Digimon. Kakruna ajattelin että Digimon on kauhea kopioi Pokemonista ja kieltäydyin pitämästä siitä mutta minä pidnkin siitä enemmän kuin Pokemonista all along. Miksikö? Siinä on juoni. Pokemonissa vain kuljetaan ympäriinsä, esitellään Ashin ja Pikachun syvää toverisuhdetta liian monessa tearjerkerissä ja väännetään huonoja puujalkavitsejä. Digimonissa jopa putoaa kärryiltä jos jättää pari jaksoa väliin.
Power ehti väliin, en halua pyyhkiä purkaustani, vastaan tuohonkin. Romantiikka koska olen nössö ja tykkään vanhoista vuosisadoista. Jos pitäisi valita kauhukirjojen ja Nora Robertsin surkean likuhihjaromantiikan väliltä niin valitsisin kauhun, mutta muuten romantiikka. Luen kyllä kumpiakin enemmän kuin mitään muuta genrejä.
Edellinen bändi johon tutustuit?