuaan lasillisen vettä. "Emmy taas on ollut yksin 9-vuotiaasta. Ehkä hän siksi halusi kutsua teidät?", kuului ääni Vivienin vierestä. Vivien säikähti, ja huomasi vieressään Emmyn isoäidin. Tämäkin otti lasin vettä, ja hymyili Vivienille, Vivienin punastuessa. "9-vuotiaasta lähtien…?", Vivien kysyi. "Ei se voi olla mahdollista!", tämä pudisti päätään. Niin, Emmy vaikutti varsin sosiaaliselta henkilöltä. Mahdotonta ajatella että Julio, Anya ja hän olisivat tämän ensimmäiset ystävät. "Niin no… oli tietysti yksi…", mutisi Emmyn isoäiti kävellessään pois. Vivienin silmät osuivat yhteen seinällä olevaan kuvaan. Kuvassa oli kaksi lasta, joilla kummallakin oli pitkä sininen tukka, ja he näyttivät iloisilta. Itseasiassa hehän saattoivat olla siskoksia, he näyttivät siinä mielessä hyvin samanlaisilta. Vivien kuitenkin jämähti paikalleen lukiessaan kuvan raameissa olevan tekstin. Emmyn isoäiti katsahti jälleen Vivieniä. "Voi sentään, unohtiko hän silti yhden kuvan esiin…", voivotteli Emmyn isoäiti. "Emmy 6-vuotta… Elicia 14-vuotta.", Vivien luki ääneen.

Taas tällainen pidempi osa. Julkaisutahti on vähän hidastunut mutta eipä tuo nyt maailmaa kaada.

———————————————

6. YHDEN PUOLESTA

Emmy huomasi tälle ärjähtäneen Burkelin. Hän tuijotti tätä tiiviisti. "Kuka sä olet?", Emmy lopulta kysyi. Julio ei voinut uskoa että Emmy missasi kaiken mitä juuri tapahtui ja melkein kaatui järkytyksestä. Burkel katsoi
Emmyä vielä enemmän raivoissaan. "Miten ..tossa sait Scottin maahan noin helposti!?", tämä karjui. "Täh?", ihmetteli Emmy. "Se oli vaan heikko, siinä kaikki.", hän jatkoi, ja alkoi kaivaa nenäänsä. Burkel jämähti paikalleen järkytyksestä. "Kuka tämä tyttö oikein on!?", hän ajatteli.

Julio näki tämän tilaisuutena. Hän syöksyi kohti Burkelia, ja löi tätä kasvoille. Burkel heilahti hieman taaksepäin, muttei taaskaan kaatunut. Julio valmistautui loikkaamaan kauemmas. Burkel havahtui, ja mulkaisi Juliota raivokkaasti. "Ja SINÄ!!", tämä karjui ja huitaisi miekallaan vaakasuorasti Juliota kohti. "..ttu!", huudahti Julio, sillä vaikka hän oli juuri loikannut edemmäs Burkelista, hän ei tehnyt sitä tarpeeksi ajoissa. Leikkaava ilmavirta osui Julion mahan seudulle, ja teki valtavan haavan. Julio älähti kivusta, ja lysähti maahan. Julio katsoi Burkelia kohti samalla puristaen haavaansa. Ensimmäistä kertaa eläissään hän tunsi pelkoa. Tämä mies oli tosissaan! Luojan kiitos hän älysi loikata edes hieman kauemmas, muutoin hän olisi kahtena kappaleena!

Burkel käveli Juliota kohti, ja kohotti tupitetun miekkansa. Julio sulki silmänsä, odottaen viimeistelevää iskua. Juuri kun Burkel oli tekemässä iskua, Emmy tuli väliin, ja työnsi iskun syrjään potkullaan. Julio havahtui, ja huomasi Emmyn edessään. "Höh!", Julio tuhahti. "Älä tuu apuun jos en pyydä sitä!", hän sanoi ja katsoi Emmyä samalla purren hammasta. Häntä hävetti joutua Emmyn pelastamaksi. "Ootsä ihan vajaa?!", huudahti Emmy. "Sä meinasit jo luovuttaa, en kai mä muuten tässä olis!"
Julio katsoi Emmyä hiljaa ja hymyili. Sisimmässään hän oli tälle kiitollinen. "En tiiä mitä on meneillään mut tää tyyppi pitää vissiin peitota?", Emmy jatkoi. Julio oli hetken hiljaa, ja hymyili. "Joo. Se on Burkel Eyen johtaja, ne jotka kiusaa Anyaa."
Burkel tuhahti, ja veti miekan tupesta, yrittäen sivaltaa Emmyä vaakasuorasti. Emmy kyykistyi nopeasti, ja kuuli rysähdyksen takanaan. Takana olevan vaatekaupan edusta meni juuri palasiksi. Burkel nappasi vielä ilmassa olevan tupen, loikkasi kauemmas, ja työnsi miekkansa tuppiin. "Oho…", sanoi Emmy katsoessaan vaatekaupan edustaa. "Sähän ootkin voimakas.", tämä sanoi Burkelia kohti omahyväinen virne kasvoillaan. Yhtäkkiä Emmyn näkö alkoi heittää. Häntä alkoi pyörryttää ja heikottaa vietävästi. "Ei nyt…!", Emmy inahti, ja lysähti maahan. Burkel ja Julio hämmästyivät.

"Mitä sä teit!?", Julio huusi Burkelia kohti. Burkel alkoi hymyillä, ja käveli Emmyn luo. "Mielenkiintoista… en ole ikinä nähnyt nälän ja janon vaikuttavan tällä tavalla ihmiseen. Hän kuitenkin sai vielä peitottua Scottin. Enpä tykkäisi omata vastaavaa heikkoutta…"
"Nälkä!?", ajatteli Julio. "Ai niin… eihän se vissiin ehtinyt syömään mitään. Mut ei kai se silti voi noin kuukahtaa!"

Anya juoksi kujaa pitkin minkä jaloistaan pääsi. Titusiksi kutsuttu ponihäntäinen pukumies kuitenkin tavoitti häntä pikkuhiljaa. "Ei… en pääse pakoon!", ajatteli Anya, ja päätti pysähtyä. Hänen jalkojaan koski jo liikaa. "Hyvä tyttö!", huusi Titus, ja kaivoi juostessaan puukon esiin. Vain muutama metri enää, ja hän voisi survaista sen Anyan selkään. Titus kuitenkin huomasi kaatuvansa taaksepäin. "Mitä…!?", tämä älähti, ja kaatui maahan. Vivien oli tehnyt tämän takaa liukutaklauksen. "S-Sinä…!", säpsähti Anya, ja lysähti polvilleen maahan. Vivien nousi liu’usta nopeasti ylös, ja asettui Anyan ja Titusin väliin. Titus yritti hakea puukkoaan maasta, mutta ilmeisesti Vivienin taklaus oli lennättänyt sen muualle. Hän nousi ylös, ja katsoi häijysti Vivieniä. "Väisty. Sinulla ei ole mitään syytä puollustaa tuota naista!", tämä ärjähti Vivieniä kohti. Anya katsoi tiiviisti Vivieniä. Niin. Miksi tämä tuli auttamaan häntä? Ei hänellä ole mitään syytä uhrata henkeään tämän vuoksi! "En ikinä!", huusi Vivien takaisin vihaisena. "En voi vain katsoa vierestä kun te satutatte häntä. En nyt kun tiedän mitä teidän roskasakki on hänelle tehnyt!!"

Anya kiristi hampaitaan. "Tiedät siis…", Titus hymähti. "Mutta tiedätkö miksi me kiristimme heitä alun perin?"
Vivien katsoi Titusia hämillään. "Besnerit olivat osa Burkel Eye mafiaa.", Titus sanoi hymyilleen. Vivien hätkähti. "Mitä…?", tämä sanoi järkyttyneenä. Titus naurahti. "He olivat sitä samaa porukkaa mitä juuri kutsuit ’roskasakiksi’, ja he tekivät aivan samanlaisia asioita kuin mekin nyt! Polttivat velkaisten taloja, tappoivat näitä kun taloakaan ei enää ollut olemassa! Mutta sitten he päättivät lopettaa… ihan kuin me voisimme antaa heidän tehdä jotain sellaista. Niinpä aloimme veloittaa heiltä maksua tästä ’normaalista elämästä’, kuten sadoilta muilta!"
Vivien kääntyi katsomaan Anyaa. "Onko… tuo totta?", hän kysyi. Anya nyökkäsi, samalla puristaen nyrkkejään ja purren huulta. "Hän ei ole yhtään parempi meitä. Väisty siis sivuun! Ei haluttaisi tappaa sinunlaista söpöliiniä…", Titus murahti Vivienille. Vivien antoi Titusille raivoisan katseen, ja syöksyi tätä kohti. Hyökkäys tuli niin yllättäen ettei Titus ehtinyt reagoida, ja pian hän huomasi olevansa taas maata vasten. "Miksi…?", Anya kysyi Vivieniltä hämillään. "Eivät parempia kuin te? Älä naurata!", huudahti Vivien vihaisesti Titusta kohti. "Ainakin he ymmärsivät lopettaa!!"
Titus nousi ylös, ja katsoi Vivieniä synkästi. "Ihan miten haluat."

Vivien makasi maassa pidellen mahaansa, johon Titus oli juuri useaan kertaan tätä lyönyt. "Taasko tässä kävi näin…!?", Vivien ajatteli. Tilanne oli aivan sama kuin silloin kun Emmy pelasti hänet Julion kätyreiltä.
"Sääli.", sanoi Titus hymyillen. "Pidän blondeista, on todella sääli surmata sellainen."
"LOPETA!!", Anya huusi itku kurkussa Titusia kohti. "Eikö riitä että minä kuolen!? Tapa minut ja jätä hänet rauhaan!!"
Vivien säpsähti Anyan huudosta, ja alkoi purra hammasta. Titus katsoi vielä Vivieniä hetken. "Pomo ei ehkä pidä siitä… mutta hyvä on. Blondia en mielellään tapa.", Titus sanoi, ja alkoi kävellä Anyaa kohti. Hän kuitenkin havahtui huomatessaan Anyan järkyttyneen ilmeen. Titus katsoi taakseen, ja näki Vivienin nostavan itseään ylös.
"Anya…", tämä huohotti. "ET VARMANA KUOLE MINUN TAKIANI!! JOS SEN TEET NIIN NÄMÄ KOLHUT ON MINUSSA TURHAAN!!"

Anya säpsähti. Vielä tämä vain jaksoi… vaikka häneen miten sattui. Ja vain siksi ettei hän kuolisi. "Alat ärsyttää.", Titus tuhahti, asteli Vivieniä kohti, ja otti tämän tukasta kiinni. Titus paiskasi Vivienin naaman seinää kohti, päästäen tästä sitten irti. Vivien horjui, mutta onnistui pysymään pystyssä. Ei ollut ehkä kuin yhdestä iskusta kiinni, ja hän menettäisi tajunsa. Titus kohotti nyrkkinsä, ja huitaisi.

Anya kiljahti kivusta. Vivien ja Titus hämmästyivät tapahtunutta: Anya oli juossut iskun eteen! "En voi… antaa hänen taistella yksin!", ajatteli Anya kaatuessaan maahan. Vivien tiesi nyt tilaisuutensa tulleen, ja vasteten löi Titusia itse. Hän teki vielä vasemman koukun tämän mahaan, pyörähti ympäri, ja potkaisi Titusin kauemmas. Titus kaatui maahan, ärjähtäen kivusta. "Oletko kunnossa?", Vivien kysyi auttaessaan Anyaa ylös. "J-Joo…", tämä vastasi, pyyhkien verta nenänsä alta. "Minun takiani olette tässä liemessä. Tottakai minunkin on taisteltava!", Anya sanoi itsevarmana. Vivien hymyili. Titus nousi ylös, ja katsoi raivoisasti kaksikkoa. "Nyt kuolette kyllä kumpikin!", tämä karjaisi, ja syöksyi kohti Vivieniä ja Anyaa. Anya ja Vivien alkoivat myös juosta Titusia kohti, mutta hajaantuivat juuri Titusin kohdalla. Titus ei tiennyt kumpaan yrittäisi nyt hyökätä. Vivien ei kuitenkaan juossut Titusin ohi, vaan kierähti nyt kääntyneen Titusin taakse. Anya sen sijaan jatkoi matkaansa Titusin toiselle puolelle. Titus näin äkkäsikin Anyan ensin, ja otti tätä kiinni kasvoista.

"Hölmöt! Ei sillä ole väliä miten pyöritte, saan teidät kuitenkin…", tämä aloitti, kunnes valtava kipu ja tuska valtasi Titusin. Vivien oli nimittäin potkaissut kaikilla voimillaan Titusia tämän jalkojen väliin. Titus hellitti otteen Anyasta. "Tuo… oli alhaista…", tämä kähisi, ja alkoi huojua. Vivien ja Anya loikkasivat kumpikin nyt kujan seinämiä vasten, ja ponkaisivat itsensä tästä Titusta kohti. Tämän jälkeen he potkaisivat Titusia päähän tämän kummaltakin puolelta kaikilla voimillaan. Yhteispotkun jälkeen Titus menetti tajunsa, ja rymähti maahan. Myös Vivien ja Anya lysähtivät kumpikin maahan, ja alkoivat huohottaa raskaasti. Pian huohotus muuttui nauruksi. "Me tehtiin se!", sanoi Vivien hymyillen Anyan suuntaan. "Niin!", sanoi Anya hymyillen takaisin. Kaksikko oli hetken hiljaa, ja Vivien nousi ylös. "Mennään nyt takaisin! Heidän luulisi nyt hoidelleen sen Burkelin!", tämä sanoi hymyillen. Vivien auttoi Anyan ylös, ja kaksikko juoksi kujaa pitkin takaisin nuudeliravintolan luo.

Näky oli kuitenkin aivan muuta kuin he odottivat. Emmy oli lysähtänyt maahan, ja Julio makasi selällään pidellen haavaansa. Burkel seisoi näiden edessä, valmiina viimeistelemään heidät. Burkel huomasi Anyan ja Vivienin, ja naurahti. "Tämähän on melkein kuin 6 vuotta sitten, neiti Besner. Puuttuu ainoastaan tulipalo, ja kuolleita ihmisiä.", tämä sanoi virnistellen ilkeästi Anyaa kohti. Anyan valtasi taas pelko. He vaivoin saivat peitottua Titusin, eikä Burkel näyttänyt yhtään väsyneeltä! Miten he voisivat peitota tämän!? "Ei voi…", sanoi polvilleen lysähtänyt Vivien. "Ei Emmy voi hävitä!!", tämä huusi ja uhkasi jo pillahtaa itkuun. "Pöljä…!", huudahti Julio. "Sillä on vaan nälkä!"

Vivien nosti katseensa, ja katsoi Juliota hämmentyneenä. "Nälkä…?"
"Niin! En tiedä mist on kyse, mut yhtäkkiä se vaan kuukahti väsymyksestä!", huusi Julio, sylkien verta suustaan. "Mun ramen on vielä sisällä! Hae se ja syötä Emmylle!"
"Siitä vain. Tiedätte kyllä sitten kuka menettää kaulansa ensimmäisenä.", Burkel tuhahti, myhäillen tyytyväisenä. Niin, eiväthän he voineet suinpäin juosta ja hakea ramenia ravintolasta, Burkel tappaisi heidät heti kättelyssä! Anya mietti hetken. Vivien oli saanut kovia iskuja Titusia vastaan, joten hän tuskin kestäsi taistelua Burkelia vastaan. Oli siis vain yksi tapa… "Minä pidättelen häntä.", sanoi Anya. "Mene ja hae se ramen!"
Vivien havahtui. "Mutta…!", tämä huudahti, mutta Anya keskeytti tämän: "Mene jo!!"
Vivien katsoi Anyaa hetken. Hän tiesi Anyan olevan heikko, paljon heikompi kuin hän itse. Ei hän mitenkään voisi pidätellä Burkelia! Silti, Vivien halusi uskoa tähän. Vivien ampaisi juoksuun kohti ravintolaa, ja Burkelkin lähti juoksuun… mutta Anyaa kohti! "Minulle on yksi lysti kuka kuolee ensin!", tämä sanoi ja uhkasi huitaista tupitetulla miekkalla Anyaa päin. Anya katsoi Burkelia kauhuissaan, kunnes Burkel lensikin sivulle.

Haavastaan huolimatta Julio oli noussut ylös ja ehtinyt lyödä Burkelia! Burkel rysähtikin iskusta viereisen vaatekaupan edustan raunioille. Tämän jälkeen Julio lysähti itse maahan, ja pyörtyi verenpuutteeseen. "JULIO!!!", karjui Vivien, joka oli pysähtynyt nähdessään Burkelin syöksyvän Anyaa kohti. Anya katsoi Juliota kauhuissaan. Hänkin oli vakavasti haavoittunut ja silti hän viimeisillä voimillaan puollusti häntä. "Miksi minun pitää olla näin heikko!?", raivosi Anya ajatuksissaan. Hän kaatui kontalleen, ja alkoi itkeä. "Koska en pysty puollustamaan itseäni, he saavat kärsiä!! ..TTO!!!"

Burkel nousi ylös, ja käveli Anyan luo. Hän otti miekkansa hitaasti tupesta, ja asetti terän Anyan kaulalle. Tämä säpsähti kylmää terää niskassaan. "Eiköhän lopeteta tämä pelleily…?", Burkel sanoi synkästi. Niin. Kuolemalla kaikki olisi hyvin. Kukaan ei voinut enää tehdä mitään, joten se ei haittaisi. Kaikki on ohi. Nämä olivat Anyan ajatuksia, kun tämä sulki silmänsä, ja hyväksyi kohtalonsa. Burkel kohotti miekkansa ja aikoi nyt heilauttaa sen alaspäin. Mutta hän ei pystynyt. Joku piteli hänen kättään!

"Anya…", sanoi Emmy. "En oo nähnyt sun hymyilevän aidosta ilosta kertaakaan."
Anya säpsähti, ja katsoi Emmyä. "Miten…!?", karjahti Burkel. Miten Emmy nyt yhtäkkiä oli pystyssä!? Hän katsoi paikkaan jossa tämä vielä äsken makasi, ja näki Vivienin ramenkupin kanssa. "Etkö sinä pysähtynytkään!?", tämä karjui Vivieniä kohti. Niin, Vivienhän pysähtyi katsomaan heitä, kun Burkel hyökkäsi Anyan kimppuun. Ilmeisesti Vivien oli tästä huolimatta jatkanut matkaansa ravintolan sisään ja takaisin, tuoden Emmylle Julion tilaaman ramenin. Vivien hymyili. "Silloinhan me olisi hävitty tämä taistelu!"
Burkel alkoi nauraa. "Ai te kuvittelitte nyt voittavanne?", tämä myhäili. "Sehän nähdään!", tämä karjaisi, ja yritti huitaista miekkansa tupella Emmyä. Emmy kuitenkin väistää, irroittaen samalla Burkelin kädestä, ja yhdellä nyrkin iskulla katkaisee tupen. Burkel ei voinut uskoa silmiään, ja loikkaa Emmystä kauemmas. "Hänellä näkyy olevan todella paljon käsivoimaa. Parempi yrittää taistella kauempaa…", Burkel ajatteli, ja alkoi tehdä leikkaavia ilmavirtoja Emmyä kohti. Nyt kun hän käytti paljasta terää, leikkaavat ilmavirrat olivat paljon voimakkaampia.

Emmy kuitenkin väisti nämä ilmavirrat leikiten, ja lähestyi pikkuhiljaa kohti Burkelia. "Ei tämä ole mahdollista!!", ärjähti Burkel ajatuksissaan, Emmyn tullessa vain lähemmäs ja lähemmäs. Pian Burkel päätti ja yritti sivaltaa Emmyä miekallaan. Emmy tekee kuitenkin väistöliikkeen, ja lyö tämän miekkakättä niin, että Burkel irroittaa miekan kädestään kivun vuoksi. Kipu Burkelin kädessä oli myös niin suuri, ettei tämä ehtinyt väistää Emmyn potkua. Potku paiskasi Burkelin nuudeliravintolan ikkunan raunioille. Tämä kuitenkin onnistui kampeamaan itsensä ylös, verta yskien. "Miten on mahdollista että joku high-school likka saa myllytettyä minua, Kasey Burkelia näin!?", tämä ajatteli, ja katsoi Emmyä raivoisa ilme kasvoillaan. Emmy naksutteli sorminiveliään, ja käveli Burkelia kohti. "Sun kätyri tuhos mun annoksen. Sun kätyri satutti Vivieniä noin pahasti. Sä viilsit Julion tajuttomaks! JA SÄ VIELÄ KEHTAAT YRITTÄÄ TAPPAA ANYAN, KAIKEN SEN JÄLKEEN MITÄ OOT SILLE TEHNY!!", Emmy karjui Burkelia kohti. Anya alkoi taas itkeä. Oliko tämä oikeasti mahdollista? Siinä missä kukaan ei ennen uskaltanut astua Burkelia vastaan, ja jos taas uskalsi, kuoli. Mutta tämä tyttö… hän sai Burkelin jopa sylkemään verta suustaan!

Poliisiautoja, ambulansseja ja paloautoja kaahasi paikalle kaikki sireenit huutaen. Poliisit piirittivät alueen jossa he olivat, ja Burkel alkoi nauraa, niin että kaatui istumaan. "Tämähän näyttää oikein hyvältä… kaksi lähes täysin tuhoutunutta rakennusta, useita vahingoittuineita… ja vain yksi seisoo vielä pystyssä. SINÄ!"
Vivien tajusi mistä oli kyse. Nyt Emmy näyttää syylliseltä kaikkeen tuhoon! Vivien oli vielä liian väsynyt noustakseen ylös. "Sinä pääset vankilaan, kun me taas pääsemme sairaalahoitoon, ja pian jatkamaan tekemisiämme!", Burkel sanoi ja alkoi nauraa oikein kovaan ääneen. "Silloin pistän Besnerin kärsimään kunnolla. Hän ei ole nähnyt vielä mitään!!"

Emmy katsoi Burkelia hiljaa. "Hei, sinä siellä! Laita kädet pääsi päälle!", huusi joku poliiseista megafooniin. "Me ammumme jos et tottele!"
Emmy ei kiinnittänyt mitään huomiota näihin, ja käveli Burkelia kohti. Burkelin nauru hyytyi. Hän huomasi Emmyn tarranneen tätä kiinni kasvoista. Emmy nosti Burkelin ylös, ja paiskasi tämän kaikilla voimillaan asfalttiin. Burkel menetti tajunsa, paikallaolijoiden haukkoen henkeään. "Nyt sun ei tarvii enää itkeä.", Emmy sanoi Anyalle, ja päästi irti Burkelista. Anya ei kuitenkaan voinut pysäyttää kyyneliään, hän oli niin liikuttunut Emmyn teosta.

"Nyt, ampukaa!!", huusi yksi poliiseista megafoniin hätääntyneeseen sävyyn. Poliisit alkoivat poistaa varmistimia aseistaan, ja tähtäsivät Emmyä. Anya havahtui tähän. "EI!! ODOTTAKAA!!", hän huudahti. Ei hän voisi antaa Emmyn tulla ammutuksi, kaiken sen jälkeen mitä hän teki. Poliisit havahtuivat, ja laskivat aseensa. Anya nousi ylös ja juoksi Emmyn eteen viimeisillä voimillaan. "Hän ei ole syyllinen tähän! Nämä Burkel Eyen pukumiehet ovat!"
Poliisit katsoivat kaksikkoa hämmästyineinä. "Burkel Eye!?", havahtui operaatiota johtava poliisi. Tämä juoksi Emmyn ja Anyan luo, ja sai kuulla kaiken tapahtuneen alusta alkaen. Operaatiota johtava poliisi uskoi heitä, ja viittoi muille poliiseille, näiden alkaessa tulla lähemmäs tutkimaan paikkoja. Julio, Vivien, sekä Burkel Eyen jäsenet vietiin kiireellä ambulansseihin ja tätä kautta sairaalaan. Emmy ja Anya sen sijaan saivat kyydin poliisiasemalle, olihan heidän kerrottava kaikki tapahtunut vielä juurta jaksaen. Palokunta jäi paikalle tutkimaan rakennusten vahinkoja.

Anya oli iloinen. Ensimmäistä kertaa elämässään hän tunsi itsensä vapaaksi. Kaikki se oli Emmyn, Vivienin ja Julion ansiota. Ei enää Burkel Eyetä, ei velkoja! Hän ja hänen äitinsä voisivat viimein elää rauhassa! Mutta häntä silti vaivasi jokin… hänen sydäntään painoi. Julio ja Vivien saivat pahoja vammoja juuri hänen heikkoutensa tähden. Hänen oli tultava voimakkaammaksi jotta vastaavaa ei tapahtuisi enää ikinä! "K-Kuule…", sanoi Anya, katsoen Emmyä. "Voisitko… tehdä minusta voimakkaan, juuri kuten sinusta?"
Emmy katsoi hetken Anyaa hiljaa, ja hymyili. "Anya Besner, niinkö?"
Anya nyökkäsi, ja Emmy ojensi nyrkin Anyaa kohti. Anya katsoi tätä hieman hämmentyneenä. "Vaan jos lupaat olla käyttämättä korttitemppuja.", Emmy sanoi hymyillen. Anya hymyili takaisin, ja tönäisi Emmyn nyrkkiä omallaan varovaisesti.

Seuraavana päivänä kaikissa lehdissä oli juttua tapahtumista. Emmystä ja muista oli otettu kuvia, mutta he eivät suostuneet haastateltaviksi. Heidän nimensä, ja tapahtumien yksityiskohdat jäivät siis medialle mysteeriksi. Varmaa kuitenkin oli, että Burkel Eye mafia oli nyt peitottu, joka useita vuosia oli jo kiristänyt ihmisiltä suojelurahoja, ja tappanut niitä ketkä eivät pystyneet maksamaan. Nyt tämä joukko pääsi nauttimaan elinikäistä. "Hooo…", selaili oranssitukkainen nainen lehteä puiston penkillä. "Siistiä! Siitähän on tullu voimakas!" "Kuka?", kysyi tämän vieressä oleva nainen, ja katsoi lehden kuvaa. "Onko tuo Emmy…? Onpas kasvanut."
Lehteä selaava nainen antoi lehden toiselle naiselle, ja nousi penkiltä ylös. "Se selvästi meni sen vanhuksen luo harjottelemaan.", myhäili nainen. "Maltan tuskin odottaa… taistelu sitä vastaan voi olla aika mahtava."
"Ei hän silti sinua voita…", hymähti toinen nainen. "Olethan Elicia Sheilds."