Forum Replies Created
-
Posts
-
Ensikosketus Kiyohiko Azuman vänkään maailmaan tapahtui Azumanga Daioh’n kautta, niin kuin monilla muillakin. Ihan ensivilkaisulla sarja ei vaikuttanut ihan niin ratkiriemukkaalta, kuin olin kuullut kaikkien puhuvan, mutta tulihan se eka kirja vähän myöhemmin ostettua. Ja hyvä niin, se, jonka ostin taisi olla viimeinen koko kaupassa ja sitähän saikin jälkeenpäin kuulla ihmisten harmittelevan, etteivät olleet ostaneet silloin, kun oli tilaisuus.
Oikein hauska sarja on kyseessä, vaikka jotkut vitsit menevätkin joskus ohi, kun ei joku sanaleikki yksinkertaisesti käänny japanista muulle kielelle kunnolla, tai kun kyse on jostain kulttuurisidonnaisesta jutusta. Suosikkihahmoni on varmaankin Sakaki. Ujous, kuvitelmat Chiyo-chanin isästä ja ehdoton eläinrakkaus tekevät hänestä niin symppiksen, että…
Vagabondin nelosvolaa Ärrältä hakiessani löysin iloiseksi yllätykseksi myös uuden Yotsuba&!:n. Juuri sain luettua ja meno oli taas tuttuun tapaan hulvatonta. Mahtavia heittojakin piisasi, kuten yleensä. "Nyt tuli stressi!" tai "Partaukko" saivat taas täysin repeämään Yotsuban suloiselle höperyydelle. Ja se ilme, kun inha pahis Yanda ilmestyi taas maisemiin… aina ei voi kuin ihmetellä Azuman osaamista.
Voi elämä, mikä kirjasto… 352 kappaletta Anime News Networkin sivuilla pitämäni listan mukaan. Ja huomenna tulee ainakin yksi lisää, kun sen viimein ilmestyneen Vagabond 4:n hommaan. Lukeutuu tuohon määrään tosin paljon sellaista, mistä voisi luopua, mutta kovin paljon on sellaisiakin, joista en luopuisi ikipäivänä. Seuraavaksi vähän esittelyä kokoelmani sisällöstä (ei siis kaikkia, kun ei jaksa listata):
Dragonball, 42 kpl. Shoonenmätön klassikko nyt on pakko omistaa. Ainakin tämmöisen lähestulkoon-mätkefanaatikon.
Salapoliisi Conan, 51 kpl. Maku alkaa olla mennyt lähemmäs parikymmentä kirjaa sitten, mutta kun jäi tavaksi ostaa tätä, niin…
One Piece, 43 kpl. Ja mättöä lisää. Tosin hulvattominta mättöä, mitä tiedän, siksihän tätä pitääkin ostaa.
Berserk, 23 kpl. Berserk on Berserk. Siinä ainoa syy, minkä tarvitsee.
Love Hina, 12 kpl. Vaikka kuinka pitkään on pitänyt hommat ykkös- ja seiskaosat, mutta edellenpähän vain puuttuvat.
Fullmetal Alchemist, 19 kpl. Yksi parhaista jne. jne. Tiedätte kyllä.
Hellsing, 10 kpl (1 suomeksi ja englanniksi, 2-9 englanniksi). Vampyyreita, kiihkokatolilaispappivampyyrinmetsästäjiä, natseja ja verta. Paljon ei sarja tästä parane.
JA SITTEN VIIMEISENÄ, MUTTEI SUINKAAN VÄHÄISIMPÄNÄ, KOKOELMANI HELMI:
Devilman, 3 kpl. Osat 1-2 ja 4 tästä kauhuklassikosta. Parhaimpia ikinä lukemiani mangoja, teos, joka sai meikäläisen palvomaan Go Nagaita.Blackbeard wrote:
Seuraavaksi tähtään keräämään Monsterin ja 20th Century Boysin.
Monsteria pitäisi minunkin hommata kahta ekaa osaa enemmän, mutta laihaksi ovat jääneet tulokset. Onneksi on sentään anime katsottuna. 20th Century Boysia aion alkaa itsekin keräämään, jahka se alkaa. Plutoa mahdollisesti myös.
Maaliskuussa Japanin televisiossa onkin muuten luvassa jännittävä yhteenotto, kun pieni mestarietsivämme ottaa TV-spesiaalissa mittaa legendaarisesta mestarivarkaasta, tosin tällä kertaa ei ole kyse Kaitou Kidistä, vaan paljon suuremmasta nimestä: Lupin III. Sherlock Holmesin ykkösihailija kohtaa Arsène Lupinin pojanpojan, se on varmasti katsomisen arvoinen spektaakkeli!
Monelle täällä Lupin tosin ei varmaankaan ole tuttu, joten täältä voi lukea lisätietoa: http://en.wikipedia.org/wiki/Ars%C3%A8ne_Lupin_III
Okei, juoni ei ole omaperäisimmästä päästä, ja parempaakin piirrosjälkeä on nähty, mutta ei Vartijat silti ihan toivoton tapaus ole. Ja jollakin se suomalaisen mangavaikutteisen sarjakuvan tie on aloitettava. Ja kömpelöstä alusta huolimatta Vartijoista voi tulla ihan viihdyttävä sarja ajan kanssa. Eikä se taide aina niin huonoa ole, Kerri ainakin piirretty hyvin (varsinkin kohdassa, jossa Seiya sen näkee ensimmäistä kertaa ja luulee sitä sudeksi). Lisäksi suomalaismytologia on todella kiehtova aihe (itsekin haluaisin tehdä suomalaisen muinaisuskon tarustoihin perustuvan sarjakuvan), josta voi saada vaikka kuinka mielenkiintoisen ja jännittävän kertomuksen.
Totta kai Akira on tuttu ja lukenutkin olen. Seiskaosa (se vanha painos) löytyy hyllystäkin, enemmän voisi hankkia joskus, mutta kun ovat aika hintavia ja paljon muutakin ostettavaa on jo… vaikka kovin moni tekosyy ei kylläkään ole riittävän hyvä estämään ostamasta tätä klassikkoa.
Vaan mikäs tästä sitten tekee niin hyvän? Tarina tietenkin. Armoton tulevaisuudenkuvaus, psykologista jännitystä ja kiehtovaa psyykkisillä voimilla leikkimistä. Hahmot ovat loistavia hekin, Kaneda on sympaattinen rämäpää, Tetsuo on pahis, jota voi silti ymmärtää ja Kei on vahva ja itsenäinen nuori nainen, joka osoittaa pystyvänsä taistelemaan omalta osaltaan siinä missä miehetkin. Eversti on myös määrätietoisuudessaan ja kovapäisyydessään sarjan parhaimpia hahmoja.
Otomo taide on sitten toinen asia, mikä Akirassa vetoaa. Realistinen piirtojälki lukemattomine pikku yksityiskohtineen saavat helposti lukijan unohtamaan, että kyse on sarjakuvasta ja nimenomaan japanilaisesta sellaisesta. Eurooppalaistyylisen taiteensa takia Akira onkin hyvä keino tutustuttaa mangaan perehtymätön japanilaiseen sarjakuvaan, siinä karisee ennakkoluulot lautasen kokoisista silmistä ja tietenkin siitä myös, että kaikki sarjakuvat ovat lapsille.
Niinpä. Joskushan se on niin, että niille, joista eniten välittää, on vaikeinta todistaa se. Lainaukset ovat aina kivoja käyttää allekirjoituksena, itsekin vaihdoin sitaattiin Seto Kaibalta Yu-Gi-Oh! the Abridged Seriesistä. Arvosanaksi laitetaan… sanotaan vaikka 8.
Kikkichi wrote:
Pojat näyttää olevan kiinnostuneita enemmän näistä "rajuista" tytöistä, jotka melkein pomppii silmille. Itse kun olen tälläinen hissukka–
Tuskin sentään kaikki pojat. Itse ainakin olen oikeastaan sitä mieltä, että hiljaisuus ja ujous voivat justiinsa tehdä tytöstä viehättävän… tai jotain… kyllä sä tajuut. Tosin tämä tuskin auttaa sinua, kun asutaan todennäköisesti ihan eri paikkakunnalla ja lisäksi meikä on (sinun näkökulmastasi) tällainen vanha ukonrahjus.
Tarkoittanet Kekkaishia. Ja onhan sitä se ensimmäinen kirja, jonka verran on suomennettu.
Onkos seuraavalla Prince of Tennistä?
Suomeksi:
One Piece, kahjoa piraattien välistä mättösirkusta jo maaliskuusta 2005.
Death Note, 2000-luvulla alkaneiden mangojen aatelia seuraavan ohella.
Fullmetal Alchemist. Arakawan luoma yhdistelmä riipaisevaa draamaa, kuoliaaksinaurattavaa komiikkaa ja jännittäviä juonenkäänteitä – ei sitä voi kuin rakastaa!
Yotsuba&!, yksi hauskimmista ikinä lukemistani sarjakuvista, joka ihan huokuu lapsuuden riemua. Lähempänä täydellisyyttä ei voisi olla.
Tuulen laakson Nausicaä. Klassikoita olen aina sarjatoiveketjuissa kinunnut, joten tottahan toki tämä löytää tiensä hyllyyni.
Vagabond. Ilmestymistahti ketuttaa ja käännös jättää aina silloin tällöin toivomisen varaa. Mutta sen verran hyvä sarja, että väliäkö tuommoisilla pikkuasioilla.Englanniksi:
Berserk. Kentaro Miuran hillitsemätön kauhun, fantasian ja väkivallan ilotulitus ja kiehtova tarina ihmisen kamppailusta kohtaloaan vastaan. Puhdasta parhautta.
Slam Dunk. Hidas ilmestymistahti, mutta ei haittaa, kun on niin paljon muutakin ostettavaa. Uusin sarja keräyslistallani.Säännöllisesti ostamiani ovat sitten esim. Hellsing, Monster (jota haluaisin omistaa enemmän, paljon enemmän) ja tähän mennessä suomeksi tulleet MÄRin osatkin ovat jostain ilmestyneet kokoelmaani (vaikken sen ostamista voisikaan oikein jatkaa, tuntuu mahdolliselta, että jatkan siitä huolimatta).
Yoshio Sawain Bobobo-bo Bo-bobo-sarjan maailma on yliampuvan kahjo, mutta hauskanpidolle siellä ei ole loppua. Hillitymässä määrin kahjossa One Piecen maailmassa eleleminen ei sekään olisi hassumpaa. Omaa viehätysvoimaansa ja mielenkiintoisuuttaan on myös Hunter x Hunterin maailmassa.
Kyllä osaa meno käydä jännittäväksi… poikien ennen niin hyvät välit taitavat olla (tai ainakin alkavat kohta olla) koetuksella. Kuinkahan suurta draamaa siitä vielä seuraakaan…? Ja lisää mielenkiintoisia tyyppejä tunkee mukaan (tarkoitan siis tietty Fukudaa). Mahtaakohan Fukudastakin tulla pojille varteenotettava kilpailija, jahka pääsee assistentin hommastaan (tahtoahan jätkällä selvästi piisaa)?
pikku-oRkki wrote:
Devilman wrote:
Mutta ettei offiksi mene, niin kyllähän nuo ikärajat ovat paikallaan–
— Ja Nanassa, lähinnä kun siinä käsitellään aikuisten asioita siinä määrin.Huomasin just, ettei Nanassa muuten ole ikärajaa o.o Ainakaan suomenkielisessä versiossa. Aika jännä. Onkohan enkkupainoksessa?
Eikös siellä takakannessa ole se pieni musta laatikko, jossa lukee 14+, kuten Death Notessakin? Ykkös- ja kakkososissa ainakin näyttäisi olevan.
Hyvin tehtynä turnaussarja on hyvä veto. Oli se kliseistä nonstopmättöä tai ei, niin shoonenmättö menestyy, jos se on mielenkiintoinen. Flame of Reccakaan ei ole juonellinen mestariteos, mutta ei sekään turhaan jatkunut 33 kirjan verran.
Nimistä minäkin sanoisin, että voisi olla hyvä idea muuttaa niitä. Mutta voivathan ne muistuttaa alkuperäisiä, esim. Yuusuke voisi olla Yuusaku. Nämä viittaukset toimisivat muuten hyvin, jos sarjasi ei varsinaisesti ottaisi itseään kovin vakavasti, vaan olisi jonkinlainen turnaussarjojen parodia. Parodia on tietty haastava laji, mutta ei sitä tiedä, vaikka osuisikin ihan nappiin. Pitää vain yrittää parhaansa. Itsekin olen kaavaillut (ja tehnytkin jonkin verran) kouluasetelmaisia mättösarjoja parodioivaa kouluasetelmaista mättösarjaa. Ecchihtävää sellaista. Ja siihenkin kuuluisi turnaustappeluita sitten jossain vaiheessa.Taas näitä sarjoja, joita kyllä tekisi mieli ostaa, muttei rahat yksinkertaisesti riitä (ostoslistaan kun kuuluvat jo sellaisetkin rahaa syövät, mutta ah niin perhanan hyvät Nausicaä ja Vagabond). Ykkösosa on hyllyssä ja kirjastosta lainatun kakkosen sain juuri luettua. Shoojo ei yleensä oikein uppoa, mutta Nana on toinen kahdesta poikkeuksesta (toisena mahtava Versailles no Bara, muuten). Nanojen elämän kuvaus on tinkimättömällä realistisuudellaan ja Hachin demoniruhtinaskulteillaan varsinaista herkkua, minkä takia voi siis sanoa, että pidän Nanasta ja paljon pidänkin.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
