Off-Topic

Huhhui. Ei ole yhtään ruokahalua, mutta oli pakko vääntäytyä äsken syömään, kun vatsaa kouristi inhasti.

Muutenkaan olo ei ole kummoinen. Suuri määrä töitä, vähän vapaa-aikaa, ja tästä johtuen unirytmini on mennyt sekaisin. Kauhukseni valvoin viimeyönä kahteen, kun normaalisti saatan olla jo kymmeneltä nukkumassa. Ja heräsin aamukuudelta siihen, kun velipuoli käytti valoja huoneessani. Nyt olen (jälleen kerran) kuollut zombi, joka nuokkuu työpöydänsä äärellä. Lisäksi minulla on oudon kuumeinen olo – sairastunko taas!?

Piirsin vängällä muutaman kuvan, sillä en haluaisi, että piirrostaitoni kuolee kokonaan. Jouduin kuitenkin lopettamaan piirtämisen, kun piti alkaa lukea kirjaa, joka pitää lukea kouluun. Näkee, että olen tullut työni orjaksi.

Vielä pitäisi imuroida portaat, viedä roskat, siivota huone ja täyttää astianpesukone, kun paikka on miten sattuu. Äiti saattaisi olla vähän tyytyväisempi kun tulee töistä kotiin eikä ole heti hommia liikaa. Olen nimittäin perheemme nuorisosta ainoa, joka varsinaisesti kotitöitä tekee, koska vanhempi siskopuoli ei tee töitä lainkaan ja koska nuorempi siskopuoleni on siis aika nuori, ei hänelle voi lykätä tehtäviä liikaa (tai yhtään)…

Ah ihanaa kun päässä heittää. Ihan liian usein kun nousen ylös, nyt aamullakin kävi niin kun nousin sängystä. Se alkoi silleen kivasti juuri portaiden yläpäässä ja olin ihan varma, että kaadun ne rappuset alas ja taitan niskani tai jotain. Selvisin hengissä, kun ei ilmeisesti ollut yhtä raju kohtaus kuin muut.
Joskus alkukesällä meinasin pari kertaa pyörtyä kun huimasi tällä tavalla, sitten sain olla rauhassa loppukesään asti ja nyt näitä on taas tasaisin väliajoin. Kädet tärisee ja silmissä pimenee.

Asiasta kolmanteen. Pääsin taas selkeästi eteenpäin Pokemon-pelissä. Luulin jo hetken, että olisi pitänyt mennä rocktunnelia pitkin takaisin, mutta onneksi erehdyin. Käväisin siellä rakettiryhmän päämajassa, ja sen jälkeen pokemonien muistotornissa ne oudot haamut olivat muuttuneet Gastlyiksi, Hauntereiksi ja Kuboneiksi. Pyydystin heti Gastlyn, joka muuttui tuossa illanmittaan jo Haunteriksikin, ja sain kiinni Kuboninkin.~ Kubon on yksi niistä uskomattoman suloisista pokemoneista, jotka olen halunnut pelin alusta asti.
Joo, ja kun olin löytänyt herra Fujin muistotornista sain tyypiltä huilun, jolla saan herätettyä nukkuvat pokemonit pois tieltä ja nyt olen minulle täysin uudella seudulla.
Oi autuutta.

Tänään on Sulasolin konsertti, sinne pitää kohtapuoliin lähteä.

räsynukke wrote:

Ah ihanaa kun päässä heittää. Ihan liian usein kun nousen ylös, nyt aamullakin kävi niin kun nousin sängystä. Se alkoi silleen kivasti juuri portaiden yläpäässä ja olin ihan varma, että kaadun ne rappuset alas ja taitan niskani tai jotain. Selvisin hengissä, kun ei ilmeisesti ollut yhtä raju kohtaus kuin muut.
Joskus alkukesällä meinasin pari kertaa pyörtyä kun huimasi tällä tavalla, sitten sain olla rauhassa loppukesään asti ja nyt näitä on taas tasaisin väliajoin. Kädet tärisee ja silmissä pimenee.

Kummallista. Minulla on välillä aika samanlaisia ’kohtauksia’. :/

Nyt mutustan pahanmakuista porkkanaa ja juttelen mesessä. En jaksa piirtääkään.

Oli eilen hauskaa juu. Olin Kokkolassa ainakin kolme tuntia vaateostoksilla. Mamman mielestä minulle piti ostaa uusia vaatteita Japanin matkaa varten. No, kyllähän sieltä tarttui mukaan kaikenlaista. Seppälästä varsinkin, vaikken mielelläni käy näissä tällaisissa kaupoissa, parempi, että käytiin. Tukevahko tyttönen kun olen, löytyi sieltä minulle kaikkein parhaiten vaatteita. Löytyi farkut, jotka ovat muuten pirun tyylikkäät minun makuuni, mustat collegehousut, punainen T-paita, jossa lukee "no hurries, no worries" tai jotain tällaista ja vielä musta-harmaa-pinkki huppari. Ne siis Seppälästä. Kaikkeahan sieltä tarttui siis mukaan. Kävimme toki Kappalh’ssa (vaimitensenytkirjoitetaan?) ja löysimme sellaisen kivan mustavalkoisen tyttöjen kauluspaidan. Kuulemma Izumon -tai minkään muukaan – kaupunginjohtajaa ei voi mennä tapaamaan T-paidassa ja farkuissa, siksi tuollainen paita. Prismasta tarttui mukaan kymmenen euron tarralenkkarit. Ja ei, ne eivät ole sellaiset about 10-11 vuotiaan tytön lennkarit, taisivat olla muuten vielä miestenpuolelta, sellaiset valkoiset, jossa luki kultaisella langalla kirjailtua tekstiä ja ruusunkuva. Hienot nekin. Olikohan muuta? :’D Ah, vaaleansiniset nilkkasukat Prismasta. Sen voin sanoa, että 39-41 kokoiset. Ja maksoivat 4.90€. Se Kokkolasta sitten.

Tietenkin, kun eilen ajattelin mennä saunaan – mikä on minulta harvinaista – nenäni oli toista mieltä. Siksi en juuri käy saunassa, koska minulta tulee todella herkästi verta nenästä. No, olin juuri sanonut äitille ja Sasolle meneväni saunaan ja nenä protestoi asiaa, nimittäin verta tuli ja meni. Kivat sulle, stanan kärsä! Verenvuoto onneksi tyrehtyi äkkiä. Oli leppoisa ilta, kun varovasti kysyin iskältä ja Jannelta (=isoveli) että saisinko yhden kaljan. No, hehän antoivat. Sen juotuani kysyin "Saanko toisen?". Ja sain senkin. Kysyin vielä kolmatta, mutta pulloja ei ollut, joten jouduin tyytymään tölkkiin. Äiti sanoi, että oli vähän ajatellut jättää minulle yhden Koffin. Sanoin, että se maistuu sairaan pahalta, kun sitä on pitänyt saunassa kauan. Pohjat varsinkin. Janne antoi minulle joskus kaaauan sitten Koffin pohjat. No, pahaa-aavistamattomana kaadoin suuni täyteen kaljaa ja sylkäisin ne heti ulos. Janne nauroi. Pohjat olivat jotain ihan hirveää. Siksi en halunnut sitä Koffia eilen illalla. Onneksi nyt aamulla ei ollut kauheaa krapulaa. Pelkäsin sitä eilen illalla älyttömästi. Ja tämähän ei ollut ensimmäinen kerta, kun olen juonut. Tämä oli pientä siihen, mitä olen joskus juonut. Jos jättäisin tämän puheenaiheen toisaalle..

Taas minulla on sellainen olo, että pitäisi aloittaa seuraamaan uutta sarjaa. Mutta ei, minä kun olen liian vaativa sensuhteen, mitä seuraan. Jos sarja on muuten kiinnostava, mutta siinä on esim. robotteja, unohdan koko sarjan välittömästi. Liian monta sellaista genreä, mistä en pidä, siksi minulta jää kaikki hauska kokematta. Katsoin animena Hetalian ensimmäisen jakson, enkä liiemmin eh.. tajunnut sitä. Tiesin kyllä, mistä oli kyse, mutta ei se silti oikein napannut. Ja tällähän en väitä, että Hetalia olisi huono, en vain eh.. tajunnut sitä. Pitänee vain tyytyä seuraamaan Bleachia, Hellsingiä, Gravitationia ja Inujaskaa. Ja ei, minähän en laita valitusta sellaisiin topicciehin, joissa suositellaan sarjaa. Etsin ja löydän mieluummin itse, se on jotenkin palkitsevaa, kun löytää itse itselleen mieluisan sarjan. Ja tämähän toteutui Rurouni Kenshinin kanssa. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että aloin selailla wikipediaa. Kovinkaan monesti näin ei ole käynyt. Narutoa aloin seurata vain siksi, että se oli niin suosittu ja useimmiten kehuttu sarja. Bleachin kohdalla kävi myös näin. Hellsingin löysin itse. Kaupanhyllyssä lojui ensimmäinen osa, mikä näytti todella houkuttelevalta. Olen siitäkin iloinen, että tajusin ostaa sen. Sen ansiosta minulla on yksi todella rakas sarja, josta en halua luopua tai jättää kesken. Siihen ei vaan kyllästy. Inujaskankin löysin itse. No, olen silti aika monet mangat löytänyt itse, mutten animeja. Minun mielestäni useimmat massasarjat ovat oikeasti täyttä roskaa. Narutokaan ei sitten ollut niin huippuhypersupermahtava. Mitä nyt täälläkin olen muiden viestejä lukenut, kovinkaan moni ei pidä Narutosta paskaakaan. Massasarjat vain tuntuvat niin mahtavilta, koska niillä on suuri katsojajoukko. Jotkuthan saattavat seurata jotain massasarjaa siksi, koska se on muiden mielestä huippuhypersupermahtava. Moni tuntuu täälläkin pitävän esim. Hetaliasta ja One Piecestä, mutta eivät kaikki. En minäkään sen takia alkaisi seurata noita kahta sarjaa vain siksi, että ne ovat niin suosittuja. No, olipa psykologista pohdiskelua. Ja paskat. Kuinkahan monesti olen tässä viestissä sanonut "paska"? :’DD

Ajattelin tänään suunnitella uuden sarjakuvani hahmot. Laitan sen ehkä nettiin, tai sitten en ^^ Oo, min’ taidan olla velkaa kirjastolle kympin ja risat päälle. Kröhöm.. Ne on kylläkin viimevuotisia maksuja, silloin oli vielä pakko lainata lukukirja kouluun. Ja sitten tietenkin ne jäi palauttamatta tai välissä oli joku juttu ettei kirjastoauto tullutkaan. Jipii. Ajattelin ruveta lukemaan koko Taru Sormusten Herrasta – sarjan, mutten tiedä jaksanko.

Mutta japani… Sinullahan on jo gaara avana.. Vai olenko sokea? Taidan olla..

Minulla on tuota huimausta alituiseen kun nousen äkkiä ylös. Johtuu kuulemma vain kasvamisesta.
Aikuisilla se on nimeltään asentohuimaus (jota muuten aina meinaan sanoa asennehuimaukseksi.)

Jaah, muu perhe lähti hirvikäristykselle. Ovat siellä onneksi sellaiset kolme tuntia, saan istua koko sen ajan koneella. Kun on niin monta animea rästissä. Argh kitää yrittää saada tuo Haruhi loppuun mutta jostain syystä mielenkiinto lopahti kun Endless Eight loppui. En minä kyllä sitäkään katsonut läpi, hyppäsin yli kaksi jaksoa mutta jostain syystä se ei häiritse yhtään. Ei siinä kuitenkaan tapahtunut mitään (jaksot 6 ja 7). Kaverillani on outo tapa katsoa pitkiä animeita, hän hyppää parikymmentä jaksoa yli jos tarina alkaa junnaamaan paikallaan ja katsoo jakson sieltä täältä että on jotenkin juonessa kiinni. Sillä tavalla hän katsoo sellaisia yli satajaksoisia sarjoja jotain kymmenellä jaksolla. Kumma hiippari. Joskus taas katsoo yhdessä viikonlopussa 24-jaksoisia sarjoja. Minulla niissä menee pari viikkoa. Damn.

Mutta uusi kausi alkaa enkä ole saanut vielä edellisenkään sarjoja loppuun. Himottaa tsekata tuo Latter Been ensimmäinen jakso mutta periaatteen vuoksi on pakko katsoa Haruhi ja Mauste & Susi loppuun ennen uusia sarjoja. Damn kun en katso niitä silloin kun ilmestyvät. Laiskuudesta kärsin.
No tämä jakso onkin mukava koska melkein joka päivä on ainakin yksi hyppytuntu alkupäivästä, voin silloin tehdä kaikki läksyt ja illat jää koneella möllöttämiseen.

En ole vieläkään laittanut vaatteita päälle vaikka olen ollut herällä yli kaksi tuntia. Hilluisiko koko päivän yöpaidassa ja katsoisi animea. Sipsiäkin on. Hyvä päivä tulossa.
edit: saamari kun en osaa kirjoittaa.

Uh heräsin puol tuntia sitten, 11 tunnin yöunet, siinä on vaan sitä jotain. ja ihmettelen myös, että miten sain unta kun katsoin eilen yöllä uhrilampaat telkkarista, joka on melko pelottava elokuva mielestäni ( henkilö joka hyppi ilmaan kun kattoi Drag me to helliä). leffa oli kuitenkin hyvä ja ei mitenkään ennalta-arvattava. Ja kyllä se Anthony Hopkins on vaan hyvä näyttelijä, sen ilme on melkosen psykopaattinen.

Mutta nyt hyvien yöunien jälkeen harkkoihin lähtä puolen tunnin päästä, sillonhan sitten nähdään miten jumissa olen eilisen matsin jälkeen…