Forum Replies Created
-
Posts
-
Inu-Mimi wrote:
Pitäisi ostaa joku Megaman NES:lle. En ole pelannut sillä aikoihin. Pitää pitää notkeana.
Noniin, piti sitten sekin mainita. Rupesi päässä soimaan Dr. Wily 1-2. Nyt taas varmaan hyräilen sitä koko päivän.
Dents wrote:
Ja nyt olen koneella ja mietin milloin voisin pelata TeeÄffää. Perslammelle menisin muuten, muttakun sain siellä sontaa niskaan joten on herättänyt servun nimikin kylmiä väreitä.
Itse en ole enään aikoihin viitsinyt pelata Perslammella. Alkuaikoinaan ihan hieno servu, mutta nykyään ärsyttää nuo muutamat vakkarit niin hemmetisti, etten jaksa siellä pelailla. Lisäksi olen kyllästynyt arenaan ja olen taas innostunut saavutusten keräämisestä. Siispä valitsen servun nykyään sen mukaan, missä on sopiva kenttä tietyn saavutuksen hankkimiseen. Mitä matalampi pingi sen parempi.
Repeilin muuten Inu-Mimin allerkirjoituksen Fukumoto kuvalle ja TF2 videolle. Videolla ei sinänsä ollut TF2n kanssa hirveästi mitään tekemistä, mutta se oli niin typerä ja random, että naurahdin.
Lola ei itse sanonut äiditään sen enempää, mutta yksi miehistön jäsenistä mainitsi hänen olevan erittäin iso tekijä Uudessa Maailmassa. Eli sitä ei ole missään vielä vahvistettu, mutta se on erittäin todennäköistä. Varsinkin tuon paljastetun lipun myötä, huulista tuli aika vahvasti Lola mieleen.
Lisko wrote:
Planetes on näköjään tulossa suomeksi Punikselta =D
Sen verran hyvää palautetta kyseisestä sarjasta tullut, että kyllä tulee ostettua, ja Wolf’s Rainit jätettyä ostamatta.
Loistavaa! Paras uutuus julkaisu sitten Nausicaän. Paitsi että on kaikin puolin mahtava sarja hyvältä mangakalta, niin ihan tukemisenkin vuoksi ostettava. Tätä täytyykin promota omalta osalta, myös scifisteille ja ihan sarjakuvan harrastajille. Hyvä myynti kun kohottaa mahdollisuuksia saada muita saman sortin mestariteoksia suomeksi.
Käytännölisin pokemon tyyppi tähän mennessä on IMO steel/flying, eli Skarmory.
Nyt tuli sitten tsekattua Level E, ainoastaan sen takia, että alkuperäisteos on Yoshihiro Togashin käsialaa. Oli erittäin positiivinen yllätys. Ensinnäkin se oli pirun hauska, ja potentiaalia huumorille on. Mustaa se ei aivan suoranaisesti ollut, mutta varsin tyylikkäästi toteutettu scifi elementti saa sen paikoittain vaikuttamaan mustahkolta. Pidin tunnelmasta suunnattomasti, komedian ja muukalaismysteerin tasapaino on hieno. Potentiaalia on vaikka mihin. Taiteen puolesta varsin hyvännäköistä, muttei aivan täysin poikkeuksellistakaan.
Näyttää siltä, että poimin alkavan kauden parhaat sarjat. Mitä nyt on vähän tsekkaillut blogaajien ja arvostelijoiden mielipiteitä, niin Beelzebub ja Level E näyttävät saaneen suopeimman vastaan oton. Noin niin kuin pilotin perusteella, molemmat ovat kuitenkin komedioita (Level E ei niin räikeällä tavalla, enemmänkin kuitenkin scifiä) ja täten niillä on etulyönti asema juonivetoisimpiin sarjoihin, jotka yleensä alkavat loistaa vasta muutaman jakson jälkeen.
Palautteen puolesta noiden kahden perässä ovat sitten Madoka Magica, Gosick ja Kore wa Zombie desu ka. Ovat saanet aika hajautettua kommentia, molemmistä päistä. Madoka ja Gosick tuntuvat vetoavan niihin, joille vain visuaalisella puolella on merkitystä. Ja studiofanaatikkoihin. Kore wa Zombien valtti tuntuu olevan yllätys, koska kukaan ei koskaan odota DEENiltä yhtään mitään, ja noista kolmesta se tuntuu olevan vähiten pidetty. Perustuu kaik siihen, että on hauska, koska on niin huono.
Gosick tulee varmaan tsekattua, rikosmysteereistä kun pidän. Tosin ekan jakson arvoitus oli ilmeisesti aika heikko. Ja enköhän tuon Madokankin vielä tsekkaa, visuaalisesti kun taitaa olla aika hieno. Ja Shaft nyt lähinnä tekee pelkkiä katsomisen arvoisia sarjoja.
Itse arvelisin, että tuo on sarkasmia. Sarkasmi on yleensä kirjallisesti lyhyttä, ja sillä on selkeä kohde. Tässä tapauksessa Subin markkinointi. Ironia on sanan ja tarkoituksen ristiriitaa kuten tuossa onkin, mutta se kohde on erittäin selkeä. En tosin ole kovinkaan vahva, mitä tulee tälläiseen tarkempaan jaoitteluun. Joten mielipidettäni ei kannata ottaa turhan vakavasti.
Televisioviihteen suhteen olen pidemmän aikaa jaksanut valittaa tarjonnan puutteesta, ja nyt sitten äkisti on vaikka mitä.
Pushing Daisies on kerrassaan ihastuttava ja kakkoskausi jatkaa niin loistavalla linjalla, että käy ihan sääliksi, että sarja laukkautettiin sen jälkeen. Parasta tässä on ehdottomasti nopeatahtinen ja se niin nokkela dialogi. Näyttelijät ovat ilmiömäsiä, ja pelaavat hienosti yhteen. Toisena on huumori, joka on jotain aivan omaansa. Missään muussa sarjassa kukaan ei yrittäisi murhaa ihmistykinkuulalla. Kolmantena visuaalisuus. Television trendi tuntuu olevan ikävän synkän harmaa "realistisuutta" luova väripaletti. Pushing Daisies rikkoo kaavaa tarjoammalla väriä, paljon väriä. Ja fantastisen satumaista lavastusta. Juoni ja erilliset jaksojen tarinat ovat myös erinomaisia, otteessaan pitäviä. Rakastavaisissa, jotka eivät voi koskea toisiaan, on jotain klassisen ihastuttavaa, mutta silti jotain uutta. "Forensic fairy tale" on osuvin kuvaus sarjasta, jonka olen kuullut (tai no, lukenut).
En ole sieltä atleettisimmasta päästä, tai muutenkaan kovin urheiluhullu. Nykyinen urheilun seuraaminen jää lähinnä futiksen arvokisojen seuraamiseen, ja satunnaiseen töllöttämiseen. Mutta Sport plussan ilmoittaessa näyttävänsä NFL:n karsintapelit, ja kaiken huippuna itse Super Bowlin, olin aivan täpinöissäni. Pidän amerikkalaisesta jalkapallosta lajina. Siinä on paljon enemmän, mitä päälle näkyy. Huippu taktinen urheilulaji. Ei sillä, että hirveästi tuntisin pelaajia, tai edes joukkueita, mutta sitä on silti jännää seurata.
Animerintamalla starttasi Beelzebub, jota jo edellisellä sivulla ihqutinkin. Ja Madoka Magican suhteenkin olen luonnottoman utelias, lähinnä jo mainitun tuttavan mielipiteiden vuoksi. Muuten alkuvuoden kattaus tosin jättää kylmäksi.
Huhtikuun puolessa välissä alkaa Game of Thrones. Tämä oikeasti saa tärisemään. Lähdemateriaali on kerrassaan ensiluokkaista, ja lähes kaikki tähän mennessä tuotannosta julkaistu virallinen materiaali vaikuttaa täydelliseltä. Kenelläkään ei tunnu olevan mitään pahaa sanottavaa, ja hype on kerrassaan massiivista. Ja parasta tässä on se, että fanikanta on varsin miellyttävä. Koska Tulen ja jään laulu on aikuislukijoille suunnattu, fandom koostuu lähinnä kypsemmistä henkilöistä. Keskustelu on fanaattisen hurmaavaa ja intensiivistä, mutta pysyy silti fiksuna. Kaikki oikeastaan vaikuttaa niin loistavalta, että vähän pelottaa. Tuntuu siltä, että taivas romahtaa niskaan, jos sarja sattuukin floppaamaan.
Ja tuo viimeisin näytetty Suchetin tähdittämä Poirot-elokuva (Idän pikajuna) oli sekin poikkeuksellinen hyvä. Täytyy varmaan tasoittaa vähän tätä laadun määrää katsomalla vaikka muutama jakso salkkareita tai jotain, aivovaurion uhallakin. Muuten tässä kehittyy ihan liikoja vaativaksi.
OVAssa ainakin toimi Kanzakin äänenä mainiosti. Oikeastaan, koska OVA oli rehellisesti sanottuna aika huono, ääninäyttelijät olivat ainoa onnistunut asia siinä.
Animen ensimmäinen jakso oli sen sijaan hyvä. Ainakin itse pidin sitä varsin onnistuneena, Pierrotilla on tasaisen varma ote shonenin kanssa. Lupasi hyvää jatkon kannalta, vaikka osa vitseistä tuntuikin pakotetuilta, ja rytmitys ei aivan toiminut kuten mangassa.
Beel itse oli kerrassaan ihana.
Ei.
Tämä on tietysti mielipide kysymys, mutta omasta mielestäni Crit-a-Cola on turha. Turhan riskaabeli, harvoin mitään hyötyä. Scoutin secondaryna Mad Milk, Bonk ja pistooli ovat huomattavasti useammin käteviä. Oikea aikainen Mad Milk auttaa koko tiimiä, bonkilla voi varastaa sentryjen huomion, niin että muut saavat ne tuhottua, ja pistooli on etäisyydeltä ammuttaessa parempi kuin scattergun. Crit-a-cola oikeastaan on hyödyllinen 1vs1 tilanteissa, joissa olet varmasti nopeampi kuin vastustaja, mutta jos lisävoimia saapuu paikalla, olet todennäköisemmin kusessa. Jos meeduna pelailee, niin vaikka perus übercharge on useimmiten parempi vaihtoehto, on joskus tilanteita, joissa kritzkrieg voi olla erittäinkin tehokas, esim. arenassa tai kun tiimissä on jo perusmeedu(ja).
Eniten allekirjoittanutta (taidan muuten tosissaan ylikäyttää ks. ilmausta) Madoka Magicassa kiinnostaa kirjoittaja Gen Urobuchi. Ennen kirjoittanut varsin synkkää settiä, joten taikatyttöily vaikuttaa aika kummalta tyylin muutokselta. Eräs tuttava on varsin vakuuttunut, että sarja muuttuu lolintappobileiksi parin jakson jälkeen. Itse epäilen sitä vahvasti (ja saattoi ks. tutun puolelta olla huumoriakin), olisi meinaan aika karua, mikäli katsojakuntaan vakiintuu nuorempia tyttöjä otakujen lisäksi. Openingin tsekkasin, ja siinä oli kyllä ihan lupaavan näköistä monsteria vilaukselta, ettei sitä koskaan tiedä.
EDIT: Tuossa kun luin mimekon palautetta Arvotele piirrustus ketjussa (kiitokset), tuli mieleen, että Sangatsun foorumeille sopisi hienosti joku thumps up/down/+/- tai thanks-systeemi. Jolla siis voisi kiittää mielestään hyvää viestiä, ilman että tarvitsee täysin uutta viestiä kirjoittaa, jos ei oikeasti ole muuta sanottavaa.
Beelzebub!
Kyllä Pierrot mainstream shonenia osaa animoida. Ensimmäinen jakso oli loistava, vaikka siinä muutama vähän köykäisempi "filleriläppä" olikin. Mutta lupaa olevan juuri sitä mitä mangakin, varsin randomia ja hölmöä huumoria maustettu yliampuvalla toiminnalla. Ääninäyttelijät ovat todella huippuluokkaa, ja se on jo ennenkin todettu, että Pierrot löytää shoneneilleen kyllä sopivat säveltäjät. Ei tämä toistaiseksi viellä poikkeuksellisen mahtavalta vaikuta, mutta pirun hyvä (pun, accidental) silti. Rytmitys ei toimi aivan yhtä hyvin kuin mangassa, mutta kyllä silti aika upeat fiilikset jäi aloitusjaksosta.
Ja Beel on rajattoman söpö <3
Ei se voi olla tosissaan, ei voi. Varmasti peikko, varmasti.
Pienet aplodit kiitos, poistuin tänään koneen äärestä ihan vapaaehtoisesti. Kävin kaupungilla hieman ostoksilla, ja mukaan tarttuikin Robin Hobbia englanniksi, ja pari uupuvaa osaa Vagabondia. Kirjastosta pari ensimmäistä Blacksadia (Kiitokset suosittelusta Lisko), olen varsin vaikuttunut taiteen laadusta, näyttä ah niin hiton hyvältä. Ja joku alkupään Sandman sattui kumma kyllä olemaan hyllyssä, joten nappasin senkin. Se niin usein mainitaan kun puhutaan kaikkien aikojen parhaista sarjakuvista, että pakkohan siihen on viimein tutustua.
Vähän muutakin olen vihdoin saanut aikaseksi. Sarjis projektia on lunnosteltu muutaman sivun verran, ehkä se sittenkin valmistuu tämän vuosituhannen aikana. Lisäksi tiedossa ainakin yksi työharjoittelu haastattelu, ja mahdollisesti hakeudun toiseenkin. Ensiksi mainittuun pääsemisestä pidän todennäköisyyksiä varsin korkeina.
Hunter X Hunteria olen tässä jälleen lukenut. Olinkin aivan unohtanut kuinka poikkeuksellisen virkistävä ja nerokas se shoneniksi on. Hisoka luonnollisesti tuntuu tällä hetkellä taas siltä kaikkien aikojen suosikilta.
Valitettavasti en osaa auttaa. Pelaan harvemmin mitään custommappeja, ja tuo ainakin kuulostaa sellaiselta.
Sopiva hinta ja lyhyt sarja, tulee todennäköisesti ostettua, vaikka en näistä susi/koira fandom meiningistä niin välitäkään. Hopeanuolikin tulee ostettua lähinnä nostalgian ja kulttuuriarvon takia.
Vaikuttaa tarinan puolesta kohtuu mielenkiintoiselta, ja ainakin anime on saanut positiivista palautetta. Mangaversio on tosin niin paljon lyhyempi kuin anime (30 jaksoa), että vähän epäilyttää. Tämähän on niitä harvinaisempia tapauksia, ensin anime, sitten manga.
Ja joku mode voisi ystävällisesti yhdistää/poistaa tuon toisen ketjun.
Aikaisempi (virallinen) avaus aiheesta.
Inu-Mimi wrote:
Tulin muuten miettineeksi, mitä jos Soda Streamiin laittaisi verta.
Inu-Mimi wrote:
–kolme lisää rapsahti siitä kun piti antaa kolme esimerkkiä innovaatiosta ja kirjoitin höyrykoneen, Sportslace™-kengännauhat ja Soda Streamin.
insert facepalm picture here
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
