Forum Replies Created
-
Posts
-
Hitti isolla H:lla ensimmäiset parikymmentä volaa, mutta sitten alkaa käydä pelkäksi fantasiahutuksi. Ihan kivaa luettavaa vielä tätäkin nykyä, muttei kyllä entistä tasoa.
Sitten olisi tarjolla Kekkaishi.
Psyko on sekin kuolemattoman maineensa ansainnut, mutta sanoisin silti, että Tappajahai. Sen jännitysteho säilyy katselukerrasta toiseen ja piinaavan jännittävää tunnelmaa pitää yllä se legendaarinen teemamusiikki.
Musiikeista tuli mieleen seuraava kyssäri: Mikä on kaikista elokuvamusiikeista suosikkisi?
Hyvin tehtyjähän nuo olivat. Selkeästi näkyy, että ne on suunniteltu huolella, että niitä tehtäessä on nähty vaivaa ja että tekijöillä itselläänkin on ollut hauskaa niitä tehdessä.
Eli oikein hauskaa katsottavaa olivat, Ippo-viittaus oli mukava bongata (hieno Dempsey Roll, muuten) ja se "Mun kokis!" oli sitten mahtava! "Hadoken! Hadoken! Hadoken!" sai repeämään pahemman kerran. Jatkoa ei malta odottaa…
Nanakin wrote:
Sori vaan, jos annoin ymmärtää itseni väärin.
Ei tässä mitään, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja sinähän vain puolustit omaa näkemystäsi. Sori, jos menin itsekin turhan pitkälle.
Natsit ja heidän harjoittamansa julmuudet ovat ehdottoman vakava asia, josta ei pidä ikinä laskea leikkiä. Mitään muuta en ole väittänytkään. Turha siinä vääristellä puheitani.
Mutta se ei tarkoita, että parissa vaivaisessa ruudussa näkyvä Acen manji-tatuointi pitäisi sensuroida täällä lännessä. Jos niin pitäisi mielestäsi tehdä symbolille, joka ei muuten edes esiinny "natsimerkityksessä", niin eivätkö sitten hakaristit joutaisi siivota kaikesta muustakin. Toisesta maailmansodasta kertovissa historiadokkareissa ei saisi sitten myöskään näkyä hakaristejä, koska joku voisi loukkaantua, kuten ei myöskään samasta sodasta kertovissa elokuvissa. Minimoidaan saman tien olemattomiin riski jonkun loukkaantumisesta, eikä enää myöskään käytetä termiä "natsi". Tai mitä suotta, unohdetaan, että koko toista maailmansotaa koskaan käytiinkään, ettei kukaan vain johda mitään ikäviä ajatuksia termistä "toinen maailmansota". Kun kaikki vain ajattelevat, että vuosina 1939-45 Euroopassa elettiin rauhaisaa aikaa ja että ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa äärilikkeitä ei ollut eikä niitä varsinkaan kannatettu, niin kaikillahan on heti paljon kivempaa, eiks jee?
Puhut juutalaisista "niinä" eli et siis taida itse kuulua heihin. Juuri siksi en ymmärräkään, miksi vedät norsun kokoisen herneen nenääsi yhdestä pikku manjista. Juutalaisilla on oikeus tuntea inhoa hakaristiä kohtaan, mutta tämä sinun tilityksesi on enemmänkin elvistelyä historiantuntemuksellasi. Niin, ja tee itsellesi iso palvelus ja pysy kaukana Hellsing-sarjasta.
Nanakin: Ei millään pahalla, mutta tuo on kuin mitäkin amerikkalaisille tyypillistä yliampuvaa ylihuolehtimista, ja mehän emme halua moista pelletouhua tänne, emmehän? Sitäpaitsi moiset sarjakuvien sensuroinnit ja editoinnit eivät todellakaan olisi lukijoiden mieleen, ja kustantajat tietävät sen. Saanen myös kysyä, kuinka monta tapausta tiedät, joissa jonkun äiti on nostanut metelin parissa ruudussa näkyvästä hakarististä?
Nanakin wrote:
Oli miten oli, Odana en olis laittanut sitä Valkoparran tunnukseen. Vaikka se on vaan merkki, toisille se on äärimmäisen vaikea asia. Oli vähintääkin suositeltavaa sensuroida se. Sitten vielä se tosiasia että Ace sanoo kirjassa 18, "Olen tästä ylpeä." ja näyttää merkkiä selässään. Ei kauheen hyvä yhdistelmä, vaikkei Oda mitään pahaa sillä tarkoittanutkaan.
One Piece on tehty Japanissa, jossa svastika tai "manji" yhdistetään Aatun ja kumppaneiden touhuistakin huolimatta vahvasti sen merkitykseen hyvän onnen symbolina. Näin Itä-Aasiassa yleensäkin. Manjia näkee paljon muissakin mangoissa/animeissa, esim. Yuu Yuu Hakushossa eräällä hahmolla on manji otsassa, kuten myös Nejillä Narutossa. Ja Blade of the Immortalin päähenkilö, Manji ihan nimeltäänkin, kantaa sitä takkinsa selässä.
Fillerit osaavat olla yhtä heikkoa esitystä, mutta mikäpäs pakko niitä on katsoa. Naruton fillereistä tuttuja ovat oikeastaan vain ne muutamat ennen jaksoa 135 olleet, joissa ei juuri valittamista ollut (etenkin jakso 101 oli hauska), joten niitä en oikein voi kritisoida. Bleachissä fillerit taas ovat olleet yleensä mielestäni ihan kivoja alkuun, mutta sitten niistä huomaa, etteivät ne pärjää mangaan pohjautuville juonikuvioille. Hyvänä esimerkkinä Shuusuke Amagai -juonenkaari, jota pidin aluksi ihan mukiinmenevänä juonitteluineen, mutta kun koko sen kaaoksen aiheuttamisen syyksi paljastui pelkkä kliseinen isän puolesta kostaminen, niin voi elämä!
Ei tosin mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin: Hunter x Hunterissa on varmasti parhaimmat fillerit, mitä olen koskaan nähnyt, saumattomasti varsinaiseen juoneen sopivat ja siihen liittyvät. Kyseessähän on siis se alkupuolella oleva hunter-kokelaiden vanhalle laivalle jättö.
Sittenhän on toki vielä niitä, jotka eivät laadultaan juuri poikkea sarjan pääjuonesta, esim. Saint Seiyan Asgård-saaga ja Dragonball Z:n venytykset ja filleripahikset tyyliin Garlic jr. DBZ:n tapauksessahan se hirveän hidas etenemistahti on tietenkin aika ajoin jopa hermoja raastavaa, mutta sitten taas ne ovat ihan osa koko sarjaa ja omalla tavallaan tekevät DBZ:sta niin "legendaarisen".
Vähän aikaa sitten annoin kiusaukselle periksi ja ostin ykkösen seuraksi osat 2-4. DN loppui, Yotsuba&!:a tulee vain pari osaa ennen kuin seuraavaa saakin sitten odottaa oikein kunnolla ja FMA:n tahtikin on hidastunut, joten Nanalle löytyi sittenkin tilaa. Shoojo ei todellakaan tavallisesti uppoa, mutta Nana on hiton hyvä sarja, siitä ei pääse mihinkään. Kaipa se "aikuismaisuus" ja realistisuus ovat ne, mitkä tässä vetoavat… Osat 5-7 hankin kanssa pian, ei voi antaa sarjan karata edelle liiaksi.
Olen seurannut tätä(kin) tässä menneillä viikoilla ja ihan kivaa katsottavaa on ollut. DB:tä ei ole tullutkaan juuri japanilaisäänillä katsottua. Gokun ääni ei alkuun tuntunut yhtään sopivalta, mutta nyt siihen on jo tottunut. Piccolon äänikin tuntui hassulta, vaikka ei Toshio Furukawan roolisuorituksessa valittamista ole. Olen vain tottunut siihen enkkudubin syvempään ääneen… Intro Dragon Soul on loistava, aivan ehdottoman dragonballmainen kappale.
Niin se loppui sitten Kalmanvihko. Sarja tosiaan kävi tylsähköksi 7. kirjan jälkeen, mutta kyllä se oli silti loppuun luettava. Mikamin mukaantulo tosin mielestäni paransi vähän menoa. Hänen kaltaisensa fanaattiset mielipuolet vain ovat jotenkin mieleeni. Piruparkaa kävi kyllä sääliksikin, uskoihan hän kaikesta sydämestään tekevänsä oikein.
Lightin säälittävä loppu oli hienosti kuvattu. Maassa verisenä mateleva ja muille räyhäävä Light oli, no, säälittävä näky, varsinkin, kun hän oli ollut niin itsevarmaa ja itseensä tyytyväistä. Epätoivo ja suuttumus olivat loistavasti kuvatut, samoin kauhu, kun ympyrä sulkeutuu Ryukin tappaessa Lightin, kuten hän ensimmäisessä kirjassa sanoi lopulta tekevänsä.
Ihan onnistunut lopetus DN:llä siis on, "lopputaistelu" oli loistavaa luettavaa, kirjaa ei malttanut laskea käsistään, vaikka loppuratkaisu olikin jo tiedossa, kun olen animen katsonut.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
