Jatkotarina: foorumilaiset henkilöinä

Enää roistosta olivat jäljellä köydet. He kaikki kumartuivat katsomaan ja näkivät maassa ainoastaan lapun: "Minä palaan vielä…" "No voi saatara, se karkasi…" The Vegito huokaisi hiljaa. "Mu-mutta… Eihän se voinut muuttua näkymättömäksi. Jos se on pölyhiukkanen?" "Ei, silloinhan se olisi jo tallautunut…" Choco mumisi, täristen jo paikoillaan valmiina lähtemään pirtelölle. Kawamaru loikkasi alas Engarun sylistä ja käveli lähemmäs katsomaan lappua. " ´Minä palaan vielä…´ No, sitten se tulee joskus." "Eikö sua pelota?" banana kysyi. Kawamaru naurahti ja tokaisi: "Minähän olen ninja! Ja…" Samassa hän käänsi päätään lapun suuntaan epäilevänä. "Entä jos… tuo lappu on se roisto?"

Samassa kuului tuttu posahdus ja mahtavaa pahisnaurua. Rosvo OLI OLLUT se lappu! Hän oli ehtinyt saada Kawamarun ansaan juuri, kun tämä oli tajunnut lappusen merkityksen. "ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄK!" Engaru huusi paniikissa, kun suunnilleen bussin kokoinen, Kerberokselta vaikuttava kolmipäinen koira roikotti kissaa kynsissään. The Vegito kaappasi heikottuneesta Engarusta kiinni, ettei tämä kaatuisi, jupisten samalla: "Nyt taisi käydä ____…"

Ylläpidon huomautus: Muistathan (yhä) foorumin säännöt koskien asiallista kielenkäyttöä! -Laurel

Kawamaru yritti riuhtoa itseään irti, mutta koiraotus piteli tätä tiukasti otteessaan. "Turha yrittää, minä myyn sinut ja elän rikkaana loppuikäni!" rosvo huudahti ja alkoi taas nauraa. The Vegito kääntyi hirviöön päin ja huusi: "Pystytö vielä puhumaan, Kawamaru!? Vai lamaannuitko jo pelosta?" "Ky-" Kawamaru aloitti, mutta The Vegito pudisti vihjailevasti päätään. Samassa ninjakissa tajusi, mistä oli kyse, ja naukaisi. Rosvo lopetti ilkeilevän naurunsa ja katsoi otteessaan pitämäänsä kissaa. "Onko viimeistä toivomusta?" "Miu." "Mitä?" "Njau." "Nyt lopetat tuon pelleilyn ja alat puhua!" rosvo ärähti. The Vegito alkoi selostaa vakuuttavasti: "Minulla oli joskus puhuva koira. Mutta kerran kun se oli jäädä auton alle, se säikähti niin, että menetti puhekykynsä. Sääli…" Rosvo katsoi häkeltyneenä The Vegitoa, sitten kissaa, ja taas The Vegitoa. "Vitsailet." "En." Silloin roisto ärjäisi raivoissaan ja heitti kissan kaukaisimpaan jokeen, mitä näki. Seuraavaksi se muuttui mustaksi korpiksi ja lensi tiehensä.

"Huh. Se toimi. Olin varma, että se tappaisi minut…" The Vegito sanoi vapisevalla äänellä, otti taskustaan termospullon ja hermostuksissaan tyhjensi sen yhdellä huikalla.

Samassa skootteri lähti kiitämään tuhatta ja sataa. Kilometrin jälkeen se kierähti nurin ja kaikki lensivät sen selästä pehmeälle nurmikolle nurin. Hetken hiljaisuuden jälkeen itse kukin alkoi olla taas tolkuissaan. "Huh huijaa… Oli kyytiä," Engaru huokaisi hiljaa. "Tuossahan on se joki," Monninen sanoi ja osoitti jokea. Engaru pomppasi pystyyn ja ryntäsi joen rantaan. "KAWAMARUUUUUUUH!" Engaru huusi. Monninenkin alkoi huutaa. Kohta kaikki huusivat joen rannassa. The Vegito hölkytti läkähdyksissään heidän luokseen ja puhkui: "Mi… Mitä… Huoh… Te huudahh… Huoh… Huudatte?" "Kawamarua!" Choco parahti. The Vegito tähyili joelle kummastuneena. Jos kissa oli pienen koonsa vuoksi lähtenyt ajelehtimaan jokea pitkin?

Engaru sukelsi joen syvyyksiin, kävi haukkaamassa happea ja sukelsi taas. Monninen ja Choco kävelivät joen vartta pitkin, ja The Vegito lähti ajamaan eteenpäin. Kohta Engaru oli ajelehtinut kovin kauas lähtöpaikasta. Hän sukelsi taas ja katseli joen pohjaa – ja oli vetäistä vettä henkeensä. Kawamaru lojui tajuttomana joen pohjassa, takakäpälä kiilautuneena uppotukin ja kiven väliin. Engaru sukelsi syvemmälle ja alkoi varovaisesti irroittaa Kawamarun tassua. Häneltä meinasi loppua happi, mutta hän ei uskaltanut nousta pintaan hakemaan happea, sillä hän saattaisi kadottaa Kawamarun näkyvistään kovan virtauksen vuoksi. Lopulta hän sai kissan tassun irti, tarrasi tästä kiinni ja kantoi pintaan. "Phuaaaaah!" Engaru henkäisi päästyään pinnalle. Hän katseli ympärilleen ja näki vähän matkan päässä The Vegiton pysähdyksissä. "The Vegito! Kawamaru on täällä!" Engaru huudahti. Samassa hän tajusi miksi The Vegito oli pysähtynyt: joki päättyi vesipyörteeseen. "APUAAAAAH!" Engaru parkaisi. Nyt The Vegito huomasi tämän ahdingon ja ryntäsi joen varrelle.

Myös Choco ja Monninen tulivat apuun. The Vegiton jalat luiskahtivat jo rantaveteen, ja hän oli jo alkaa panikoida, kun yhtäkkiä paikalle ilmestyi… "ANTTI-SETÄ!" kaikki (tajuissaan vielä olevat) huudahtivat. "Minä en anna foorumilaisilleni tapahtua mitään!" Antti-setä huudahti ja tarrasi nyt myös hyppynaruun. "Ja hän tulee vasta nyt kun se roisto on tipotiessään…" Monninen kuiskasi närkästyneenä Chocolle.

Kohta Engaru ja Kawamaru oli saatu rantaan, ja kaikki puhkivat ja huohottivat maassa selällään.

Kawamaru raotti silmiään ja hämmentyi nähdessään paljon väkeä ympärillään. "Mitä ihmettä on tapahtunut…?" Kawamaru kysyi, ennen kuin nousi neljälle jalalle seisomaan ja alkoi köhiä. Hän kääntyi selin muihin, riisui maskinsa, oksenti jokivettä ja laittoi maskinsa takaisin kasvoilleen. "Oletko kunnossa?" Engaru kysyi huolestuneena. "Hengissä ainakin…" Kawamaru huokaisi hiljaa ja lysähti istumaan. "Missä välissä Antti-setä tuli?" hän kysyi hämillään. The Vegito alkoi selittää: "Katsos, aluksi se roisto heitti sinut jokeen. Ja sinä upposit pohjaan ja menetit tajuntasi. Engaru hyppäsi avuksesi ja nosti sinut pintaan, mutta olitte ajelehtia vesipyörteeseen. Sitten Antti-setä tuli avuksemme ja me kiskoimme teidät ylös."