Forum Replies Created
-
Posts
-
No tätä ei osannut arvata, kun koneen jotain tunti sitten avasin. Aivan sanattomana onnesta ollaan ja odotetaan innolla. Koskahan viimeksi olenkaan näin innoissani ollut jonkin sarjan julkistamisesta…
Tätä on saanut odottaa, mutta odotus kannatti, ja eihän se tämmöisen vanhan sarjan saanti varmaan niin helppoa olekaan. Legendaarinen klassikko ja sitä saa kerran kuussa alle kuudella eurolla, Punikselle ei taida mikään olla mahdotonta (noin niin kuin mangan julkaisemisen alalla, siis). Ja laatukäännöskin on taattu, Myllärin nimihän noissa esittelytiedoissa vilahti.
Tylsänoloinen maanantai piristyi selvästi tämän tiedon myötä, eli kiitokset vaan Punikselle ja muille, jotka tekivät tämän kulttuuriteon mahdolliseksi!
Padonis wrote:
HxH pitää kokeilla kyllä jos se on kuuleman mukaan parempaan kuin tämä, mutta jos tää on loistava niin mitähän HxH sitten on?
No puhdasta parhauttahan Hunter x Hunter on, noin niin kuin toimintashooneniksi. Togashi pistää monta kertaa paremmaksi kuin YYH:ssa, esim. taistelun voitto on suunnilleen aina kiinni siitä, kummalla taistelijalla on parempi taktiikka. Hahmoissa riittää enemmän mielenkiintoa ja syvyyttä, itse asiassa HxH:sta ei löydy kai yhtäkään keskeisessä osassa olevaa hahmoa, joka jäisi jotenkin yksiulotteiseksi. Ja merkittävä osa sarjasta on mätön sijasta toinen toistaan odottamattomampia käänteitä pursuavaa seikkailua, johon mahtuu virtuaalitodellisuusmaailmoja ja mafian huutokauppoja sun muuta. Taide tosin ei parane YYH:sta, mutta tuollako nyt väliä, HxH on silti mestariteos.
Nana on ainoa Egmontin sarja, jonka kerääminen enää kiinnostaa, mutta sekin on jo sitten sama, vaikka englanniksi ostaisi, kun Fantsussa myyvät enkkuversiota hintaan 9 e/kpl. Hyvä homma, tosiaan…
Inu-Mimi wrote:
Soundtrack hyppi silmille mikä oli vähän hyvä että huono asia. Se kohtaus jossa yksi jenkeistä sörkkää aseensa saksalaissotilaan haaruksiin piti katsoa jotain kymmeneen kertaan. Hawt.
Hyvää musiikkia Paskiaisissa kyllä oli. Etenkin alkuteksteissä soiva The Green Leaves of Summer on jäänyt mieleen, aivan loistava kappale. Se kuulostaa ihan siltä kuin olisi jostain spagettilänkkäristä ja sopii elokuvaan todella hyvin.
Musiikista saa aasinsillan siihen, että kävin tänään katsomassa Villit vuodet -musikaalin, joka siis kertoo Vexi Salmen elämästä ja toki siinä samalla myös Irwinistä. Olen ollut semmoisessa nuorten työnhakuklubissa, jonka kulttuurikeskus järjesti yhdessä työkkärin kanssa ja meidän ryhmä sai sitten liput hintaan 5 egeä kpl (normaalihinta 30 e). Mahtavia lauluja piisasi, kuten Työmiehen lauantai ja Haistakaa paska koko valtiovalta. Hauska mutta myös koskettava, kannatti ehdottomasti katsoa.
1. George Costanza (Seinfeld): toivottoman pihi patologinen valehtelija. Yliampuvan itsekeskeinen hauskalla tavalla. Kun George kehittää pakkomielteen johonkin asiaan, sillä, miten pitkälle hän on valmis menemään jonkin pikkuasian takia, ei ole mitään rajaa. Loistava hahmo.
2. Eric Cartman (South Park): suuruudenhullu, rasistinen kauhukakara. Ei anna minkään tulla tielleen yrittäessään saavuttaa yleensä lapsellisesta päähänpinttymästä johtuvaa tavoitetta.
3. Rauno Repomies (Pasila): vainoharhainen, dementoitunut vanha kääkkä. Itsevaltainen ja ristiriitainen höpöttäjä. Mistä ovatkaan Pasilan tekijät keksineet moisen?Haluaisitko käydä "lomalla" avaruudessa, kuten jotkut miljonäärit jo ovat tehneet?
Niin sitähän mie vaan tulin sanomaan, että Tulinyrkkien 1. kappale on viimein valmis ja luettavissa galleriastani. Odotan kauh… innolla palautetta.
Tänään tulee Teemalta yksi suomalaisen tv-viihteen helmistä, tv-elokuva Katsastus, vuodelta -88. Luvassa olisi tragikoominen kuvaus tyypillistäkin tyypillisemmistä suomalaisista miehistä, joiden on vain niin vaikea kasvaa aikuisiksi. Sulevi Peltola tekee mahtavan roolisuorituksen Öövininä, joka pitää itseään nuorena ja vetovoimaisena naistenmiehenä, mutta jota nuoremmat veljensä kutsuvat vaariksi ja joka ilman sen kummemman itsesuojeluvaiston omaamisen osoittamista haastaa riitaa taksikuskien kanssa nakkikioskilla. Eli siis Teema klo 21.51, kannattaa ehdottomasti katsoa.
Padonis wrote:
sen päähenkilön ääninäyttelijä on sama ku Yamchalla Dragonballissa
Niin on, ja Furuyan roolisuoritus on kyllä aivan loistava. Shunin äänenä ollut Ryoo Horikawa teki muuten myös Vegetan äänen, Hiromi Tsuru (Mermaid Tethys) Bulman ja Kraken Isaacin ääninäyttelijä Ryuusei Nakao oli Freezan äänenä. Eipä tuo kai mikään ihme ole, he kaikkihan ovat aikansa suuruuksia. Niin, ja Cha-La-Head-Cha-Lan DBZ:ssa esittänyt Hironobu Kageyama muuten lauloi myös StS:n kakkosintro Soldier Dreamin.
Jugger wrote:
Haluisin kyllä lukea tän mut mistää ei löydy kaikki vol tai sitten ei löydä netistä.
Kannattaa katsoa siinä tapauksessa animena, sitä pitäisi kyllä löytyä. Animessa on paitsi mahtavat musiikit, myöskin Sangatsu Lionin hehkuttamat loistavat ääninäyttelijät. Yhtä eeppisen sekopäistä menoa kuin mangakin, mutta vain väreissä ja äänellä, kannattaa katsoa!
Egmontin uutuudet taas shoojoa… miksi?! Ymmärränhän minä, ettei se seinen myy, mutta olisihan yhtä sun toista hyvää shoonenia, mitä Suomessa ei vielä julkaista. Missä ovat Flame of Recca, Kimagure Orange Road, Rurouni Kenshin, Yuu Yuu Hakusho, Hunter x Hunter, Saint Seiya, Hokuto no Ken, Ghost Sweeper Mikami tai Slam Dunk? Ja Maison Ikkoku voisi tuottaa ihan hyvin, Takahashin töiden ystäviä kun riittää. Vai onko Suomi suunnilleen ainoa maailman maa, jossa shoojo myy shoonenia paremmin? Tosi reilua.
Tällä viikolla olen tehnyt jotain hyödyllistäkin olemalla tämmöisessä työkkärin ja kulttuurikeskuksen järjestämässä nuorten työnhakuklubissa. Ollaan otettu valokuvia, joista on sitten tarkoitus tehdä näyttely työkkärin tiloihin. Teatteriin tutustuttiin tänään ja harjoiteltiin työhakemuksen tekoa. Klubissa oli oikein kaksi muutakin mangan lukijaa, toinen, joka on tyttö, on, no, sen oloinen, mutta toista, joka on poika, ei olisi ikinä arvannut.
Sain tänään tietää, että eilen syömäni kakku oli porkkanakakkua. Miten jostain juureksesta tehty kakku voi olla niin hyvää?
This time on Yu-Gi-Oh! GX 5D’s WTF: Sherlock the Vegito on muuttunut Vegitomieheksi ja totta kai hän sai Lex Luthorinsa Blackbeardista. Jokeri tuntee Luthorin "heränneen" tähän maailmaan, mutta hän ei pääse osallistumaan taisteluun, koska hänen pitää mennä laukomaan vitsejä numeroarvonnan yhteydessä. Eräs hahmo muuttuu rotaksi ja eräs toinen ei.
Vegitoman ja Blacklex Beardluthor tappelivat ja taas oli maailmanloppumeininkiä. Laiva, jolla Nanakin ja Devilman olivat, purjehti kohti maailman laitaa. Olisihan se mennyt johonkin mukavaan paikkaan muuten, mutta kukaan ei ollut ohjaamassa sitä. Nanakin uteli, mitä maailman laidalla on.
– No kuule pudotus ikuiseen pimeyteen siellä on, siks mä en jääkään tänne, Devilman sanoi.
Kuului kopterin ääntä ja ylhäältä pudotettiin alas köysitikkaat. Nanakin vollotti, ettei halunnut jäädä yksin laivalle. Devilman vilkaisi Nanakinia olkansa yli, ja hän tiesi, ettei voinut noin vain kavuta kopteriin. Tikkaat eivät nimittäin olleet olleet kiinni yläpäässä.
– Sädetä mut ylös, Devilman sanoi pieneen mikkiin ja katosi Nanakinin edestä kopteriin. Hän potkaisi lentäjäntollon alas Nanakinin seuraksi ja lähti Sairaat Sadistit -puolueen vuosikokoukseen. Watson roikkui edelleen ankkurissa. Hänen saamansa tällin ansiosta hän ei enää pohtinut sukupuoltaan. Hän uskoi nyt olevansa androgyyni puumäyrä.Uusi tarina! Uusi tarina! Kröhöm, aloitetaan.
Tapahtuma-aika: muutama viikko sen jälkeen, kun Blackbeard oli voittanut hirvittävän valtavan kumiankan tavalla, joka oli niin hurja, että sen kuvailu aiheuttaisi kuolemaan tai vähintäänkin kokovartalohalvaantumiseen johtavan yliannostuksen machoilua ja täyttä lööperiä.
Tapahtumapaikka: Roskalava jossain päin Kalliota ja sen lähi- ja etäympäristöt.
Helsinki, Kallio, punainen roskalava. Lavalla majaili Dents, joka oli lentänyt sinne saatuaan osuman valopallosta. Hän oli aluksi ollut liian heikossa hapessa pystyäkseen liikkumaan, mutta sitten hän oli tottunut lavaan ja nyt hän ihan viihtyi siellä. Hyvät liikenneyhteydet (bussipysäkki kulman takana) ja olematon vuokra. Mitä nyt joskus joku pulsu yritti loisimaan sinne Dentsin seuraksi, mutta ne sai pidettyä kaukana itsetehdyllä pippurisuihkeella ja/tai soihdulla.
Eräänä päivänä Monninen tuli leikkimään Dentsin kanssa. Roskalavalla oli paljon roskaa, mutta vähän tekemistä. Monninen kyllästyi ja päätti lähteä etsimään jotain hauskaa puuhaa. Hän pääsi hauskan jäljille nähdessään kyltin "BB-talo 350 m ->". Monninen lampsi nuolen osoittamaan suuntaan, toivoen näkevänsä legendaarisen Big Brother -talon. Siitä voisi tehdä sangatsulaisten kerhotalon, koska se oli tyhjillään suurimman osan vuodesta. Eeppinen kolmen ja puolen sadan metrin odysseia oli täynnä vauhtia ja vaaroja. Milloin piti väistää ikkunoista lenteleviä, painavia, teräväkulmaisia esineitä ja milloin piti etsiä ja sysätä pultsari ajoradalle nähdäkseen, oliko turvallista ylittää tie. Sitten se siinsi edessä: BB-talo.
Monninen ryntäsi pihaan ja tutkaili paikkoja. Talo ei ollut sen näköinen, kuin hän oli odottanut. Vähän turhan pienikin se oli. Sitten Monninen huomasi postilaatikon, jossa luki "Blackbeard". BB-talo ei ollutkaan Big Brother -talo, vaan BlackBeardin talo. Monninen pettyi ja söi kostoksi Blackbeardin tulppaanit. Silloin Blackbeard syöksähti ulos talosta.
– Heee-eee-ei! SEEIS!! Blackbeard huusi.
Monninen pinkoi pakoon, mutta vastaan tuli…Ja nyt jotain ihan erilaista… no juu ei, tätä samaahan tämä.
Koska metsästä oli alkanut lennellä valopalloja, oli syytä suojautua. Koska valopallot posauttelivat massiivisia kuusia ja mäntyjäkin päreiksi, hyvät suojapaikat olivat vähissä. Dents oli lentänyt johonkin osuman saatuaan, Devilman kirosi päätöstään kuokkia Sangatsun Talentissa ja Blackbeard etsi hujan hajan lennelleitä kemianmonisteitaan.
Hengenheimolaisensa Hisokan kanssa Devilman ryhtyi sissisotaan valopalloja vastaan, sillä järkevintä, mitä voi tehdä tilanteessa, jossa tuntematon vihollinen hyökkää tuntemattomasta olinpaikasta, on tietty rynnätä suin päin vastaan. Armeijan käyneenä Devilman julistautui joukkueenjohtajaksi ja Hisoka sai olla hänen adjutanttinsa. Ihmiskilpenä toimivat sotamiehet Cadmium ja Monninen. Valopalloja lenteli kohti kiihtyvää vauhtia, mutta kun Hisoka heitti kortin valopallon tulosuuntaan, niiden tulva tyrehtyi.
Sotamies Monninen ryömi tiedustelemaan, oliko vihollinen saatu tuhottua. Vaatteet likaantuivat, muurahaisia meni housuihin ja Hirumalta saadun rynnäkkökiväärin piippu haukkasi turvetta jatkuvasti. Valopalloista ei näkynyt merkkiäkään, mutta sen sijaan vastaan tuli sauna pienen metsälammen rannalla. Saunan takaa kuului halonhakkuun ääniä. Monninen hiipi rynkky tanassa kohti, kurkkasi nurkan taakse ja lensi pyrstölleen nähdessään Fierin. Hänellä ei ollut aikaa ihmetellä, mistä pyrstö oli ilmestynyt, vaan ryntäsi Fierin luo.
– Fieri! Fieri, mitä sä täällä korvessa?
– Mitä sä täällä teet?
– Mä oon täällä Devilmanin ja Cadmiumin ja muitten kaa! Oltiin menossa Talent-kisaan, mut kone putos. On hirvee nälkä ku Dents söi meidän safkat ja nyt me vielä soditaan lentäviä valopalloja vastaan.
Fieri oli hiljaa hetken.
– …Pitikin kysyä.Monninen olisi halunnut jäädä saunomaan, mutta samassa Cadmium ryntäsi pusikosta esiin ja raahasi Monnisen mukanaan taistelemaan.
– Me saatiin selville, mistä ne valopallot tulee, Cadmium sanoi.
– No mistä? Monninen kysyi.
– Tuolla vähän matkan päässä on suo.
– Niin?
– Siellä asuu… jättimäinen kumiankka. Se sylkee niitä valopalloja.
– Miks?
– No ku Googlen kuvausauto kuvasi sen cossaamassa Sasukea ja sen maine keskustelupalstojen kolmanneks suurimpana sasukenvihaajana on mennyttä. Nyt se meinaa kostaa Googlelle, mutta koska se ei tiedä, missä Googlen pomot asuu, se hyökkäilee joka suuntaan.
– Täähän on kauheeta! Mitä me muka voidaan tehdä? Se… sehän on… valtava kumiankka!
– Ei hätää, Devilmanillä on suunnitelma.
Monninen ja Cadmium saapuivat eturintamalle, eli suon laidassa olevaan pöheikköön. Suunnitelmana oli hämätä kumiankkaa ja sitten ampua sitä singolla. Singolla ampumisesta huolehtisi Hisoka ja itsemurhatehtävästä Monninen ja Cadmium.
– Miten me sitä hämätään? Cadmium kysyi.
– Yksinkertaista, Devilman sanoi. – Menette ja alatte pottuilla sille oikein kunnolla.Niin Monninen ja Cadmium hiipivät kohti valtavaa kumiankkaa. Ankan huomatessa heidät he kävivät hyökkäykseen törkeimmillä tietämillään "mutsis on niin läski, että" -vitseillä. Kaappisasukefani kumiankka ei suuttunut vaan päinvastoin alkoi nauraa. Hisoka tähtäsi ankkaa ja ampui. Ankan onnistui viime hetkellä väistää, sillä se kaatui naurun voimasta Cadmiumin verrattua sen äitiä ähkyiseen sinivalaaseen. Ammus osui kumiankan läppäriin. Sitä ei enää naurattanut. Kumiankka uhkui ja puhkui ja…
This time on Dragonball Zzzeeee: Cadmium kokee suuren menetyksen, Dents hotkaisee kattilallisen voimasoppaa, alokas Blackbeard ylenee kenraalimajuriksi pelastettuaan joukko-osastonsa päällikön vesikauhuiselta mursulta ja Leninin haamu riivaa Tarja Halosen ja perustaa Uuden Neuvostoliiton Kultarantaan (viimeiset kaksi tapahtumaa ovat tai eivät ole tosia)!
Dents mutisi jotain jostain sopasta. Kukaan ei tiennyt, miksi. Ketään ei tosin kiinnostanutkaan. Tärkeämpää oli saada selville, missä hevon kuusessa jengi oli. Kone oli oikeasti pudonnut umpikorpeen, se ei ollut vain Dentsin unta. Ruokaa ei ollut paljoa, ainoastaan kattilallinen mykysoppaa, jonka huhuttiin olevan voimasoppaa. Dentsin tajutessa soppaa olevan tarjolla, hän uskoi unensa olleen enneuni. Dents ryntäsi kattilan luo ja tyhjeni sen kurkustaan alas.
– Mitä sä teet?! Ainoot ruuat!! kaikki huusivat.
– Ei, Dents sanoi. – Se uni oli enne. Toi oli voimasoppaa, joka antaa taatusti meille avaimet pelastukseen, ja mun kohtalona oli syödä se.
Dents ei tosin tiennyt, että voimasopan voima ilmeni lähinnä voimallisena ähkynä. Pelastaja-Dents ei pystynyt eväänsä heilauttamaan ja jengiä korpesi.Cadmiumilla ei ollut aikaa hautoa mielessään Dentsin lynkkausta, sillä hänellä oli kiirellisempääkin tekemistä. Hänen Death Notensa, integraalinen osa suunnitelmaa syrjäyttää joulupukki, oli kadonnut. Cadmium konttasi maassa nuuhkien mätästä. Kun hän haistoi tutun painomusteen, hän seurasi hajua ja löysi Schrödingerin, joka oli tehnyt nuotion.
– Tämä vihko sehr gut roihuaa, ja, Schrödinger sanoi riipiessään loputkin sivut DN:stä irti ja syöttäessään ne liekeille.
– Mitä sä täällä teet? En mä nähny sun ees nousevan koneeseen! Cadmium vaahtosi.
– Minä olen kaikkialla und ei missään, Schrödinger vastasi sovittaen makkaraa tikun kärkeen.
Cadmiumilla paloi hihat (kirjaimellisesti, sillä nuotio kasvoi tulipatsaaksi Schrödingerin kaataessa siihen pöllimäänsä valopetrolia).Blackbeard oli tällä välin valinnan edessä: lukeako kemiaa, vai seikkailla muiden kanssa, yrittäen löytää tietä pois korvesta. Kemia oli tärkeää, mutta tylsää. Korpeen haahuilemaan lähteminen oli tyhmää, mutta jännittävää. Lopulta hän löysi ratkaisun, joka…
paljastuu seuraavassa jaksossa!
Auts. Nyt muuten sattu Juhaa leukaan… eiku siis Neteroa jalkaan. Jännäksi menee…
Dialogia HxH:ssa tosiaan riittää, mutta mielestäni Togashi ei ole turhaa löpinää missään välissä sarjaan tunkenut. Sarjan pyrkimys olla mahdollisimman looginen joka käänteessä johtaa toisaalta puuduttavan tuntuisiin dialogiosuuksiin ja Shoonen Jumpin toimintasarjalta ei moisia osaisi odottaa. Toisaalta sitten juuri se dialogi, se kun hahmot puntaroivat eri vaihtoehtoja taistelutilanteessa jne. tekee HxH:sta mättösarjan, joka jaksaa kiehtoa vanhempaakin lukijaa.
Niin, ja oma suosikkiosani tarinasta on myös juuri tuo huutokauppa ja Kurapikan kostosuunnitelma, se, miten köysi hitaasti kiristyy Hämähäkki-joukon ympärillä. Ja totta kai siinä on vielä Pakunodan sydäntä särkevä kohtalo. Puhdasta parhautta se huutokauppa, joo.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
