Cadmium

Kirjasto on vaarallinen paikka, oikeasti. Menin sinne aamulla tappamaan aikaa, kun koulu alkoi vasta 11:45 ja mukaan tarttui kuusi cd-levyä. Vika on vain siinä, että aina kun astun kirjastoon on melkeinpä 90 prosenttisen varmaa, että ainakin yksi levy lähtee mukaan D: Kirjojakaan en lainaa yhtä ahkerasti, kun tykkään paksuista opuksista enkä ole enää kauhean nopea lukija. Tai ainakin silloin menee todella paljon ohi, mieluummin keskityn kunnolla.

Mutta olen ihan koukussa levyjen lainaamiseen kirjastolta. Hei, nimeni on Cadmium, ja olen musanarkkari. Aina löytyy lisää kuunneltavaa ja heti pitää katsoa että löytyykö kirjastolta, koska minusta on tullut kauhean pihi ja säästäväinen enkä tykkää lataamisesta.

Kauhea avautuminen, vaikkei kukaan varmaan näe tässä hirveästi ongelmaa : D Ainakaan tästä ei tarvitse maksaa senttiäkään.

Ja minä kun luulin että Dents olisi tarkoittanut henkistä kasvua… : D

Someone wrote:

aaah, toi oli mahtava viesti! 😀 kiitos, oli kiintoisa lukea.

Kiitoksia, tuollaisia viestejä on kivaa kirjoittaa, joten mukavaa että joku muukin saa niistä jotain irti. Lisää luvassa kunhan saan luettua eteenpäin : )

Onhan se periaatteessa ihan hyvä, että Olkihatuissa on niitä heikompiakin, mutta jotenkin ärsyttää että Namin pitää kuulua niihin. Tajuan kyllä että naiset tuppaat olemaan miehiin verrattaessa heikompia, mutta silti! : D Usopp taas on omalla tavallaan hyvä lisä jengiin, äijällä on muutakin tapoja selvitä taisteluissa kuin voimakkuus.

Someone wrote:

oon muuten miettinyt, että aina taisteluissa olkihatut saa eka turpiinsa ja on verissään kun vastustaja on ehjä ja voimissaan. ja sitten yhtäkkiä olkihatut löytää salaperäistä voimaa ja päihittääkin siihen asti vahingoittumattoman vastustajansa. (näin siis kärjistettynä.) miks ne ei saa päihitettyä niitä sillon kun on vielä itsekin ehjinä?

No jaa, ehkä vastustaja on vain vahvempi kuin aikaisemmat tai jotain. Tekee mieleni romantisoida tuota ’salaperäistä voimaa’: Olkihatuilla on aina se syy taisteluun, ja yleensä tappelun lopputuloksesta riippuu esimerkiksi kokonaisen maan kohtalo. Vaikka tilanne olisi miten toivoton, on hyvä syy jatkaa taistelua – muiden vuoksi.

Hah! Sain viimeinkin aloitettua operaationi, jossa on tarkoituksena lukea kaikki suomeksi julkaistut One Piecet läpi : D Tämän lisäksi ajattelin aina höpistä jotain lukemistani osista tänne, jos ei muuten niin omaksi ilokseni – liiallinen selittely kun on turhan kivaa. Eli tästä lähdetään:

Osat 1-5

Näihin alkuosiin palaamisessa on aina mukana jonkinlaista nostalgiaa, ja muistan oikein hyvin sen miten luin näitä ihan ekaa kertaa. Pakko kuitenkin sanoa, että nyt uusintalukiessa ensimmäiset osat tuntuvat huomattavasti kömpelöimmiltä kun muistinkaan. Yritin kuitenkin pitää mielessä sen faktan, että tarinalla, hahmoilla ja itse Odalla on taipumus kehittyä sarjan kuluessa – joten ei nyt välitetä siitä sen kummemmin.

Odan piirrostyli ei vielä ole huipussaan: liian pyöreää, lapsekasta, yksinkertaista… Tarinassakaan ei olla edes lähelläkään huippua, vaan Olkihatuilla on vastassaan suhteellisen pieniä tekijöitä (ja sekin johtuu tasan siitä, ettei olla vielä Grand Linella). Sitä draamaa ja actionia odotellessa…

Jo nyt sarjan teemat tulevat esiin: aarteilla, lupauksilla, unelmilla ja niiden puolesta taistelemisella on erittäin näkyvä rooli OP:ssa. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan olla ihan vielä päästy nauttimaan Odan kyvystä kertoa hahmojen menneisyydestä harvinaisen liikuttavasti. Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että Zoron ja Usoppin menneisyyksistä ei olla otettu kaikkea niiden potentiaalia irti, ne kun ollaan käsitelty niin nopeasti. Vai eikö kerrottavaa tosiaankaan ole yhtään enempää?

Hahmoissakin nähdään heti alussa niitä samoja maneereita, mitä niillä on edelleenkin. Luffy on joko idiootti tai harvinaisen älykäs omalla tavallaan (veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa), Zoro leikkii kovista (vaikka pitää sanoa, että tykkäsin tavasta jolla Oda esittelee meille hahmon), Nami on uskollisuudessaan häilyväinen, rahan perässä juokseva nainen ja Usopp on pelkuri ja puijari. Kyllähän näissä on mahkuja vaikka mihin. Hahmonkehitys, toivottavasti sitä on edessä, vaikka hahmojen maneerit pidetään yllä taatusti loppuun asti.

Outojen otusten saari-luku on harvinaisen turha juonen kannalta, vaikka siinä korostetaankin sarjan teemoja näkyvästi. Arkku-Gaimon aiheutti kyllä hillittömän naurukohtauksen, ja siinähän tuli jälleen selväksi se miten idioottimaisen näköisiä osa Odan hahmoista on. Positiivisessa mielessä, tietenkin. Vaikka Helmeppo ja Morgan ovat kyllä taas sitä toista puolta, harvinaisen rumia miehiä kumpikin. Usein sitä kuulee Odan tyyliä haukuttavan rumaksi, mutta ehkä se johtuu vain siitä, että se on sen verran persoonallista, ettei siihen olla totuttu. Pakko se on itsekin myöntää, että tyyli on joskus aika karu, mutta se tavallaan lisää sarjan viehätystä. Ainakaan ei tarvitse pelätä kenekään bishonenin hyppäävän nurkan takaa ^^

Viiteen kirjaan mennessä saadaan myös sarjaan mukaan minisarjat ja TLK-nurkka, jotka ovat kyllä ihan loistavia huumorin lisääjiä. TLK:ssa ei vielä olla päästy sille pervon setin tasolle, mitä se nykyään tuntuu olevan : D

Itse Antti-sedän suomennoksessa on alusta lähtien mukana sellaista letkeyttä, mikä sopii sarjaan kuin nenä päähän. Hyvä että alkuperäiset efektit päätettiin ekan osan jälkeen jättää paikoilleen. Zolon muuttuminen Zoroksi on minulle loppujen lopuksi aika se ja sama, mutta Zoro kuulostaa kuitenkin ruoheammalta. Puhekielen käytöstä olen lukenut vaikka minkälaista kädenvääntöä netissä, mutta minusta se kuulosti jo alusta alkaen luontevalta (vaikken sellaiseen ollutkaan ennen mangarintamalla tottunutkaan, kun tutustuin OP:en). Luffyn suuhun nyt ei kirjakieli sopisikaan!

Tuntuu lohdulliselta ajatella, että tähän mennessä sarja on vasta lapsenkengissään aina piirrostyylistä, hahmoista, juonesta, huumorista ja itse suomennoksesta lähtien. Sarjan jatkuessa Oda lisää kierroksia ja suomennoskin löytää oman tyylinsä. Sitä odotellessa on mukavaa ajatella, ettei tähän mennessä ole nähty vielä mitään siitä, mitä OP on parhaimmillaan.

Ja hovimestari on aina syyllinen!

Tegan and Sara – Burn Your Life Down

You lay awake in the night just staring at the ceiling above
Pulling pieces of it out is such a waste of time
Keep on fighting to remember that nothing is lost in the end
When you burn
Burn
Burn your life down

Ah, ihanuutta.

Tänään oli… mielenkiintoista. Sain nimittäin tietää joitain ihan hillittömän omituista : D

Eli. Tutustuin tuossa viime vuonna lukion ekalla erääseen tyttöön ja meistä tuli kaverit. Ja tänä aamuna sama tyyppi kertoo jutelleensa äitinsä kanssa tästä lähiöstä, jossa asun. Kaverin äiti kertoo että tietää minun äitini. Ja miksi näin? Koska he ovat serkkuja. Mikä tarkoittaa taas sitä, että mummini on kaverini ukin sisko. Eli minä ja kaverini ollaan sukua toisillemme, eikä olla kumpikaan tiedetty asiasta ennen tätä :–DD

Siis millä todennäköisyydellä tällaista tapahtuu? : DDD

Ihan mieletöntä, naurattaa koko ajan tämä tilanne : D Toivottavasti äiti tulee pian töistä kotiin, tämän jutun se haluaa varmasti kuulla.

Hah, ilme on luokkaa tämä o___O”’ kun vastaan tulee BlackStarin CAPS!lockia liikakäyttäviä, mahdollisessa hyperaktiivisessa mielentilassa kirjoitettuja viestejä :–D

Ja mp3 on ämpäri, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Ämppäri kuulostaa vain hölmöltä : D

Kaikki oli tänään koulussa enemmän tai vähemmän puutuneita, enkä ihmettele yhtään. Jotenkin vaikeaa jaksaa keskittyä yhtään mihinkään.

Lueskelen tässä kaverin suosittelemaa mangaa, Devil and Her Love Songia. Vaikeaa vielä vasta muutaman sivun jälkeen sanoa mitään, mutta aiemmin kaverin suosittelemat mangat eivät ole ihan iskeneet (suurin osa kun on shojoa). Mutta ihan uteliaisuudesta luen kaikki suosituslistalla olevat sarjat, ainakin muutaman ekan luvun jokaisesta.

En tietääkseni : ) En tykkää vihoitella kenekään kanssa, siitä tulee vain inhottava olo. Mieluummin yritän pitää välit hyvinä kaikkien kanssa, vaikka pientä nahistelua tuleekin silloin tällöin. Ei kuitenkaan mitään suurempaa : )

Paras keino torjua mahdollinen syysmasennus?

Yue

Nick: Simppeli, lyhyt ja helppo muistaa. Kivan napakka, ja hauska lausua ääneen erityisesti ensimmäisenä olevan y-kirjaimen takia. Se on silti omaan makuuni ehkä turhankin lyhyt nickiksi. Napakkuuden vuoksi se on kuitenkin aika jees, eikä samankaltaisia tule täällä helposti vastaan. 8.

Avatar: Joku jätkähän se siinä. Hahmoa en tunne, olisin aluksi veikannut Death Noten Lightia, mutta ei, ei se kyllä nyt ihan tuolta näin tarkemmin ajatellen näytäkään : D Tyksin tuosta avan harmaudesta, ettei sieltä ole puskemassa suunnilleen miljoonaa värisävyä päin näköä. Hahmon pään taustalla olevat pikkuruudut ovat mukava lisä. Suht tyylikäs kaikessa harmaudessaan. 9.

Allekirjoitus: Tässä ei olekaan paljon asiaa, eikä sigin viestiä ole vaikea ymmärtää: sydämesi sykkii 07-Ghost-sarjalle : D Yksinkertaista jälleen kerran, ja pidän siitä, ettet ole tunkenut liikaa asiaa allekirjoitukseen. 9.