Forum Replies Created
-
Posts
-
Gurren Lagann, Soul Eater on oikein hyvää shoonenmättöä, mutta TTGL voittaa silti eeppisen juonensa ja mahtavien hahmojensa ansiosta (Kamina the äijä isolla Ä:llä ja jumalainen Yoko…)
Tengen Toppa Gurren Lagann vs. Neon Genesis Evangelion
Muistaakseni olen lukenut ainakin ekan luvun, mutta tämä nyt on taas niitä sarjoja, joista vaikka pidinkin, jäivät kesken. Aikomuksena on kyllä lukea, jos se on Urasawaa, se on takuulla loistavaa. Pelkkää hyväähän tästä olen kuullut, joten pitäisi vaikka ostaa joskus pari kirjaa.
Monster on kokonaan hyllyssä, 20th Century Boysia kerään kanssa ja Billy Batiakin lueskelen, joten kyllähän sitä Plutonkin olisi valikoimaan kuuluttava. Vähän saamaton osaan olla joidenkin hyvien mangojen suhteen, mutta kyllä tämä vielä ennen pitkää hyllyyn päätyy, pituuttakaan kun ei ole kuin seitsemän(?) kirjaa. Ainahan sitä voi jättää jotain vähemmän hyvää ostamatta, että saa Urasawan nerouden hedelmiä lisää, liikaahan niitä ei voi kokoelmista löytyäkään.
Japanissahan ei muuten taida ihan kuka vaan alkaa tekemään uutta versiota toisen sarjakuvasta, mutta, niin kuin tunnettu tosiasia on, Naoki Urasawa ei ole kuka tahansa.
Blackbeard wrote:
Hän vapauttaa työpaikallaan vanhan mafioson hengen murha-aseena käytetystä pizzaleikkurista.
Pizzaleikkuri murha-aseena… voi EIKÄ!
Hauskalta kuulostaa. Gangsterileffoista kun pidän, niin on aina hauskaa, kun tulee vastaan manga (tai "manga" nyt tässä tapauksessa), joka liittyy mafiaan. Yakuzaa kyllä tietenkin käsitellään yhdessä sun toisessa mangassa, mutta ihan sitä Sisilian La Cosa Nostraa paljon vähemmän. Onkos tämä saanut jotain vaikutteita Rebornista? Muutaman ekan kappaleen olen sitä lukenut, ja vaikka mainiolta sarjalta vaikuttikin, niin kesken se(kin) jäi. Pitäisi joskus jatkaa sitäkin. Ei mutta, meni ihan lörpöttelyksi. Hyvältä vaikuttaa.
Ja nyt jotain ihan muuta: sarja, jota olen kieroutuneessa mielessäni kehitellyt (ja toteuttanut parin hahmoluonnoksen verran), kieli poskessa tehty, mustan huumorin ryydittämä ja psykoottisen toiminnan täytteinen Batshit. Nimi tulee englannin kielen ilmaisusta batshit insane, joka tarkoittaa täydellisen pähkähullua (kai). Juoni menee näin: Juuri unelmiensa tytön kanssa seurustelemaan alkanut Jirka on onnensa huipulla, kun hän kuolee jäädessään rekan alle. Jirka on tappelupukari, joka on joutunut poliisienkin kanssa tekemisiin pariin kertaan, mutta pohjimmiltaan hän ei ole mikään paha ihminen, joten taivas odottaa häntä. Omaa tyhmyyttään ja kömpelyyttään (yksityiskohdat eivät ole vielä ihan selvät) Jirka päätyykin helvettiin. Alakerta ei ole kuitenkaan niin paha paikka, kuin on annettu ymmärtää, kaikki saavat elää rauhassa, kunhan eivät käy Saatanan hermoille.
Batshitin universumissa helvetti on sotahullujen paratiisi. Siellä riittää toinen toistaan vahvempia vastustajia ja lääniä piisaa valloitettavaksi. "Kansan" suurta hupia on esim. seurata Hitlerin ja Napoleonin armeijoiden välistä yhteenottoa. Kaikki haluavat olla herra isoherra vihtahousun suosikkisoturi, ts. viihdyttää tätä parhaiten, sillä siitä hyvästä saa mahdollisuuden palata maan päälle. Jirka, isolla piikkinuijalla aseistautuneena, osallistuu kahjoon ihmisten, hirviöiden ja siltä väliltä olevien turnaukseen. Hänen ympärilleen kertyy sekalainen joukko tovereita, joihin mahtuu jos jonkinlaista psykopaattia. Ja suurimman osan Jirka (tietenkin) saa puolelleen vasta piestyään heidät oikein kunnolla.
Tähän mennessä olen miettinyt valmiiksi peräti yhden "kaverin" Jirkalle: palkkionmetsästäjä Nana Daquiri (nimi tulee siis banana daquiri -drinkistä). Lyhyesti sanottuna Nana on törkyturpainen ja taistelutilanteessa usein täysin raivohulluksi heittäytyvä nuori brittiaksentilla puhuva nainen. Pituutta on yli kaksi metriä, puolet kasvoista ovat siteiden peitossa ja suussa on hammasrivi kuin hailla. Ylävartalon peittona on ainoastaan veren tahrima, (etenkin rintojen kohdalta) turhan pieni kenttätakki, jalassa mustat nahkahousut ja valkoiset saapikkaat. Aseekseen Nana ei kelpuuta mitään mukanansa kanniskelemaa lipputankoa pienempää, mutta tarvittaessa hän saa vaikka purtua vastustajansa hengiltä (minkä hän yhtenä viimeisenä asiana elossa ollessaan tekikin). Siitä päästäänkin hänen motiiviinsa taistella; Nana haluaa palata maan päälle kostamaan hänet tappaneelle miesporukalle. Toinen jalka haudassa -sarjan Victor Meldrew’n tyyliin "bloody hell" -ilmausta reippaasti käyttävä Nana saa Jirkankin ajoittain pelkäämään henkensä puolesta, mutta jotenkin poika onnistuu luomaan kontaktin kaiken ympäriltään tuhoavana yksinäisenä sutena pidettyyn Nanaan.
Jirka, Nana ja muut seurueeseen liittyvät tyypit (joita koitan kehitellä tässä joskus) kohtaavat matkoillaan ympäri helvettiä niin Nanan entisen palkkionmetsästäjäparin Luca Cioccolatinin (nimi Gianluca’s cioccolatini -drinkistä) kuin edelleen kauan kuolemansa jälkeen maailmanvalloitushaaveita elätteleviä historian hahmoja tyyliin Julius Caesar ja Aleksanteri Suuri. Ja sitten on tietenkin vielä Saatanan poika, James, pitkätukkabishie, jota epäillään vahvasti homoksi, ja, tämän suureksi harmiksi, jonka ympärillä liikkuvia huhuja eivät yhtään auta se, että hän on toistuvasti syystä tai toisesta tavannut Aleksanteria (joka yrittää iskeä häntä joka käänteessä, muuten). Tapaamisten laadussa ei ole ollut mitään romanttista, mutta eihän suuri yleisö sitä tiedä.
Jotain tällaista liirum laarumia olisi siis tarkoituksena yrittää väntää vielä jonain päivänä. Koska Batshit todellakin liikkuu vielä vain ideatasolla, sen maailmaan voi tulla vielä vaikka mitä lisää ja vaikka mitä muuttua/poistua. Katsotaan, mitä tapahtuu.
No joo, mutta Punis uskalsi tuoda Black Lagoonin lehtipisteisiin ja Egmont Hellsingin. Ei Hunter x Hunter sentään noita traumaattisempi kokemus voi olla, tosin se on kyllä nuoremmille suunnattu… no, joka tapauksessa yritän sanoa, että turha Sangatsun on enää mitään kukkahattutätejä pelätä.
juha90 wrote:
10. FLAME OF RECCA Aika vanha shounensarja, joka sisältää viiden volumen perusteella peruskivan hahmokaartin, mahtavan antagonistin ja perushyvää toimintaa. Tulilohikäärmeet ja kunkin niistä tuottamat erilaiset liekit ovat kyllä hyvä idea.
Vähän näin offina mutta silti: Lue vaan enemmän, lue koko sarja. Ura Butou Satsujin -turnauksen aikana sen huomaa, että Recca on oikeasti todella hyvää mättöä. Anzain taidekin paranee ja paranee suorastaan silmiähiveleväksi ajan myötä.
Juuri kun ehdin taas pohtia, miten kauan menee, että HxH palaa, tulee tämä loistava uutinen! OP:n ohella Jumpin paras toimintasarja saisi kyllä jatkua sitä kymmentä viikkoa pidempään sitten, kun se tammikuussa starttaa. Toivottavasti taidekin on jostain kotoisin. No, tarina jatkuu ja se on pääasia, ennen viime taukoahan Neteron ja kunkun välinen taistelu raivosi. Jännä nähdä, mitä seuraa.
Muuten: Togashin hahmot ovat olleet tähän asti suurimmaksi osaksi todella omaperäisiä ja originelleja ulkonäöltään, mutta (kimeramuurahaisten) kuningas tuo kyllä auttamatta Cellin mieleen. No, kunkun hahmossa on sentään paljon enemmän syvyyttä…
Vielä kun tämä saataisiin suomeksi, näin säkenöivän omaperäinen ja jännittävä sarja olisi ilmiselvä jättimenestys, ihan vaan vinkkinä Antti-sedälle…
No, meikä ei ole mikään heppahullu, joten huti kai sitten. Ei ole siis mitään hevosia vastaan, ihan hyvältä maistuu humma leivän päällä (vitsi, vitsi).
Entäs semmoinen animebiisi kuin Komm, süsser Tod? (No joo, justiinsa kysyttiin kuolemasta ja nyt sitten tämä…)
Ensimmäinen villitykseni ikinä, hyvän aikaa ennen Pokemonia ja siitä alkanutta manga/anime-harrastusta oli juuri Tähtien sota. Isältäni taisin ensiksi kuulla pieniä yksityiskohtia tarinasta. Ensimmäinen SW-leffa, jonka katsoin, oli sitten kuitenkin Jedin paluu. Siihen syynä oli, että ennen elokuvan katsomista olin lukenut kirjastosta löytyneen sarjakuvasovituksen. Muuten aivan loistava ja ihmeellisen kiehtova opus oli kyseessä, mutta siitä ei selvinnyt sitä yhtä kaikkein eniten kiinnostanutta asiaa, eli miltä Darth Vader näytti synkän maskinsa alla. Sarjiksessa kohtaus, jossa Luke riisuu kypärän, oli piirretty niin, että nähtiin Vaderin takaraivo (sekin varjojen peittämänä, muistaakseni) ja kertojateksti kuvaili Vaderin naamatulua hirveäksi ja epämuodostuneeksi ja vaikka miksi. Melkoinen pettymys. No mutta sehän tietenkin korjaantui katsomalla elokuva. Uusi toivo ja Imperiumin vastaisku tulivat sitten perässä ja tarinaan pääsi paremmin sisälle. Vanhaa trilogiaa vuokrattiin minulle videovuokraamosta tuon tuosta ja lopulta sain sen sitten boksinakin.
Koko eeppinen avaruusseikkailu lumosi ennennäkemättömällä tavalla noin seitsemänvuotiaan pojan, mitenkäs muutenkaan. Tähtien sodan maailmankaikkeus kapinaliittoineen ja imperiumeineen, valomiekkoineen ja wookieineen oli jotain elämää suurempaa. Jokainen hahmo oli mahtava, niin rämäpäinen nuori sankari Luke Skywalker, ovela, teräväkielinen salakuljettajanrenttu Han Solo, kaunis ja urhea prinsessa Leia kuin vanha viisas jedi Obi-Wan Kenobi. Mutta yli näiden oli tietenkin aavemaista pihinää pitävä mies mustassa haarniskassa, sithin valtias Darth Vader. Vader teki niin valtavan vaikutuksen, että välillä en muuta piirtänytkään kuin Vaderin toisensa perään ja hengityskoneensa pihinää piti matkia (ja myöhemmin toistella repliikkejä). Tarina toi jännitystä, viihdytti tavalla, johon mikään muu tv:stä tullut ei pystynyt, ja myöskin kosketti. Muistan, että Luken ottovanhempien kohtalo ihan tosissaan järkytti, ja Vaderin hautajaiset Jedin paluun lopussa saivat tipan linssiin. Uusi trilogia oli ihan kivaa katsottavaa, tosin kun jonain yhdeksän vanhana näin ensimmäistä kertaa Pimeän uhan, huolimatta paremmista erikoistehosteista ja tietokonegrafiikoista sun muista se ei vain silti tuntunut samalta Tähtien sodalta. Sithin kosto oli positiivinen yllätys, vaikkei sekään vanhan trilogian tasolle yltänyt. Sydäntäsärkevä tarina yhdistettynä siihen, että Anakinin luisuminen pimeälle puolelle lopultakin nähtiin tekivät viimeisestä tehdystä Tähtien sodasta kaiken kaikkiaan hyvän katselukokemuksen. Vaderin yliampuva huuto ("NOOOOOOOOO!!") oli… no, yliampuva, mutta jos senkin ottaa huumorilla, niin…
Oheiskamaa on tullut haalittua. Figuureita, kirjoja, -99-02 ilmestyneen sarjakuvalehden miltei jokainen numero, joitakin albumeita (esim. vuodelta -76 oleva Uuden toivon sarjakuvasovitus), julisteita, patterikäyttöisiä valomiekkoja ja sitten tietenkin legoaluksia. Juuri Tähtien sota -legot olivat erityisesti mieleen, kokoelmista löytyvät esim. X-siipi, Vaderin TIE-hävittäjä, Slave I ja tietty Millennium Falcon.
Tähtien sota on siis kaiken kaikkiaan ikimuistoinen kokemus, josta on ollut loputtomasti iloa ja joka ei lakkaa kiehtomasta vieläkään, vaikka innostuksen liekki on vähän päässyt hiipumaan. Tähtien sota oli kerran koko lailla koko elämäni, joten se näkyy vieläkin esim. siinä, että inhottava pikku pilkunviilaaja sisälläni ei voi olla hymähtämättä turhautuneena, kun jossain mennään sanomaan "Luke, I am your father", tai kun "Voima" kirjoitetaan pienellä.
Lopetukseksi en toteakaan ylikäytetysti "Olkoon Voima kanssanne", vaan laitetaankin vitsintynkä, jonka olen kehittänyt:
Darth Vader lähetyssaarnaajana:
(kuristaa Voimalla alkuasukasta) – I find your lack of faith disturbing.Tähän mennessä tulleet kuusi osaa, ja loputkin hankin vaikka henki menisi (no, ei ehkä ihan…).
Seuraavalla Evangelionia?
Tähän mennessä suomennetut kuusi osaa, joo. Pelkästään suomeksi on saatavilla useampaa parempaa mättösarjaa, mutta jotenkin ei vain osaa olla ostamatta aina uutta osaa. Ihan kivaa mätkettähän se on ja Anzain taide hurmaa.
Seuraavalla Slam Dunkia? (Vinkki: jos ei, niin tutustu ainakin)
Legendapa hyvinkin. John Cleese todistaa (tässäkin) olevansa kutakuinkin maailman hauskin mies. 9 olkoon kouluarvosana.
Ja jatketaan Pythonilla, tässäkin sketsissä Pitkä Jussi loistaa.
28 päivää myöhemmin, piti kerran katsoa kun se tuli telkasta, mutten sitten muistanut. Vaikuttaa mielenkiintoiselta pätkältä.
Sitten kaksi kuolematonta komediaklassikkoa: Monty Pythonin Hullu maailma vai Monty Pythonin Brianin elämä?
Vaihdoin äskettäin taustakuvaani, kun olin aivan Slam Dunk -täpinöissä postissa tulleen kutoskirjan lukemisen jälkeen. Eli siis työpöydälläni majailee nyt mahtavan mangan mahtava hahmokaarti: http://i856.photobucket.com/albums/ab130/DevilmanAmon/slamdunkdesktop.jpg.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
