Forum Replies Created
-
Posts
-
BB ja Gawo: jaaha, sitä on päästy lomille. Taitaa olla ihan paikallaan, eikä päivääkään liian aikaisin, vai? Onkos muuten minkälaiset matkat teillä varuskuntaan? Itse pääsin vähällä, kun täällä Hämeenlinnassa on tuo Panssariprikaati. Rankkaa on ilmeisesti ollut, mutta niinhän se aina on. Kyllä siihen tottuu. Tai sitten ei (heh).
Tähän väliin uutinen Anime-lehden sivuilta: http://animelehti.fi/2010/01/21/virallisia-one-piece-hiirimattoja/
Että tämmöistä on OP-oheiskrääsästä päättävät tahot keksineet… No, kieltämättä kiusaus hankkia Nami-versio olisi melkoinen, jos näitä joskus jostain täältä Suomesta saisi (ja voihan hyvin saadakin). Turhaa ehkä, mutta kivaa.
Hellboy ei ole mikään heittopussi, mutta mahtaisiko hänkään pysyä jaloillaan saatuaan osuman täydellä teholla tulevasta Reiganista… eli sanotaan, että Yusuke voittaisi.
Dambo (Yotsuba&!) vs. Chiyo-chanin isä (Azumanga Daioh)
To Love-Ru ei ollutkaan vielä ihan ohi. Liian lyhyeen loppuneen sarjan loputtua on tullut vielä yksi täysin väreissä oleva kahdeksansivuinen ekstrakappale. Se ei vie tarinaa mihinkään, mutta ihan kiva kooste Riton nenäverenvuotoa aiheuttavista kommelluksista se on. Sarjan fanien kannattaa vilkaista sitäkin.
Enpä viitsi alkaa tekemään listaa tässä välissä, mutta tässä linkki sivulle, jolla pidän kirjaa kokoelmastani. Kappalemäärä on kunnioitettava 465, ja lisäähän tietenkin tulee koko ajan.
Luinpahan tuossa aamupäivällä ensimmäisen luvun ja perään loputkin tähän mennessä tulleet. Pidin kyllä erittäin paljon, komedia nauratti ja toiminta oli mahtavaa. Ihan joka tarinassa ei päähahmo saa tehtäväkseen kasvattaa tulevaa ihmiskunnan tuhoajaa, joten omaperäisen asetelmansakin ansiosta sarja ansaitsee kiitosta.
Hahmoista pidin Ogan lisäksi esim. hieman mysteerisestä Natsumesta ja Freddie Mercury -klooni Alaindelonista. Oga on virkistävää vaihtelua puhdassydämisiin sankareihin, jotka taistelevat yliluonnollisin voimin. Ensinnäkään hän ei ole niin erityisen puhdassydäminen ja toiseksi, hän ei tarvitse supervoimia rökittääkseen silti tielleen astuvat pahikset (aika moni taistelu Beelzebubissa muuten käydään ihan tavallisten ihmisten kesken, jotka eivät käytä mitään tavallista lihasvoimaa kummempaa). Natsumesta paljastuu toivottavasti jatkossa lisää ja Alaindelon nyt vaan on niin läppä (hei, äijähän pystyy halkeamaan keskeltä kahtia!)
Eli positiivinen kokemus oli Beelzebub, jatkoa ei malta odottaa ja olisi tämä kiva saada joskus suomeksikin.
Selevä! Luetellaan suosikkejani, Bleachissähän riittää hyviä hahmoja.
Ensinnäkin sarjan kovin äijä ja kaikkien rakastama hullu koira Kenpachi Zaraki. Eihän tästä jätkästä voi olla pitämättä! Muiden koreillessa näyttävillä bankailla Kenpachi silppuaa vihollisensa kovia kokeneella, mutta kestävällä ja terävällä miekallaan ilman sen kummempia hifistelyjä. Hakkaa päälle -asenne, peräänantamattomuus ja se tosiasia, että Iso K on suurella todennäköisyydellä aivan kuolematon, tekevät hänestä Bliitsin parhaimman hahmon ikinä.
Ja sitten kissanainen Yoruichi Shihouin. Aika kissa, kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti. Ei heittäydy avuttomaksi taistelussa ja pystyy pitämään puolensa ilman mitään miekkaa muistuttavaakaan. Kova mimmi, ei voi muuta sanoa. Ja tokihan on mukavaa pohtia hänen suhteensa Soifoniin todellista laatua…
Vaka vanha Yama-jii, shinigami iänikuinen, eli Genryuusai Yamamoto ei ole mikä tahansa ukkeli, vaan Soul Societyn kovimpia luita. Ryuujin Jakkan liekit eivät säästä ketään!
Rangiku Matsumoto: Eihän siitä pääse yli eikä ympäri, Rangiku on aivan hemmetin upea nainen. Huumorintajuinen, leppoisa ja rento, hyvä vastakohta aina niin tiukalle ja asialliselle esimiehelleen Shiro-chanille. Rangikun vedenkantosuunnitelmalle sai nauraa vedet silmissä.
Hullu tiedemies Mayuri Kurotsuchi on hänkin aika vekkuli. Mielessä ei muuta kuin ympärillään olevien käyttäminen koekaniineina… mukavalla tavalla sairas ja kieroutunut miekkonen.
Toinen sairas sadisti, Szayel Aporro Grantz on myös yliveto hahmo, pahiksista ehkä suurin suosikkini. Läpeensä mätä toisten kiduttamisesta nauttiva niljake, ja siten erittäin onnistunut pahis.
Edin ilme on niin mahtava, että täytyy sanoa Lejon avan voittavan. Näkeehän teräspätkän näyttävän tuota naamaa paljon, mutta silti…
mimeko wrote:
Whistle wrote:
— Kertokaa nyt joku, onko tuo Bliitsi ostamisen arvoinen. D: —
Ei. Ihan viihdyttävää luettavaa paikoitellen ja itse ainakin pidän hahmoista, siksi peräti omistan muutaman satunnaisen pokkarin englanniksi, mutta kokonaisuutena sen verran heikko ettei kannata.
Niin, Soul Society -juonenkaari (suunnilleen kirjat 10-20) ovat paras osa ja vaikkei sarja välittömästi sen jälkeen huonone, niin yhdessä vaiheessa huomaa kyllä, ettei se ole ollenkaan entistä tasoa. No, toivotaan, että viimeistään siihen mennessä, kun kirja 20 ilmestyy suomeksikin, joku kustantaja on jo älynnyt tuoda Yoshihiro Togashia Suomeen… ettei tule pulaa hyvästä shoonenista.
eerol wrote:
Joten tarviin jonkun hyvän mngan luettavaksi. Mieluiten jotain Shonenia. Ei niitä, joita on tuolla lempimangalistassa, eikä Narutoa, Rebornia tai D. Gray-mania. Auttakaa kiitos!!
Kokeiles Jojo’s Bizarre Adventure -sarjaa. Kekseliäisyydessään se on vähintäänkin OP:n ja HxH:n luokkaa, eikä takuulla ikinä käy tylsäksi. Tässä linkki hyvään esittelyyn Jojosta.
Kirjoitin itsekin "pienen" kuvauksen siitä Haluatko kysyä jotain mangasta -ketjuun tässä äskettäin.Saint Seiya
Black Jack
One Piece
Monster
Death Note
Fullmetal Alchemist
Rurouni KenshinBleach pois, moiselle tusinatavaralle ei ole noin kovatasoisessa seurassa tilaa. Ensimmäisten kahdenkymmenen kirjan jälkeen taso lopulta laskee aivan liikaa. Ja kieltämättä alkukin on vähän tylsä.
No on se tämäkin… hirveä yskä, varmaan pahin ikinä. Välillä saan yskäkohtauksen, joka ei oikeasti ota loppuakseen ja kun se hetken jatkuu, niin en saa henkeä.
Tuntui vähän erikoiselta, kun ei tarvinnut mennä eilisiltana mennä minnekään. Erikoiselta, mutta kivalta, se on selvä. Suunnilleen kaikki muut juhlistivat armeijasta pääsyä ryyppäämällä ankarasti. Minä yskin kotona. Tietenkin jotenkin oli muistettava tätä merkkitapausta, joten laitoin Fantsusta tilaukseen luettavaa. Taas saa cosmoni palaa kirkkaana, kun pääsen käsiksi Saint Seiyan osiin 14-18, eli Poseidon-saagaan.
Vapaa-aikaa riittää nyt, joten se pitää käyttää johonkin järkevään. Työ- ja opiskelupaikkojen haun ohella pitää myös piirtää vähän ahkerammin, taitojenkartutusmielessä. Yuu Yuu Hakushon voisi katsoa loppuun. Ja löytyihän sitä jälleen yksi manga luettavaksi: vanhaa kunnon äijäilyä reippaasti sisältävä Sakigake!! Otokojuku. Kasarimanga, luonnollisesti.
Ei ole, mutta saatan hyvinkin hankkia jossain välissä, onhan sentään kyseessä todellinen klassikkoteos. Joskus vuonna nakki ja makkara ilmestyneen ensimmäisen enkkujulkaisun (joka jäi kahteen kirjaan) ykköskirjan olen useaan otteeseen kirjastosta lainannut, joten tiedän, että loistosarja on kyseessä.
Tuulen laakson Nausicaä?
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
