- This topic has 2 voices and 1 reply.
-
Posts
-
Löysin taas hyvän mangan. Olkaa hyvät vaan ja lukekaa~
Koushun Takamin kirjaan (1999) perustuva ja Masayuki Taguchin piirtämä mangasarja Battle Royale sijoittuu fiktiiviseen Japaniin, jossa joka vuosi vuodesta 1947 järjestetään tapahtuma/peli, johon valitaan 42 yhdeksäsluokkalaista. Peli sijoittuu eristetylle saarelle, ja ideana siinä on, että vain yksi selviytyy voittajana hengissä, oppilaiden on siis tapettava toisensa, jos haluavat elää. Jotta kaikki saataisiin pelaamaan, jokaisella oppilaalla on kaulassaan panta, jotka räjähtävät, jos kukaan ei ole kuollut 24 tunnin kuluessa, tai jos oppilas yrittää karata saarelta, tai on ns. "kielletyllä alueella" joita kuulutetaan pelin kuluessa. Ettei kavereitaan tarvitsisi tappaa paljain käsin, jaetaan jokaiselle muutamien muiden tavaroiden joukossa jonkinlainen ase, joita on niin tehokkaita (esim. pyssy) kuin lähes hyödyttömiäkin (bumerangi).
Sarjan tekee mielenkiintoiseksi oppilaiden erilaiset reaktiot ja toimintatavat tilanteeseen. Pelokkaat ja hiljaiset saattavat muuttua kauheiksi tappokoneiksi, luovemmat liittoutuvat juonittelemaan peliä ylläpitävää tahoa vastaan ja uskovat kaikkien voivan selvitä hengissä. Itse sarjan päähenkilö, Shuuya Nanahara, ei halua tappaa ketään, ja liittoutuu erään tytön (Noriko Nakagawan) kanssa, ja myöhemmin heidän porukkaansa liittyy vielä eräs "poika", jolla on käsitys siitä, kuinka saarelta voi paeta. Kolmikko yrittää huonoin tuloksin estää luokkatovereitaan tappamasta toisiaan. Erityisen vaikeaksi tehtävän tekee eräs oppilas, joka ei vaikuta omaavan minkäänlaisia tunteita, vaan tappaa kylmäverisesti kaikki jotka tielleen osuvat.
Sarjassa on 15 kirjaa ja 119 lukua. Nuorimmille ja pelokkaimmille en tätä suosittele, sisältää niin sisälmyksiä kuin alastomia ihmisiäkin.
Ai niin, ja piti vielä mainita eräs asia. Tämä tosiaan muistuttaa hyvin paljon Suzanne Collinsin "Nälkäpeliä", mutta ottakaa huomioon se, että tämä on kirjoitettu aiemmin ; )
Olen lukenut ja hyvä sarja on. Kaikki gore oli niin yliampuvaa, että manga ei varsinaisesti koskaan ällöttänyt, vaan oli viihdyttävää luettavaa. 15 kirjan pituus sai alussa epäilemään, että koko touhu olisi venytetty liian pitkäksi, mutta niin vauhdikkaassa menossa mitta olikin juuri oikea, eikä käynyt tylsäksi. Aivan älyttömäksi käyneestä ultraväkivallasta johtuen uskottavuus vähän kärsi, mutta kyllä BR osasi sykähdyttääkin, varsinkin, kun moni elokuvassa ohueksi jäänyt hahmo sai enemmän huomiota. Eritoten Kiriyaman ja Mitsukon hahmot kaipasivat syvennystä elokuvaan verrattuna ja saivatkin sitä mangassa. Kaiken kaikkiaan hyvällä tavalla häiriintyneet verikekkerit, joita suosittelen kaikille, joilla vain maha kestää litroittain lentelevää verta ja suolenpätkiä.
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
