Arty-chan

Ja jatkoa~

Pimeydestä harppoo toinen olento, joka muistuttaa muuten käytävän päässä odottavaa demonia, paitsi että tämän siivet ovat silkinvaaleat, hiukset ja pukinsarvet ovat heleänpunaiset ja vihasta huitova häntä punaisempi kuin vasta vuodatettu veri.
”Deto!”, punainen demoni sanoo uudelleen, ja tarraa ”Deton” olkapäähän.
”No mitä?!” Deto ärähtää ja ravistaa punaisen demonin kynnet olaltaan. ”Ihan kuule työtäni teen, joten turha tulla urputtamaan jostain säännönvastaisuuksista. Tämä pikku sisupussi murtautui tänne luvattomasti toisen lällärikaverinsa kanssa ja sitten he juoksentelivat kuin mitkäkin sankarit ympäri rakennusta. Toisen söin jo, joten sen perään on turha ruikuttaa. Mutta nyt jos vain antaisit minun syödä tämän toisenkin, niin voisin saman tien tepastella omalle vartiopaikalleni ja voisimme molemmat unohtaa tämän hemmetin ikävän välikohtauksen!” Deto huutaa punaiselle demonille. ”Ihan totta Shito, etkö voisi joskus antaa minun tehdä työtäni rauhassa?! Edes PIENEN hetken? Muutama sata vuotta? Olisiko se liikaa pyydetty?!” Deto jatkaa ja puristaa kätensä nyrkkiin.
”Deto, anna minun hoitaa tämä. Mene sinä vain paikallesi, jooko?” Shito sanoo ja tuijottaa suoraan Deton silmiin.
”Tsh! Ja nyt sitä ollaan NIIN! No selvä. Mutta jos haistan edes molekyylin tuosta pirulaisesta, niin tiedän kyllä kuka siitä on vastuussa”, demoni sanoo ja alkaa kävellä poispäin. Pimeys nielaisee hänet äkkiä, ja niin hän katoaa.

Shito huokaisee ja kääntyy kohti maassa makaavaa poikaa. Hän on ilmiselvästi poissa tolaltaan ja kärsii melko vakavasta verenpuutteesta käsivarressa olevan haavan takia.
”Kuule, mikä on nimesi?”, Shito kysyy ja kyykistyy pojan eteen. ”Et näytä kovin vanhalta. Sanoisin että olet 16- tai 17-vuotias. Miten olet päässyt tänne?”, Shito jatkaa ja tutkailee samalla pojan muita mahdollisia vammoja. Vasen käsivarsi on mustelmia lukuun ottamatta kunnossa, samoin kuin oikea ja vasen jalka. Nuorukainen on yllättävän laiha ikäisekseen, mutta silti täysin kunnossa. Naamassakin on vain parit naarmut, mutta sitten hän huomaa kaulan; Deton kynnet ovat jättäneet ilkeät ja pitkät viillot pojan kaulalle. Haavoista vuotaa tasaisena, muttei sentään kovin vuolaana virtana tummanpunaista verta.

”Kuules nyt, joko kerrot nimesi, tai minä jätän sinut tähän vuotamaan kuiviin. Inhottaa auttaa ihmisiä jotka eivät kerro nimeään jos kohteliaasti kysyy. Sitten kun olet päättänyt mitä aiot tehdä, voi-”
”Ryuu”, poika yskäisee, ja tämä yksi ainoa sana kohottaa veren hänen huulilleen. ”Nimi on Ryuu, jos se nyt on pakko saada tietää. Ja ihan joo, tapat minut kuitenkin, joten mitä väliä tällä enää on? Jos isovelikin on kuollut, ei tässä enää mikään auta. Antaa tulla vaan. Tapa minut”, Ryuu huokaisee ja hymyilee surullisena. ”Miten ironista. Se toinen kaveri tivasi minulta koko ajan noita kahta sanaa, ja nyt sanon ne ilman mitään kehotusta sinulle”, Ryuu jatkaa ja yskii rajusti.

”Jaa Ryuu? Mukava nimi, täytyy myöntää. Ja en minä sinua tapa. Jos olisin halunnut että kuolet, olisin voinut antaa Deton hoitaa sen homman. Joten nyt olet ihan hiljaa siinä niin, niin minä pääsen parantamaan nuo sinun haavasi”, Shito lopettaa ja lyö kätensä yhteen.
”Aha ha. Jaa parannat? Ihan joo. Milläs meinasit? Syljellä? Älä viitsi, en ole mikään pikku kakara joka jää noin helposti lankaan, sitä paitsi-”, Ryuu sanoo, mutta jättää lauseensa kesken huomatessaan Shiton virnistyksen.
”Eikä…”
”Voi KYLLÄ!”, Shito sanoo ja hymyilee taas, aivan kuin he keskustelisivat lempiruuistaan.
”Miten muka?”
”Katsos kun demonien veressä, huomaa veressä, ei syljessä, on pienen pieniä kudosmolekyylejä, jotka vieraalle iholle joutuessaan alkavat muodostaa uutta kudosta. Tällä voi siis parantaa mitä tahansa ULKOISIA vammoja. Siinä on kuitenkin kokorajoitus. Tuota oikean käden haavaasi en esimerkiksi pysty parantamaan, koska se on liian iso. Mutta nuo kaulan haavat pystyn kyllä, joten mitä jos nyt istuisit ihan hiljaa siinä niin, niin minä voisin parantaa ne ennen kuin menetät vielä lisää verta”. Shito sanoo ja kumartuu ihan lähelle.
”Oah! Odotas nyt! Tämä on IHAN liian uskomatonta. Minulla ei voi olla näin hyvä tuuri! Mi- Miksi et ole yhtään verenhimoinen niin kuin se toinen? Mikset tapa minua? Miksi edes vaivaudut? Minähän voisin vaikka tappaa sinut sitten kun olet parantanut minut! Tässä ei ole MITÄÄN järkeä!!!”, Ryuu huutaa lopulta ja yrittää työntää Shiton kauemmas. Hän ei kuitenkaan liikahda mihinkään, vaan vie huulensa ihan Ryuun haavojen yläpuolelle.
”Tsh! Nyt kyllä… Tämä sitten sattuu. Saatan olla hiukan kovakourainen, harjoituksen puutetta, katsos”, Shito sihahtaa ja iskee hampaansa Ryuun kaulan haavoihin.

Tuska on kovempi kuin voisi luulla: Shiton kulmahampaiden päistä alkaa virrata hänen omaa vertaan, ja siinä veressä olevat kudosmolekyylit alkavat muodostaa omaa kudostaan haavojen päälle. Tuskallista siinä on se, että Ryuun omat molekyylit alkavat hylkiä niitä automaattisesti. Demoniveri on silti vahvempaa, joten uusi kudos alkaa muodostua.

”Noo? Eihän se nyt niin kamalaa ollut?”, Shito sanoo ja istahtaa Ryuun eteen.
”Khh… Vai ei kamalaa? Sinusta ehkä ei, mutta minusta kyllä!” Ryuu sanoo ja yskäisee. ”Sitä paitsi pari kynttä taisi läpäistä henkitorven. Ne viillot eivät vielä parantuneet”, Ryuu sanoo ja yskäisee taas.
”Jaa? No siinä tapauksessa…”, Shito sanoo ja kumartuu lähemmäs.
”Hei HEI! Nyt menee jo ihan liian pitkälle! Ei ne haittaa! Oikeasti! Ei tässä tarvitse mitään kielareita ruveta vetämään!” Ryuu suorastaan huutaa.
”Jaa? Harmi”, Shito sanoo ja virnistää.
”Et voi olla tosissasi…” Ryuu sanoo ja irvistää. ”Voisitko NYT vastata kysymyksiini?” hän jatkaa ja nostaa katseensa lattiasta. Shito tuijottaa Ryuuta hetken, ja nousee sitten seisomaan.
”Parasta että jatkamme jossain muualla. Deto voi tulla tarkistamaan tottelinko hänen käskyään”, hän tokaisee ja auttaa Ryuun ylös. Ryuu sävähtää kivusta kun Shito tarttuu hänen käteensä.
”Mitäs tälle tehdään?”, Shito sanoo ja tutkailee Ryuun käsivartta.
”Nnhh… Ei siihen oikeastaan satu. Tai sitten siitä on mennyt tunto”, Ryuu sanoo ja irvistää taas kivusta.
”Tikkejä siihen ainakin tarvitsisi… Enkä minä osaa auttaa tässä asiassa”. Shito kurtistaa kulmiaan ja kääntyy tuijottamaan jonnekin kaukaisuuteen. Sitten hän keksii.
”Paita pois”, hän tokaisee.
”MiTÄ?!”, Ryuu räjähtää. ”Miksi minä? Mikset sin- Aha. Kivat. Juuri näin”, Ryuu huokaisee huomattuaan, ettei Shitolla ole paitaa. Sitten hän riisuu oman paitansa ja antaa sen Shitolle, joka alkaa repiä mustasta paidasta suikaleita haavaa varten.

Tarinan alku vaivasi minua todella pitkään, sillä aloin kirjoittamaan sitä hetken mielijohteesta. Katsoin vähän aikaa sitten muitakin tarinoitani, ja näyttäisi siltä etten pysty aloittamaan millään muulla tavalla -.-
Mukavaa että se ei kuitenkaan jäänyt niin kauhean epäselväksi ^^
Jatkuu jos jatkuu, on tässä nyt ainakin kuuden kappaleen verran tarinaa… Uffa….