Forum Replies Created
-
Posts
-
Uuden kirjan kansi oli ainakin mielettömän komea. Sisällöstä en hirveästi voi kommentoida sillä minut lyötiin ällikällä jo silloin kun katsoin nämä tapahtumat animena 😮 TLK-nurkkaukset olivat tavalliseen tapaansa riemukkaita, ja pistivät minutkin miettimään että tarvitseeko tarinoissa aina välttämättä kertoa kaikkia yksityiskohtia. Niissä piraattigallerian piirrustuksissa oli kanssa yksi mainio teos: se missä Olkihatut oli muutettu eläimiksi. Luffy oli apina, Nami kissa, Robin kurki… Sanji taas ankka 😀 En tiedä, oli vain jotenkin veikeä näky.
Pistikö ketään muuta silmään valkoisten reunojen paljous? Oliko alkuperäisissä sivuissa oikeasti noin paljon valkoista reunaa? Oli vain jotenkin outo lukea, kun yleensä ruudut ovat ulottuneet ihan koko sivun mitalle. Ruudut tuntuivat tästä syystä jotenkin pieniltä, ja eivät näin oikein tehneet oikeutta hurjille tapahtumille.
Mutta seuraava kirja… ai samariini.
Noniin, sain sähköpostia Egmontilta liittyen Scott Pilgrimin julkaisuun:
Someone wrote:
Egmont Kustannuksella oli sopimus vain kolmesta julkaisusta, joten valitettavasti neljättä ei olla ihan heti tekemässä!
Siis miksi vain kolme? Mikä järki on alkaa julkaista sarjaa, ja jättää se kesken? Noh, ei mahda mitään, hyvä että sain tämän kuitenkin selville. Voin nyt ainakin ostaa tuon elokuvan ja katsoa sen huoletta.
Juhannusaatto onkin meikäläiselle palkallinen vapaapäivä. Mikäs sen mukavampaa, pääsen jo siis torstaina mummolle kirjoittamaan pelini käsikirjoitusta. Itselläni juhannuksena ei tule tapahtumaan mitään normaalista poikkeavaa, ehkä menen kurkistamaan kokkoa jossain… mutta siinä kaikki. Meidän perhe on kuulemma kutsuttu parin sukulaisen yhteiselle mökille mutta minua ei oikein sellainen kiehdo.
Ei siis muuten mutta minä en todellakaan ole mikään "juhlija". Ukkini ja tämän naisystävän häissä möllötin yksinään samassa paikassa kunnes pääsin lasten mukana pois, ja viime sunnuntaina serkkuni konfirmaatiossa möllötin myös yksinään siellä sun täällä odottaen vain että pääsisi pois. Niin ja en saa unohtaa vielä omia valmistujaisjuhliani, jonka ajan olin omassa huoneessani koodaamassa (kuten joka päivä yleensä), kun muut keskustelivat ja siemailivat kahvia. Ehei, en ole syrjäytynyt yhtään… mutta siis loppupeleissä minä en vain tee mitään tällaisissa kokoontumisissa. Menee vain hyvää aikaa hukkaan.
Hauska sattuma vielä on että omat syntymäpäivät sattuvat juuri juhannusaatolle, mutta ei niitä onneksi juhlisteta. Ei sen puoleen, en minä aio mitään kekkereitä pitää vaikka ensivuonna täytänkin 20. Eikun mitä!? 20!?!!? Joko minä olen niin vanhus… siis vanha. Ja mitään en ole saanut aikaiseksi. Menee vielä pari vuotta että saan edes tämän pelini tehtyä… noh, pitää varmaan katsoa Pasilaa jotta piristyisin, siinä sentään Pöysti on yli kymmenen vuotta vanhempi ja silläkin on ikäkriisi >:) Haha, ei ole Pöystillä enää paljoa elämää jäljellä. Nuoruus on mennyt! Vanhukseksi tulee ja bingoa Repomiehen kanssa pelaa. Syylää siellä sitten yhdessä maistelevat. Mutta erakkolla taas kivasti on vuosia jäljellä! Monta peliä ehtii siihen mennessä tehdä… Cold Waven jo parissa vuodessa julkaisee, kaikki kehuvat ja jatko-osaa mietitään. Mutta sitten tulee klassinen jatko-osan dillema, ei olekkaan niin hyvä kuin ensimmäinen! Ei, älä tee sitä jatko-osaa!
Yleensä en ole odottanut viikonloppua, mutta nyt olen alkanut odottaa sitä. Johtuisiko tämä nyt siitä että koulua kun oli vain muutama tunti päivässä, niin ei kaivannut enää lisää vapaa-aikaa. Nyt olen töissä 8,5 tuntia päivässä ja aikaisen herätyksen takia kun ei voi valvoakkaan pitkään, niin vapaa-aika on hieman rajallinen.
Mutta joo, edellisenä viikonloppuna oli ukin ja tämän naisystävän syntymäpäivät, sekä häät. Niin, ei se rakkaus ikää katso. Siellä oli ihan kivaa, opin ainakin sen että jatkossa ei edes alkuskumppaa kannata juoda loppuun. Nousi päähän hämmästyttävän helposti, mutta onneksi se vain alkoi sillain huimaamaan. Eikä se taas ollut kivaa 🙁 En ole mikään absolutisti mutta varmaan pitää ryhtyä sellaiseksi, ei tuo alkoholi vaan ole meikäläisen mieleen. Ovat kaikki vielä niin mielettömän pahan makuisia.
Kuitenkin, noiden häiden takia en voinut sitten mennä tavalliseen tapaani mummolle, sillä toisella paikkakunnalla asuvat sukulaiset ja serkut yöpyivät meillä. Tällä viikolla sitten palaa taas normaali tahti, perjantaina taidan töiden jälkeen mennä ja ostaa mielettömät määrät pähkinöitä!
Peliprojekti etenee jänniin kohtiin, en oikeastaan jaksa vieläkään uskoa että olen päässyt tähän kohtaan tarinassa. Viime kesänä muistaakseni kirjoitin kohdan ensimmäisen version, ja silloinkin ajattelin että kestää varmaan ikuisuus päästä tekemään tämä. Ja nyt minä sitten näen jo miten visiosta on tullut todellisuutta. Se on hieno tunne, yleensä minulla jää kaikki potentiaalisesti hienot asiat pelkälle suunnitelmatasolle, nyt olen sitten päässyt pidemmälle. Motivaatio projektin loppuun viemiseen nousi ainakin mielettömästi!
Onkohan muuten aina kesäisin hieman viivettä mangajulkaisuissa? Yleensä Chrono Crusade on näihin aikoihin jo ilmestynyt mutta kukaan ei ole ilmoitellut nähneensä…
Silloin kun marraskuuna 2008 hankin PS3:n, kiinnostuin pelistä. Muutama kuukausi myöhemmin sitten hankin ensimmäisen pelin, ja tykästyin. Ensimmäinen AC:han omaa hyvin jakaantuneen pelaajakunnan, jotkut tykkäsivät pelistä paljon, mutta toiset taas tylsistyivät itseään toistavaan pelimekaniikkaan, ja jotkut taas vihasivat peliä siitä syystä, että se oli kaikinpuolin pettymys hypeen verrattuna. Itse kuuluin näistä tykkääjiin, kattojen päällä pomppiminen oli jännää puuhaa. Parantamisen varaa toki oli. Ja saihan lopun cliffhanger vielä odottamaan jatko-osaa innolla.
Sitten 2009 E3-messuilla kun näytettiin AC 2:n traileri, niin kyllä minulla oli vetelät housussa, näytti niin hyvältä ja luvattiinhan siihen kaikkea hienoa. Ja ne lupaukset Ubisoft Montreal totta vie lunasti. Mahtava peli, tykkäsin todella. Kaikin puolin paransi ensimmäisestä pelistä. Loppu sai taas innolla odottelemaan taas jatko-osaa, mutta mielenkiinto sarjaan jostain syystä hieman lopahti eikä seuraavan AC:n huhut kiinnostaneet niin paljoa kuin ensimmäisen AC:n jälkeen.
Brotherhood taas ei aluksi kiinnostanut, sillä olihan se tavallaan pelkkä spin-off, ja trailereista huolimatta jäi vain fiilis että tämä on "AC 2.5". Lisäksi moninpelin olemassaolo herätti epäilyksiä yksinpelin suhteen. Tosin nyt on mielenkiinto taas alkanut nousta, onko syynä sitten Citymarketin 30€ hinta vai ihan se että ei oikein ole mitä pelata. Jokatapauksessa minulla on tässä pari viikkoa aikaa päättää ostanko vaiko enkö, armeijan aikana en ehdi pelaamaan muuta kuin DS:ää.
Revelations on toivelistalla, joskin vielä aika epävarmana. Vaikka Brotherhoodia en ole pelannut toivoisin että jatkettaisiin päätarinan parissa, ihan Assassin’s Creed 3:n muodossa. Tuntuu hieman siltä että Ubisoft vain haluaa lypsää tällä sarjalla, samaan tyyliin kuin Activision Call of Duty sarjalla. Sekin vielä että jos näitä spin-offeja nyt tulee vielä enemmänkin, niin mitä oikeasti jää AC 3:lle tarinan mahdollisen lopetuksen lisäksi? Pitääkö tässä vain uskoa että Ubisoftin pojilla ja tytöillä on mielikuvitusta keksiä aina jotain uutta?
Inu-Mimi wrote:
Aloin taas katsomaan Inazuma Eleveniä.
Mitä, joku muukin 😮 Niin, itsekkin aloin katsomaan Inazuma Eleveniä, mutta ihan alusta asti uudelleen. Jaksossa 21 mennään, kohta tulee Zeus ja sitten päästään paljon parempaan tuotantokauteen 🙂
Resonance of Fate tuli saatua postista eilen. Boostep oli laittanut vielä ilmaisena tilaajalahjana Roger Moore is The Saintin ensimmäisen boxin ensimmäisen levyn D: Ei mitään hajua millainen sarja on kyseessä mutta ehkä tämä bonus kannustaa minua tutustumaan… jännä nähdä.
Mutta Resonance of Fate on kyllä taas niin perus Sega-laatua. Eli hillittömän upea. Niin, ja vaikea ymmärtää, mutta se on juuri miten minä haluan pelata pelini. Asioiden oppiminen ja päättely on jotain mikä uupuu ihan täysin nykyajan peleistä. Ja tietenkin ainutlaatuisuus: vaikka Valkyria Chronicles, Infinite Space ja Resonance of Fate ovat RPG-pelejä, ne ovat niin erillaisia kokemuksia. Ota taas mikä tahansa räiskintä ja se tuntuu aivan samalta kun toinen räiskintä. Tästä syystä pidän RPG-peleistä, niissä on enemmän potentiaalia jokaisella osa-alueella.
Hieman käy sääliksi niitä jotka haukkuvat Segaa pelkästään siksi että Sonic on nykyää kuraa (itse en voi kommentoida tätä yhtään), eivätkä sitten huomaa näitä mestariteoksia: Valkyria Chronicles, Infinite Space, jotkut varmaan sanoisivat vielä Vanquish, Bayonetta, ja laitetaan nyt vielä MadWorld. Niin ja tietysti Resonance of Fate. Saa nähdä mitä Anarchy Reignsistä sitten tulee. Kyllä jos Sega toisi oman konsolin taas markkinoille niin minä olisin ensimmäisenä jonossa.
Avatar vaihtui nyt Yu-Gi-Oh! 5D’s Dark Carlysta Resonance of Faten Leanneen. On kyllä niin suloinen ilmestys, etenkin kun pelaa peliä vielä japaniksi <3
Niin, ja täytyy vielä sanoa että YleX:n kesäkumi mainokset alkavat hieman häiritä. Asiakkaat ovat noutamassa pakettia tai korjauttamassa konetta ja sieltä kuuluu ties mitä hävytöntä >:( Pahin niistä on vielä se missä… ne tuota… ovat ihan… työn touhussa. En kuitenkaan halua vaihtaa asemaa, YleX Iltapäivää ei ole voittaminen.
DonTrust wrote:
IHAN HIRVEÄN HUONOJA VASTAUSVAIHTOEHTOJA! Varsinkin näissä "miksi luet mangaa"- ja "miksi aloit lukea mangaa"-osioissa. KOSKA NE NÄYTTIVÄT ERITTÄIN MIELENKIINTOISILTA SARJAKUVILTA. That’s it. Ei liity mitenkään kulttuuriin tai koska se on suosittua, ihan vain puhtaasti siitä että NE ON HYVIÄ SARJAKUVIA.
Ihmettelen kyllä samaa, eikö tässä voi olla mitään neutraaleja vaihtoehtoja tai jotain? Itselleni manga on sarjakuvaa siinä missä muukin, ja luen sarjiksia ylipäätänsä vain siksi koska en osaa keskittyä pelkkään tekstiin. Manga nyt vain sattuu olemaan helposti lähestyttävissä, joka ruokakaupassa on vähintään yksi mangahylly josta löytää "uusimmat" sarjat, kun taas länsimaista sarjakuvaa löytää Aku Ankkaa lukuunottamatta vain kirjakaupoista. Pikkaisen tulee fiilis että kyselyn on tehnyt joku diehard manga-fani jolle länsimainen sarjakuva on hirveä vitsaus.
Niin ja mitä ihmettä tehdään sillä tiedolla millainen koulutus ja missä työssä vanhempani ovat? 😮
Länsimaisesta sarjakuvasta puheen ollen, lopettiko Egmont nyt sitten kokonaan Scott Pilgrimin julkaisemisen? Neloskirjan olisi pitänyt tulla pari kuukautta sitten. Ei huvittaisi englanniksi lukea, suomenkielessä on oma säväyksensä 🙁 Elokuvan voisin nyt ainakin ostaa, saisinpahan tietää miten tuo päättyy…
Itse en enää elokuvista hirveästi välitä, mutta tietysti jos teatterissa käy katsomassa niin se on ihan jännää. Ainoa vaan että lähin elokuvateatteri on 50 kilometrin päässä.
Coneista puheen olleen, itse en ole kertaakaan käynyt sellaisessa. Mieli kyllä tekisi, mutta ne ovat yleensä niin kaukana että menee hankalaksi. Lisäksi minulla on nyt vain viikonloput vapaata. Ja tietysti minua pelottaa mennä yksin, mutta se pelko on helposti voitettu. Että vissiin pitää vain odotella ensi kesää kun pitää muuttaa muualle… mahdollisesti lähemmäs edes jotain tapahtumaa.
E3 on sitten pyörähtänyt käyntiin. En ole hirveästi kiinnittänyt tapahtumaan huomiota, TGS:n tarjonta saattaa olla enemmän meikäläisen makuun. Mutta kaksi traileria on tullut nähtyä ja kiinnostus pariin peliin kasvoi: Final Fantasy XIII-2 ja Assassin’s Creed: Revelations. Final Fantasyja en ole pelannut kuin VII:n ja sitäkään en loppuun asti, mutta trailerin perusteella tarina voi olla mielenkiintoinen. Assassin’s Creedejä olen pelannut ensimmäisestä lähtien, Brotherhood on toistaiseksi jäänyt väliin, mutta sitten kun sen olen saanut pelattua niin varmasti Revelations tulee hankittua myös. Että siinäpä ne. Bioshock Infinite on kolmas tuleva konsolipeli mikä vielä kiinnostaa, loput on sitten käsikonsoleilla. PS Vita ei kiinnosta mutta toivon ja rukoilen että Inazuma Eleven 2 ja Ace Attorney Investigations 2 tulevat länteen…
Mutta lol, Pasilassa meinaa räjähtää pommi ja ihmiset luulevat Al-Qaidan olevan asialla 😀 Olisikin. Kuitenkin joku urpo joka on kännissä suutuspäissään yhteiskuntaa kohtaan värkännyt pommin ja sitten unohtanut sen kaupungille. Sitten pari tyyppiä päättää ottaa vastuun yrityksestä pelkkää huomionkipeyttään. Sanokaa minun sanoneen, tälle on kuitenkin joku yhtälailla laimea ratkaisu, ei suomalainen rikollinen parempaan pysty. En kuitenkaan väheksy tätä potentiaalista vaaraa, mutta motiivit on varmaan yhtä haitarista kuin ennenkin. Tylsääääää!
Joo olen katsonut liikaa Pasilaa, mutta tottahan se on että poliisin työ on lähinnä humalaisten kaitsemista eikä mitään isoja monimutkaisia rikoskuvioita ole ollut, eikä varmasti tule olemaan. Tietysti parempi niinkin.
DonTrust wrote:
http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2011/05/1333056/maailmanloppua-ei-tullutkaan-tanaan
En olekkaan edes kuullut tästä. Jossain netissä on kyllä puhuttu "rapturesta" ja tuosta papista, mutta itse luulin että ihmiset puhuivat Bioshockin Rapture nimisestä kaupungista 😀 Mutta kyllä tämä todistaa miten ihminen voi olla tyhmä, jos pitää perhe ja muu jättää siksi että joku nobody on sanonut maailmanlopun tulevan. Joskus kun luin tuosta Nibirusta niin jotkuthan meinasivat mennä niinkin pitkälle että tappaisivat oman perheensä ettei näiden tarvitsisi kärsiä!
Mitä tulee maailmanloppuun yleensä niin en osaa oikein sanoa muuta kuin "jaa". En halua hirveästi ajatella asiaa, menee vain yöunet.
On nyt sitten rahaa. Stipendi, ja eilen oli valmistujaisjuhlat missä tuli pokattua aimo tukku tuohta. Uusi TV varmaan pitää ostaa, entinen syystä tai toisesta ei tahdo aina käynnistyä oikein. Mutta koska tuokin vielä heräilee henkiin niin mitäs sitä uutta ostamaan. Että enpäs oikein tiedä mihin noita rahoja käyttäisin…
Joskus pari kuukautta sitten ostelin hirveästi kaikkea, mutta nyt sitä taas ei haluta ostaa oikein mitään. Naruto, One Piece ja FMA kokoelmat ovat sen verran kesken että puuttuvia kirjoja olisi hyvä ostaa, mutta ei jostain syystä huvita. Ehkä siksi että hyllytila alkaa loppua? Ainakaan pelejä ei enää mahdu yhtään, otan kuvan myöhemmin ja näytän jos jotakuta kiinnostaa.
Toisen hyllyn voisin ostaa, mutta se ei mahtuisi huoneeseeni. Pitääkö sitten tehdä kompromissi ja laittaa kaikki Aku Ankat johonkin laatikkoon…? Ajatus ei kyllä houkuttele, vaikken hirveästi niitä enää lue.
No mutta, minulla loma loppui jo eilen ja tänään pääsinkin jo töihin. Tässä sitä ollaan sitten kuukausi, sitten on viikko lomaa, jonka aikana minun ihana pitkä tukka lähtee :'( Niin ja tämä pieni parta, yhyy… onneksi kasvavat takaisin. Tulee kyllä olemaan mielettömän outoa olla lähes kalju, mitenhän meitä siellä armeijassa edes tunnistetaan toisistaan kun kaikki ovat ihme skinheadejä.
Armeijassa meinasin olla alunperin vuoden tai vähintään 9 kuukautta (siksi että se olisi jotenkin "miehekkäämpää", ja tappaisi aikaa), mutta nyt tuntuu siltä että jätän 6 kuukauteen. Ei vaan ole motivaatiota. Muuten kyllä, mutta olisi vähän mielekkäämpää tekemistä, minäkin olisin päässyt syksyllä jo opiskelemaan jos se ei olisi armeijasta kiinni. Niin ja jos olisin hakenut mihinkään…
Toisaalta jos jätän armeijan siihen 6 kuukauteen niin minulla olisi vapaa-aikaa useampi kuukausi, riippuen tietysti pääsenkö (ja järjestetäänkö ylipäätänsä 2012) Rovio Academyyn, se alkaisi hieman aiempaa. Ja se olisi hanurista, en kyllä kestäisi tätä meikäläisen varsin yksitoikkoista ja yksinäistä elämää niin pitkän aikaa, että siinä mielessä voisi olla pidempää armeijassa. Katsoo sitten.
Tuon ihastuksenikin kanssa on nyt peli pelattu, viikon on kaverikutsu Facebookissa ollut eikä mitään reaktiota. Uskoisin että hän pelkää minun lähettävän uuden kaverikutsun heti kun hän kieltäytyy, ja näin on vain kun mitään kaverikutsua ei olisikaan. Fiksu likka. Tokihan minä toivon että hän on vain jossain netin ulottumattomissa mutta en oikein jaksa uskoa siihen. Alkaa mennä aika säälittäväksi tämä meikäläisen touhu, olisi pitänyt vain mennä ja puhua sille kun oli mahdollisuus.
Nyt ollaan sitten virallisesti datanomi. Tai tiistaistahan lähtien minä olen ollut, tämän viikkoa olen vain oleskellut mummolla ja nettiä ei ole oikein ollut käytettävissä. Huomenna olisi sitten vasta valmistujaisjuhlat tai mitkä ikinä… äskettäin taas tuli käytyä kaverin ylioppilasjuhlissa.
Todistuksesta en oikein osaa sanoa mitään, ja on tuo aika pitkä tähän selittää. Mitään keskiarvoakaan ei voi oikein ottaa kun suurin osa kursseista on pelkkiä hyväksyttyjä, mikä on aika ahterista. Stipendikin tuli (taas!), mutta tällä kertaa vain kolminkertainen määrä kahden edellisen vuoden yhteenlaskettuun saaliseen: eli kolmesataa euroa. Mitähän minä tuolla keksisin tehdä? Haluaako joku tuon? 😀
Ja palatakseni taas tavanomaiseen aiheeseeni, tuo stipendi ei ainakaan tiistaina sytyttänyt. Eikä oikein nytkään… ihastusta kun en pysty näkemään niin päätin yrittää muodostaa yhteyttä Facebookin kautta: aluksi luulin että hän kieltäytyi kaverikutsusta, ja sekös sitten masenti. En muista olleeni niin paljoa itsetuhoisia ajatuksia täynnä pitkään aikaan, hyi! Mutta sitten kun katsoin hänen profiilia, niin näin että kaverikutsu on vieläkin vahvistamatta millään lailla. Siitäkös minä piristyin! Toivoa siis on edelleen, mutta en nyt tiedä miten tähän suhtautua kun lähetin kaverikutsun tiistaina, ja nyt on jo lauantai ja sama tilanne. No jaa, vaikka sisimmässäni toivon että hän hyväksyy niin varmaan olisi parempi että tämä tilanne jatkuu samana kunnes lopulta unohdan.
Se siitä. Nyt olen alkanut päästä peloista yli autoa ajaessa, kaupunkiajelua kun on tullut tehtyä niin eihän siinä mikään. Kaikki sujuu, pitäisi vaan opetella liikennesääntöjä, mäkilähtöä, liukkaan kelin ajoakin pitää ilmeisesti harjoitella… joka tapauksessa virallisen autokoulun tunnit on nyt ajettu. En tiedä kuinka monta tässä pitää vielä ajaa…
Mutta joo, hyvää kesälomaa niille keillä ei ala työt heti maanantaina 😛
juha90 wrote:
Ja pisti miettimään, että miten kauan siitä oikein on, kun Luffy lähti kylästään? Puoli vuotta? Kolme kuukautta? Aikamoista, jos alle vuodessa kaikki tämä on ehtinyt tapahtua…
Miten muistaisin että kirjassa 50 Red Linelle saapuessaan mainittiin jotain kokonaisesta vuodesta? En ole nyt kotona joten en voi tarkistaa.
Shoe wrote:
Otan osaa, oikeasti. Tilannettasi tuskin helpottaa, että itse sain puhuttua ihastukselleni ja sain kysyttyä hänen numeronsa ja ehdotin tapaamisia kesällä. Ja mikä ihaninta, hän suostui, ja aika innoissaan suostuikin. Tiedä sitten, seurusteleeko tämä örmy kesällä.
Kierrä vaan veistä haavassa 😀 No ei, hyvä sulle että uskalsit mennä jotain sanomaan. Minä olen liian ujo sanomaan mitään. Lisäksi kun ei vielä tunneta millään lailla niin tilanne menisi aika oudoksi, jos tuosta vaan menisin jotain puhumaan. Olisi ollut edes jotain muuta yhteistä kuin sama ruokailu ja koulu… mutta joo, nyt kun mietin jonkun aikaa niin tuo Facebook strategia on aika tuhoon tuomittu jo heti kättelyssä. Eli ei käyttistä. Mutta käytän silti.
No mutta se siitä. Melkein ollaan saatu kaverin kanssa Portal 2:sen kaksinpeli läpi, vielä olisi yksi testirata tekemättä. Olen kuullut että sen lopussa on sitten jotain jännää… sittenpähän nähdään.
Läpsykin on nyt tehty tietokoneelle, enää pitäisi grafiikkaa parannella ja muuten vähän sitä hioa, sitten pääsen eteenpäin itse pääprojektissa. Vaan enpäs tiedä, olisikohan tämä pitänyt jättää vasta myöhemmälle projektia? Siis, tämä on minipeli… nojaa, onpahan tehty.
Ostin Simpsonien 10. kauden, ja sitä olen nyt katsellut. Vaihtoehtoina oli kaudet 1 – 12. En tuosta vanhasta animaatiosta ja piirtotyylistä niin tyksi joten otin noista myöhemmistä.
Aika kulkee liian lujaa, joku voisi painaa jarrua! Vasta sitä olin ajattelemassa että "huh, on tässä vielä toukokuu jäljellä, ei mitään hätää", mutta nyt sekin on lopuillaan! Töihin ensiviikolla, neljä viikkoa siellä, viikko lomaa, sitten armeijaan vuodeksi tai vähemmän riippuen mihin pääsen opiskelemaan. Sitten opiskelupaikasta riippuen muutto… ei helkkari, ihan liikaa muutoksia pienessä ajassa! *alkaa pyöriä selällään lattialla* En tahdo en tahdo en tahdo…!
Viimeinen koulupäivä tässä koulussa. Kävin äsken viimeisen kerran syömässä tämän koulun ruokalassa. Tulin tänne viimeistä kertaa aamubussilla. Ja piakoin käyn viimeisen kerran koulunjälkeisellä kauppareissulla, ja sen jälkeen menen viimeisen kerran koulusta kotiin bussilla. Kaikki muut ilakoivat mutta minä vaan itken.
Ehkä tämä angsti johtuu nyt siitä kun missasin myös viimeisen mahdollisuuden nähdä ihastustani. Nimittäin ruokailussa. Aika surullista, hidastin vielä syömistahtianikin pitkittääkseni siellä käyntiä, mutta en nähnyt. Noh, nyt tämä piina on sitten lopullisesti ohi. Tai no tätä angstia jatkuu varmaan vielä muutama päivä, mutta siis muuten, nyt kun en ole melkein viikkoon häntä nähnyt niin olen alkanut pikkuhiljaa jo unohtaa.
Toisaalta… olen nyt harkinnut että kun kerran tiedän hänen nimen, voisin ottaa tähän yhteyttä naamakirjan kautta. Netin kautta olisi paljon helpompi katsoa ja katua, minullakin olisi jopa pientä rohkeutta sanoa jotain, mutta ehkä tällainen lähestymistapa on vähän turhan… noh, jotenkin karmiva. Tai pelkurimainen jos ei muuta. Sekin että minulla ei ole yhtään kaveria siellä viestisi, että olen liittynyt vain siksi että voisin ottaa häneen yhteyttä. Sekös vielä karmivampaa! Toisaalta ei sen tarvitse merkitä mitään, varmasti hänellä on kavereita joille hän hädintuskin puhuu siellä. Enkä nyt oikeastaan jaksa uskoa että tämä suostuisi Facebook-kaverikseni, kun ei edes tiedä kuka olen (näin luulisin). Mutta riskin voisi ottaa ja katsoa sitten mitä käy: jos ei hyväksy niin se on sillä selvä (toivottavasti vaan saan ilmoituksen siitä jos pyyntö hylätään), jos hyväksyy niin saan mahdollisuuden tutustua tähän, jolloin voin joko pettyä (on urpo tai varattu) tai kiinnostua lisää. Nyt kun en kerran häntä tule enää näkemään, niin se mitä hän ajattelee minusta jatkossa on aika merkityksetöntä. Sitä ennen kyllä pitää hankkia muutama kaveri etten vaikuta ihan stalkkerilta. Mutta mitä sanotte, onko tämä hyvä idea vai pitäisikö minun vain yrittää unohtaa? Tiedän että fyysinen kontakti on aina paras, mutta ei mahda enää mitään…
Voisi alkaa katsomaan Inazuma Eleveniä uudelleen, Inazuma Eleven Go on piristänyt vietävästi viimeviikkoina. Johtuu varmaan introsta. Mutta ehkä siksi typerä ihmismieleni otti ja ihastui, kun ei ole ollut mitään muuta ajateltavaa. Peliprojekti etenee lähinnä rutiinilla ja suunnitelmia seuraten, en oikein pelaa mitään, koulu ei aiheuta yhtään stressiä enkä oikeastaan edes tee täällä mitään, animea katson vain ne pari viikottaista jaksoa, ja mangaa tulee luettua vain muutama kirja kuukaudessa. Siinä on vähän turhan paljon aikaa miettiä typeryyksiä.
Aldamir wrote:
Erakko: Jos kivaa/addiktoivaa peliä kaipaat, niin League of Legends on ilmainen huonollakin koneella pyörivä WarCraftin DotA-muotoon perustuva tiimimoninpeli.
Katselin tuon sivuja mutten oikein ole tuon tyylisten pelien ystävä, kiitos suosittelusta kuitenkin.
Nyaa wrote:
Jos nyt siis tajusin oikein, et ole ikinä edes puhunut hänelle? Tietääkö nainen kuka olet? Sitä vain, että mua ainakin hieman karmisi, jos joku ihan tuntematon kertookin yhtäkkiä olevansa ihastunut ó__o
Uskoisin hänen tietävän että olen datanomi-opiskelija, hän on kuitenkin merkonomi-opiskelija ja meidän koulussa nämä kaksi ovat samoissa tiloissa. Siinä kaikki, mutta ilmeisesti en ole kuitenkaan pelkkää ilmaa. Tämäkin todennäköisesti on vain omaa mielikuvitustani mutta jonkun aikaa sitten huomasin tämän ja tämän kaverin tuijottelevan meikäläistä. Näytinkö sitten oudolta, oliko se vain sattumaa, olenko minä tehnyt jotain että minua piti vahtia, en tiedä. Tietenkin siitä alkoi sitten syntyä mielikuvia vaikka miten yritin vakuuttaa sen olevan omia harhaluuloja.
Joo mutta en tosiaan menisi sanomaan suoraan että olen ihastunut, olisi mielettömän outoa etenkin tämän ikäiseltä. Sanoisin vain… öööh… enpäs tiedä, en ole ikinä ollut vastaavassa tilanteessa. Nuorille vieraille naisille puhuminen on meikäläiselle sekä vaikeaa että erittäin harvinaista. Taidan antaa asian olla, ei ole pokkaa yrittää vaikka tietäisin mitä sanoa.
Mutta olipas jännä koulupäivä tänään. Ja perun sanani että meidän datanomiryhmä olisi jotenkin "mahtava", koko luokka täynnä laiskimuksia. Heräsin aikaisin ja tulin kouluun tavallisesti, koodasin tunnin yksinään luokassa, kun sitten opettaja patistaa osallistumaan liikuntapäivään! Mietin siinä että pitäisikö inistä vastaan ja jatkaa koodaamista ruokailuun saakka, mutta sitten ajattelin että mikäettei, siellä ne varmaan muutkin on.
No eivätpäs olleet. Olin ainoa ryhmästämme kuka ilmestyi koko päivänä paikalle. Aivan uskomatonta miten kaikki muut osasivat olla tulematta. Siinä sitten keilailin yksinään tunnin, vilkaisin kun jotkut tyypit veti jotain taistelulajia, kävin hakemassa uuden Chin, ja soittelin kyytiä kotiin. Noh, sainpahan paikallaolomerkinnän, kehuttiin sitä että jaksoin ylipäätänsä tulla. Yksinäänolo ei itseäni niin haittaa, mutta ei oikein ollut mitään hajua että mitä pitää tehdä ja mihin pitää mennä ja milloin pitää mennä. Että sillain. Mielikuvat ihastuksesta jostain syystä hävisivät, se on plussaa.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
