Forum Replies Created
-
Posts
-
Yotsuba&!:aa kaivan aina hyllystä kun masentaa ja kiukuttaa, se piristää takuuvarmasti päivää ja saa aina nauramaan.
Keräätkö jotain ja jos näin on, niin mitä ja miksi aloitit keräämisen?
Vähän pienempi kokonaisuus tällä kertaa käsittelyssä. Halusin tämän viestin koskevan vain Drumia ja kyseisen osuuden herättämiä fiiliksiä, Alabastasta kun minulla on ihan liikaakin sanottavaa.
Osat 16 ja 17
Pakko kyllä vähän väittää vastaan, kun tässä topicissa on tullut useampaankin otteeseen puhuttua siitä, miten takaumat hidastavat juonen kulkua ja ne tekee mieli skipata. Anteeksi mitä? O__o Makuasia, tietty, mutta minulle takaumat ovat erittäin oleellinen osa One Piecen viehätystä. Jaa että miksi?
Ensinnäkin, minusta takaumat kertovat jotain todella olennaista vaikkapa pian Olkihattuihin liittyvistä hahmoista, tai ylipäätään eri henkilöiden motiiveista. Mikä ajaa Chopperin lääkärin uralle, ja miksi hän vastustelee Luffyn joukkoon liittymistä? Usein on käynyt niin, että jos en jostain hahmosta aluksi pidä (Nico Robin vaikkapa esimerkkinä), niin viimeistään flashback-osuus kertoo lukijalle kyseisestä hahmosta kaiken oleellisen ja onnistuu jopa parhaimmillaan muuttamaan lukijan mielipiteen tästä. Fiktiossa pidän hahmovetoisista tarinoista, ja minulle on todella tärkeää ymmärtää hahmojen motiiveja. Se tavallaan selkeyttää kuviota. Siksi on hyvä, että Oda osaa pureutua hahmojen menneisyyteen. Toisekseen, takaumissa Oda pääsee todistamaan kykynsä tarinankertojana. Eipä sillä etteikö se kyky näkyisi muutenkin OP:ssä, mutta erityisesti flashbackit ovat todellinen ilonaihe minulle. Oda pääsee itkettämään lukijoitaan ihan kunnolla, kun lähes jokainen Olkihatuista menttää itselleen läheisen ihmisen. Usein tämä kuolema myös osittain ajaa Olkihatut tavoittelemaan unelmaansa entistäkin innokkaammin.
Oodi takaumille!
Palatakseni varsinaiseen tarinaan. Luffyn ponnistelut vuoren huipulle pääsemiseksi olivat kyllä todella mahtavaa seurattavaa. Taas kerran Luffy todistaa panevansa kaiken peliin tovereidensa vuoksi. On se ihmeellinen tyyppi. Ei voi olla arvostamatta : )
Sen yhden lapinin grau-poseeraus oli kyllä hersyvän loistava. Jäädyin hykertelmään sen pienen kuvan kohdalle. Oli se vaan niin mahtava :’)
Kureha on todellakin taas niitä harvoja hyviä naishahmoja OP:ssä. Ei pahalla Oda, mutta useimmiten OP-naiset saavat minut hakkaamaan päätä seinään. Nih. Mutta Kurehalla on reilusti asennetta, ja asenteella pääsee OP-versumissa pitkälle. Räväkkä täti!
Jos yhtään muistan One Piecen suomijulkaisun tuoreimmista osista tähän hätään mitään, niin väittäisin, että Chopper on muuttunut ulkonäöllisesti ainakin jonkin verran. Nyt Chopper näytti minun silmiini ensiesiintymisessään vähän oudolle. Minulla on möys sellainen kutina, että Chopper kärsii samasta ongelmasta kuin Nami. Hahmo on kauhean hieno ja sille annetaan flashbackin kautta syvyyttä, mutta myöhemmin se kutistuu yhteen rooliin ja jää siihen. Valitettavaa : (
Chopperin menneisyys taas… No, jos olisin yhtään herkempi, olisin vollottanut hillittömästi sille. Tuntuu pahalta katsoa, miten Chopperia oli jo syntymästä asti syrjitty. Ala-asteella kiusaamisen kohteena olleena voin sanoa, että sellainen jättää todellakin jäljet hyvin pitkäksi aikaa, jos kaikki eivät millään osaa hyväksyä muita eikä kalloon mahdu mitenkään se fakta, että ihmiset ovat erilaisia. Chopperkin vastustelee Olkihattuihin liittymistä ja perustelee asian sillä, että on muka kummajainen. Onneksi Luffylla on silmää tällaisille asioille. Onhan se jätkä täysi hölmö, mutta hyväsydäminen ja oikeudentajuinen hölmö, jos ei muuten. Mitä väliä sillä, miltä toinen näyttää, kunhan tyyppi on tarpeeksi siisti ja makee liittyäkseen Luffyn joukkoon : )
Se kohta, jossa Chopperille valkenee että hänen Hirulukille etsimänsä sieni on myrkyllinen… Sarjassamme ’maailman katkerimmat väärinkäsitykset’.
Hirulukin ennen kuolemaansa pitämä monologi on yksi sarjan hienoimpia kohtia. Vaikutuin siitä jo ensimmäisellä lukukerralla, ja yhä edelleen se jaksaa vavahduttaa.
Kirjassa 17 on ihan liikaa pieniä, hienoja hetkiä. Luffy kutsuu Chopperia toverikseen, Chopperin rytinäpallo, Luffy pitää Hirulukin lippua pystyssä ja rähjää sen merkityksestä Wapolille, Olkihattujen pako vuoren huipulta, jolloin reki näkyy kuuta vasten… Hirulukin kirsikankukista nyt puhumattakaan. Huh.
’Drumin kuninkaallinen seitsemästilaukeava kruununkanuuna’ on hieno luvun nimi. Sanokaapas se tosi nopeasti tosi monta kertaa peräkkäin! ; )
Wapolin pirunmarjavoimat ovat ihan älyttömät. Mumsmums-tehdas, hoikkis-Wapol ja Wapol-mökki… *kierii naurusta*
Muistan miettineeni pääni puhki, että kuka kirjassa 17 esiintynyt Ace mahtoi olla ja mitä se Luffystä oikein halusi : D Odotin seuraavaa osaa innolla ja kihisin uteliaisuudetsa, vaikken osannut kuvitellakaan, että Ace esiteltäisiin meille kunnolla jo siinä.
Kun Chopper saatiin värvättyä Olkihattuihin, minä lopetin OP-animen katsomisen kokonaan. Se oli ihan liian värikäs D: Mustavalkoisuus pukee minusta sarjaa paljon paremmin, mutta se olenkin taas minä omien mieltymysteni kanssa. Lisäksi OP-animea vaivasi tietty tylsyys, kun se noudatti mangaa suht uskollisesti. Tuntui tosi turhalta seurata sekä mangaa että animea, varsinkin kun jälkimmäinen antoi niin paljon vähemmän minulle.
Seuraavassa tilannekatsauksessa päästäänkin jo Alabastaan, ja samalla pääsen itse hehkuttamaan enemmän kuin laki sallii ; ) Sitä odotellessa!
Kuuntelen nyt eilen ostamaani David Bowien kokoelmalevyä, ja kolisee jopa yllättävän hyvin. Osa biiseistä istuu niin täydellisesti tämän hetkiseen mielialaan tunnelmansa ansiosta. Hyvä ostos, ehdottomasti : )
Joskohan sitä tänään jaksaisi taas kirjoitella One Piecestä. Eilen oli niin nääh-olo, etten jaksanut. (Nääh-olo = mikään ei nappaa ja kaikkeen tekee mieli sanoa vain ’nääh’.) Ensin pitää kyllä lukea ensin ne pari osaa uudestaan, ennen kuin niistä voi alkaa kirjoittaa : )
Lisäksi ajatteln tänään pirrellä jotain pitkästä aikaa. Voisin vaikka harjoiitella käsien piirtämistä tai suttailla vain jotain fiilispohjalta. olen jumittanut piirtämisen kanssa ainakin puolitoista vuotta sillä tasolla, että ajan tappamiseksi piirrellään vihkojen kulmiin silmiä tai jotain. Hieman kyllästyttää moinen. Cornelia Funken Inkdeathin lukemista voisi myös jatkaa.
Hitsi kun ulkona on niin nätti ilma : D Valoisaa, ruskaa puissa ja kirpsakkaan oloista.
Niin, mitäköhän? O_o Tomaatin? Luulisin näin.
Suosikkiaineesi koulussa, ja mikä siinä on niin kivaa? : )
Paljon tuolla sitten on hintaa? Itse en ole kalenteria vielä missään nähnyt, mutta voisihan sitä ainakin kuvat tsekata. Seinäkalenterille ei tosin ole tarvetta…
Sangatsun tietojen mukaan siinä on kuvia ainakin Aura Ijäkseltä = laadun tae.
Värväsin itseni vahingossa Hulluille päiville : D Sanoin äidille, että minulla on loppuviikko vapaata, ja siihen äiti innoissaan, että hän on menossa serkkunsa kanssa tällä viikolla sinne ja minä voisinkin lähteä mukaan. Ei ne tavarat kauheasti kiinnosta, viime aikoina on tullut ostettua muutenkin kauheasti kaikkea, mutta äidin serkkua olisi kivaa nähdä pitkästä aikaa. Jos mamman flunssa helpottaa, niin ole todennäköisesti lähdössä hankkimaan alennysmyynti-tarumoja sinne väentungokseen. Huoh.
Ruotsin koe oli kamala D: Ensi jaksossa en enää kehtaa olla niin laiska opiskelun suhteen, pitää skarpata. Vähän kaikissa aineissa. Paitsi ettei elämänkatsomustidon maikka ole mistään kotoisin, sehän todellakin motivoi -.-
Valivalivali.
Onneksi tänään alkoi pidennetty viikonloppu, kun koeviikko on omalta osaltani ohi. Ja ensi viikolla on sitä syyslomaa…
Tuosta Tuulen viemää-leffasta, katsoin sen kun se näyettiin telkkarista. Tykkäsin yllättävän paljon, vaikka Scarlett on ehkä joku maailman idiootein nainen, aiheutti lievää epätoivoa leffaa katsoessa.
Hikarulta olen ennen tätä kuullut vain sen Kingdom Hearts-pelin tunnusbiisin virkaa toimittavan Simple and Clean-biisin, joten ihan mielenkiinnolla avasin linkin : )
Sanon ihan liian usein pitäväni vain harvasta japanilaisesta artistista/bändistä, ja syynä on nimenomaan se, ettei japani kuulosta aina laulettuna kauhean hyvältä korviini. Tässä oli taas yksi positiivinen poikkeus, Hikarun ääni kuulostaa ihan mukavalta ja sopii oikein hyvin tälläiseen pop-biisiin (vaikka onkin sanottava, että välillä ääni kuulostaa turhan hentoiselta…). Biisi itsessään on ehkä minuutin-pari liian pitkä, lopussa alkaa jo pitkästyttää. Muuten oikein söpö biisi, kivan rento tunnelma. Voisin kuvitella kuuntelevani tätä juuri ennen nukkumaan menoa, sen verran rauhoittava : ) Arvosana voisi olla 7½.
Hikarulla on muuten älyttömän ihanat hiukset tuolla videolla : D Tämän biisin perusteella voisin muuten tutustua tarkemmin artistin tuotantoon.
Seuraavalle: The Strokes – What Ever Happened
Totesin äsken ihan vaihteeksi, että Kingdom Heartsin soundtrack on aikas ihanaa kuunneltavaa : ) Ei muuta kuin popittamaan!
Tänään oli historian koe, ei niin vaikea kuin olisin kuvitellut, muttei nyt ihan helppokaan. Luulisin että saan vähintään seiskan, vaikka kasi olisikin vielä mukavempi… Petyin kyllä vähän, kun Kuuban kriisistä ei kysytty yhtään mitään, se kun on niitä harvoja asioita tuolta kurssilta, minkä osaan selittää lähes täydellisesti : D Dääm!
Huomenna taas ruotsia, hieman kammoan. Pitäisi vaan lukea ainakin sanastot huolella, silläkin saa käännöskohdissa ihan kivasti napattua pisteitä. Samoin kieliopin kanssa. Mutta arvatkaa vaan, jaksaako kiinnostaa sitten yhtään -__- Ruotsin jälkeen ei olekaan enää mitään, vaan luvassa on pidennetty viikonloppu : ) Voisi vaikka katsoa DVD-bokseilta jotain sarjoja, ainakin Supernaturalia, kirjoittaa ja lukea One Pieceä + kirjastolta lainassa olevia kirjoja. Laatuaikaa tiedossa ; )
No voi sun : ( Tosin itseäni ei kauheasti haittaa, en edes ikinä kyttää ilmestymisaikoja, mangat nyt aina sattuvat silmään lehtihyllyllä, tyyliin "Ai nytkö se uusin osa jo tuli? O___o" Ja hyvää kannattaa aina odottaa, eikös? ; )
Koska koeviikon viimeinen koe on jo huomenna, voisin silloin vääntää taas uutta romaania tänne, kun aikaa kerran on : )
Mitä taas Odan hahmoihin tulee, olen älyttömän kiitollinen siitä, että sarjassa on niinkin persoonallisen näköisiä hahmoja – mikään ei ole sietämättömämpää kun se, että sarjan kaikki hahmot ovat ulkonöllisesti klooneja, jotka voi erottaa toisistaan vain muutamalla pienellä eroavaisuudella. Siinähän piirtäjä tekee varsinaisen karhunpalveluksen lukijalle.
Davien_hime: Osaan toki, tuli kerran katsottua se : )
Sen kummemmin juonta spoilaamatta Helinä-keijussa noudatetaan tarinan kanssa hyvin perinteistä kaavaa – ei sopeuduta joukkoon, ollaan ulkopuolisia ja yhyy. Jos on nähnyt yhden vastaavaa aihetta käsittelevän Disney-leffan, on oikeastaan nähnyt tämänkin, koska loppuratkaisukin on aina se samantyylinen : D Sanomana on aina se, että itseensä ja omiin kykyihinsä pitää luottaa (eipä tuossa mitään vikaa noin opetuksena ole, mutta pliis. Olisivat uudistaneet samaa kaavaa edes vähän). Kyllähän se kertakatsomisena meni, ei kyllä erityisen viihdyttävänä sellaisena. Olin nähnyt joitain kuvia leffasta ennen katsomista, ja ensivaikutelma oli aika muovinen, mutta loppujen lopuksi animaatiojälki oli ihan nättiä, vaikkei nyt ehkä mitään parasta mahdollista.
Aika tusinarusina, jos minulta kysytään : D Jos ei mitään erityistä lähde tältä leffalta hakemaan ja Disneyn keijut kiinnostaa, niin mikä ettei.
Tulipas ympäripyöreä vastaus : D
Animea olin tietämättäni katsonut jo pienenä Muumien ja Pokemonin muodossa. En osaa sanoa, milloin sain tietää niiden olevan japanilaista, mutta luulisin sen tapahtuneen viimeistään sen jälkeen kun tutustuin mangaan.
Vuonna 2005, ollessani ala-asteella, nappasin kirjastossa käteeni Ranma½:n neloskirjan, kääntelin sitä hetken käsissäni ja päätin lainata. Sitäkään en muista, tiesinkö kyseessä olevan mangaa vai en. Etäinen muistikuva kertoo ainakin sen, että näin aikoinaan jonkin teinilehden takakannessa Egmontin mangamainoksen. Oli miten oli, Ranma oli todellakin jotain ihan muuta minulle sarjakuvarintamalla. Tykästyin sarjaan, onnistuin samalla tutustuttamaan kaverini mangaan (hopsan ^^’). Mutta mikä siinä sitten oli sen uuden lisäksi niin mahtavaa, onkin hieman vaikeampi kysymys. Joka tapauksessa olen tyytyväinen, että päätin uteliaisuuttani napata sen kirjan käsiini : )
Mitä sen jälkeen sitten tapahtui yläasteelle mentäessä – ostin kaupasta Salapoliisi Conanin osat 2 ja 3, kaveri löysi Time Stranger Kyokon, Tokoy Mew Mewkin alkoi ilmestyä, luin ensimmäistä kertaa One Pieceä, joka on nykyään ainut noista sarjoista, joka on pysynyt suosikkinani tähän päivään saakka.
Omien suosikkisarjojen löytyminen on ollut suhteellisen kivuton prosessi, ja uutta kivaa löytyy nykyään aikaisempaa harvemmin. Shojomangaa en enää voi sietää, kuten nyt täälläkin on varmaan huomattu kyseisten mangojen topiceissa ^^’ Actionia kehiin, kunhan mukaan saadaan jotain liikuttavaakin. Melkein suurin osa suomeksi ilmestyneistä mangoista on käyty läpi, ja muutamaan englanniksi saatavaankin olen tutustunut.
Minulle manga ei ole koko elämä, vaan kiva lisä siihen. Kivaa piirtojälkeä ja yllätyksellistä juonta seuraa mielellään, oli valmistusmaa mikä tahansa.
Joskus tosiaan jaksaa hämmästyttää, kun ihmisille on niin suuri yllätys, ettei Anastasia olekaan Disneyn : D Minulle se on aina ollut itsestäänselvyys, mutta no jaa. Se on ehkä kaikkein yleisin sekaannus, aina kun tuntuu olevan joku, joka listaa parhaimpien Disney-leffojen joukkoon Anastasian ^^
Someone wrote:
ja Notredamen Kellonsoittaja. Arvatkaa harmittaako, kun en ole nähnyt tästä sitä kakkososaa, aargh. Ei kyllä kuulemma ole kummoinen.
Ei kannata, se kidutus ei ole sen arvoista D: Ykkösosa on kyllä ihan paras, mutta kakkososa…
Hei, mikä tuo Keijut oikein on, kun minusta Pixarilla ei ole sen nimistä leffaa? O.o Vai tarkoitatko sitä Helinä-keijua? Se on pelkästään Disneyn.
Saan muuten jatkuvasti kuulla kavereilta siitä, kun minulta on lapsena jäänyt ihan hirveästi klassikoita näkemättä. Meillä nyt ei niitä kovinkaan montaa ollut : D Vasta muutama vuosi sitten, kun kiinnostuin ihan kunnolla Disneyn leffoista, näin tosi monta klassikkoa ekaa kertaa (mm. Tuhkimo, Pinocchio, Kaunotar ja hirviö…).
Itken Yotsuban tippumista ;___; Kehtasittekin, julmurit!
Aika selväähän tässä oli, että mainstream jyrää, mutta en oikeastaan näe sitä hirveän negatiivisena asiana. Miinuksena tietty sarjojen suppeus, tässähän on aika hulvattomasti vaikkapa One Piecestä hahmoja mukana. Ja sekin vielä, etteivät kaikki foorumistit välttämättä lue kuin suurimmaksi osaksi suomennettua mangaa *kohottaa kätensä pystyyn*
No nyt meni vaikeaksi : D
Lohko A
Portgas D. Ace (One Piece)
Urahara Kisuke (Bleach)Lohko B
Jambo (Yotsuba&!)
Franky (One Piece)Lohko C
Roy Mustang (Fullmetal Alchemist)
Usopp (One Piece)Lohko D
L (Death Note)
Edward Elric (Fullmetal Alchemist)Jännää, miten ihmisten maut poikkeavat toisistaan näinkin paljon, minusta Anastasia on aika kehno leffa : D Once Upon a December-biisi ja se kohtaus ovat kyllä kauhean nättejä, mutta jokin siinä tökkii. Rasputinkin on ihan hirveä siinä kappaleiksi hajoillessaan.
Ja hyi kun pelkäsin sitä Herkuleksen Styks-joella tapahtunutta kohtaa : S Sitä oli tosi kivaa katsoa pienenä elokuvateatterissa. Vielä pahempi taisi olla se Lumikin metsäkohtaus, ei tsiis! Nykyään sen katsominen ei tunnu missään, mutta pienenä se oli ihan kamala. Samasta leffasta myös se kuningattaren muodonmuutos, hui.
Halpisjatko-osat ei ole mistään kotoisin, niissä pilataan vain se ekassa leffassa luotu tunnelma. Onneksi niiden valmistus on jo lopetettu. Suosittelen pysymään kaukana Notre Damen kellonsoittajan kakkososasta : S
Pixarin elokuvista pidän, vaikka pikselimössöä ovatkin. Se tarina on useimmiten ihan loistavaa tasoa niissä.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
