Amppu

Voin kertoa, että vaikka olisi kuinka ihana ihminen tahansa, ei kannata alkaa seurustella, jos ei ole siihen valmis. Myöskään jos ei ole varma omista tunteistaan, ei kannata antaa toiselle väärää käsitystä.

Itse aloitin seurustelun aivan liian nuorena. Olin 11 vuotias ja olin niin onnellinen, kun pitkä aikainen ihastukseni oli kiinnostunut minusta. En tuolloin ollut kuitenkaan varma, mitä seurustelu oli pojan mielestä. Ensimmäiset päivät tuntuivat ihanalta, mutta pian huomasin, että en ollut valmis viettämään kaikkea aikaani pojan kanssa. Minua alkoi ahdistaa hänen läsnäolonsa, koska hän oli niin takertuva. Sitten hän vaati minulta suukkoja, joka oli minusta hirveää, koska olisin kuvitellut ensisuuelmani olevan kumpienkin tahdosta.
Lisäksi olin hankalassa tilanteessa, sillä olin muuttamassa pian eri maahan ja halusin viettää aikaani ystävieni kanssa. Poika ei kuitenkaan halunnut tätä ja seurasi minua kaikkialle. Hän oli myös erittäin mustasukkainen. Kerran juttelin neljä vuotta nuremman pojan kanssa, sillä olin hänen koulukumminsa. Ja tästä poikaystäväni sai kohtauksen.
Halusin erota. Ongelma oli eräs tärkeistä ystävistäni, joka oli poikaystäväni sisko. Hän vaistosi ahdistukseni ja kerran sanoi minulle, että ystävyyssuhteemme päättyy, jos eroan pojasta. Mutta olin vasta 11 vuotias! Kaikki tuntui niin vakavalta, kaikkia päätöksiä piti miettiä. Lopulta erosimme pojan kanssa ja vielä nytkään en ole väleissä hänen siskonsa kanssa.

Mutta minulle jäi pienimuotoiset traumat siitä, että minun oli suunnilleen pakko seurustella pojan kanssa 11 vuotiaana. (Hänen vanhemmansakkin olivat pelottavat) Opin ainakin sen, että kun seuraavan kerran seurustelen, haluan olla varma siitä, haluanko.

Nykyään en seurustele, eikä kiinnostakkaan. Toivon kuitenkin, että löydän joskus jonkun ihanan. Musta on ihana lukea teidän viestejä, jotka olette jo löytäneet. Onnea teille ♥

No en oo isännöiny tai mitään, mutta mun täti ja japanilaiset serkkuni tulevat aina silloin tällöin tapaamaan meitä sieltä Japanista. Kyllä sen yli kohteliaisuuden huomaa, kun serkut kumartelee koko ajan ja on kovin huomaavaisia. Ne ain opettaa mulle kaikkea käytännön asiaa esim, millä kädellä puiko otetaan käteen ja millä kädellä ne laitetaan takaisin lautaselle. Tuliaisetki on mainioita 😀 Yleensä kaikkia mahdollisia herkkuja, japanilaisia muotilehtiä ja mangaa. Ja joka kerta iso pino kertakäyttö puikkoja.
Serkku toi viimeksi vaimonsa kihlattunsa käymään ja he menivät naimisiin Suomessa. Häät pidettiin Muumimaailmassa XD (todella romanttista) Mutta niitä on ihana tavata ja oppii siinä aina uutta Japanin tavoista.

Mäkin naksuttelen ^^

Multakin outoja tapoja löytyy yksinollessa:

-Yleensä pukeudun jotenkin tosi oudosti, koitan väännellä mulle housuja paidoista ja paitaa shortseista yms.. Sit ku oon saanu "tosi upean" puvun, siirryn hiuksiin. Laitan ne jotenki oudosti, heitän kaikki hiukset silmien eteen ja koitan jotai tupeeraamista yms. Sit vedän äidin piikkikorot jalkaan ja kävelen asuntoa ympäri niillä siihen tyylin, ku olisin jollai catwalkilla. Aina jossai kohdassa otan hienon poseerausasennon "kameroille" ja jatkan matkaa.

-Laulan, laulan ja laulan. Ei siks, et pelottaa vaan koska oon mukamuka joku kuuluisa laulaja, joka tekee musiikkivideoita. Kiertelen taloa ja keksin hienoja koreografioita laulaen..

– Puhun. Eri äänensävyillä tietenkin. Yleensä toinen äänensävyni huutaa toiselle ja toinen itkee XD

– Jos nälättää, syön kaikkea.. Ahmin jääpalat pakastimesta ja tomusokeria purkista.

Muitakin tapoja löytyy, en jaksa luetella.

mimeko wrote:

Mitä miitin kestoon tulee, luotan itse vakaasti "sen aikaa kun kivalta tuntuu" – teoriaan. Luultavasti siinä nyt ainakin tunti vierähtää isommassa porukassa, jos tulee hyvin juttuun niin porukkaa voi jäädä miittiin pitemmäksikin aikaa tai vaikka hengata pienemmässä porukassa koko päivän, sittenhän sen näkee ; ) Kun taas ne jotka nyt eivät niin innostu tai joilla on muuta ohjelmaa voivat lähteä kun niin tahtovat, varsin vapaamuotoistahan tämä kuitenkin on.

Samaa mieltä^^
Jos on hauskaa, nii voidaa olla yhdessä monta tuntia ja jos on tylsää, nii ei tarvi väkipakol istuu vaivautuneena muiden kanssa.

Miten lähellä miittiä meidän kannattais sopia se päivä?

Sitähän voi sit paikan päällä katsoa, pelataanko seura leikkejä vai ei.. Riippuu vähän fiiliksestä.
Mulla ei oo mitään niitä vastaan, mutta en välttämättä osallistu.
Juoksemista, ei kiitos XD (huono kunto)

Täytyy sanoa, että jos pukeutuminen on noin tärkeä juttu coneissa, niin se säikyttää aloittelijat helposti pois.
Aluks olin innoissani menossa coniin oppimaan uutta Japanista ja tapaamaan uusia ihmisiä. Mutta nyt mun päässä vaan liikkuu kokoajan "miten pitäis pukeutua"
Tuntuu, ku olisin menossa jonnekki linnanjuhliin, ku on niin kovat pukeutumis kriteerit XD

Mut eihän conit oo pelkkää cosplayta varten.. Vai onko?

No, mut oon tulos ekaa kertaa coniin kesällä. Niit, joita häiritsee tavallisesti pukeutuvat, oisko se sitte vähemmän häiritsevää, jos on vaikka jotku kissan korvat tai jotai?
En haluis cosplayata, mut oon kyllä vannoutunu japani friikki. En haluis kyl näyttää häiritsevältä muiden silmis, jos mulla on farkut ja paita.

Mut mähän sanoinki tos aiemmin, et musta coneihin ei tarvii pukeutua erityisesti. Onhan se paljon kivempaa nähdä kivoja pukuja muiden päällä, mutta jotku on kiinnostunu enemmän niist luennoista siellä. 😀