Forum Replies Created
-
Posts
-
pakke wrote:
Onko kellään mitään hajua, millon seuraava Rave ois taas ilmestymässä..?
25 tullee helmikuun lopulla, ehkä menee maaliskuun alkuun, kun 24:kin tuli myöhässä.
Mutta oli minulla muutakin asiaa. Vähän kommenttia uudesta osasta siis. Meno jatkuu aina yhtä pitelemättömänä, näemmä. Six Guard, voimiltaan Oracion Seisin tasoa (ehkä vielä vahvempiakin), eivät tosin ole ollenkaan yhtä mielenkiintoisia hahmoja… Koala on ihan kiva sairas pikku sadisti, mutta muuten tämä porukka ei ole mitenkään mieleenpainuvaa. Julian taistelu oli mukavan ecchiä kamaa, siitä pientä plussaa.
Ja eikun odottamaan jatkoa!
Jojo’s Bizarre Adventure (jap. Jojo no Kimyoo na Booken) on Hirohiko Arakin vuodesta 1987 asti piirtämä mättömanga, joka pääosin kuvaa Joestarin perheen jäsenten kohtaloita 1800-luvulta nykypäivään saakka. Keskeisenä elementtinä on Joestarien sukupolvet ylittävä taistelu kuolematonta vampyyria, Diota vastaan. Sarjassa riittää kahjoa menoa vähintään samaan tapaan kuin One Piecessä, mutta se on hillitympää, hieman kypsempää. Jojo on OP:hen verrattuna myös vakavahenkisempi, joskin hillitöntä komediaa piisaa Jojossakin. Arakin taide on loistavaa, ja hänen kykynsä vaihtaa aivan toisenlaiseen tyyliin tietyissä kohdissa tulee myös esille (esim. 3. tarinassa esiintyvät tarot-kortit).
Niin, Jojo koostuu tällä hetkellä seitsemästä eri tarinasta, joissa on kaikissa eri päähenkilö, mutta usein niissä nähdään hahmoja edellisistäkin sarjoista. Ensimmäiset kuusi tarinaa (sellaiset 80 kirjaa) ja osa seitsemännestä julkaistiin Shoonen Jumpissa, ennen kuin tämä seitsemäs tarina (Steel Ball Run) siirtyi Ultra Jumpiin. Itse olen ehtinyt lukea vasta kolme ensimmäistä tarinaa, jotka kattavat kirjat 1-28, mutta jo niiden pohjalta voin sanoa, että tästä ei shoonenmättö parane.
Ensimmäisessä tarinassa, Phantom Bloodissa, (kirjat 1-5) kaikki saa alkunsa 1800-luvun Englannista. Päähenkilö Jonathan Joestarin rikas isä adoptoi Dio Brando -nimisen pojan. Dio alkaa tekemään Jonathanin elämästä helvettiä samaan aikaan, kun hankkii tämän isän luottamuksen. Jonathan tietää, ettei Diolla ole puhtaita jauhoja pussissaan, joten hän pyrkii estämään Dion aikeet. Jonathanin tappaakseen Dio muuttaa mysteerisellä maskilla itsensä vampyyriksi. Jonathanin on kuitenkin mahdollista taistella vampyyreita vastaan väreeksi (hamon) kutsutulla oppimallaan voimalla. Väre perustuu kehon energian muuntamiseen muunlaiseksi energiaksi oikeanlaisen hengityksen avulla.
Toisessa tarinassa, Taistelutendenssissä, (kirjat 5-12) seurataan Jonathanin pojanpojan Josephin seikkailuita 1930-luvulla ja hänen taisteluaan vampyyreita ja kyberneettisillä osilla itsenään vahvistaneita natseja vastaan. Natseilla on aikomuksenaan herättää kivipilarissa 2000 vuotta vankina ollut muinainen supersoturi. Kolmannen tarinan (Stardust Crusaders, kirjat 12-28) päähenkilö on Josephin pojanpoika Jootaroo Kuujoo. Kolmannessa osassa myös jatkuu taistelu Diota vastaan. Samalla esitellään Stand, oman kehon energian puolifyysinen olomuoto, joka ilmenee usein jonkinlaisena soturina, mutta muitakin mahdollisuuksia on (Jootaroon esimerkiksi on Star Platinum, vahva ja erittäin tarkka miehen näköinen Stand, joka pahista lättyyn vetäessään hokee "Ora ora ora"). Matkalla Japanista Egyptiin rökittämään Dio lopullisesti Jootaroo, Joseph ja heidän toverinsa saavat vastaansa kaikenlaisia Standien käyttäjiä ja Arakin kreisi mielikuvitus on kukkeimmillaan.
Eli yhteenvetona voisin sanoa, että Jojo on henkeäsalpaava eepos, joka ei koskaan lakkaa kiehtomasta, sillä aina kun luulee, ettei voi tulla yllättävämpää käännettä tai kahjompaa hahmoa/Standiä kykyineen, Araki pistää vielä paremmaksi. Tämä sarja on jokaisen shoonenmättöä rakastavan unelmien täyttymys ja lähes sadan kirjan mitta pitää huolen, ettei hauskuus lopu kesken. Kannattaa ehdottomasti lukea!
Hunter x Hunteria kompataan. Koska kaikkien aikojen kekseliäin ja yksinkertaisesti paras shoonenmättö, Jojo’s Bizarre Adventure, taitaa olla melkein sadan kirjan pituutensa takia kovin epätodennäköinen vaihtoehto suomennettavaksi, niin pyydetään sitten sitä toiseksi parasta, joka on vieläpä ihan realistinen vaihtoehto. HxH löytäisi vuorenvarmasti tiensä suomalaislukijoiden sydämiin syvällisen, äärimmäisellä huolella laaditun tarinansa ansiosta. Näkyväthän sarjan kova laatu ja suosio siinäkin, että aina, kun Japanissa ilmestyy uusi kirja sitä, se pomppaa saman tien myyntilistojen kärkeen ja pysyttelee siellä tovin. Varma hitti siis.
Eikä pidä unohtaa Yoshihiro Togashin läpimurtoteosta, Yuu Yuu Hakushoa. Perusmättöä, mutta astetta parempaa sellaista mahtavalla hahmokaartilla. 19 kirjaa pitkänä juuri hyvänmittainen, ei uuvuttavan pitkä, muttei lopu melkein heti alettuaankaan.
Eli Togashia kehiin ja vähän äkkiä, Suomeen tarvitaan muutakin aidosti hyvää ja omaperäistä shoonenia OP:n lisäksi.
Nanakin wrote:
Oli siellä tosin paikoin hauskaakin juttua (Suurimmat kiitokset kuuluvat kaiketi Devilmanille ja The Vegitolle.
Ehehe… kiitoksia vain itsellesi. Ja minä kun kirjoitin lähinnä mitä mieleen juolahti. Oli se kyllä hauskaa, pitäisi kirjoittaa taas joskus… siinä sai kyllä usein revetä täysin, kun naputteli jotain hömppää ja näki, miten älyttömään suuntaan seuraava kirjoittaja tarinaa vei.
No niin, ja meikäläisellä on viikkoa vailla kakku istuttuna. Armeijasta pääsen perjantaina, viimeinen varuserä palautetaan varastolle puoli yhden maissa iltapäivällä ja siinä se sitten on. Aika on mennyt niin nopeasti, ettei ihan voi uskoakaan…
Haaksirikkojuttu kuulostaa hauskalta. Paholaismies sopii laittaa mukaan tarinaan, jos vaan kelpaan.
Hunter x Hunter on plussaa missä vain, ja kun on vielä taidokkaasti tehty kuva (ja Hisoka siinä taustalla uhkaavana), niin tokihan se on 10 annettava.
No niin, aloitetaan niistä inhokeista. Monien muiden tapaan minuakin ärsyttävät ylikiltit ja -täydelliset shoojosarjojen sankarittaret, jotka ovat kaikki samasta muotista ja joihin heidän ympärillään pyörivät komeat pojat ovat aivan lääpällään ilman mitään loogista syytä (kyllä, minä osoitan teitä, Haruka Fukushiman sarjojen päähenkilöt). Ja sitten toki shoonensarjojen tytöt, joilla ei ole muuta virkaa kuin olla nättejä ja neitoina pulassa. Se, että jonkin mättömangan yliluonnollisia voimia käyttävän sankarin ihastus, joka on ihan tavallinen ihminen, ei tee paljoa mitään hyödyllistä, ei tosin vielä haittaa niin paljoa, koska tavallisella ihmisellä ei ole paljoa mahkuja taistelussa jotain hirviöitä vastaan, et cetera, et cetera. Mutta! Kun sitten on näitä sakura harunoita, joiden kuuluisi taistella poikien/miesten rinnalla. Osaavat kyllä tapella mutta jäävät kuitenkin hyödyttöminä hääräämään taustalle. Tarkoitan, että Sakurakin oli Shippuudenissa Tsunaden opissa oppinut kyllä yhtä sun toista (kuten halkomaan maata potkuillaan), mutta hänen hyödyllisyytensä jäi Sasorin rökittämiseen.
No, nyt päästään mieluisaampaan kirjoitusaiheeseen: naishahmot, jotka ovat mieleeni. Hayao Miyazakin vahvat naishahmot kuuluvat ilman muuta suurimpiin suosikkeihini, Nausicaä tekee vaikutuksen lempeydellään, vilpittömyydellään ja vastuuntunnollaan ja Kushana taas on malliesimerkki siitä, millainen ylvään naiskomentajahahmon pitää olla. Määrätietoinen ja kovaotteinen ja selvästi isänsä häntä enemmän arvostavia veljiään pätevämpi johtaja, ja siksi juuri kaikin puolin ihailtava nainen. Sitten päästään niihin, joista tykkään vielä ihan hitusen enemmän: aivan hemmetin kovat naiset. Otetaan muutama esimerkki. Suhteellisen tuore suosikkini, Black Lagoonin Revy. Kahdella aseella riehuva, kurvikas törkyturpa, jolla piisaa asennetta. Osaa olla jokseenkin häiriintynyt, mutta mitäpä se näin upean naisen tapauksessa haittaa. Sitten Hellsingin Integra. Tyylikäs, hienostunut brittileidi, mutta silti vaarallinen, johtaahan hän vampyyrien tappamiseen erikoistunutta järjestöä. Eikä hän alaisiaan tarvitse hirviöiden tuhoamiseen, ne hommat hän pystyy hoitamaan tarvittaessa itsekin miekallaan. Jo mainittu FMA:n Izumi on hänkin suursuosikkejani, Briggsin vuoristossa eivät ihan pehmot vuotta selviä. Muita samantyylisiä suosikkejani olisivat esim. Seras Victoria (Hellsing), Olivier Mira Armstrong (FMA), Casca (Berserk) ja Gally (GUNNM).
Kovanaamojen lisäksi pidän toki tyttömäisemmistä tytöistä. Nana Oosaki, punkmimmi, jolla asennetta riittää, on esimerkiksi upea ilmestys. Azumanga Daioh’n Sasaki, tuo ujo kissojen ystävä, on niin symppis, että hänen ihan toivoisi olevan oikea ihminen. Sama pätee Ghost Sweeper Mikamin kummitustyttö Okinuun. Okinu on ahkera, lempeä ja rakastava, aina ystävällinen jopa maailman toivottomimmalle perverssille, Yokoshimalle. Uskomattoman suurisydäminen tyttö, muttei ärsyttävällä tavalla, joten ei hänestä voi olla pitämättä.
Pidemminkin olisin varmaan pystynyt kirjoittamaan, mutta kyllä tästäkin taitaa aika hyvin tulla mielipiteeni selväksi.
Shōnenia käytän jos viitsin ō:n jostain kopsata käyttöön. Jos en, niin sitten shoonen tai shounen, molempia tulee käytettyä suunnilleen yhtä paljon, kai. Shonen nyt ei ole mieleen ihan vain siksi, että se yksinkertaisesti on väärin. Pitkä o on kyseessä, ja ainakin suomenkielisessä translitteraatiossa sen on mielestäni näyttävä.
Sekavaa vuodatusta: Teh Magnificent Uusivuosi Edition!!!!!!!!!!!!!!
Aika meneepi aika nopeasti. Viimeinen viikko armeijan palveluksessa alkaa ensi viikolla. Sen jälkeen pitäisi valmistautua pääsykokeita varten (vähän, hyvin vähän hämärää vielä se, mihin kaikkialle sitä hakisi) ja sitten… äh… no, turha kierrellä, pitäisi kai yrittää työnhakua. Lainatakseni muuatta pontikkaa keittelevää talonmiestä, voi saakeli tätä elämää! Ja täällä minä istun koneella kirjoittamassa tätä scheissea kun kansa valmistautuu juhlimaan uuttavuotta. Omiin valmisteluihini kuuluu yksi asia: joululahjana saadun Fingerpori-kalenterin laittaminen seinälle, minkä tein juuri äsken.
Noh, ainakin Hunter x Hunter jatkuu taas ja Togashi on panostanut taiteensa laatuunkin. Hyvä hyvä. Fantsuun käy toivon mukaan tie ensi viikonloppuna ja silloin voisi viimein hankkia HxH:ta omaksikin.
Nyt kun on pidempi loma (eilen päästiin ja sunnuntai-iltana tuttuun tapaan takaisin), niin pitäisi katsoa "rästiin jääneitä" leffakokoelman täydennyksiä. Cagliostron linnan näkemisestä on aikaa ja se on viimein DVD:llä. Joululahjaksi saatu Public Enemies pitäisi katsoa ja tekisi mieli nähdä uudestaan Kunniattomat paskiaisetkin, oli se niin hiton kova pätkä.
Tähän tämä saa tällä kertaa jäädä, hyvää uuttavuotta vaan kaikille!
Netistä olen toistaiseksi lueskellut, animen katsottuani piti tietenkin jatkaa mangana. Pariin kertaan on ollut tarkoituksena ostaa HxH:ta Fantsusta, mutta aina onkin löytynyt jotain muuta. Nyt kun ensi viikonloppuna olisin taas ilmeisesti pääsemässä käymään Tampereella, niin olen kyllä ajatellut ostaa muutaman kirjan ainakin. Kun tätäkin olisi kiva saada hyllyyn.
Vähän mälsää kylläkin, että juuri sarjan paluun jälkeen tulee tämä Jumpin joulutauko… No, jaksettiinhan Hunter x Hunteria jo vuoden päivät odotella, joten eipä tämä nyt ihan katastrofi ole.
Joo, liian pian oli kappale 291 ohi, mutta mahtava silti. Kingi vs. Netero… kuinkahan tässä käy? Tietenkin olisi kaikkia shoonenmangan kirjoittamattomia sääntöjä vastaan, että pahisten pääjehun voittaisi joku muu kuin sankari, mutta sitten taas HxH jaksaa aina yllättää… Mutta siis, hyvältä vaikuttaa edelleen. Nyt kun vielä Hisoka ilmaantuisi taas vaihteeksi mukaan…
Niin ja kun täällä ihmeteltiin HxH:n taiteen huonoutta, niin katsokaapa esim. kappaletta 185 (jostain lailliselta puoleltaan rajoittuneesta lähteestä, kirjaversioita varten Togashi on piirtänyt uusiksi monia kappaleita paremman näköisiksi).
Josko meikäkin tekisi oikein listan…
1. Hokuto Hyakuretsu Ken (Hokuto no Ken)
Mangassa Kenshiroo käyttää tätä kai vain kerran, mutta animessa lukemattomat filleripahikset luhistuvat tämän tekniikan edessä. Iso K huutaa "Ata ta ta ta ta" takoessaan vihollisen painepisteitä. Vihollinen on ihan, että "eihän tuo missään tuntunut", kunnes alkaa paisua kuin pullataikina ja räjähtää sisältä päin veriseksi mössöksi. Todella äijämäinen isku.2. Kamehameha (Dragonball)
No joo, legendaarisin shoonenmangan taistelutekniikka ikinä kuuluu tietenkin tälle listalle. Yksinkertainen, mutta tuhoava, moneen otteeseen matkittu, muttei koskaan ylitetty (ainakaan tietyssä mielessä).3. Houou Genma Ken (Saint Seiya)
Kuolemattoman tosiäijä Ikkin tekniikka on mukavan sadistinen isku. Se murskaa uhrinsa mielen, jättäen tämän tyhjäksi kuoreksi. Uhri ei välttämättä edes tiedä loppunsa jo tulleen, kun painajaismainen illuusio tuskallisesta kuolemasta alkaa… ai jai, miten mukavan ilkeä tekniikka tosiaan.4. Ideon Gun (Space Runaway Ideon)
Varmasti animen historian tuhoisin hyökkäys, hyvänen aika, yksi laukaus Ideonin tykistä hävittää kokonaisia planeettoja tieltään! Legendaarisen jättiläijumalan äärettömän voiman virta tavoittaa jopa toisen ulottuvuuden, yliampuvaa ehkä, mutta perhanan siistiä.5. Zetsu Tenroo Battooga (Hopeanuoli)
Koira ottaa vauhtia, loikkaa, alkaa kieppua kehittäen jostain sinisen hohteen ympärilleen ja sivaltaa vaikka jättiläiskarhun pään irti. Voi olla, että se Hopsun viimeisen jakson kohtauksen päätön siisteys vaikuttaa mielipiteeseeni tästä hyökkäyksestä, mutta on se silti melkoinen tekniikka.No joo, en ole mikään Madonna-fani kyllä… en nyt sanoisi onnettomaksi, mutta se oli vähän tylsä. Tanssimusa nyt ei vaan yleisesti ottaen uppoa… Annetaan vaikka 6 noin niinkuin kouluarvosanana.
Seuraavalle Wands – Sekai ga owaru made wa
http://www.youtube.com/watch?v=DyDCSBYfmc0&feature=relatedNaruton uskottavuus laskee kuin lehmän häntä, mutta silti sitä ei huvita jättää keskenkään. Ihme sarja. Sharingankädet eivät vielä mitään, mutta kun Sakura vielä suunnittelee (ilmeisesti) Sasuken tappamista itse! Ei hyvää päivää… meinaako se tyttö marssia Sasuken luo, sanoa "minä tapan sinut, Sasuke-kun" ja toivoa, että Sasuke kuolee nauruun?
Nanakin wrote:
Jos joku jaksaa, vois kertoa miten se hattupää ja hollowit on suomennettu?
"Puukenkähattu" on se Uraharan lempinimen suomennos, ja hänethän nähtiin ensimmäistä kertaa jo kakkoskirjassa. Hollow’t ovat ihan vain hollow’ita.
Sellaista pientä offia vielä, että tässä ensiesiintymisensä yhteydessä Byakuya näyttää ihan pikkupojalta (katsokaa vaikka sivua 184 ja verratkaa uusimpiin kappaleisiin). Ei se haittaa mitään, mutta kunhan tein moisen huomion…
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
