Forum Replies Created
-
Posts
-
Jee, tänään oli viimein tullut kuutoskirja, joten pitihän se käydä itselle haalimassa. Lueskelin sitä vähäsen (ekan kappaleen), mutta loput halusin säästää myöhemmäksi, se kun loppuu niin pian ja seuraavaa saa sitten taas odottaa. Loistavaa luettavaa oli, tietenkin, ja Inouen taide luonnollisesti yhtä häikäisevän upeaa. Otsuakin nähtiin taas pitkästä aikaa…
– Lakkaa se loiste! Eihän täällä nää mitään! The Vegito huusi enkelille.
– Tämähän on Herran loiste, kaikkivaltias Jumalan ääretön rakkaus on läsnä, ettekö tunne sitä? enkeli lausui tyynenä.
– Oletsä joku hullu? Choco kysyi.
– En. Minä olen Herran lähettiläs. Olen tullut saattamaan teidät paratiisiin.
– Ei meitä kiinnosta. Me ollaan kaikki saatananpalvojia, Nanakin vitsaili.
Enkeli tyrmistyi, sillä hänellä ei ollut huumorintajua. Sitten hän kauhistui. Enkeli tunsi kylmiä väreitä selkäpiissään ja hänen oli vaikea hengittää. Kuin suunnaton pahuus olisi ilmaantunut jostain. Enkeli kääntyi ympäri. Yhtäkkiä hänen edessään seisoi Devilman ja tämän pimeys ympäröi kaiken olevaisen.Enkeli juoksi Ladalleen ja kaasutti tiehensä niin nopeasti, kuin Ladalla suinkin pääsi. Devilman sammutti demonisen auransa ja meni Manga Cafehen istumaan ja kirjoittamaan läppärillään arvostelua yhdestä niistä kolmesta pelistä, joista hän oikeasti piti, GTA IV:stä.
No olivatko nuo kaikki muka One Pieceä parempia vaihtoehtoja? Pöh…
No, Pyū to Fuku! Jaguar saakoon lähteä. Musiikkiin ei ole oikein koskaan löytynyt innostusta (sen kuuntelemista tietenkään lukuunottamatta). Nodame Cantabile tosin on kiva sarja, mutta ei siitä sen enempää…
Hunter x Hunter
D. Gray-man
Katekyo Hitman Reborn!
To-LOVE-ru
Bakuman
Beelzebub
Gintama
Kuroko no Basket
Medaka Box
Nurarihyon no Mago
Psyren
Sket Dance
Toriko
Inamaru DashiJesh, taas sai nauttia One Piece -annoksen, eikä tippaakaan liian aikaisin. No okei, eihän sitä liian aikaisin voisikaan saada, mutta enivei… Brook, josta olin ennen 46:n lukemista kuullut paljonkin puhuttavan, paljastui juuri niin mainioksi hahmoksi kuin kaikki ovat sanoneet. Herrasmiesmäisesti puhuva, mutta käytöstavat kuin luolamiehellä, mistä se Oda näitä keksii…? Ja jälleen kerran ainoana huonona puolena oli, että kirja loppui.
Nanakin laitettiin siivoamaan vessoja uudessa työpaikassaan. Hänelle luvattiin, että jos hän tekisi ahkerasti töitä, hän saattaisi muutamassa vuodessa saada harjan. Devilman otti läppärinsä ja päätti kirjoittaa peliblogiaan. Fieri ja Choco tappelivat Sanji-kuvista. Monninen jahtasi pupua, mutta pupu oli liian ovela ja eksytti hänet.
– Äsh, Monninen puuskahti ja katseli ympärilleen.
Hänellä ei ollut aavistustakaan, missä hän oli. Joku likainen syrjäkuja jossain kaupungin syrjäseudulla. Monninen alkoi täristä kauhusta, sillä hän oli kuullut Devilmanilta kauheita tarinoita Taka-Pajulan slummialueesta, jossa alamaailman vaarallisimmat psykopaatit majailivat. Monninen joutui hysteeriseen paniikkitilaan ja alkoi säntäillä ympäriinsä. Yllättäen hän törmäsi johonkin isoon, valkoiseen ja pörröiseen. Se oli Taka-Pajulan mafian, Pupujengin, johtaja, isopomo Karva-Kustaa.
– Toi on se, joka yritti syödä mut, sanoi pupu, jonka Monninen yritti syödä, osoittaen tätä.
– Vai sillä viisiin… isopomo murisi ja naksautteli rystysiään.
Monninen tunsi, ettei sinä päivänä olisi välttämättä auttanut nousta sängystä.No, mitäs siinä sitten enempää ihmeteltiin.
UUSI ALKU
Devilman asetteli tavaroita uuden kotinsa uusille paikoille. Yoko-kangasjuliste lopuksi seinälle sängyn viereen ja se oli sillä selvä. Muutto uuteen tarinaan ei ollut ollut aivan vaivatonta, sillä muuton ajankohta oli Devilmanin rahatilanteen takia hieman epäsopiva. Hän oli juuri saanut kenkää työpaikastaan, Likakadun Citymarketin asiakaspalvelusta. Asiakaspalvelutyö ei tosin ollut juuri Devilmanin mieleen, sillä hän vihasi sitä, että joutui puhumaan ystävällisesti ja kunnioittavasti ihmisille, mikä ei teille, hyvät lukijat, varmaankaan tule yllätyksenä. Kun kaikki oli kondiksessa, Devilman lähti pyörimään kaupungille.
Nanakin oli toiveikas uuden alun suhteen. Hän uskoi, että nyt kaikki muuttuisi, eikä hän enää saisi verenhukkia naurettavan helposti. Toiveajattelua tai ei, Nanakin käppäili kaupungilla ja yritti keksiä jotain mielenkiintoista tekemistä, niin että lukijat jaksaisivat lukea siitä. Hänen tielleen osui kasino, ja koska Nanakin tunsi, että oli hänen onnenpäivänsä, hän marssi rulettipöydän ääreen.
– Kaikki punaselle! Nanakin sanoi läntätessään vähäisillä taskurahoillaan saamansa yhden pelimerkin pöytään.Muut asiakkaat jäivät sitten ilman, kun myyjältä loppuivat nakit, ja koska 87:n nakkisämpylän tekoon kului hetki jos toinenkin, oli Luffyn perään kertynyt jono aikamoinen. Luffy hotkaisi kaikki kerralla ja suupieliään pyyhkiessään ihmetteli selkänsä taakse ilmestynyttä, vihaisesti murisevaa lynkkausjoukkoa.
– Tehdään siitä selvää! huusi joku ja porukka alkoi piestä Luffya.
– Lopettakaa tuo heti! Devilman huusi ja väkivalta loppui siihen paikkaan.
– Kiitosta vaan, Devilman, Luffy sanoi pudistellen pölyjä liivistään.
– Toi on ihan hullun hommaa toi kumimiehen lyöminen. Veteen se kannattaa heittää, Devilman virnuili.
– S-senkin petturi! Luffy huusi jengin lähtiessä kuljettamaan häntä satamaan.Luffy lensi pää edellä satama-altaaseen ja lynkkausjoukko meni sataman nakkikioskille. Luffyn onneksi Thousand Sunny oli ihan siinä vieressä, joten hänet noukittiin ylös. Laivalla olivat käymässä Monninen ja vähän aikaa tarinasta vessakäynnin takia poissa ollut Kawamaru. Luffy tuli pyyhkeeseen kietoutuneena valokuvia katselevien kavereidensa luo.
– Mitäs te kattelette? Luffy kysyi.
– Nami on alkanu harrastaa valokuvausta. Se onnistu kuvaan superharvinaisen kaljupäämeritiikerin, Kawamaru sanoi.
– Niin, mutta helppoa se ei ollut, Nami sanoi. – Vaarallista touhua sellaisen ihmissyöjäpedon kuvaaminen, etenkin noin läheltä. Parempi arvostaa rohkeuttani.
– Joo, Nami on rohkea, kun otti tämmösiä kuvia, Monninen sanoi.
– Rohkea Nami otti kuvia, joo, lisäsi Kawamaru.
Juuri silloin Nanakin soitti Luffylle kysyäkseen, tulisiko tämä pelaamaan futista.
– Mis oot? Nanakin kysyi.
– Laivalla. Kateltiin just Monnisen ja Kawamarun kaa Namin rohkeita kuvia.
Nanakin-parka oli jälleen kuolla verenhukkaan, mutta onneksi hänen avukseen tuli Puniksen tallin uusi jäsen, vampyyrityttö Karin, joka antoi hänelle lisäverta.Saiyuki, ihan vain koska se ei ole tuttu. Nimen olen tainnut kuulla, mutta ei voi mitään…
Air Gear
Reborn!Blackbeard wrote:
Vihdoin ja viimein Fairy Tail saa animen!
http://www.animenewsnetwork.com/news/20 … -green-litTarkoitus olisi, että se starttaa syksyllä. Kysymysmerkki on, noudattavatko tuottavat studiot viimeaikojen kaavaansa, eli ennalta määrätty jaksomäärä (25-50) vai pyritäänkö Naruto/One Piece/Bleach tyyliseen jatkuvuuteen niin kauan kunnes mangakin jatkuu.
Jatkuvuus olisi siitä kiva, ettei anime jäisi kesken ja siten katsojien ei tarvitsisi odottaa mahdollista jatkosarjaa. Mutta sillä tavalla edetessä olisi sitten toisaalta fillereiden teko lopulta edessä… No, kunhan ei vain jää syystä tai toisesta kesken huonolla hetkellä, kuten Rave-animen kävi.
Kuumat koirat olivat turhankin kuumia niissä olleen "extraspecialsupertulikuuman chilikastikkeen" takia, joten Luffyn suu tarvitsi kipeästi jäähdytystä. Sitä saatiin saavillisesta mango-banaanijäätelöä, jonka kylmyyden takasi myyjänä toiminut jäämies Aokiji.
– Jääjäämarjamies, mitä sä täällä teet? Luffy kysyi Aokijilta.
– Töitä. Oletkos moisesta kuullut, gumigumimarjamies?
– Etkö sä ole joku merivoimien isoherra?
– Eeeei… se on ihan vaan sivutoimi se semmonen hanttihomma. Jäätelömyyjä minä olen. Niin kuin isäni. Ja isäni isä. Ja, tiedätkös, isoisoiso… äh… isoisoiso… isoisäni se vasta merkittävä mies jäätelön kannalta olikin.
– Mitä se teki? Keksiks se jäätelön?
– No ei nyt sentään. Mutta hän keksi myydä sitä tällaisissa pikku kopeissa.
Jäätelösaavin tyhjennettyään Luffy totesi käsiensä tuntuvan kohmeisilta ja hän ihan itse päätteli kylmän jäätelösaavin pitelemisen olleen siihen syynä. Devilman huomasi tilaisuutensa aiheuttaa tarpeetonta kalabaliikkia ja sanoi Luffylle:
– Kätesi taitavat olla jäässä, ne kannattaisi saada äkkiä lämpimiksi, kuule.
– Miten nii? Luffy ihmetteli.
– Etkös muka tiedä? Kumi haurastuu kylmässä ja hajoaa.
Luffy alkoi parkua käsiensä hajoavan ja ryntäsi etsimään apua. Devilman kiherteli tyytyväisenä itseensä ja tilasi lempijäätelönsä, Hornantuutin.Vieraat ihmiset pitivät Luffya sekopäänä ja välttelivät häntä, joten hänen täytyi juosta satamaan ja siellä ankkurinsa laskeneeseen Thousand Sunnyyn apua hakemaan.
– Auttakaa! Käpälät hajoo! Luffy mekasti. – Tarttee lämmintä vettä!
Paikalla olleista vain Robin viitsi auttaa. Hän täytti lämpimällä vedellä pari savista kannua jotka oli jostain kaivanut poneglyfejä etsiessään. Luffy lämmitteli käsiään niissä kunnes oli varma, etteivät kätensä olleet enää vaarassa murentua olemattomiin. Sitten hän kiitti Robinia ja suksi takaisin Nanakinin luo.
– Mihin asti sä oikein menit? Nanakin kysyi.
– Laivalle. Lämmittelin käsiäni Robinin kannuissa, Luffy sanoi ottaessaan suksiaan pois jalasta.
Nanakin tuijotti hetken Luffya ja ilmehdittyään hetken aikaa niin, että oli syytä epäillä hänen käyttävän likaista mielikuvitusta, hän vuoti puolet verestään nenänsä kautta ulos.
– Jännä toi verensyöksy, Luffy sanoi ja tilasi vielä yhden hodarin.Ilman johtolankoja oli vaikea tutkia mitään, joten The Vegito meni etsimään sellaisia lankapuodista. Lankakeriä tutkaillessaan ja piipua poltellessaan hän huomasi hassun pikkuäijän seuraavan häntä joka puolelle.
– Kukas saateri sinä oot? The Vegito ihmetteli.
– Sherlock, sehän olen minä, Watson, pikkuäijä sanoi.
– Mikä Herlokki? Mä oon… The Vegito sanoi ja yllättäen jokin hänen päässään naksahti. – Ei mutta hei, minähän olen Sherlock. Sherlock Holmes.
The Vegito luuli olevansa Sherlock Holmes, todennäköisesti siksi, että hänen päässään pitämänsä hattu oli noiduttu. Limpparit eivät kaikkien aikojen suurinta mestarietsivää kiinnostaneet, vaan hän halusi ratkoa ihan oikeita mysteereitä.Kadulla Watsonin kanssa kulkiessaan hän huomasi jotain ja kuiskasi tälle:
– Sanohan, Watson, eikö tuo tuolla kahvilassa olekin varkaiden vastine minulle, Arsene Lupin?
– Tuo on hänen pojanpoikansa, Lupin III. Lupin on jo eläkkeellä.
Sherlock the Vegito päätti jahdata Lupinia, mutta ajautui äänekkääseen riitaan Lupinin jahtaamiselle omistautuneen Zenigatan kanssa, koska molemmat halusivat pidättää Lupinin. Lupin itse huomasi heidät ja pötki tiehensä ennen kuin etsivät huomasivat mitään.Sehän Hunter x Hunterin Killua se! Niin, ja kun se ei tainnut selvitä, niin henkilö, jota Blackbeard haki, oli Monsterin Kenzoo Tenma.
Seuraavaksi:
– Hän on kyborgi.
– Hänet on nimetty kissan mukaan.
– Hänen käyttämänsä taistelulajin nimi on Panzer Kunst.Monninen suostui yhdeksi tyypiksi lisää ja eeppinen odysseia Likakadun Siwaan alkoi. Luffyn piti saada juosta kauppaan, mutta Monninen ja Nanakin eivät viitsineet. Siwan jo edessä päin häämöttäessä Monnisen ja Nanakinin nielaisi maa. He tömähtivät alas syvään kuoppaan. Kipeitä takamuksiaan hieroen he ihmettelivät, kuka älypää oli kaivanut ansakuopan keskelle jalkakäytävää. Mainittakoon, että kuopan kaivaja oli Fieri, joka oli pyrkinyt saamaan sillä Antti-sedän kiinni.
Monninen ja Nanakin kököttivät kuopassa 12 minuuttia, kunnes Devilmanin kaveri ja sielunveli Yooichi Hiruma käppäili kuopan reunalle. Hiruma tosin vain sylkäisi alas kuoppaan ja jatkoi matkaansa. Sitten kului vielä 35 minuuttia ja paikalle tuli kavereitaan etsimään tullut Luffy.
– Luffy, auta meitä! Nanakin huusi.
Luffy oli juuri antamassa auttavaa venyvää kumikättä kavereilleen, kun hän siinä samassa tajusi vitsin Namin meloneista ja alkoi hillittömän räkätyksen. Luffy kaatui selälleen ja hohotti itsensä tajuttomaksi.Tällä välin Fieri oli eksyttänyt Devilmanin ja löytänyt Antti-sedän. Hän sai sedän kiinni ja alkoi pommittamaan tätä mangaan liittyvillä kysymyksillä. Sitten hän huomasi, että pitkätukka oli liian pulska Antti-sedäksi. Se ei ollutkaan Antti-setä, vaan joku randomi no life -otaku.
Tämä jäi kesken eilisiltana, kun aika loppui. Kun painoin "lähetä", niin eikös se kello ollutkin jo 21:01…
– Mitä? Kawamaru kysyi ärsyyntyneenä, kun Luffy oli tuijottanut häntä 18 minuuttia ja 43 sekuntia.
– Tapellaanks? Luffy kysyi.
– Ei, jyrähti Kawamaru.
– Tappelu, tappelu, tappelu… !
– Eikö sulla ala jo olla nälkä? Sä et ole nyt syönyt ainakaan pariinkymmeneen minsaan.
– Eiku söin mä vessassa. Vessaeväät, nääs. Nyt on puhtia tapella. Ihan vähän kyl taas jo hiukoo, tosin…
– Vai vessaeväitä? Mitäs sulla oli "vessaeväänä"?
– Ei paljoo, vaan pari kiloo merilehmänkyljystä. Ja jälkkäriks Namin meloneita.
Kawamaru vilkaisi Luffya ja päästi pienen tirskahduksen. Luffy, joka oli saanut Namilta pari tämän mandariinien ohella kasvattamaa vesimelonia, ei yksinkertaisuuttaan tajunnut kaksimielisten vitsien päälle. Kawamaru huokaisi antavansa periksi ja lähti parvekkeelle haukkaamaan happea. Sieltä käsin hän näki omituisen hiipparin puutarhassa.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
